Näin hän kuvaa ruotsinkielisen palvelun ongelmia (hän muuten opiskelee suomeksi) ja ajattelin aluksi, että tämä lienee jonkinlaista huumoria:
Mutta tarina jatkuu. Tässä nopeasti käännettynä muutama kohta siitä, miten kirjoittaja ystävineen huvittelee vaatimalla ruotsinkielistä palvelua ostarilla.Ne jotka eivät puhu ruotsia sanovat yleensä "mutta me ollaan Suomessa, puhutaan suomea". Silloin tapani on vasta ”precis vi är Finland, ett tvåspråkigt land. Now, serve me my food!”. Tämä asenne ei yleensä auta saamaan parempaa palvelua, mutta... joo, oikeastaan ei nyt tule mieleen yhtään hyvää puolta tähän asenteeseen liittyen, mutta kieltäydyn pitämästä itseäni syyllisenä huonoon palveluun, jota olen saanut.
Siis näillä leideillä ei ollut vain yksi vaan kaksi vahvempaa yhteistä kieltä asiakaspalvelijoiden kanssa (suomi ja englanti), mutta he hauskuttivat itseään ja olivat opettavinaan suomenkielisiä (vai oliko mukana uussuomalaisia) palvelun ammattilaisia vaatimalla näiltä ruotsia.Viikko sitten lapsuusystäväni L oli täällä ja me päätimme puhua vavin ruotsia mennessämme ostarille. Tässä muutamia saamiamme reaktioita:
Kahvilassa
Minä: Hej, jag skulle vilja ha en bit av den där cheesecaken, tack.
Tarjoilija *nyökyttää päätään ja nauraa asettaessaan juustokakun lautaselle ja kääntyy sitten L:n puoleen*.
L: Jag skulle vilja ha en tomat, mozzarella croissant, tack.
Tarjoilija: Ai tomaatti mozzarella croissantti vai?
L *nyökkää ja näyttää kysyvältä*
Kun pyydämme teetä, saamme piiiiitkän luettelon suomeksi tarjolla olevista eri teelaaduista. Me nyökkäämme ja osoitamme sitä, jota haluamme saada ja leikimme, ettei meillä ole aavistustakaan siitä, mitä olemme tilanneet. Saimme ruokailumme aikana monia katseita kahvilan työntekijöiltä.
Jäätekökiskalla
Minä: En choklad mjukglass, tack.
Tarjoilija: *ajattelee niin että hänen päänsä ratisee, sitten hän nyökkää ja osoittaa vohvelia ja purkkia*.
Minä: En burk.
Tarjoilija: *tekee jäätelön, lyö hinnan kassaan ja sanoo hinnan suomeksi*.
Kaupassa
L menee edellä ja puhuu ruotsia kassalle. Hän vastaa suomeksi. Kun minä tulen kassalle, kassa ei sano mitään, ei edes sitä, mitä ostokseni maksoivat, hän vain tuijottaa ohitseni ja odottaa, että maksan kortilla. Sitten hän kysyy suomeksi, haluanko kuitin. Sanon tack ja ota kuitin häneltä happamin mielin.
Subwayllä
Tilataan kaikki alusta alkaen ruotsiksi. Kahdella vuorossa olevavlla työntekijällä on uskomaton kiire ja paljon asiakkaita mutta he selvisivät kunnialla. He osoittivat ja nyökyttivät ja hymyilivät meille koko ajan ja sitä ihan tunsi, miten toista heistä todella hävetti ettei hän osannut ruotsia riittävän hyvin palvellakseen meitä ruotsiksi. Kun heidän oli pakko sanoa jotain, he puhuivat englantia. Go subway!
Okej, ei ehkä ole kovin kilttiä meiltä marssia sisään ja kieltäytyä puhumasta kieltä, jota sekä me että se joka työskentelee paikassa osataan, mutta sitä saa kuulla niin usein kommentteja "me ollaan Suomessa, suomenruotsalaiset ovat niin pieni vähemmistö ettei ruotsia täällä tarvita. Siksi haluan aina välillä osoittaa, että joo, kyllä ruotsia voi silloin tällöin tarvita.
Ei kovin kilttiä eikä edes kohtuullista, ei.
Postaus jatkuu vielä valituksella siitä, että suomalaiset kehtaavat valittaa pakkoruotsista:
No niin, kerrottuaan ensin, miten he ihan palveluammattilaisten kiusaamismielessä tekevät näitä på svenska- interventioita kauppoihin, onkin hyvä vedota siihen, että ensin pitäisi poistaa koulukiusaaminen ja sitten vasta pakkoruotsi. Kovasti näyttää siltä, että kyseessä on kuitenkin saman asian eri puolet ja kiusaaminen jatkuu vielä koulun jälkeenkin. Ja eniten apua koulussa vaikeuksissa olevilla olisi pakkoruotsin poistosta.Finlandissa kaikki suomenkieliset oppivat ruotsia ja kaikki ruotsinkieliset suomea, puhutaan pakkoruotsista ja keskustellaan siitä, pitäisikö ruotsi poistaa suomenkielisistä kouluista, siitä tulisi siis vapaaehtoinen. Minua häiritsee paljon puhe ruotsista pakollisena aineena, niin kuin nyt kaikki muu koulussa olisi valinnaista. Sitä paitsi minusta koulumaailmassa on paljon suurempia ongelmia (ja maailmassa myös) kuin kiukuta siitä, tarvitseeko kaikkien suomenkielisten opiskella ruotsia muutama tunti viikossa. Miten olisi, jos ensin yritettäisiin saada kiusaaminen kuriin ja tukea oppilaille, joilla on koulussa vaikeaa!
Mutta palataan vielä tunnelmiin, joissa bloggaaja päättää postauksensa:
Niin. Mitäpä tähän voi sanoa. Vai löytyykö blogista jokin pienellä kirjoitettu lisäteksti, jossa sanotaan, että kyse on mustasta huumorista? Jotenkin liian avoimen ylimielistä ollakseen totta.Joka tapauksessa pidän siitä, että voi aika ajoin luoda näitä "apua, meillä on suomenruotsalainen paikalla"-tunnelmia.