Vantaa: englantia 1.luokalta alkaen

[Hansa]

JEA, miksi suljet silmäsi realiteeteilta?

Ei suomen kieli häviä englannille, niin kauan kuin suomalaisten koulujen opetuskielenä säilyy suomen kieli.

Vantaan päätös tarjota englantia ensimmäisenä vieraana kielenä jo ekaluokkalaisille on erittäin järkevä ratkaisu. Sitä kautta saadaan sitä hyvää englannin taitoa, jota tarvitsemme kansainvälisissä yhteyksissä ja kilpailukykymme takaamiseksi.

JEA, miksi et myönnä, että Suomella on vain rajallinen määrä resursseja käytettävissä kieltenopetukseen? Siksi kieltenopetuksen on oltava tehokasta ja tarkoituksenmukaista. Niukoilla julkisilla resursseilla on tuotettava sellaista kieltenosaamista, jota globalisoitunut EU-Suomi tarvitsee, ja joka hyödyttää kansalaisia mahdollisimman laajasti ja monipuolisesti. Tarvitsemme kunnollista englannin osaamista ja sen lisäksi kohtuuullisessa määrin monien muiden isojen maailmankielten osaamista.

JEA, olisiko sinusta järkevää, että ruotsinkieliset lapset opiskelisivat pakollisina kielinä suomea, saamea, tataaria, romaania ja viittomakieltä ja vain vähän englantia ja muita isoja maailmankieliä? Olisitteko valmiit uhraamaan omat etunne, jotta pienten vähemistökieltemme asema sitä kautta turvattaisiin?

[Jan-Erik Andelin]

Enhän minä mitään väitä, en ruotsin tarpeellisuudesta, en opetusresursseista eikä mistään. Minua vaan huvittaa suuresti tämä argumentointi englannin puolesta, joka on täynnä perustelemattomia väitteitä.

Ensin pidetään höpönhöpönä, että ruotsi syventäisi oman historiamme tuntemusta, vähemmistöjen sietoa tai pohjoismaista yhteenkuuluvuutta. Sitten tulee heti perään uusia perustelemattomia väitteitä englannin puolesta. Mistä voit olla varma, että Suomen kilpailukyky nousee lineaarisesti sitä mukaa miten täällä osataan englantia? Tai, että "kaikki" kovin mielellään opiskelevat esim. Englannin kirjallisuutta? Tai, että olisi onnekas tilanne jos englanti olisi virallisestikin maamme toinen kotimainen kieli? Sitä mukaahan Aaltoyliopistot, ravintola-ala, kansainvälisten yhtiöiden Suomen yksiköt, matalapalkkatyöt englannistuvat yli yön.

Toki saa olla pro-englanti-ihminen jos haluaa, ja voisin itsekin olla, mutta eihän sillä ole tässä foorumissa esitetyssä muodossa mitään tekemista ns. vapaan kielivalinnan kanssa. Joka kyllä osoittautuu ihan vain yleisruotsinvastaiseksi liikkeksi ilman sen kummempaa monimuotoisuutta mitä maailman satoihin eri kieliin tulee.

[NRR]

--- pidetään höpönhöpönä, että ruotsi syventäisi oman historiamme tuntemusta, vähemmistöjen sietoa tai pohjoismaista yhteenkuuluvuutta. Sitten tulee heti perään uusia perustelemattomia väitteitä englannin puolesta. Mistä voit olla varma, että Suomen kilpailukyky nousee lineaarisesti sitä mukaa miten täällä osataan englantia? Tai, että "kaikki" kovin mielellään opiskelevat esim. Englannin kirjallisuutta? ---

Täh, sanoo taas itkevä pakkoruotsiäiti, joka ei ole lukenut historiaa sen paremmin ruotsiksi, venäjäksi kuin latinaksikaan vaan ihan suomeksi - onko ongelmaa?

Millä tavoin pakkoruotsi edistää itkevän pakkoruotsiäidin ymmärrystä vähemmistöjä kohtaan - jaettu tunne pakkoruotsin mielettömyydestä ja epäreiluudesta kaikkia maan ei-ruotsinkielisiä kohtaan?

Nordenissa on aina otettu vastaan ilolla englanniksi myös itkevä pakkoruotsiäiti, joka kuten useimmat suomalaiset ei ole muuttamassa skandinaavien Nordeniin eikä siksi osaa arvostaa kielelle perustuvaa skandinavismia.

Englannin valinnassa taas vaikuttaa vanhempien ja lasten yhteinen kokemus englannin tärkeydestä. Se on luotettava mittari, ei itkevä pakkoruotsiäiti keksi luotettavampaa mittaria.

Kirjallisuutta ei toki ole pakko harrastaa englanniksi.

[Hillevi Henanen]

Mistä voit olla varma, että Suomen kilpailukyky nousee lineaarisesti sitä mukaa miten täällä osataan englantia?

Varmaahan se ei olekaan, mutta kokeilemisen arvoista. Pakkoruotsi on jo kokeiltu, ja siitä voidaan varmuudella sanoa, että kilpailukyky ei nouse lineaarisesti eikä mitenkään muutenkaan vaikka kaikki loputkin resurssit valjastettaisiin ruotsin opiskeluun.

Englantia opiskellaan vapaaehtoisesti työvälineeksi kommunikointiin muiden maiden kanssa.
Ihmisille englannin osaamisella on käyttöarvoa sekä työelämässä että yksityisesti. Siksi sen opiskelu koetaan mielekkääksi, jopa välttämättömäksi tämän päivän Suomessa.

[Hansa]

Pisteet sinulle, JEA, että olet taas palannut tälle forumille keskustlemaan.

Kysyt: ”Mistä voit olla varma, että Suomen kilpailukyky nousee lineaarisesti sitä mukaa miten täällä osataan englantia?”

Ei tietenkään englannin tai minkään muunkaan kielen osaaminen nosta kilpailukykyä lineaarisesti!

Tarvitaan substanssiosaamista, jotta pystytään tuottamaan kilpailukykyistä tavaraa tai muuta myytävää. Siksi kouluissa pitää vahvasti panostaa matematiikkaan, luonnontieteellisiin aineisiin, fysiikkaan, kemiaan, biologiaan, kädentaitoihin jne Kouluissa pitää tarjota lisäkursseja noista aineista niille, jotka haluavat syventää tuota osaamista.

Ja koska resursseja on vain rajallisesti, kielenopetuksen on oltava järkevästi mitoitettua, ja sen on tuotettava taitoja, joita todellisuudessa tarvitaan. Mihinkään vähemmän tarpeelliseen kieltenopetukseen ei ole varaa.
Vapaa kielivalinta ei tarkoita sitä, että kieltenopetusresursseja törsättäisiin ihan mihin tahansa, mitä joku yksittäinen oppilas keksii vaatia. Tämän takia myös ruotsin pakollisuutta on höllennettävä, koska sitä taitoa ei tarvita lähimainkaan niin paljon kuin siihen uhratuilla resursseilla olettaisi. Valtaosa suomalaisista ei kertaakaan elämässään kohtaa ensimmäistäkään ruotsinkielistä, jonka kanssa pitäisi puhua ruotsia.

Tässä kohtaa sinä JEA taas moitit minua ”yleisruotsalaisvastaiseksi”. Se on vääristelyä, koska kyse on suomalaisten koulutusresurssien järkevästä käytöstä, jotta maamme kilpailukyky taattaisiin ja jotta meillä olisi taitoja tulla toimeen monikielisessä Suomessa, Euroopassa ja maailmassa. Ruotsin taito on vain yksi taito monien muiden joukossa, eikä se ole läheskään niin tärkeä kuin substanssiosaaminen tai monen muun taidon tai kielen osaaminen. Vai ovatko kaikki muut maat ”yleissuomivastaisia”, kun he eivät satsaa koulutusresurssejaan suomen kielen kursseihin ja pakollisiin suomen opintoihin?

En itse menisi niin pitkälle, että vaatisin englantia viralliseksi kieleksemme. Enkä kannata englantia edes koulujen opetuskieleksi kuin hyvin rajoitetussa määrin.
Ilman muuta Suomen pitää huolehtia siitä, että Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää suomen kielen osaamista. Se on meille valtavan tärkeä asia, koska mikään muu maa ei puolusta suomen kielen asemaa meidän puolestamme.

Kun tällä foorumilla puolustamme järkevämpää kielikoulutuspolitiikkaa, ja ruotsin pakollisuuden muuttamista vapaavalintaiseksi, se voi valitettasti näyttää ruotsinkielisten näkökulmasta ”yleisruotsivastaisuudelta”. Mutta kyse on maamme kokonaisedusta ja taloudellisista resursseista ja kilpailukykymme säilyttämisestä.

Mielestäni sinä JEA aika pitkälle ymmärrät asian, mutta sinua ymmärrettävästi vain kiukuttaa, että ruotsi ei ole Suomen suurin kieli, emmekä me suomalaiset enää nöyrästi suostu vaihtamaan ruotsia maamme tärkeimmäksi hallintokieleksi, emmekä suostu muuttumaan suomi-ruotsi kaksikielisiksi, kun emme sitä luontaisesti ole. Kun tuolta kiukuttelulta puuttuu kestävät perusteet, moitteesi kohdistuu ns vapaan kielivalintaliikkeen toimintatapoihin, sen sijaan että keskittyisit järkevän kieli(koulutus)politiikan käytäntöjen hakemiseen.

Kysymykseni kuuluu, missä määrin ja mitä kieliä mielestäsi on tarpeellista opiskella suomalaisissa kouluissa, ottaen huomioon talouden realiteetit, kilpailukykymme säilyttäminen ja koulutusresurssien niukkuus ja kansainvälistyvän väestömme tarpeet kotimaassa ja Euroopassa ja maailmalla?

[Ajatuspaja]

Enhän minä mitään väitä, en ruotsin tarpeellisuudesta, en opetusresursseista eikä mistään. Minua vaan huvittaa suuresti tämä argumentointi englannin puolesta, joka on täynnä perustelemattomia väitteitä.

Ensin pidetään höpönhöpönä, että ruotsi syventäisi oman historiamme tuntemusta, vähemmistöjen sietoa tai pohjoismaista yhteenkuuluvuutta. Sitten tulee heti perään uusia perustelemattomia väitteitä englannin puolesta. Mistä voit olla varma, että Suomen kilpailukyky nousee lineaarisesti sitä mukaa miten täällä osataan englantia? Tai, että "kaikki" kovin mielellään opiskelevat esim. Englannin kirjallisuutta? Tai, että olisi onnekas tilanne jos englanti olisi virallisestikin maamme toinen kotimainen kieli? Sitä mukaahan Aaltoyliopistot, ravintola-ala, kansainvälisten yhtiöiden Suomen yksiköt, matalapalkkatyöt englannistuvat yli yön.

Toki saa olla pro-englanti-ihminen jos haluaa, ja voisin itsekin olla, mutta eihän sillä ole tässä foorumissa esitetyssä muodossa mitään tekemista ns. vapaan kielivalinnan kanssa. Joka kyllä osoittautuu ihan vain yleisruotsinvastaiseksi liikkeksi ilman sen kummempaa monimuotoisuutta mitä maailman satoihin eri kieliin tulee.

Englannin ylivallalle maailmaa yhdistävänä kielenä emme voi mitään.
Suurin osa suomalaisista suhtautuu myönteisesti kansainvälisyyteen,
ja englannin kieli on nykyisen kielipolitiikan oloissa ainoa mahdollisuutemme aitoon
kansainvälisyyteen. Suomenruotsin pakottaminen kaikille ei ole avain kansainvälisyyteen,
vaan kansan "sisäisyyteen".. sisäänpäin käpertymiseen.

Olisiko Vapaa kielivalinta -yhdistys syntynyt, jos meillä olisi ollut pakollinen englanti pakollisen ruotsin sijasta ?

Tuskin olisi syntynyt:
Ja syy on yksinkertainen:

Englannin pakollistakaan opiskelua ei pidetä millään tavalla
velvoittavana ja kahlehtivana kokemuksena.
- Englannin opiskelu on vapauttava KOKEMUS!

Ruotsin kielen opiskelu ja ruotsin kielen asema ylipäätään puolestaan on tässä maassa korostetun velvoittava ja kahlehtiva '
kokemus suomenkieliselle väestölle, eräänlainen henkinen berliininmuuri.

Kun tuo muuri poistuu, koko ruotsin kielen erityisasema romahtaa hetkessä.

Mutta onko ruotsin kielen aseman romahdus ja erityisesti sen korostetun velvoittavuuden poistuminen
jokin menetys tälle maalle, jos tilalle tulee monipuolisempi kansainvälisyys moipuolisine kielivarantoineen
vaikka sitten vapauttavaksi koettavan "pakkoenglannin" kautta ?


Englannin asema maailmankielenä perustuu kielten suhteiden evoluutioon.
Ruotsi syrjäytti alasaksan Itämeren lingua francana, kun Hansa-liitto ajettiin ahtaalle,
mutta ruotsista ei tullut koskaan maailmankieltä - koko maailmaan..

Pitäisikö meidän kieltäytyä kommunikoimasta maailman kanssa englannin kielellä ?
Vai pyrkiä osaamaan mahdollisimman hyvin tuota kansoja yhdistävää kieltä, vaikka sitten
ruotsin kielen erityisaseman velvoittavuuden kustannuksella ?

Ruotsissa englanti korvaa jo ruotsin kieltä eli ruotsalaiset ovat luopumassa omasta kielestään englannin hyväksi,
mutta Suomi jääräpäisesti pakottaa kansalaisensa täysin päinvastaiseen kehitykseen eli aseella uhaten uppoavaan laivaan..

[Jan-Erik Andelin]

sinua ymmärrettävästi vain kiukuttaa, että ruotsi ei ole Suomen suurin kieli

Ei kiukuta. Minua lähinnä kiukuttaa se, että vapaan kielivalinnan nimissä ei kohdisteta samaa kriittistä katsetta englannin vyörytykseen, kuin silloin kun ollaan täikammalla estitty "ruotsittamisen" merkkejä vaikkapa yksittäisten poliitikkojen puheista.

Tyypillistä on jonkun "ajatuspajan" puheet englannista "vapauttavana kokemuksena" (emotionaalinen argumentti) tai jonkun vaihtoehdon "erityisaseman romahtaminen" (poliittinen tavoite). Noloa ajatuspajalle, jonka pitäisi lähteä asia-argumenteistä liikkeelle, eikä tuollaisista slogaaneista.

Englannin kielen ujuttaminen suomalaiseen arkeen tapahtuu moninkertaisella voimalla kuin mihin väitetty ruotsittamismafia on koskaan pystynyt. Englannittaminen tulee aivan samalla tavalla sekin viemään huomion siitä, että meidän oikeasti kannattaisi opiskella paljon enemmän muita maailmankieliä, joka on Vapaan kielivalinnan muka-tavoite.

Ei minulla mitään englantia vastaan ole. Toki olen ilolla pannut merkille, että nykyään voi matkustaa melkein minne vain Euroopassa kantamatta mukanaan sanakirjaa niin kuin vielä 20 vuotta sitten piti. Tai vastaavasti, että oman Suomeni mummot, kioskinpitäjät ja markettikassat toisin kuin ennen selviävät nykyään hyvinkin joutuessaan puhumaan turistien kanssa englantia.

Kysymykseni kuuluu, missä määrin ja mitä kieliä mielestäsi on tarpeellista opiskella suomalaisissa kouluissa, ottaen huomioon talouden realiteetit, kilpailukykymme säilyttäminen ja koulutusresurssien niukkuus ja kansainvälistyvän väestömme tarpeet kotimaassa ja Euroopassa ja maailmalla?

Suomessa pitäisi palata 1990-luvun tilanteeseen, jolloin ylioppilas osasi äidinkielensä lisäksi 2-3 muuta kieltä hyvin. Omasta mielestä ne ovat tärkeysjärjestyksessä englanti, saksa, venäjä, ruotsi tai norja, kiina tai japani.

Nokian aikakausi on, kuten uutisissa juuri nyt sanotaan, ohi. Sen aikana tuudittauduimme siihen, että insinööri- ja projektienglanti toimi joka säässä. Näin saimmekin juuri siitä klusterista pääministerin, joka iteroi, eikä kukaan tietää mitä tämä sana tarkoittaa, ja joka puhuu tyylitöntä ja surkeata desissön-englantia. Euroopassa olemme nyt kielitaidoiltamme aikalailla tyhjän päällä.

Suomessa ruotsin kielen erityisasema tulee historiallisista syistä säilyttää, mutta ei niin, että se perustuisi valtakunnalliseen pakkoon. Minkä olen jo monesti aikaisemmin ilmoittanut mielipiteenäni.

[NRR]

sinua ymmärrettävästi vain kiukuttaa, että ruotsi ei ole Suomen suurin kieli

Ei kiukuta. Minua lähinnä kiukuttaa se, että vapaan kielivalinnan nimissä ei kohdisteta samaa kriittistä ---
Tyypillistä on jonkun "ajatuspajan" puheet englannista "vapauttavana kokemuksena" ---- Suomessa pitäisi palata 1990-luvun tilanteeseen, jolloin ylioppilas osasi äidinkielensä lisäksi 2-3 muuta kieltä hyvin.

Englanti on osoittautunut tarpeelliseksi, ruotsi ei. Miksi se harmittaa sinua?
Ei 90-luvun nuorten kieliosaaminen ollut niinkään toimivaa kuin nykynuorten, ruotsin tarvetta ei ollut silloinkaan. Miksi haluaisit pakottaa meille kolme vierasta kieltä muiden opintojen ja taipumusten kustannuksella?

[Ajatuspaja]

sinua ymmärrettävästi vain kiukuttaa, että ruotsi ei ole Suomen suurin kieli

Ei kiukuta. Minua lähinnä kiukuttaa se, että vapaan kielivalinnan nimissä ei kohdisteta samaa kriittistä katsetta englannin vyörytykseen, kuin silloin kun ollaan täikammalla estitty "ruotsittamisen" merkkejä vaikkapa yksittäisten poliitikkojen puheista.

Tyypillistä on jonkun "ajatuspajan" puheet englannista "vapauttavana kokemuksena" (emotionaalinen argumentti) tai jonkun vaihtoehdon "erityisaseman romahtaminen" (poliittinen tavoite). Noloa ajatuspajalle, jonka pitäisi lähteä asia-argumenteistä liikkeelle, eikä tuollaisista slogaaneista.

Englannin kielen ujuttaminen suomalaiseen arkeen tapahtuu moninkertaisella voimalla kuin mihin väitetty ruotsittamismafia on koskaan pystynyt. Englannittaminen tulee aivan samalla tavalla sekin viemään huomion siitä, että meidän oikeasti kannattaisi opiskella paljon enemmän muita maailmankieliä, joka on Vapaan kielivalinnan muka-tavoite.

Ei minulla mitään englantia vastaan ole. Toki olen ilolla pannut merkille, että nykyään voi matkustaa melkein minne vain Euroopassa kantamatta mukanaan sanakirjaa niin kuin vielä 20 vuotta sitten piti. Tai vastaavasti, että oman Suomeni mummot, kioskinpitäjät ja markettikassat toisin kuin ennen selviävät nykyään hyvinkin joutuessaan puhumaan turistien kanssa englantia.

Kysymykseni kuuluu, missä määrin ja mitä kieliä mielestäsi on tarpeellista opiskella suomalaisissa kouluissa, ottaen huomioon talouden realiteetit, kilpailukykymme säilyttäminen ja koulutusresurssien niukkuus ja kansainvälistyvän väestömme tarpeet kotimaassa ja Euroopassa ja maailmalla?

Suomessa pitäisi palata 1990-luvun tilanteeseen, jolloin ylioppilas osasi äidinkielensä lisäksi 2-3 muuta kieltä hyvin. Omasta mielestä ne ovat tärkeysjärjestyksessä englanti, saksa, venäjä, ruotsi tai norja, kiina tai japani.

Nokian aikakausi on, kuten uutisissa juuri nyt sanotaan, ohi. Sen aikana tuudittauduimme siihen, että insinööri- ja projektienglanti toimi joka säässä. Näin saimmekin juuri siitä klusterista pääministerin, joka iteroi, eikä kukaan tietää mitä tämä sana tarkoittaa, ja joka puhuu tyylitöntä ja surkeata desissön-englantia. Euroopassa olemme nyt kielitaidoiltamme aikalailla tyhjän päällä.

Suomessa ruotsin kielen erityisasema tulee historiallisista syistä säilyttää, mutta ei niin, että se perustuisi valtakunnalliseen pakkoon. Minkä olen jo monesti aikaisemmin ilmoittanut mielipiteenäni.

Kiitos rakentavista kommenteista.

Ajatuspaja hakee vielä muotoaan, esim. virallinen nimi on hakusessa-eli siinä mielessä harjoittelemme täällä
"suljetussa kammiossa" viestintää, jotta voimme myöhemmin tulla ulos mediaan vakavasti otettavana toimijana.

Olemme kaiketi yhtä mieltä siitä, että ruotsin kielellä tulee olla jonkin tasoinen erityisasema monestakin syystä,
mutta tuo erityisasema ei saa olla jokaikista suomenkielistä nykyisen laajuisesti velvoittava.

Nimenomaan velvoittavuus on ruotsin kielen aseman näkyvin piirre enemmistön kannalta!
Miksi ruotsin pitää olla ensisijaisesti velvoittava (emotionaalinen) kokemus ? Sitä voisi kysyä ministeriltäkin.
Ovatko muut oppiaineet ensisijaisesti velvoittavia vai vapauttavia ??
Ruotsi ON leimallisesti velvoittava, ei vapauttava.

Maan puhutuimman kielen eli suomen osaaminen on vapauttava kokemus, jos haluaa ymmärtää maan nykyisyyttä
eikä vain historiaa..

Minkä muun ilmiön velvoittavuus on yhtä kattava, jokaikistä kansalaista henkilökohtaisesti koskeva kuin ruotsin kielen ?

Englannin kielellä ei ole vastaavaa velvoittavuuden tunnetta rasitteenaan, ei edes virkamiehen kielitaitovaatimuksena,
käydäänhän esimerkiksi Kreikan tilannetta läpi juuri nyt nimenomaan englannin kielellä..

Kielitaitovaatimukset tulisi uudelleenarvioida 20 vuoden EU-jäsenyyden pohjalta ja silloin relevanttina
kielitaitovaatimuksena on hyvä englanti eikä suinkaan kielitaitolain vaatima tyydyttävä ruotsi...

Toimittajalle kohteliaasti hänen omalla kielellään:

Tidigare har det officiella konferensspråket alltid varit ”skandinaviska”, men den här gången hölls den för första gången på engelska. Det här är en utveckling som märks i många nordiska sammanhang. Det som driver på utvecklingen är dels att danskarna talar allt mer svårförståeligt, och dels att de finska deltagarna har svårt att uttrycka sig på svenska även om de i allmänhet förstår språket. Forskare blir allt mer vana att publicera sig och delta i internationella konferenser på engelska, så steget till att ta in engelskan i nordiska sammanhang är därför inte så stort.



[/quote

http://demokratianvoimavirrat.fi/spraka-pa-nordiska/

[Jan-Erik Andelin]

Englanti on osoittautunut tarpeelliseksi, ruotsi ei. Miksi se harmittaa sinua?

Koska ruotsi on äidinkieleni ja toivoisin sillä olevan merkitystä. En tiedä miten itse ajattelet omasta äidinkielestäsi.

Miksi haluaisit pakottaa meille kolme vierasta kieltä muiden opintojen ja taipumusten kustannuksella?

Ei minulla ollut ajatusta pakottaa ketään. Kerroin vain mielipiteeni. Suomelle ei mielestäni riitä, että kansa keskimäärin osaa vain suomea ja englantia.

[Hansa]

Kiitos JEA rakentavasta kommentistasi
”Suomessa pitäisi palata 1990-luvun tilanteeseen, jolloin ylioppilas osasi äidinkielensä lisäksi 2-3 muuta kieltä hyvin. Omasta mielestä ne ovat tärkeysjärjestyksessä englanti, saksa, venäjä, ruotsi tai norja, kiina tai japani.”

Tuosta olen kuitenkin eri mieltä. 1990-luvulla ja aikaisemmin yo-tutkinto oli liian kielipainotteinen, tärkeitä reaaliaineita ei opiskeltu tarpeeksi. Substanssiosaaminen oli todella vähäistä, kun ylioppilaaksi monesti kirjoitettiin neljällä oppiaineella, joista kolme oli kieliä.
On todella järkevä muutos, että ruotsin yo-kirjoittaminen ei enää ole pakolista, ja sen sijaan voi keskittyä moniin muihin oppiaineisiin.

Ikipäivänä meillä ei pidä palata siihen käytäntöön, että kaikilta lapsilta vaaditaan monen eri kielen opintoja.
Aikoinaan opiskeltiin pakollista pitkää saksaa monissa kouluissa ja siitä on jäänyt pahoja traumoja tuhansille suomalaisille. Omalta kouluajaltani muistan monia ja monia, jotka saivat kesäksi ”ehtoja” ja jäivät luokalle koska saksasta ja ruotsista oli neloset. Hyvin monilla oppikoulun käyminen kesti jopa 2-4 ylimääräistä vuotta, ennenkuin selvisivät tuosta raskaasta vieraiden kielten taakasta. Se oli julmaa, kohtuutonta, väärin.

Lähipiiristäni tunnen erään, jolla oli monena kesänä ehdot saksasta ja ruotsista ja kerran hän jäi niistä luokalle. Matematiikka sujui kuitenkin hyvin. Hän teki sittemmin hienon pitkän uran Nesteellä/Fortumilla. Kysyin kerran, paljonko hän oli tarvinnut saksaa työssään. Ei kertaakaan. Eikä myöskään ruotsia.
(Itse sain kymppejä kielistä, myös ruotsista kirkas laudatur ja täysi kymppi)


”.. pääministerin, joka iteroi, eikä kukaan tietää mitä tämä sana tarkoittaa, ja joka puhuu tyylitöntä ja surkeata desissön-englantia. Euroopassa olemme nyt kielitaidoiltamme aikalailla tyhjän päällä.”

Nimenomaan, juuri tuosta syystä Vantaan päätös aloittaa englanti jo ekaluokalta on erittäin hyvä.
Ruotsin pakollisuus pitää vielä muuttaa valinnaisuudeksi: sitä kautta meille saadaan asiaosaamista ja insinöörejä ja pääministeri ja presidentti, jotka osaavat puhua edes englantia kunnolla! Ruotsia ei tarvitse osata yhtään enempää kuin naapurimaan ministerit tai kuningas osaavat suomea!

”Suomessa ruotsin kielen erityisasema tulee historiallisista syistä säilyttää, mutta ei niin, että se perustuisi valtakunnalliseen pakkoon. Minkä olen jo monesti aikaisemmin ilmoittanut mielipiteenäni.”

Tuo mielipiteesi, JEA ,on kohtuullinen edellyttäen että siihen ei liity kaikkia suomalaisia koskevaa virkaruotsin/ammattiruotsin vaatimusta kaikissa ammattitutkinnoissa ja yliopistotutkinnoissa ja korkeimmissa virka-asemissa. Ruotsin vaatiminen kaikilta ei ole enää tänä päivänä kohtuullista kun virkamiesten ja ammatti-ihmisten on tultava toimeen monella eri kielellä kansainvälistyneessä EU-Suomessa.

"Suomelle ei mielestäni riitä, että kansa keskimäärin osaa vain suomea ja englantia."
Tuosta olen eri mieltä. Suurelle enemmistölle suomalaisia riittää mainiosti että osaa suomea ja englantia (tai jotain muuta isoa maailmankieltä, jos niin valitsee).
Mutta ensiarvoisen tärkeää on, että suomalaisilla on korkeaa asiaosaamista, se on avainasia kilpailukyvyn kasvattamiseksi.
Siihen pitää satsata enemmän kuin monien eri kielten opiskeluun pakolla.

[NRR]

Englanti on osoittautunut tarpeelliseksi, ruotsi ei. Miksi se harmittaa sinua?

Koska ruotsi on äidinkieleni ja toivoisin sillä olevan merkitystä. En tiedä miten itse ajattelet omasta äidinkielestäsi.

Mikään ei tee äidinkielestäni yhtään sen mahtavampaa avainta, porttia tai siltaa kuin se oikeasti on. Ajatus esim pakkosuomesta Ruotsissa historian, kulttuurin ja Nordenin kunniaksi tuntuu karmivalta. Mikä olisi rinnastus, joka auttaisi minua ymmärtämään tätä harmin tunnetta?

[NRR]

Kiitos JEA rakentavasta kommentistasi
”Suomessa pitäisi palata 1990-luvun tilanteeseen, jolloin ylioppilas osasi äidinkielensä lisäksi 2-3 muuta kieltä hyvin. Omasta mielestä ne ovat tärkeysjärjestyksessä englanti, saksa, venäjä, ruotsi tai norja, kiina tai japani.”

Tuosta olen kuitenkin eri mieltä. 1990-luvulla ja aikaisemmin yo-tutkinto oli liian kielipainotteinen, tärkeitä reaaliaineita ei opiskeltu tarpeeksi. Substanssiosaaminen oli todella vähäistä, kun ylioppilaaksi monesti kirjoitettiin neljällä oppiaineella, joista kolme oli kieliä. On todella järkevä muutos, että ruotsin yo-kirjoittaminen ei enää ole pakolista, ja sen sijaan voi keskittyä moniin muihin oppiaineisiin.

Ikipäivänä meillä ei pidä palata siihen käytäntöön, että kaikilta lapsilta vaaditaan monen eri kielen opintoja.
Aikoinaan opiskeltiin pakollista pitkää saksaa monissa kouluissa ja siitä on jäänyt pahoja traumoja tuhansille suomalaisille. Omalta kouluajaltani muistan monia ja monia, jotka saivat kesäksi ”ehtoja” ja jäivät luokalle koska saksasta ja ruotsista oli neloset. Hyvin monilla oppikoulun käyminen kesti jopa 2-4 ylimääräistä vuotta, ennenkuin selvisivät tuosta raskaasta vieraiden kielten taakasta. Se oli julmaa, kohtuutonta, väärin.

Lähipiiristäni tunnen erään, jolla oli monena kesänä ehdot saksasta ja ruotsista ja kerran hän jäi niistä luokalle. Matematiikka sujui kuitenkin hyvin. Hän teki sittemmin hienon pitkän uran Nesteellä/Fortumilla. Kysyin kerran, paljonko hän oli tarvinnut saksaa työssään. Ei kertaakaan. Eikä myöskään ruotsia.
(Itse sain kymppejä kielistä, myös ruotsista kirkas laudatur ja täysi kymppi)

Tässä olen Hansan kanssa samaa mieltä. Kieliosaamisen painottaminen ohi muun osaamisen ja kielten käyttäminen opiskelijoiden karsintaan ei ole reilua eikä ainakaan keskimäärin paranna ihmisten asiantuntemusta, ajattelukykyä, motivaatiota tai luovuutta.

(Itselläni laudatur englannista, ruotsista ja lyhyestä saksasta - sekä teknismatemaattinen että käyttäytymistieteellinen korkea-asteen koulutus, ei erityisemmin hyötyä kuin englannista.)

[Ajatuspaja]

Englanti on osoittautunut tarpeelliseksi, ruotsi ei. Miksi se harmittaa sinua?

Koska ruotsi on äidinkieleni ja toivoisin sillä olevan merkitystä. En tiedä miten itse ajattelet omasta äidinkielestäsi.

Mikään ei tee äidinkielestäni yhtään sen mahtavampaa avainta, porttia tai siltaa kuin se oikeasti on. Ajatus esim pakkosuomesta Ruotsissa historian, kulttuurin ja Nordenin kunniaksi tuntuu karmivalta. Mikä olisi rinnastus, joka auttaisi minua ymmärtämään tätä harmin tunnetta?

Pitäisikö meitä harmittaa, että esim. ahvenanmaalaiset eivät anna suomen kielelle mitään arvoa ?

Ei se harmita!
Ainoastaan harmittaa se epäsuhta, joka vallitsee suhtautumisessa suomeen ja vaatimuksissa suhtaumisesta ruotsin kieleen!
Suomen kielen päälle syljetään, mutta meidän oletetaan ottavan ruotsin kielen avosylin vastaan.. epäsuhta on valtava!

Harmituksen puute kielen arvostuksen suhteen johtuu historiastamme:

suomen kieli ei ole koskaan ollut vallan kieli, valloittajan kieli, alistamisen kieli.
Siksi emme koe harmitusta, vaikka kielellämme ei ole aivan kaikille "merkitystä"
Ruotsissa, Euroopassa tai edes Suomessa tai että
aivan kaikki eivät halua oppia äidinkieltämme tai edes tutustua siihen...

Meille riittää, että me itse rakastamme kieltämme ja vaalimme sitä,
Emme tarvitse jatkuvia rakkaudentunnustuksia erikielisiltä saati pakko-opiskelua,
jotta tuntisimme itsemme arvokkaiksi...

[NRR]

Englanti on osoittautunut tarpeelliseksi, ruotsi ei. Miksi se harmittaa sinua?

Koska ruotsi on äidinkieleni ja toivoisin sillä olevan merkitystä. En tiedä miten itse ajattelet omasta äidinkielestäsi.

Mikään ei tee äidinkielestäni yhtään sen mahtavampaa avainta, porttia tai siltaa kuin se oikeasti on. Ajatus esim pakkosuomesta Ruotsissa historian, kulttuurin ja Nordenin kunniaksi tuntuu karmivalta. Mikä olisi rinnastus, joka auttaisi minua ymmärtämään tätä harmin tunnetta?

--- Harmituksen puute kielen arvostuksen suhteen johtuu historiastamme: ---
Siksi emme koe harmitusta, vaikka kielellämme ei ole aivan kaikille "merkitystä"
Ruotsissa, Euroopassa tai edes Suomessa tai että
aivan kaikki eivät halua oppia äidinkieltämme tai edes tutustua siihen...

Lisäksi meille ei ole mediassa ja propagandassa opetettu, että suomea on ylistettävä tai kyse on suomivihasta. Olen ajatellut, että pakon kannattajien tunnereaktio sanan "pakkoruotsi" kohdalla on outo, kuin olisi nimitelty ja halvennettu heitä henkilökohtaisesti.

Toinen kokemusero koskee kielten hyödyllisyyttä ylipäätään. Ilmeisesti suuri osa ruotsinkielisistä työllistyy nimenomaan kieliosaamisen perusteella. Tämä vääristää tunnetta ruotsin ja kielten tarpeellisuudesta muiden kohdalla. Tähän liittyy myös tietty ylenkatse esim. teknis-luonnontieteellistä osaamista kohtaan. Samoin puuttuu käsitys siitä, miten tiukka taistelu jatkopaikoista suomenkielisellä puolella käydään, ja siinä taistelussa kielet ovat lähinnä osa keskiarvoa eivät muuta.

Jatkan vielä yhdellä kokemuserolla: missä olenkaan puhunut riikinruotsalaisten kanssa, he ymmärtävät oitis pakkoruotsin järjettömyyden ja suhtautuvat empaattisesti niihin, joille kielet ja erityisesti pakkoruotsi ovat ongelmia ja esteitä valmistumiselle ja etenemiselle. Suomessa pakon ymmärtäjät ylpeilevät armottomalla asenteellaan, jolla kielletään ongelmat ja syyllistetään ne, joille ruotsi on vaikeaa.