Kysely: Pohjoismainen liittovaltio jakaa mielipiteet kahtia

[Sees]

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kyse ... 261362360/

Tukholma. Vajaat puolet suomalaisista, ruotsalaisista, norjalaisista, tanskalaisista ja islantilaisista voisi hyvinkin suostua siihen, että nykyisistä Pohjoismaista muodostettaisiin yhteinen liittovaltio.

Tämä käy ilmi kyselystä, jonka Pohjoismaiden neuvosto on tilannut Oxford Research Institute -tutkimuslaitokselta. Kyselyn tulokset julkistettiin tiistaina Pohjoismaiden neuvoston kokoustaessa Reykjavikissa.

Yksitoista prosenttia kyselyyn vastanneista kannatti yhteistä valtiota "vahvasti", kun kannattajia löytyi 31 prosenttia. Vastustajia oli 40 prosenttia ja hyvin vastahankaisia 18 prosenttia niistä 1 032 henkilöstä, jotka osallistuivat kyselyyn.

Suomesta kyselyyn otti osaa 201 henkilöä.

Jos Pohjoismaat lyöttäytyisivät yhteen, maassa olisi 25 miljoonaa asukasta ja syntyisi maailman kymmenenneksi suurin talous.

[Eero Nevalainen]

Noh, tuossa vaiheessa kai sitten pitäisi tunnustaa tappio ja muuttaa pois, mutta onneksi tuo on ehkä aika kaukana vielä..

[Sees]

Dagens Nyheterin sivuilla keskustellaan asiasta vilkkaasti, huumoria unohtamatta: mm. "Nordiska Rådet har nog för lite att göra, så då hittar de på sånt här." eli Pohjoismaisella Neuvostolla lienee liian vähän töitä niinpä se keksii tällaista...
http://www.dn.se/nyheter/sverige/manga- ... -1.1200905

Kovin niukoin eväin tästä jutustellaan. Ei tiedetä, miten kyselyn osallistujat on valittu, mitkä ovat olleet kysymykset, missä tilanteessa ne on esitetty ja minkälaisia ovat olleet eri maiden jakaumat. Ainoastaan tiedetään, että Suomessakin asiaa kysyttiin kahdeltasadalta ja yhdeltä - uskottava otos

Olisi tosi mielenkiintoista tietää, ovatko kaikki pakkoruotsia kannattavat myös liittovaltion puolella. Kenties tämä onkin pakkoruotsin todellinen syy, toivo, että suomalaisista saisi skandinaaveja ja päästäisiin kielivähemmistöksi Nordeniin.

Eihän siitä liitosta oikeasti mitään tule, mutta tällä ajatuksella median on hauskaa leikkiä ainakin, kun Victoria tulee kylään. Ja vaikken tippaakaan diggaa näitä liittovaltiojuttuja niin Victoriaa diggaan kyllä. Onneksi kuitenkin se monarkia on tuolla naapurissa ja meillä on tämä tasavalta.

[Sees]

Kun jokin aika sitten tanskalainen Jes Stein Pedersen haastatteli kirjailija Sofi Oksasta haastattelu käytiin sujuvalla englannilla (kirjoitin siitä silloin tänne palstalle).

Skandinaavinen haastattelija oli utelias suomalaisten tunteista kielensä suhteen: "Jos sanon että Suomi on erilainen kuin muut pohjoismaat... Kieli on tietysti hyvin erilainen kuin muiden pohjoismaiden kielet. Siksi joudumme puhumaan englantia. Miten se vaikuttaa suomalaisten minäkuvaan kun pitää puhua englantia norjalaisten, tanskalaisten - ja ehkä jopa ruotsalaisten kanssa?"

Sofi Oksanen vastasi luontevasti: "Se on ihan normaalia. Ymmärrän, että se voi teistä tuntua oudolta mutta minä en itse asiassa ole edes ymmärtänyt pohjoismaisten kielten keskinäistä samankaltaisuutta ennen kuin menin ensi kertaa Norjaan. Silloin tajusin, että norjalaiset pystyvät lukemaan ruotsia. En usko, että suomalaiset tuntevat suurtakaan tarvetta samastua kielellisesti muihin pohjoismaihin."

Jes Stein Pedersen jatkoi sitkeästi tuomalla esiin suomenruotsalaisten usein esittämän ajatuksen suomen kielestä vankilana: "Onko kieli jonkinlainen muuri? Tunnetteko olevanne eristyneitä?"

Sofi Oksanen kärsivällisesti: "Aiemmin ehkä olisi voinut olla. Nykyään kaikki puhuvat kuitenkin englantia."

Pohdittuani tätä haastattelua, olen edelleen hämmentynyt. Skandinaavit ilmeisesti kokevat aivan uskomattomia tunteita oman skandinaavisen kieliryhmänsä ykseydestä, koska he keksivät kysyä suomen kielen rikkauden, historian ja mahdollisuuksien sijaan kysymyksen siitä, onko kielemme muuri?

Kaikkien pohjoismaisten yhteistyöhankkeiden kohdalla näyttää toistuvan sama asenneongelma: skandinaavit tulkitsevat yhteistyön yhtenevän Skandinavian ehdoilla.

[TK]

Suomenkielisille pakkoruotsi on muuri ja vankila.

[Sees]

Vasabladetfissa Myntti pyytää meitä avaamaan silmämme ja näkemään, että olemme jo menossa kohti Nordenin liittovaltiota.

"Öppna ögonen, vi är redan på väg mot en nordisk förbundsstat"
http://www.vasabladet.fi/Story/?linkID=132091

Mitä ilmeisimmin vahvin pakkoruotsin ystävien rintama kokee, että me kulttuurisesti jo elämme liittovaltiossa.

[Sees]

Uskomaton jatko-osa hassulle kyselylle: Hesari otsikoi pääkirjoituksensa "Pohjoismaat tarvitsevat yhteistä politiikkaa".

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... 5261449011

Kirjoituksessa todetaan esimerkiksi, että ehdotus on otettu suosiolla vastaan myös hesarin keskusteluissa:
"Suopeus näkyi myös uutisen synnyttämässä keskustelussa HS.fi-verkkosivuilla. Kommenteissa oli enemmän myönteisiä arvioita liittovaltiosta kuin kielteisiä kommentteja ruotsin kielen aseman mahdollisesta korostumisesta."

Tarkistin keskustelun: 56 kommenttia, joista vain 11 oli jollain tapaa myönteisiä liittovaltioajatukselle. Laskinko väärin? Miten Hesarin pääkirjoituksessa voidaan laskea väärin oman lehden keskustelujen jakauma?

http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Ko ... perPage=20

Tämänkaltainen väärinlasku vie pohjan koko teemalta. Alkujaankin mainostettu kysely ei ollut tilastollisesti mistään kotoisin - Suomea edusti 201 vastaajaa eikä vastaajien valintaa tai kysymysten asettelua kuvattu mitenkään. Sellainen ei ole aito selvitys vaan pelkkä huomionhakuele.

Ja nyt siis pääkirjoituksessa vedotaan sekä tähän ns. kyselyyn että tulkitaan kyselyn herättämää keskustelua varsin omavaltaisesti. Onko tämä hyvää lehtimiestapaa?

[Sees]

Aihe on esillä myös HBL:n pääkirjoituksessa:

http://www.hbl.fi/text/ledare/2010/11/5/w54174.php

Det nordiska samarbete som vi är så stolta över är egentligen ett misslyckande. Det hävdar den svenske samhällsdebattören Gunnar Wetterberg. --- Han menar att andra länder med motsvarande utgångsläge gått samman för länge sedan och bildat något som är mer än summan av de enskilda delarna. Men de nordiska länderna har envist och irrationellt hållit fast vid sina fysiska gränser. Förlorarna heter Finland, Sverige, Danmark, Norge och Island.

--- Debattartikeln har vuxit till en diger rapport om förbundsstaten Norden och publiceras i form av Nordiska ministerrådets årsbok.

--- Den gemensamma värdegrunden och de gemensamma strukturerna spelar trots allt en avgörande roll.

---

Förbundsstaten Norden är utan tvivel en kittlande vision: 25 miljoner medborgare, en bruttonationalprodukt som i bästa fall placerar Norden bland de tio största ekonomierna i världen, en röst som skulle höras i G20-sammanhang och en industri som är bättre rustad för konjunkturväxlingar.

Men det är lika lätt att lista problemen --- Danmarks kritiska inställning till nordbor som får socialbidrag i Danmark är bara ett exempel, för att inte tala om ett eventuellt gemensamt språk eller en gemensam utrikespolitik.

En nordisk förbundsstat är en utopi, men tankarna om ett ökat politiskt samarbete har i praktiken visat sig vara nästan lika utopiska. Dels handlar det om bristen på motivation och kanske oförmågan att se fördelarna. ---

Små spelare behöver kloka strategier. Och de geografiska gränserna är fortfarande delvis gränser för den ekonomiska utvecklingen. Nycklarna finns nu hos politikerna.