Ajatuspajassa pohditaan kielipolitiikan rakenneuudistusta varsin monesta näkökulmasta.
Mm. seuraavat näkökulmat ovat olleet esillä:
Mitä positiivisia vaikutuksia Suomen tähänastisella virallisella kaksikielisyydellä on ollut ja miten
nämä positiiviset vaikutukset voidaan ylläpitää, vaikka itse järjestelmä ajettaisiinkin alas ?
Ensisilmäyksellä nykyhetken ja tulevaisuuden näkökulmasta maan nykymuotoinen
virallinen kaksikielisyys ei tuota mitään positiivista lisäarvoa maan kielienemmistölle,
mutta ehkä emme ole huomanneet kaksikielisyyden kaikkia positiivisia puolia.
Onko esim. ulkomaalaisten integroituminen Suomeen ruotsin kielellä tällainen positiivinen tekijä ?
Historiallisesa tarkastelussa (100-150 vuotta sitten) maahan saatiin uutta osaamista,
kun esim. saksankieliset integroituivat ruotsin kielellä, mutta entä tänä päivänä ?
Saammeko maahan uutta osaamista 150 vuoden takaisella ajattelulla
vai tulisiko sittenkin englannin kielen hallitsemisen riittää
Suomen kansalaisuuden saamiseen ja investointien houkuttelemiseen Suomeen ?
Tuoko ruotsi-suomi -virallinen kaksikielisyys mitään sellaista lisäarvoa,
jota englanti-suomi-kaksikielisyys ei toisi ? .
Suomenkielisen väestön kaksikielisyys suomi-englanti on vallitsevampi kuin nykyinen
virallinen kaksikielisyys suomi-ruotsi.
Tämä kysymyksenasettelu erottaa kansalliskieli-käsitteen ja
virallisen kaksikielisyyden toisistaan.
Palvelisiko maan etua paremmin suomi-englanti -kaksikielisyys kuin suomi-ruotsi-kaksikielisyys ?
Jaakko Häkkinen on Vasama-kirjoituksessaan oivaltanut "eri tasot".
samalla logiikalla "Kansalliskielitaso" ei johda "kaksikielisyystasoon", vaan kyseinen kytkös on
tekemällä tehty ja alkanut elää omaa elämäänsä. Nyt sitä levitetään ainoana totuutena.
Ajatuspaja haastaa luutuneen kansalliskieliajattelun.
Suomen saattaisi olla edullisempaa panostaa kevyempään englanti-suomi -kaksikielisyyteen,
raskaan ruotsi-suomi -kaksikielisyyden sijasta.
Perustuslain velvoitteet ruotsinkielisiä kohtaan
valtio voisi hoitaa ilman keinotekoista ja ylimitoitettua kaksikielisyysapparaattia.
Ja onhan englannin käyttöarvo globalisaation oloissa huomattavasti suurempi kuin ruotsin.
Englanti ei kuitenkaan voi olla kansalliskieli, vaikka Suomi olisi virallisesti kaksikielinen
suomi-englanti!
Suomen toimintaympäristö EUssa ja NATOssa pakottaa Suomen jonkinasteiseen de facto kaksikielisyyteen
suomi-englanti, mutta mikään ulkoinen tekijä ei pakota meitä ruotsi-suomi -kaksikielisyyteen.
Miettikääpä asiaa ja kommentoikaa.
Ajatuspaja avaa omat verkkosivut myöhemmin, ja sivuille tulee kaikille avoin
kielipoliittinen keskusteluosio.
Mutta näin lepopäivän ratoksi pientä purtavaa!
Ajatuspajan keskustelunavaus: Kaksikielisyyden hyvät puolet
-
Ajatuspaja
- Viestit: 677
- Liittynyt: 07.01.2015 12:02
Re: Ajatuspajan keskustelunavaus: Kaksikielisyyden hyvät puo
(Aihetta käsitelty laajemmin keskustelussa "Ei mitään etua kahdesta kansalliskielestä?" http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=1741, mistä löytyy alkuperäiset kansalliskielistrategian tekstit)
Kansalliskielistrategiaan on koottu maan asiantuntevimmassa joukossa kahden kansalliskielen olemattomat edut sekä suomalaiselle yhteiskunnalle että meille yksilöinä:
Yhteiskunnalliset hyödyt (Kansalliskielistrategian kohta 1.5.1)
Historiallis-kulttuurisia hyötyjä
- Pohjoismaiset arvot ovat erottamaton osa suomalaista yhteiskuntaa. Ruotsin kieli toimii Pohjoismaissa yhteisymmärryksen ja yhteisen arvopohjan välittäjänä.
- Suomen kieli onkin erityisesti hallintokielenä kehittynyt Ruotsin hallinnon ja oikeusjärjestyksen rakenteiden ja siten ruotsinkielisen sanaston pohjalta.
- Ruotsin kielen osaaminen tai ymmärtäminen tuo käytännön lisäarvoa pohjoismaisessa kanssakäymisessä ja yhteistyössä silloinkin, kun kaupankäyntiin liittyvissä asiakirjoissa käytetään jotakin muuta kieltä.
- Pohjoismaista yhteistyötä tehdään monella tasolla, muun muassa koulutus- ja sosiaalipoliittisen yhteistyön muodossa sekä innovaatiokyvyn parantamisessa.
NRR: Ei oikeastaan muuta kuin Norden, Norden ja Norden.
Olisiko Norden todella köyhempi, mikäli siihen kuuluisi Suomi, joka saisi olla oma itsensä monenlaisin kulttuurisilloin? Eikö monikulttuurisempi Suomi olisi myös Nordenin etu?
Oikeudellisia hyötyjä
- Kansainvälisissäkin yhteyksissä esimerkillisenä pidetty kielilainsäädäntö, joka täsmentää kahden yhdenvertaisen kansalliskielen varaan rakennettua yhteiskuntaa.
- Lainsäädännön myötä Suomi osoittaa suvaitsevuutensa molempia kansalliskieliä puhuvia ryhmiään kohtaan samoin kuin pitävänsä arvossa Ruotsin kanssa jaettua historiaansa ja siitä kumpuavaa kulttuurista rikkautta.
NRR: Vaikea kutsua eduksi sitä, että meillä on kielilainsäädäntö, jota kukaan ei halua itselleen. Mitä suvaitsevaisuutta osoittaa se, ettei enemmistö voi vaikuttaa lastensa kielivalintoihin, ettei edes oppimisvaikeuden omaavien ruotsinopintoja helpoteta eikä maahanmuuttajataustainen nuori voi kotoutua ilman kolmea uutta kieltä su/en/ru?
Taloudellisia hyötyjä
- Suurin osa Suomen viennistä ja tuonnista kohdistuu toisiin Pohjoismaihin.
- Ruotsi on Suomen suurin kauppakumppani viennin osalta, vuosina 2010 ja 2011 vienti ylitti 11 prosenttia, ja Suomen kolmanneksi suurin tuontimaa.
- Työnantajien mukaan jatkossakin tarvitaan suomen ja englannin kielen jälkeen eniten ruotsin kielen taitoa.
- Ruotsin osaamattomuus aiheutta taloudellisia menetyksiä, kun Ahvenanmaa ostaa Manner-Suomen sijaan Ruotsista tavaraa ja palveluita!
NRR: Siis etuna on vain Ruotsin kanssa käytävä kauppa. Eikö muualle käytävä kauppa tuo rikkautta? Eikö Ruotsi muka käy kauppaa kuin niiden maiden kanssa, jossa osataan ruotsia? Ja miksei Ahvenanmaa saisi pitää myös kaupalliset yhteytensä Ruotsiin, sinnehän muutta myös suuri osa Ahvenanmaan nuoria koulutuksen ja työn perässä ja käsittääkseni kovasti mielellään. Mikään ei tietenkään estä pientä Ahvenanmaata opiskelemasta suomea, mikäli kaksikielisyyden rikkaus ja suomenkielisten kanssa työskenteleminen kiinnostaa. Toistaiseksi Ahvenanmaa on näyttänyt mallia vain poistamalla pakkosuomen, joka kuulemma söi heidän nuortensa muun kielitaidon.
Suomen kansainvälisiin menestystekijöihin on kuulunut muun muassa suomalaisten vahva kielitaito. Vahva kansalliskielten taito on siksi Suomen etu maan rajojen ulkopuolellakin.
NRR: Tämä nyt on liirumlaarumia. Pakkoruotsin takiahan suomalaisilla on kapea kielivaranto. Onneksi englantia puhutaan todella hyvin ja se on kieltämättä vahvuus. Mikä vahvuus sitten on muka se pakkoruotsi, joka syö muita opintoja, hidastaa ja uhkaa valmistumista ja joka unohdetaan pian koulujen jälkeen?
Yksilötason hyödyt (Kansalliskielistrategian kohta 1.5.2)
Oikeudellisia hyötyjä
- Oman kielen julkinen käyttö, näkyvyys ja kuuluvuus saavat ihmiset kokemaan itsensä tervetulleiksi ja hyväksytyiksi omassa maassaan omalla kielellään.
- Omalla kielellä esimerkiksi veroasiat tai oikeudenkäynti, soitto hätänumeroon, keskustelut terveydenhoitohenkilökunnan kanssa ja yhteydet poliisiin.
NRR: Monikielisessä maassa pitäisi olla näiden keskeisten palvelujen kohdalla pohdintaa siitä, miten ne hoidetaan tyydyttävästi ja turvallisesti mahdollisimman monen kansalaisryhmän kannalta. Tätä versiota ei voi kutsua enemmistön tai muiden kielivähemmistöjen kannalta eduksi.
Esimerkkejä:
- "Monet Kansalliskielistrategiahankkeen kyselyyn vastanneista korkeakouluopiskelijoista ilmoittivat käyttävänsä toista kansalliskieltään
hyvin laaja-alaisesti niin opinnoissaan kuin vapaaajallaan, muun muassa Internetissä."
- "Monet nuoret kokevat hyötyvänsä ruotsin- ja suomen kielen osaamisestaan ja uskovat niiden, jotka hallitsevat molemmat kansalliskielet, hyötyvän siitä tulevaisuudessa ja työurallaan."
NRR: Hankkeella on siis ollut oma kysely, jonka tuloksena "monet opiskelijat käyttävät" ja "monet vieläpä uskovat". Kyllä ovat kyselyt tulkintoineen aika heppoisissa kantimissa --- Mitä sellaista hyötyä tuo tässä ruotsi, joka ei tulisi moninkertaisena esim. espanjan myötä?
Kulttuuri
- kotimaisten kirjojen ja lehtien lukeminen molemmilla kielillä
- mahdollisuus seurata teatteriesityksiä, musiikkia ja muuta kulttuuria molemmilla kielillä
- ottaa vastaan tietoa eri lähteistä tai vaihtaa tietoa esimerkiksi Internetissä
- tutustua suomen- ja ruotsinkielisiin henkilöihin heidän äidinkielellään, verkostoitua, oppia heidän kauttaan uusia asioita, vaikkapa ryhmän perinteistä, mahdollisuus vähentää omia ennakkoluulojaan ja monipuolistaa näkökulmiaan, oppia tuntemaan oman maan tausta ja tunnistaa sen kaksikielinen kulttuuriperintö
NRR: Laaja kielivaranto antaisi tuon kaiken moninkertaisena. Miksi tyytyä pakkoruotsiin? Miten tämä voi olla "etu"?
Opiskelu- ja työ
- Laaja kielitaito ja kansalliskielten osaaminen lisää opiskelu- ja työmahdollisuuksia Suomessa ja mahdollisesti muissakin maissa, joissa suomen tai ruotsin kielellä on merkittävä asema, esimerkiksi kaupankäynnin tai turismin yhteydessä.
NRR: Laaja kielivaranto antaisi tämänkin moninkertaisena. Miksi tyytyä pakkoruotsiin? Miten tämä voi olla "etu"?
Erityisesti skandinaavisen ruotsin kielen etuja (NRR: suomen kielestä ei tietenkään mitään erityistä etua ole, vain 90% äidinkieli)
- luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja helpottaa yhteistyötä Pohjoimaissa
- useat pohjoismaiset yhteistyöelimet ja järjestöt tarjoavat työmahdollisuuksia, joissa käytännössä tarvitaan ruotsin kieltä.
- lisää vaikutusmahdollisuuksia suuremmassa yhteydessä, Euroopan unionissa ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä, missä Pohjoismaat toimivat usein yhdessä, tarvitaan ruotsia
NRR: Ja vielä kerran Norden ja Norden ja eivätkö suomalaiset ymmärrä yrittää käydä skandinaaveista. Kun ruotsalainen historijoitsija toisti tätä "yhteisyyden" hakemista ruotsin kielestä, hän tunnusti olevansa "hyvä nationalisti". Ruotsalaisessa blogissa tällaista asennetta pidettiin varsin arveluttavana ja kysyttiin, olisiko miehestä tullut "lite snurrig".
Yllä olevat kohdat ovat merkillistä toiveajattelua (moni käyttää, moni uskoo jne.). Pitäisi kysyä, kenelle näistä on etua, kenelle ei. Ja ennen kaikkea voisi kysyä, mitä etuja meillä olisikaan, ellei nykykäytäntö estäisi vapaampaa valintaa kielissä, viitekulttuureissa ja mielenkiinnon kohteissa, ellei nykykäytäntö hankaloittaisi niin monen opintoja aina syrjäytymiseen asti. Ja suurkaupunkiemme monikielinen todellisuus loistaa tekstissä poissaolollaan.
Mikä olisi lastemme todellinen etu?
Kansalliskielistrategiaan on koottu maan asiantuntevimmassa joukossa kahden kansalliskielen olemattomat edut sekä suomalaiselle yhteiskunnalle että meille yksilöinä:
Yhteiskunnalliset hyödyt (Kansalliskielistrategian kohta 1.5.1)
Historiallis-kulttuurisia hyötyjä
- Pohjoismaiset arvot ovat erottamaton osa suomalaista yhteiskuntaa. Ruotsin kieli toimii Pohjoismaissa yhteisymmärryksen ja yhteisen arvopohjan välittäjänä.
- Suomen kieli onkin erityisesti hallintokielenä kehittynyt Ruotsin hallinnon ja oikeusjärjestyksen rakenteiden ja siten ruotsinkielisen sanaston pohjalta.
- Ruotsin kielen osaaminen tai ymmärtäminen tuo käytännön lisäarvoa pohjoismaisessa kanssakäymisessä ja yhteistyössä silloinkin, kun kaupankäyntiin liittyvissä asiakirjoissa käytetään jotakin muuta kieltä.
- Pohjoismaista yhteistyötä tehdään monella tasolla, muun muassa koulutus- ja sosiaalipoliittisen yhteistyön muodossa sekä innovaatiokyvyn parantamisessa.
NRR: Ei oikeastaan muuta kuin Norden, Norden ja Norden.
Olisiko Norden todella köyhempi, mikäli siihen kuuluisi Suomi, joka saisi olla oma itsensä monenlaisin kulttuurisilloin? Eikö monikulttuurisempi Suomi olisi myös Nordenin etu?
Oikeudellisia hyötyjä
- Kansainvälisissäkin yhteyksissä esimerkillisenä pidetty kielilainsäädäntö, joka täsmentää kahden yhdenvertaisen kansalliskielen varaan rakennettua yhteiskuntaa.
- Lainsäädännön myötä Suomi osoittaa suvaitsevuutensa molempia kansalliskieliä puhuvia ryhmiään kohtaan samoin kuin pitävänsä arvossa Ruotsin kanssa jaettua historiaansa ja siitä kumpuavaa kulttuurista rikkautta.
NRR: Vaikea kutsua eduksi sitä, että meillä on kielilainsäädäntö, jota kukaan ei halua itselleen. Mitä suvaitsevaisuutta osoittaa se, ettei enemmistö voi vaikuttaa lastensa kielivalintoihin, ettei edes oppimisvaikeuden omaavien ruotsinopintoja helpoteta eikä maahanmuuttajataustainen nuori voi kotoutua ilman kolmea uutta kieltä su/en/ru?
Taloudellisia hyötyjä
- Suurin osa Suomen viennistä ja tuonnista kohdistuu toisiin Pohjoismaihin.
- Ruotsi on Suomen suurin kauppakumppani viennin osalta, vuosina 2010 ja 2011 vienti ylitti 11 prosenttia, ja Suomen kolmanneksi suurin tuontimaa.
- Työnantajien mukaan jatkossakin tarvitaan suomen ja englannin kielen jälkeen eniten ruotsin kielen taitoa.
- Ruotsin osaamattomuus aiheutta taloudellisia menetyksiä, kun Ahvenanmaa ostaa Manner-Suomen sijaan Ruotsista tavaraa ja palveluita!
NRR: Siis etuna on vain Ruotsin kanssa käytävä kauppa. Eikö muualle käytävä kauppa tuo rikkautta? Eikö Ruotsi muka käy kauppaa kuin niiden maiden kanssa, jossa osataan ruotsia? Ja miksei Ahvenanmaa saisi pitää myös kaupalliset yhteytensä Ruotsiin, sinnehän muutta myös suuri osa Ahvenanmaan nuoria koulutuksen ja työn perässä ja käsittääkseni kovasti mielellään. Mikään ei tietenkään estä pientä Ahvenanmaata opiskelemasta suomea, mikäli kaksikielisyyden rikkaus ja suomenkielisten kanssa työskenteleminen kiinnostaa. Toistaiseksi Ahvenanmaa on näyttänyt mallia vain poistamalla pakkosuomen, joka kuulemma söi heidän nuortensa muun kielitaidon.
Suomen kansainvälisiin menestystekijöihin on kuulunut muun muassa suomalaisten vahva kielitaito. Vahva kansalliskielten taito on siksi Suomen etu maan rajojen ulkopuolellakin.
NRR: Tämä nyt on liirumlaarumia. Pakkoruotsin takiahan suomalaisilla on kapea kielivaranto. Onneksi englantia puhutaan todella hyvin ja se on kieltämättä vahvuus. Mikä vahvuus sitten on muka se pakkoruotsi, joka syö muita opintoja, hidastaa ja uhkaa valmistumista ja joka unohdetaan pian koulujen jälkeen?
Yksilötason hyödyt (Kansalliskielistrategian kohta 1.5.2)
Oikeudellisia hyötyjä
- Oman kielen julkinen käyttö, näkyvyys ja kuuluvuus saavat ihmiset kokemaan itsensä tervetulleiksi ja hyväksytyiksi omassa maassaan omalla kielellään.
- Omalla kielellä esimerkiksi veroasiat tai oikeudenkäynti, soitto hätänumeroon, keskustelut terveydenhoitohenkilökunnan kanssa ja yhteydet poliisiin.
NRR: Monikielisessä maassa pitäisi olla näiden keskeisten palvelujen kohdalla pohdintaa siitä, miten ne hoidetaan tyydyttävästi ja turvallisesti mahdollisimman monen kansalaisryhmän kannalta. Tätä versiota ei voi kutsua enemmistön tai muiden kielivähemmistöjen kannalta eduksi.
Esimerkkejä:
- "Monet Kansalliskielistrategiahankkeen kyselyyn vastanneista korkeakouluopiskelijoista ilmoittivat käyttävänsä toista kansalliskieltään
hyvin laaja-alaisesti niin opinnoissaan kuin vapaaajallaan, muun muassa Internetissä."
- "Monet nuoret kokevat hyötyvänsä ruotsin- ja suomen kielen osaamisestaan ja uskovat niiden, jotka hallitsevat molemmat kansalliskielet, hyötyvän siitä tulevaisuudessa ja työurallaan."
NRR: Hankkeella on siis ollut oma kysely, jonka tuloksena "monet opiskelijat käyttävät" ja "monet vieläpä uskovat". Kyllä ovat kyselyt tulkintoineen aika heppoisissa kantimissa --- Mitä sellaista hyötyä tuo tässä ruotsi, joka ei tulisi moninkertaisena esim. espanjan myötä?
Kulttuuri
- kotimaisten kirjojen ja lehtien lukeminen molemmilla kielillä
- mahdollisuus seurata teatteriesityksiä, musiikkia ja muuta kulttuuria molemmilla kielillä
- ottaa vastaan tietoa eri lähteistä tai vaihtaa tietoa esimerkiksi Internetissä
- tutustua suomen- ja ruotsinkielisiin henkilöihin heidän äidinkielellään, verkostoitua, oppia heidän kauttaan uusia asioita, vaikkapa ryhmän perinteistä, mahdollisuus vähentää omia ennakkoluulojaan ja monipuolistaa näkökulmiaan, oppia tuntemaan oman maan tausta ja tunnistaa sen kaksikielinen kulttuuriperintö
NRR: Laaja kielivaranto antaisi tuon kaiken moninkertaisena. Miksi tyytyä pakkoruotsiin? Miten tämä voi olla "etu"?
Opiskelu- ja työ
- Laaja kielitaito ja kansalliskielten osaaminen lisää opiskelu- ja työmahdollisuuksia Suomessa ja mahdollisesti muissakin maissa, joissa suomen tai ruotsin kielellä on merkittävä asema, esimerkiksi kaupankäynnin tai turismin yhteydessä.
NRR: Laaja kielivaranto antaisi tämänkin moninkertaisena. Miksi tyytyä pakkoruotsiin? Miten tämä voi olla "etu"?
Erityisesti skandinaavisen ruotsin kielen etuja (NRR: suomen kielestä ei tietenkään mitään erityistä etua ole, vain 90% äidinkieli)
- luo yhteenkuuluvuuden tunnetta ja helpottaa yhteistyötä Pohjoimaissa
- useat pohjoismaiset yhteistyöelimet ja järjestöt tarjoavat työmahdollisuuksia, joissa käytännössä tarvitaan ruotsin kieltä.
- lisää vaikutusmahdollisuuksia suuremmassa yhteydessä, Euroopan unionissa ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä, missä Pohjoismaat toimivat usein yhdessä, tarvitaan ruotsia
NRR: Ja vielä kerran Norden ja Norden ja eivätkö suomalaiset ymmärrä yrittää käydä skandinaaveista. Kun ruotsalainen historijoitsija toisti tätä "yhteisyyden" hakemista ruotsin kielestä, hän tunnusti olevansa "hyvä nationalisti". Ruotsalaisessa blogissa tällaista asennetta pidettiin varsin arveluttavana ja kysyttiin, olisiko miehestä tullut "lite snurrig".
Yllä olevat kohdat ovat merkillistä toiveajattelua (moni käyttää, moni uskoo jne.). Pitäisi kysyä, kenelle näistä on etua, kenelle ei. Ja ennen kaikkea voisi kysyä, mitä etuja meillä olisikaan, ellei nykykäytäntö estäisi vapaampaa valintaa kielissä, viitekulttuureissa ja mielenkiinnon kohteissa, ellei nykykäytäntö hankaloittaisi niin monen opintoja aina syrjäytymiseen asti. Ja suurkaupunkiemme monikielinen todellisuus loistaa tekstissä poissaolollaan.
Mikä olisi lastemme todellinen etu?
Re: Ajatuspajan keskustelunavaus: Kaksikielisyyden hyvät puo
Keskustelussa "Folktingetin perustelut puuta heinää" (http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=2111) käydään läpi foktingetin perusteita pakkoruotsille, nämä liittyvät oleellisesti Suomen ns. kaksikielisyyteen.
Folktingetin sivuilla on lueteltu folktingetin perusteet sille, miksi ruotsi on pakollinen suomenkielisissä kouluissa (http://www.folktinget.fi/fi/toimintamme/miksiko_ruotsia_/). Lähtökohta on kuulemma perustuslaissa ja kielilainsäädännössä.
Perusteita on 13, jotka on luokiteltavissa neljään kategoriaan:
kansalliskielisivistyspakkoruotsi, palvelupakkoruotsi, nordenpakkoruotsi sekä helppoporttipakkoruotsi.
kansalliskielisivistyspakkoruotsi - muotoiltuna niin kuin suomalaisuus olisi määritelty näin
- Suomi on kaksikielinen maa, jolla on kaksi virallista kieltä: suomi ja ruotsi.
- Ruotsin kielen opiskelu edistää Suomen historian ja kulttuurin tuntemusta. Ruotsi on osa yleissivistystä.
palvelupakkoruotsi - ilman, että mainitaan kertaakaan sitä, että ruotsinkielisille muka-taataan näin omankieliset palvelut, lueteltuina suomenkielisten muka-etuina
- Ruotsin kielen avulla voi olla kanssakäymisissä suomenruotsalaisten kanssa heidän omalla kielellään.
- Ruotsin kielen taito on etu Suomen työmarkkinoilla.
- Kaikilla oppilailla tulee olla samat mahdollisuudet ja oikeudet jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen.
- Kaikilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet hakea niihin valtiollisiin ja kunnallisiin virkoihin, joissa vaaditaan ruotsin kielen taitoa.
- Ruotsin kieli antaa mahdollisuudet opiskeluun ruotsinkielisissä ammattikorkeakouluissa sekä Åbo Akademissa ja Svenska handelshögskolanissa.
nordenpakkoruotsi - muotoiltuna niin, että kyseessä on taas suomenkielisten muka-etu
- Suomi on osa Pohjolaa, ruotsilla pärjää myös muissa Pohjoismaissa.
- Ruotsinkielentaitoinen saa helposti töitä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
- Ruotsin kielen taito mahdollistaa opiskelun Ruotsin yliopistoissa.
- Ruotsi kieli avaa ovia pohjoismaiseen kulttuuri- ja viihde-elämään.
Sitten on vielä tämä "helppo portti" -väite, jolla nyt ei voi perustella mitään
- Ruotsi on helppo, yksinkertainen ja käyttäjäystävällinen kieli.
- Ruotsin kielen taito helpottaa muiden kielten – kuten ranskan, saksan, espanjan ja englannin – oppimista.
Tässä ovat tiedottajat palaveeranneet kerran jos toisenkin piilottaaksen perusteista kokonaan sen, että pakkoruotsi on nimenomaan ruotsinkielisten etu, useimmille suomenkielisille raskas ja turha taakka ja ettei tässä muovatuilla muka-eduilla ole mitään merkitystä sen rinnalla, että suomenkielistä koulua käyvällä olisi mahdollisuus valita sellaiset kieliopinnot, jotka häntä parhaiten hyödyttävät (jopa se ruotsi jos siltä tuntuu).
Koko sivu kuitenkin alkaa väitteellä: "vapaaehtoisen ruotsinkielen kannattajien väitteet ruotsinkielestä Suomessa ovat heikkoja tai jopa täysin virheellisiä". Ja sitten siellä tarjoillaan tätä! Huhhuh!
Ruotsi kuuluu muka Suomessa yleissivistykseen. Yleissivistyshän tarkoittaa tietoja ja taitoja, joita jokaisen tulisi hallita. Väite, että suomalaisten pitäisi olla maailman ainoa kansa, jonka on opiskeltava läpi opintopolun pientä vähemmistökieltä ollakseen yleissivistyneitä, ollakseen suomalaisia, on pilkantekoa.
Entä tämä väite sitten:
- Åbo Akademi n. 7 500 opiskelijaa, joista 16 % on suomenkielisiä siis n. 1200.
- Svenska handelshögskolanissa eli Hankenissa n. 2 000 opiskelijaa, joista lähes viidenneksellä on suomenkielinen tausta eli suomenkielisiä on n. 400.
- ARCADA AMK n. 2700 opiskelijaa ja YRKESHÖGSKOLAN NOVIA (AMK) n. 4000 opiskelijaa. Jos suomenkielisten osuus olisi 16-20% kuten yllä, heitä olisi n. 1300 (en löytänyt lukuja).
Näin arvioiden ehkä noin 3000 suomenkielistä opiskelee ruotsinkielisissä oppilaitoksissa (osin ehkä englanniksi).
Koska näiden korkeakouluopinnot kestävät 3,5 - 6 vuotta, voidaan pitää keskiarvona viittä vuotta. Se tarkoittaisi, että näistä noin 3000 opiskelijasta noin 600 on aina samaa vuosikertaa. Yhdeksäntoistavuotiaita on nykyisissä ikäluokissa n. 65 000, näistä ruotsinkielisiä muutama tuhat. Ruotsinkielisiin jatko-opintoihin suomenkielisen koulun pohjalta hakeutuvien osuus olisi näillä luvuilla alle 1% ikäluokasta. Luultavimmin suurin osa A-ruotsin lukijoita. Miten tämä voi olla perusteena pakolliselle ruotsille? Onko tämä ruotsinkielinen reitti heille kaikille edes se ykkösvaihtoehto - eli haluavatko he opiskella ruotsiksi vai onko kyseessä tilanne, jossa suomenkieliseen koulutukseen on liian vaikea päästä? Onko tähän joukkoon päätyminen muka jotenkin oleellinen etu, jonka takia kaikille pakollinen ruotsi on perusteltu?
Entä tämä väite:
Britannia 1 834
Ruotsi 1 039
Viro 817
USA 372
Alankomaat 281
http://www.cimo.fi/instancedata/prime_p ... isinta.pdf
Kuinka suuri osa Ruotsiin lähtevistä on ruotsinkielisiä?
Tämänkö vuoksi jokaisen suomalaisnuoren pakkoruotsi läpi koulupolun on perusteltua?
Onko pakkoruotsi oleellinen etu vai haitta suunniteltaessa opintoja ulkomailla?
Jos tietäisimme, kuinka suuri osa Ruotsiin opiskelemaan menijöistä on ruotsinkielisiä, veikkaan että näkisimme, että suomenkielisiä menee jo nyt enemmän Viroon kuin Ruotsiin.
Jonkun suunnittelijan excelissä on aivan tarkat tiedot siitä, kuinka suuri osa suomenkielisistä opiskelee itselleen tutkinnon ruotsiksi. Koska näitä lukuja ei julkaista, oletan, että kyseessä on juuri niin pieni joukko kuin tässä yllä on arvioitu.
Folktingetin sivuilla on lueteltu folktingetin perusteet sille, miksi ruotsi on pakollinen suomenkielisissä kouluissa (http://www.folktinget.fi/fi/toimintamme/miksiko_ruotsia_/). Lähtökohta on kuulemma perustuslaissa ja kielilainsäädännössä.
Perusteita on 13, jotka on luokiteltavissa neljään kategoriaan:
kansalliskielisivistyspakkoruotsi, palvelupakkoruotsi, nordenpakkoruotsi sekä helppoporttipakkoruotsi.
kansalliskielisivistyspakkoruotsi - muotoiltuna niin kuin suomalaisuus olisi määritelty näin
- Suomi on kaksikielinen maa, jolla on kaksi virallista kieltä: suomi ja ruotsi.
- Ruotsin kielen opiskelu edistää Suomen historian ja kulttuurin tuntemusta. Ruotsi on osa yleissivistystä.
palvelupakkoruotsi - ilman, että mainitaan kertaakaan sitä, että ruotsinkielisille muka-taataan näin omankieliset palvelut, lueteltuina suomenkielisten muka-etuina
- Ruotsin kielen avulla voi olla kanssakäymisissä suomenruotsalaisten kanssa heidän omalla kielellään.
- Ruotsin kielen taito on etu Suomen työmarkkinoilla.
- Kaikilla oppilailla tulee olla samat mahdollisuudet ja oikeudet jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen.
- Kaikilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet hakea niihin valtiollisiin ja kunnallisiin virkoihin, joissa vaaditaan ruotsin kielen taitoa.
- Ruotsin kieli antaa mahdollisuudet opiskeluun ruotsinkielisissä ammattikorkeakouluissa sekä Åbo Akademissa ja Svenska handelshögskolanissa.
nordenpakkoruotsi - muotoiltuna niin, että kyseessä on taas suomenkielisten muka-etu
- Suomi on osa Pohjolaa, ruotsilla pärjää myös muissa Pohjoismaissa.
- Ruotsinkielentaitoinen saa helposti töitä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
- Ruotsin kielen taito mahdollistaa opiskelun Ruotsin yliopistoissa.
- Ruotsi kieli avaa ovia pohjoismaiseen kulttuuri- ja viihde-elämään.
Sitten on vielä tämä "helppo portti" -väite, jolla nyt ei voi perustella mitään
- Ruotsi on helppo, yksinkertainen ja käyttäjäystävällinen kieli.
- Ruotsin kielen taito helpottaa muiden kielten – kuten ranskan, saksan, espanjan ja englannin – oppimista.
Tässä ovat tiedottajat palaveeranneet kerran jos toisenkin piilottaaksen perusteista kokonaan sen, että pakkoruotsi on nimenomaan ruotsinkielisten etu, useimmille suomenkielisille raskas ja turha taakka ja ettei tässä muovatuilla muka-eduilla ole mitään merkitystä sen rinnalla, että suomenkielistä koulua käyvällä olisi mahdollisuus valita sellaiset kieliopinnot, jotka häntä parhaiten hyödyttävät (jopa se ruotsi jos siltä tuntuu).
Koko sivu kuitenkin alkaa väitteellä: "vapaaehtoisen ruotsinkielen kannattajien väitteet ruotsinkielestä Suomessa ovat heikkoja tai jopa täysin virheellisiä". Ja sitten siellä tarjoillaan tätä! Huhhuh!
Ruotsi kuuluu muka Suomessa yleissivistykseen. Yleissivistyshän tarkoittaa tietoja ja taitoja, joita jokaisen tulisi hallita. Väite, että suomalaisten pitäisi olla maailman ainoa kansa, jonka on opiskeltava läpi opintopolun pientä vähemmistökieltä ollakseen yleissivistyneitä, ollakseen suomalaisia, on pilkantekoa.
Entä tämä väite sitten:
Ehkä jossain on selvitys suomenkielisten määrästä näissä oppilaitoksissa, mutta en löydä sellaista netistä. Yritän koota käsitystä määrästä paloittain.- Ruotsin kieli antaa mahdollisuudet opiskeluun ruotsinkielisissä ammattikorkeakouluissa sekä Åbo Akademissa ja Svenska handelshögskolanissa.
- Åbo Akademi n. 7 500 opiskelijaa, joista 16 % on suomenkielisiä siis n. 1200.
- Svenska handelshögskolanissa eli Hankenissa n. 2 000 opiskelijaa, joista lähes viidenneksellä on suomenkielinen tausta eli suomenkielisiä on n. 400.
- ARCADA AMK n. 2700 opiskelijaa ja YRKESHÖGSKOLAN NOVIA (AMK) n. 4000 opiskelijaa. Jos suomenkielisten osuus olisi 16-20% kuten yllä, heitä olisi n. 1300 (en löytänyt lukuja).
Näin arvioiden ehkä noin 3000 suomenkielistä opiskelee ruotsinkielisissä oppilaitoksissa (osin ehkä englanniksi).
Koska näiden korkeakouluopinnot kestävät 3,5 - 6 vuotta, voidaan pitää keskiarvona viittä vuotta. Se tarkoittaisi, että näistä noin 3000 opiskelijasta noin 600 on aina samaa vuosikertaa. Yhdeksäntoistavuotiaita on nykyisissä ikäluokissa n. 65 000, näistä ruotsinkielisiä muutama tuhat. Ruotsinkielisiin jatko-opintoihin suomenkielisen koulun pohjalta hakeutuvien osuus olisi näillä luvuilla alle 1% ikäluokasta. Luultavimmin suurin osa A-ruotsin lukijoita. Miten tämä voi olla perusteena pakolliselle ruotsille? Onko tämä ruotsinkielinen reitti heille kaikille edes se ykkösvaihtoehto - eli haluavatko he opiskella ruotsiksi vai onko kyseessä tilanne, jossa suomenkieliseen koulutukseen on liian vaikea päästä? Onko tähän joukkoon päätyminen muka jotenkin oleellinen etu, jonka takia kaikille pakollinen ruotsi on perusteltu?
Entä tämä väite:
Korkeakoulujen tutkinto-opiskelijoiden 5 yleisintä kohdemaata 2013:- Ruotsin kielen taito mahdollistaa opiskelun Ruotsin yliopistoissa.
Britannia 1 834
Ruotsi 1 039
Viro 817
USA 372
Alankomaat 281
http://www.cimo.fi/instancedata/prime_p ... isinta.pdf
Kuinka suuri osa Ruotsiin lähtevistä on ruotsinkielisiä?
Tämänkö vuoksi jokaisen suomalaisnuoren pakkoruotsi läpi koulupolun on perusteltua?
Onko pakkoruotsi oleellinen etu vai haitta suunniteltaessa opintoja ulkomailla?
Jos tietäisimme, kuinka suuri osa Ruotsiin opiskelemaan menijöistä on ruotsinkielisiä, veikkaan että näkisimme, että suomenkielisiä menee jo nyt enemmän Viroon kuin Ruotsiin.
Jonkun suunnittelijan excelissä on aivan tarkat tiedot siitä, kuinka suuri osa suomenkielisistä opiskelee itselleen tutkinnon ruotsiksi. Koska näitä lukuja ei julkaista, oletan, että kyseessä on juuri niin pieni joukko kuin tässä yllä on arvioitu.
Re: Ajatuspajan keskustelunavaus: Kaksikielisyyden hyvät puo
Ruotsinkieliseltä taholta tuli kuittia taannoisen ÅA:n tutkimuksen tiimoilta, jossa 3/4 halusi vapaaehtoista ruotsia, mutta enemmistö näytti uskovan, että Suomelle on kaksikielisyydestä taloudellista hyötyä:
Lienee tarkoituskin, että tässä kohdassa vain esitettiin väite "Suomelle on taloudellista hyötyä kaksikielisyydestä", sillä jos olisi kysytty, mitä taloudellista hyötyä ruotsista on ja kuinka paljon, vastauksia olisi ollutkin mielenkiintoista lukea.
Olisi voitu myös kysyä, onko ruotsista enemmän taloudellista etua yhteiskunnalle/yksilölle kuin vaikkapa saksasta tai venäjästä. Olisi voitu myös kysyä, onko PAKKOruotsista etua, kenelle ja mikä on systeemin hinta. Ei kysytty.
Onneksi tämä "kaksikielisyyden" tuoma taloudellinen hyöty on korkeimmalla mahdollisella tasolla selvitetty kansalliskielistrategiassa:
Entä miten suuren painoarvon kansalaiset olisivat antaneet tälle paketille, jos se olisi listattu heidän eteensä ja mainittu samalla muiden kauppakumppanien prosentit ja se, että vain n. 1% ikäluokasta näyttää valitsevan ruotsinkielisen koulutusväylän (hekin yleensä vapaaehtoisen A-ruotsin lukeneita) ja että todellisuudessa Norjan ja Ruotsin työmarkkinat kaipaavat vain hyvin pientä osaa kalliisti koulutetuista nuoristamme hyvän norjan/ruotsin kera.
Johtuisikohan pieni ero vastauksissa siitä, onko vastaaja sattunut lukemaan kansalliskielistrategian perusteluineen ja tullut ymmärtämään, miten olemattomiksi ns. hyödyt myönnetään, vai onko hän edelleen median ja ruotsinopetuksen disinformaation varassa ja uskoo, että jotain hyötyä varmasti on, kun siitä niin puhutaan.
Oikeastaan kyselyssä ei puhuttu mitään "hyvistä ruotsin taidoista"- suomenkielisistähän taannoisen talouskeskuksen tutkimuksen mukaan vain 4% ilmoitti osaavansa hyvin ruotsia.Näyttää nyt vähän siltä, että suurin ero kansan mielipiteen ja Vapaan kielivalinnan foorumissa keskustelevien kantojen välillä liittyy kysymykseen onko hyvistä ruotsin taidoista taloudellisesti hyötyä Suomelle (kysymys 5). Kansan mielestä on, teidän mielestänne ei.
Lienee tarkoituskin, että tässä kohdassa vain esitettiin väite "Suomelle on taloudellista hyötyä kaksikielisyydestä", sillä jos olisi kysytty, mitä taloudellista hyötyä ruotsista on ja kuinka paljon, vastauksia olisi ollutkin mielenkiintoista lukea.
Olisi voitu myös kysyä, onko ruotsista enemmän taloudellista etua yhteiskunnalle/yksilölle kuin vaikkapa saksasta tai venäjästä. Olisi voitu myös kysyä, onko PAKKOruotsista etua, kenelle ja mikä on systeemin hinta. Ei kysytty.
Onneksi tämä "kaksikielisyyden" tuoma taloudellinen hyöty on korkeimmalla mahdollisella tasolla selvitetty kansalliskielistrategiassa:
Ovatko kansalliskielistrategian laatijat unohtaneet jotain oleellista? Mitä tästä kadotettaisiin, mikäli nykyisenkaltaisesta kaksikielisyydestä olisi luovuttu?Taloudellisia hyötyjä
- Suurin osa Suomen viennistä ja tuonnista kohdistuu toisiin Pohjoismaihin.
- Ruotsi on Suomen suurin kauppakumppani viennin osalta, vuosina 2010 ja 2011 vienti ylitti 11 prosenttia, ja Suomen kolmanneksi suurin tuontimaa.
- Työnantajien mukaan jatkossakin tarvitaan suomen ja englannin kielen jälkeen eniten ruotsin kielen taitoa.
- Ruotsin osaamattomuus aiheutta taloudellisia menetyksiä, kun Ahvenanmaa ostaa Manner-Suomen sijaan Ruotsista tavaraa ja palveluita!
Opiskelu- ja työ
- Laaja kielitaito ja kansalliskielten osaaminen lisää opiskelu- ja työmahdollisuuksia Suomessa ja mahdollisesti muissakin maissa, joissa suomen tai ruotsin kielellä on merkittävä asema, esimerkiksi kaupankäynnin tai turismin yhteydessä.
(Aihetta käsitelty laajemmin keskustelussa http://vapaakielivalinta.fi/forum/viewt ... =13&t=1741, mistä löytyy alkuperäiset kansalliskielistrategian tekstit)
Entä miten suuren painoarvon kansalaiset olisivat antaneet tälle paketille, jos se olisi listattu heidän eteensä ja mainittu samalla muiden kauppakumppanien prosentit ja se, että vain n. 1% ikäluokasta näyttää valitsevan ruotsinkielisen koulutusväylän (hekin yleensä vapaaehtoisen A-ruotsin lukeneita) ja että todellisuudessa Norjan ja Ruotsin työmarkkinat kaipaavat vain hyvin pientä osaa kalliisti koulutetuista nuoristamme hyvän norjan/ruotsin kera.
Johtuisikohan pieni ero vastauksissa siitä, onko vastaaja sattunut lukemaan kansalliskielistrategian perusteluineen ja tullut ymmärtämään, miten olemattomiksi ns. hyödyt myönnetään, vai onko hän edelleen median ja ruotsinopetuksen disinformaation varassa ja uskoo, että jotain hyötyä varmasti on, kun siitä niin puhutaan.
-
Hillevi Henanen
- Viestit: 2832
- Liittynyt: 14.10.2013 20:18
Re: Ajatuspajan keskustelunavaus: Kaksikielisyyden hyvät puo
NRR kirjoitti: - Kaikilla oppilailla tulee olla samat mahdollisuudet ja oikeudet jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen.
Pakkoruotsihan tuli juuri korjaamaan sitä "vääryyttä", että suomenkielisillä olisi ollut paremmat mahdollisuudet ilman ylimääräistä pikkukieltä!
- Kaikilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet hakea niihin valtiollisiin ja kunnallisiin virkoihin, joissa vaaditaan ruotsin kielen taitoa.
Niihin virkoihinhan ruotsinkielisillä on aina ollut etuoikeus, eikä pakkoruotsi ole suomenkielisten tilannetta ainakaan parantanut. Sen sijaan pakkoruotsi jarruttaa suomenkielisten pääsyä niihin töihin, joissa ei vaadita ruotsin kielen taitoa. Monet joutuvat muuttamaan opintosuunnitelmiaan pakkoruotsin takia, ja monelta jäävät opinnot kesken sen takia.
Ruotsinkielisiin jatko-opintoihin suomenkielisen koulun pohjalta hakeutuvien osuus olisi näillä luvuilla alle 1% ikäluokasta. Luultavimmin suurin osa A-ruotsin lukijoita.
Paljonko näissä "hyvin ruotsia oppineissa" on sellaisia, jotka ovat ruotsinsa oppineet vallan muualla kuin koulussa, esim. paluumuuttajia kuten minun perheeni? Vanhin lapsi istui kuusi vuotta ruotsin tunneilla tyhjän panttina, kirjoitti puhtaan ällän, ja koulu sai sulan hattuunsa hyvin tehdystä opetustyöstä
Re: Ajatuspajan keskustelunavaus: Kaksikielisyyden hyvät puo
Katkeraa tässä keskustelussa onkin se, että pakkoruotsin kannattajat väittävät aina, että pakkoruotsi on suomenkielisten (ja uussuomalaistenkin) lasten etu, vaikka loppujen lopuksi pakkoruotsi tuo etuja vain ruotsinkielisille. Muille etu olisi saada käyttää pakkoruotsin tunnit vaikka kotikieleen tai saksaan tai...Hillevi Henanen kirjoitti: Pakkoruotsihan tuli juuri korjaamaan sitä "vääryyttä", että suomenkielisillä olisi ollut paremmat mahdollisuudet ilman ylimääräistä pikkukieltä!
Niihin virkoihinhan ruotsinkielisillä on aina ollut etuoikeus, eikä pakkoruotsi ole suomenkielisten tilannetta ainakaan parantanut. Sen sijaan pakkoruotsi jarruttaa suomenkielisten pääsyä niihin töihin, joissa ei vaadita ruotsin kielen taitoa. Monet joutuvat muuttamaan opintosuunnitelmiaan pakkoruotsin takia, ja monelta jäävät opinnot kesken sen takia.
Paljonko näissä "hyvin ruotsia oppineissa" on sellaisia, jotka ovat ruotsinsa oppineet vallan muualla kuin koulussa, esim. paluumuuttajia kuten minun perheeni? Vanhin lapsi istui kuusi vuotta ruotsin tunneilla tyhjän panttina, kirjoitti puhtaan ällän, ja koulu sai sulan hattuunsa hyvin tehdystä opetustyöstä
Totta on sekin, että pakkoruotsin avaamista ovista nostetaan todistamaan ne, jotka ovat jossain muualla ruotsinkielistyneet (avioliiton, työkomennuksen, opiskelupaikan tms. kautta) ja päässeet lapsineen nauttimaan niistä eduista, joita pakkoruotsi tuo ruotsinkielisille Suomessa.
Ainoat rehelliset ja todenmukaiset kommentit kielipolitiikastamme on antanut Magman entinen luottotutkija ja monikulttuurisuusasiantuntija Saukkonen.
Saukkonen: "Ruotsi voi avata muutamille suomenkielisille ovia muttei kaikille".
Saukkonen: "Vahvin argumentti pakkoruotsia vastaan on se, että hyvin suuri osa opiskelijoista ei saa mitään hyötyä ruotsin opinnoistaan".
Tämä lähtökohtana olisi helppo lähteä rakentamaan kaikille oikeudenmukaista kielipolitiikkaa. Mutta miten pitkä ja kivinen tie on siihen, että tohdittaisiin katsoa kielipolitiikkaamme avoimin silmin! Nykyiset kielipoliittiset toimijat pitävät valtaa vielä pitkään ja järjestelevät omilleen lisää vaikutusvaltaa.