Siis tämänkin kirjoittajalla on työtovereina ihmisiä, jotka taatusti ovat kirjoittaneen vanhanajan pakkoruotsin ja virkaruotsin, mutta eivät silti osaa ruotsia niin, että voisivat vapauttaa hänet vähemmän miellyttävistä seminaareista Ruotsissa. Mitähän se kertoo ruotsin kielen todellisesta käyttötarpeesta ja näiden seminaarien arvostuksesta?Suomella ja Ruotsilla on valtavasti yhteistoimintaa ihan tavallistenkin ihmisten kesken, ja olisi vamasti enemmän jos täällä osattaisiin paremmin ruotsia.
Yhteistoimintaa on paljon nimenomaan järjestöillä ja yhdistyksillä, ystävyyskaupunkivierailut, VPK-toiminta sekä monien ammatiryhmien ja erityisesti ammattiyhdistysliikkeen kesken. Myös poliittiset puolueet pitävät yhteyttä yli maan rajojen.
Suomi ja Ruotsi ovat niin samankaltaiset maat että meillä on paljon annettavaa sekä opittavaa ja toisiltamme. Kursseja, koulutuksia, seminaareja, konferensseja, vuosikokouksia.. jne
Olen ollut monessa kokouksessa ja tilaisuudessa Suomen edustajana, sellaisissakin joihin ei olisi huvittanut itse lähteä mutta jouduin lähtemään koska kukaan muu ei osannut ruotsia.
Tulkkaus on äärettömän kallista joten sellaiseen ei joka tilaisuuden järjestäjällä ole varaa ja vaikka tulkkaus olisikin järjestetty virallisen ohjelman ajaksi, niin jos ei osaa ruotsia jää valtaosasta tilaisuuden annista paitsi, koska vapaa-aika on vähntään yhtä tärkeätä ellei jopa tärkeämpää kuin virallinen puoli.
Koulutuksiakin olisi vaikka minkälaisia joihin voisi osallistua jos kielen puolesta pärjäisi, tämä koskee myös kansainvälisiä yrityksiä.
Kiinalla ja Ranskalla ei ole samanlaista läheistä naapuruussuhdetta kuin meillä on Ruotsin kanssa, joten heihin et voi tässä asiassa verrata.
Ruotsin osaamisesta on hyötyä, usko vaan!
Kirjoittaja uskoo, että häneltä ja muilta ruotsinkielisiltä (5%) yli jääneet seminaarit riittäisivät tekemänn onnelliseksi ja menestyneiksi loput (95%) kansakunnasta. Tai sitten pitäisi ryhtyä keksimään uusia umpiruotsalaisia seminaareja, joihin voi osallistua på svenska. Kaikki itse Ruotsissa käymäni seminaarit olivat kutsuneet paikalle myös muita eurooppalaisia asiantuntijoita ja silloin seminaarikielenä ja myös vapaa-ajan kielenä on englanti.
Erityisesti kirjoittaja mainitsee VPK:n, ystävyyskaupungit ja ammattiyhdistysliikkeen!?!
Miten ihmeessä maailman voi nähdä noin pienenä? Muka avautuisi suuri ikkuna maailmalle, jos suomalainen pääsee ruotsiksi osallistumaan koulutukseen Ruotsissa? Samaa liturgiaahan toitotetaan siinä, että pakkoruotsin turvin voi päästä jopa Suomessa kouluttautumaan ruotsiksi. Ikään kuin ruotsiksi kouluttautuminen olisi jotenkin ehdottomasti parempaa kuin saada koulutus omalla kielellä tai englanniksi tai jollain muulla kielellä jossain muualla kuin Ruotsissa.
Kirjoittaja on liikuttavan varma asiastaan. Hän puhuu muitten kirjoittajien yläpuolelta, koska hänellä on mielestään (ilmeisesti ruotsin kielen avartavuuden ansiosta) niin laaja maailmankuva ja parempi ymmärrys myös ruotsin kielessä vähemmän kyvykkäiden finländereiden parhaasta.