Mikä muuttunut – ennen ruotsin asema ei ollut ”uhattuna”?

Täällä voi käsitellä kielipolitiikan historiaa ja taustoja tapahtumille.
Viesti
Julkaisija
NRR
Viestit: 8351
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Mikä muuttunut – ennen ruotsin asema ei ollut ”uhattuna”?

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 02.01.2015 08:54

Hansan kysymys ansaitsee jäädä tänne historiapalstalle lähihistoriaa hyvin kuvaavana:
Hansa kirjoitti:Vielä 50 v sitten vain alle puolet nuorista meni oppikouluun ja opiskeli siellä ruotsia.

Aikaisemmin vielä paljon harvemmat suomenkieliset opettelivat ruotsin. Silloin vain aniharvat suomenkieliset pääsivät koulutuksen piiriin, yliopitoihin asti ja korkeimpiin virkoihin

Silloin ei kuitenkaan pelätty niin hirmuisesti kuin nykyään, että ruotsin kieli häviää Suomesta, kun kaikki suomalaiset eivät sitä pakolla opiskele. Silloin ei valitettu kuten nykyään, että ruotsinkieliset eivät saa palvelua omalla kielellään.

Mikä on muuttunut ruotsinkielisten kannalta huonommaksi, verrattuna entisiin aikoihin, kun väestön enemmistö ei osannut sanaakaan ruotsia?
Miksi nyt pelätään ruotsin häviämistä ja ruotsinkielisten palvelujen loppumista, jos vain osa ikäluokasta opiskelisi vapaaehtoisesti ruotsia, mutta osa voisi valita sen sijaan jotain muita opintoja?

En ymmärrä, mistä tuo pelko ja synkkyys johtuu.
NRR kirjoitti:Olen esittänyt tämän kysymyksen Svenskfinlandissa asuvalle tutulleni ja vastaus on selkeä: ennen ruotsin merkitys yhteiskunnassa oli niin vahva, että ruotsinkielisten ja ruotsia lukeneiden edustus tärkeillä paikoilla oli vahva muutenkin - mutta muutos tuli jo 50-luvulla.

Kun ruotsin pakollisuuden poistamista oppikoulusta ehdotettiin 50-luvulla (sille olisi ollut silloin oikea aika!), historialähteiden mukaan kouluhallituksen ruotsinkielisen osaston päällikkö "Gösta Cavonius ymmärsi, että mahdollisuus ottaa vain englanti, heikentäisi ruotsin kielen asemaa maassa". Hän esitti, että ruotsi maan toisena kansalliskielenä tulisi nostaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi suomenkielisissä kouluissa. Tätä ei tuolloin onnistuttu ajamaan läpi (nythän se on toteutumassa Raaseporissa, ehkä myös Sipoossa, Porvoossa...), mutta Piri on väitöskirjassaan kertonut siitä, miten peruskoulun pakkoruotsi syntyi 60-luvulla: ”--- koulunuudistus toi esiin --- painostusryhmiä. --- kielikiistan takana oli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) --- kiistaa käytiin kiivaimmin eduskunnassa ja tiedotusvälineissä. Painavimmat ryhmät olivat eräät elinkeinoelämän keskusjärjestöt Keskuskauppakamarin johdolla. --- alkuperäisten ideoiden mukainen peruskoulu jäi toteutumatta --- [ohitettiin] kouluviranomaisten, opettajajärjestöjen ja koulunuudistustoimikunnan enemmistön näkemys siitä, että vain englannin kieli olisi pakollinen kieli." Ja tämän "voiton" jälkeen alettiin rakentaa pakollista ruotsia korkeakouluihin. Tämä onnistui vasta yliopistouudistuksen yhteydessä 1978 ja toteutui sittemmin kaikkia korkeakouluja koskevina asetuksina 90-luvulle tultaessa.

Tällä pitkällä ja määrätietoisella, pienen ryhmän kannattelemalla pakkoruotsijatkumon ylläpidolla ei ole koskaan ollut kansalaisten enemmistön tukea takanaan (eikä liioin mitään vastaavaa ole missään maailmassa). Vuosikymmenten jatkuvan ruotsihehkutuksen ja pakkoruotsituksen jälkeen 75% suomalaisista haluaa ruotsin vapaaehtoiseksi.

Edelleen pakkoruotsin kannattajien riveissä nimenomaan lukioruotsi nähdään välttämättömänä - sillähän taataan akateemisessa maailmassa ruotsinkielisten yliedustus.
JV Lehtonen kirjoitti:
Hansa kirjoitti:Sitä ihmettelen, mistä ruotsinkieliset saivat omakieliset palvelut silloin, kun vain hyvin pieni osa väestöstä opiskeli ruotsia?

Miksi nyt ei riitä mitenkään, jos vain osa nuorista opiskelisi ruotsia vapaaehtoisesti ja hyvillä opetusmenetelmillä?
Ainakin RKP Mikaela Nylander itkee, ja Raija Vahasalo vaatii, että ruotsinkielisten palveluiden turvaamiseksi koko Suomen väestön on opeteltava ruotsia.
Palveluista puhuminen on virallista valhetta eli esim. Vahasalo valehtelee röyhkeästi.

Todellinen syy ruotsin pakollisuuteen juontaa juurensa NRR:n selityksestä.
"Ruotsin asema ei saa heiketä".

Ruotsin de facto aseman heikentyminen, suoranainen romahtaminen, viimeisen sadan vuoden aikana,
perspektiivinä 800-vuotinen asema korkeamman statuksen omaavana kielenä, on kompensoitu
de jure aseman vahvistamisella. Yhtenä de jure aseman vahvistamisen keinona on pakkoruotsi
ja esim. kielitaitolaki, jollaista ei ollut (nykyisessä järjettömän ylimitoitetussa laajuudessa) ennen vuotta 2004.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030424

Eli mitä heikommaksi de facto asema on mennyt, sitä vahvemmaksi de jure asemaa on säädetty ja sitä
velvoittavammaksi ruotsin kieli suomenkieliselle väestölle tulee- siis lainsäädännössä.

Suurin ongelma on de jure ja de facto-tilanteen jatkuva etääntyminen toisistaan!


Sama ilmiö oli sosialismissa, jossa kuilu tuli lopulta liian suureksi eli järjestelmän kupla puhkesi;
"housut repesivät", kun oikea ja vasen jalka etenivät täysin eri suuntiin.

Mutta, koska virallinen valhe toistaa tätä "palvelu-argumenttia", totta kai meidän pitää olla leikissä
mukana jo kertoa, miten ne palvelut toteutetaan.
Ne toteutetaan ruotsinkielisellä "palvelusväellä"! Jos ruotsinkielinen ei halua hakeutua palvelemaan toisia
ruotsinkielisiä, ei se palvelu meidänkään velvollisuutemme ole..

Mutta aikuisen oikeesti tämä "palvelu" on suuri huijaus!

Todellinen syy on 800-vuotisen bättre folk- ja korkeamman statuksen aseman
DE FACTO romahtaminen, jota vastaan epätoivoisesti taistellaan!