Väittelytaktiikoista

[Eero Nevalainen]

No nyt löytyi nimi tällekin:

http://rationalwiki.org/wiki/Gish_Gallop

Eli luetellaan se litania joka on suhteellisen helposti esitettävissä, ja sitten vastapuolella onkin huomattavan paljon enemmän työtä siinä, että itse asiassa vastaa jokaiseen argumenttiin. Amerikkalaiset kreationistit ja rokotteiden vastustajat ovat samantapaisia.

[TMK]

Ja tuo saa vastapuolen kuulostamaan turhalta selittelijältä, koska jokaista kohtaa on yleensä jonkin verran pohjustettava, eikä sellaisia tarvitse tai "jaksa" kuunnella. Hah, hyvä löytö. (Taas suomen kielen hauskoja ihanuuksia: selittäjällä ja selittelijällä on vivahde-ero.)

[Eero Nevalainen]

Näinpä... tämän takia ne varhaiset ruotsinopinnot pitäisi vaihtaa vaikkapa varhaisiin filosofianopintoihin. Sillä voitaisiin taata että ruotsin ohella lapsille ei opeteta ajattelun patologioita joista on vaikeaa tai mahdotonta päästä myöhemmin eroon.

[JV Lehtonen]

Kyllähän tuo ilmiö oli havaittavissa esim. Pakkoruotsi-illassa 2010,
jonka osanottajien kanssa keskustelin lähetyksen jälkeen.
Pakkoruotsin vastustajat takertuivat liikaa litanian kyseenalaistamiseen,
kun rajallinen aika olisi pitänyt käyttää suomenkielisen suomalaisen
näkökulman valottamiseen.

Minähän olen yrittänyt täällä toitottaa proaktiivisuutta sen sijaan, että
joudumme koko ajan ampumaan pakkoruotsittajien litanioita kappaleiksi.

Siinä mielessä kielipolitiikan fundamenttien ja "palikoiden" uudelleenasettelu
on selkeämpi vaihtoehto kuin pelkkä pakkoruotsin poistaminen..

Eli pitää siirtyä keskustelemaan kielipolitiikan kokonaisuudistuksesta,
jolloin svekomaanien argumentiksi jää vain ja ainoastaan "takana loistava tulevaisuus"..
ja "kuolemme sukupuuttoon", jos Suomessa toteutetaan pohjoismaista kielipolitiikkaa!

[NRR]

Miten sitten mahdollisimman selkeästi muotoilisi tämän suomenkielisten ja uussuomalaisten lähtökohdan kieltenopetukselle ja kielipolitiikalle?

Yksinkertaisimmillaan pakkoruotsi perustellaan sanomalla, että maassa on kaksi kansalliskieltä ja silloin on "luonnollista", että molempia opiskellaan. Koska kansalliskieli-käsitettä ei muualla ole, tästä tulkinnasta ei sitten tarvitse keskustella, ei vaikka kaikille pakollinen kouluruotsi ja kaikkia akateemisia koskeva virkapakkoruotsi ovat paljon perustuslain sanamuotoja nuorempia tulokkaita.

Käsitteiden väärä rinnastaminen on pakon puolustajille ominaista. Propakko-puoli puhuu ikään kuin pakkoruotsi = tasokas kieltenopetus = tasa-arvoinen koulutus = pohjoismainen hyvinvointi = aito, oikea suomalaisuus eli suomenmaalaisuus. Usein tämä puhe käännetään vielä syytöksiksi, että fennot luulevat pärjäävänsä vain ralli-ingishillä, fennot veisivät ymmärtämättömyyttään lapsiltaan mahdollisuudet virkoihin ja menestykseen, fennot haluavat eristäytyä, fennot eivät tunne maan historiaa, fennot tekisivät maasta köyhän balttimaan,...

Lähtökohdan pitäisi tietysti olla se, että suomalaiset ja uussuomalaiset ovat oikeutettuja heidän omista yksilöllisistä tarpeistaan lähtevään kieltenopetukseen, jossa on mahdollisuuksia valita, valita ainakin jossakin määrin, vaikka valinta vaatisi kenties muuttoa tietynlaista kielitarjontaa omaavan koulun lähelle tai sitten turvautumista tietokoneavusteiseen etäopetukseen, jota voisi kehittää pakkoruotsin loputtoman virittelyn sijaan. Näinhän on esim. musiikkiluokkien ja muittenkin painotusten kanssa. Tämä lähtökohta loistaa poissaolollaan.

Missään ei ole pakkoruotsin kaltaista ratkaisua, jossa pieni vähemmistökieli olisi pakollisena alakoulusta yliopistoon. Tämä kierretään väittämällä, että Suomen historia on sillä tavoin uniikki, että vain ja ainoastaan Suomessa tämä järjestely onkin "luonnollinen" eikä ole pois mistään, päinvastoin, osa maan menestystä. Vaikka Ahvenanmaalta poistettiin pakkosuomi, koska se söi nuorten muun kielitaidon, mitään vastaavaa ei voi tapahtua mannermaalla. Täällä pakkoruotsi liturgian mukaan vain vahvistaa nuorten kykyä opiskella muita kieliä. Syyllinen kielivarannon kapeuteen on näin ajattelevien mielestä vain fennojen lisääntyvä laiskuus. Vaikka muualla Euroopassa peruskoulussa luettavien vieraiden kielten määrä on keskimäärin 1 - 1,9 ja Suomessa se on 2,2, meidän oppilaittemme pitäisi pystyä nostamaan merkittävästi kieltenopiskelun määrää.

Vaikka pakkoruotsin varhaistus tulee kieltenopettajien omienkin arvioiden mukaan entisestään karsimaan kahta A-kieltä opiskelevien joukkoa, syy on pakkoruotsiliturgian mukaan vain fennojen kielivastaisuudessa: "miksei ymmärretä, että kielitaidosta on hyötyä?" Ja kun lukiossa ainereaalin (vaatii paljon enemmän syventämistä kuin vanha reaali) ja kovenevien pääsykokeiden paineessa lisäkielten opiskelu vähenee (koska muuten heikentää omia mahdollisuuksiaan saada hyvä paperit ja pyrkiä jatkoon ja tämän myöntävät myös kieltenopettajat), tehokkaasti markkinoidaan ajatusta, että tämä kaikki johtuu vain siitä, ettei pakkoruotsia ole enää pakko kirjoittaa: muka "vapaaehtoisuus vain vähentää kieltenopiskelua"!!!

Propakkoliturgia on kauan sitten lakannut argumentoimasta. Siinä vain toistellaan näitä yllä olevia syytöksiä ja näkemyksiä. Propakkoleirin kannattajat tietävät, ettei heidän tarvitse argumentoida, mustamaalaaminen ja virheelliset väitteet riittävät. Gallupit joko väitetään vääristellyiksi tai puhutaan yleisesti "ruotsinvastaisuuden" lietsomisesta.

Nyt olisi selkeän proaktiivisen puheen aika. Miten sen kiteyttää?

[JV Lehtonen]

Miten sitten mahdollisimman selkeästi muotoilisi tämän suomenkielisten ja uussuomalaisten lähtökohdan kieltenopetukselle ja kielipolitiikalle?

Matti Vanhanen totesi taannoin, että hän teki "suuren hyppäyksen" (tai jotain siihen suuntaan), kun
hän poisti yo-pakkoruotsin..Hän myös lisäsi sen, että ei enää uskalla tehdä samanlaista "Hyppäystä"--
yksi "hyppäys" yhdelle miehelle riittää..

Vanhasen lausunto kuvaa sitä poliitikon rajoittuneisuutta, joka johtuu kielipolitiikan
monopolista eli suomenruotsalaisten edunvalvonnan yksinoikeudesta sanella kielipolitiikan reunaehdot!
Kun suomenruotsalainen näkökulma on koko ajan esillä poliittisessa eliitissä,
kielipolitiikan näkökulmaksi tulee väkisinkin vain suomenruotsalaisten intressit.
Kuten Eero Nevalainen on todennut: meitä suomenkielisiä ei edes ole olemassa. (kielipolitiikassa)

Ilmeisesti poliittinen eliitti kokee, että "suuri hyppäys" tehtiin jo kerran eli 1863-1902, jona ajanjaksona
suomenkieliset vasta saivat perusoikeudet suomenkielisenemmistöisessä maassa!


Kaikkein suurin ongelma on se, että kielipoliittinen keskustelu ylimmällä tasolla ei ole debattia tai väittelyä,
vaan "heittoja".. Esim. Puumala ei ole täsmentänyt ehdotustaan siirtää virkamiesruotsi lukioon
eikä sivistysvaliokunnassa ole asiasta keskusteltu!! (vai onko jokin pöytäkirja saatavilla)

Kansalaisaloitteesta virinnyt eduskuntakeskustelu keskittyi kertomaan suomenruotsalaisille, että
mikään ei muutu .. sitä debattia ei siis edes suunnattu suomenkieliselle enemmistölle!!

Mutta otetaan NRR:n haaste vastaan ja pohditaan hiihtoladulla,
miten meistä suomenkielisistä jälleen saadaan kielipoliittisia subjekteja
sadan vuoden tauon jälkeen!

[Eero Nevalainen]

Propakkoliturgia on kauan sitten lakannut argumentoimasta. Siinä vain toistellaan näitä yllä olevia syytöksiä ja näkemyksiä.

Juurikin näin. Silloin kun he vielä argumentoivat, argumentit olivat huonoja. Nythän koko homma on lähtenyt elämään aivan omaa elämäänsä ja siitä on tullut jonkinlainen moraalinen periaate -- olet varmaan itsekin huomannut että nykyään vasta-argumentti tuntuu olevan vain se, että kritiikkiä "ei voi ymmärtää" tai että olet vain jollain tavalla ongelmallinen tai paha, jos sanot vastaan. Eli he kokevat saavuttaneensa jotenkin sellaisen tason että heidän näkemyksensä ovat itsestäänselvyys, ja niiden päälle voi rakentaa mitä tahansa lisävaatimuksia.

Olemme käytännössä tilanteessa jossa pakkoruotsittajat ovat ottaneet itselleen oikeuden aika totaaliseen mielivaltaan, koska heidän valtansa kyseenalaistaminen on jo moraalittomuutta ja epä-nordenilaisuutta.

Jostain kumman syystä he ovat myös todella manipuloivaa sakkia muutenkin... kai tämä vetää puoleensa ihmistä joka ei paljoa sure älyllistä rehellisyyttä, tai sitten sen ajattelumallin oppii kun joutuu puolustamaan omaa lahkoaan keinolla millä hyvänsä. Esimerkiksi Usarin kommentointiin en ole viitsinyt osallistua enää vuosiin; PN ja kumppanit onnistuivat siinä, että heitä ei enää vaan millään muotoa jaksa. Järkyttävintä on vielä se, että kyseinen persoona on kahdenkeskisessä keskustelussa huomattavan täysipäinen ja ei ainakaan omasta mielestään ole erityisen vahvasti mitään mieltä.

[JV Lehtonen]

Nyt olisi selkeän proaktiivisen puheen aika. Miten sen kiteyttää?

Kiteytys tulee mahtua muutamaan lauseeseen ja sen tulee käyttää hyväksi vastapuolen
liturgian aseita..eli he joutuvat puolustuskannalle ja puhuvat itsensä pussiin-
tai joutuvat turvautumaan yleistä oikeustajua loukkaavaan kaksoisstandardiin..

Tota, sehän taitaa ollakin nykytilanteen kuvaus..

-pohjoismaisten arvojen mukainen, eurooppalainen kielipolitiikka ja vähemmistöpolitiikka
-kansan enemmistön (95 %) kieli kansakunnan yhteinen pääkieli
-oikeus omaan (kansallis)kieleen, ei velvollisuutta toisen (kansallis)kieleen!

Siinä perusprinsiipit!

[NRR]

pakkoruotsittajat ovat ottaneet itselleen oikeuden aika totaaliseen mielivaltaan, koska heidän valtansa kyseenalaistaminen on jo moraalittomuutta ja epä-nordenilaisuutta.

Jostain kumman syystä he ovat myös todella manipuloivaa sakkia muutenkin... kai tämä vetää puoleensa ihmistä joka ei paljoa sure älyllistä rehellisyyttä, tai sitten sen ajattelumallin oppii kun joutuu puolustamaan omaa lahkoaan keinolla millä hyvänsä.

Tämä on itsellenikin aika herkkä juttu. Ei vain siksi, että nuorempana olisin varmaan kysyttäessä kannattanut pakkoruotsia, sellaista nuoren ihmisen opportunismia, vaan siksi, että olen alkujaan hionut ajattelun taitoni feministisen liikkeen piirissä. Nyt luen feministien kannanottoja ja lehtiä häpeän puna poskilla: että näinkin voidaan hyvä lähtökohta viedä tärviölle.

Ihmisissä on tämä lahkoheikkous. Ehkä monen intomielisen uudistajan ja ajattelijan kohtalo on muuttua oman aatteensa irvikuvaksi.

[NRR]

Nyt olisi selkeän proaktiivisen puheen aika. Miten sen kiteyttää?

Kiteytys tulee mahtua muutamaan lauseeseen ja sen tulee käyttää hyväksi vastapuolen
liturgian aseita ---

-pohjoismaisten arvojen mukainen, eurooppalainen kielipolitiikka ja vähemmistöpolitiikka
-kansan enemmistön (95 %) kieli kansakunnan yhteinen pääkieli
-oikeus omaan (kansallis)kieleen, ei velvollisuutta toisen (kansallis)kieleen!

Siinä perusprinsiipit!

Hyvä.

Tietävätkö ihmiset, mitä on "pohjoismaisten arvojen mukainen, eurooppalainen kielipolitiikka ja vähemmistöpolitiikka"?

[Eero Nevalainen]

Tämä on itsellenikin aika herkkä juttu. Ei vain siksi, että nuorempana olisin varmaan kysyttäessä kannattanut pakkoruotsia, sellaista nuoren ihmisen opportunismia, vaan siksi, että olen alkujaan hionut ajattelun taitoni feministisen liikkeen piirissä. Nyt luen feministien kannanottoja ja lehtiä häpeän puna poskilla: että näinkin voidaan hyvä lähtökohta viedä tärviölle.

Mielenkiintoinen tieto. Huvittaa muuten aikalailla se, että esimerkiksi meitä mustamaalataan henkilötasolla, ja silti täältä löytyvä porukka on tietääkseni pitkälti akateemisesti koulutettua, ja sitten esimerkiksi minulta löytyy henkilökohtaista kokemusta hyvin konkreettisia ongelmia omaavaan vähemmistöön kuulumisesta. Olisihan se kai pelottavaa pakkoruotsittajalle ymmärtää, että stereotyypit pakkoruotsin vastustajista eivät ole totta.

[JV Lehtonen]

Tietävätkö ihmiset, mitä on "pohjoismaisten arvojen mukainen, eurooppalainen kielipolitiikka ja vähemmistöpolitiikka"?

Ei välttämättä, mutta se kuulostaa kauniilta ja oikealta..
Ensisijainen yleisö on pakkoruotsittajat, jotka vertaavat kaikkia lakeja ja asetuksia
siihen, miten asia Ruotsissa on toteutettu.

Esim. briteille tai amerikkalaisille en lähtisi mainostamaan pohjoismaisia arvoja,
koska heidän katsannossaan koko pohjoismaisuusidea on vapautta rajoittava ja ahdistava..

Eurooppalaisesta kielipolitiikasta taas saamme aasinsillan siihen, miten vähemmistöjen asiat on
järjestetty Euroopassa ja miten eurooppalaisessa ajattelussa kieli on ensisijaisesti oikeus,
ei suinkaan velvollisuus, kuten suomenruotsalaisessa ajattelussa..

Oikeastaan tämä asia kuuluisi Ajatuspajalle, mutta pajassa ollaan nyt aivan liian itsekriittisiä eikä
uskalleta tehdä avauksia, täydellisyydentavoittelun takia..
Tarkoitan sitä, että osa porukasta haluaa niin vedenpitävän mallin, ettei sitä voi haastaa millään.

Omasta mielestäni parhaaseen lopputulokseen päästäisiin tuomalla esiin
ensinnäkin muutoksen välttämättömyys ja sen jälkeen selkeät periaatteet,
mitä etuja muutos toisi enemmistön kannalta.
Kun enemmistö saa etua, koko maa ja kansakunta saa etua!!

Loppujen lopuksi huomattaisiin, ettei muutos aiheuta mitään kielteisiä seurauksia edes
vähemmistöle, ellei sitten paskantärkeyden saama kolhu ole "kielteinen seuraus"..

Tässä kontekstissä tuo Schatzin haastattelu on tervetullutta järkipuhetta!

[TMK]

Vaikka pakkoruotsin varhaistus tulee kieltenopettajien omienkin arvioiden mukaan entisestään karsimaan kahta A-kieltä opiskelevien joukkoa, syy on pakkoruotsiliturgian mukaan vain fennojen kielivastaisuudessa: "miksei ymmärretä, että kielitaidosta on hyötyä?" Ja kun lukiossa ainereaalin (vaatii paljon enemmän syventämistä kuin vanha reaali) ja kovenevien pääsykokeiden paineessa lisäkielten opiskelu vähenee (koska muuten heikentää omia mahdollisuuksiaan saada hyvä paperit ja pyrkiä jatkoon ja tämän myöntävät myös kieltenopettajat), tehokkaasti markkinoidaan ajatusta, että tämä kaikki johtuu vain siitä, ettei pakkoruotsia ole enää pakko kirjoittaa: muka "vapaaehtoisuus vain vähentää kieltenopiskelua"!!!

Propakkoliturgia on kauan sitten lakannut argumentoimasta. Siinä vain toistellaan näitä yllä olevia syytöksiä ja näkemyksiä. Propakkoleirin kannattajat tietävät, ettei heidän tarvitse argumentoida, mustamaalaaminen ja virheelliset väitteet riittävät. Gallupit joko väitetään vääristellyiksi tai puhutaan yleisesti "ruotsinvastaisuuden" lietsomisesta.

Esimerkki tästä taktiikasta:
Kommentti: Suomalaisten kielitaito rapistuu
http://www.talouselama.fi/uutiset/komme ... uu-6306342

Sitten sieltä löytyy kuitenkin pakollinen maininta:

Ongelma ei ole pelkästään kielitarjonnan vähentymisessä. Kielten oppiminen on työlästä, ja monesta teini-ikäisestä tuntuu, että pelkällä englannilla pärjää.

Asenneilmapiiriä ruotsia kohtaan kuvaa se, että kielen opiskelusta käytetään julkisessa keskustelussa usein värittynyttä termiä pakkoruotsi. Eihän kukaan puhu pakkomatematiikastakaan.

Ja asiastahan ei sitten tarvitse keskustella, kuten tuli tuossa huomattua. Pakkoruotsin kritisoiminen on kielivastaisuutta, ja suomenkielisillä on velvollisuus palvella ruotsiksi.

(Itsehän eksyin feminismikeskusteluun, jossa sain kuulla olevani ties mitä, kun toivoin, ettei MRA, jota jotenkin ahdistaa eikä muutenkaan kiinnosta lasten hoitaminen, sitten koskaan hankkisi niitä. Lapset kun tarvitsevat huolenpitoa, mutta ilmeisesti miesten oikeudet ovat tärkeämpiä kuin lasten.)

[TK]

Kannattaako disinformaatioon vastata. Vai olisiko parempi vain vaieta se kuoliaaksi?
`Älä ruoki trollia` lienee edelleen hyvä neuvo.

[NRR]

Miten sitten mahdollisimman selkeästi muotoilisi tämän suomenkielisten ja uussuomalaisten lähtökohdan kieltenopetukselle ja kielipolitiikalle?

Matti Vanhanen totesi taannoin, että hän teki "suuren hyppäyksen" (tai jotain siihen suuntaan), kun
hän poisti yo-pakkoruotsin..Hän myös lisäsi sen, että ei enää uskalla tehdä samanlaista "Hyppäystä"--
yksi "hyppäys" yhdelle miehelle riittää..

Vanhasen lausunto kuvaa sitä poliitikon rajoittuneisuutta, joka johtuu kielipolitiikan
monopolista eli suomenruotsalaisten edunvalvonnan yksinoikeudesta sanella kielipolitiikan reunaehdot!

Tänäisen uutisen mukaan Vanhanen on mukana presidenttipelissä eli niiden poliitikkojen, jotka tähtäävät korkealle kannattaa viisaasti unohtaa uudistukset kielipolitiikassa tai tie näihin korkeimpiin virkoihin nousee pystyyn.