Autuaasti unohtuu, että suomenkielisiä olisi Ruotsi-valtioliitossa yli 30 % väestöstä.NRR kirjoitti:Vuosi sitten vasemmistolainen Kulttuurivihkot pääkirjoituksessaan haukkui kielivapauden kannattajat ymmärtämättömyydestä näin:
--- Ruotsin kielen yhteisen opiskelun puolustajat tuntuvat jääneen keskustelussa alakynteen. Syynä lienee ahdaskatseisen nationalismin ohella aikamme individualistinen eetos --- taustalla lienee kuitenkin myös halu murentaa Suomen kaksikielisyyttä --- On tärkeää pohtia sitä, missä Suomi sijaitsee. --- Suomi ei sijaitse esimerkiksi Yhdysvalloissa eikä edes Euroopan ytimessä. Suomi sijaitsee Pohjolassa, ja muut Pohjoismaat ovat sen luonnollisin viiteryhmä. --- Tässä Kulttuurivihkoissa julkaistaan ruotsalaisen Språkförsvaret-järjestön varapuheenjohtajan Arne Rubenssonin artikkeli --- »Eikö Suomi enää halua olla osa pohjoismaista perhettä?» Rubensson ihmettelee. Rubenssonin artikkelista on kieltämättä luettavissa häivähdys myös vanhaa ruotsalaista suurvalta-asennetta --- Språkförsvaret ei ole kuitenkaan mikään aitosuomalaisten, Suomalaisuuden Liiton saati Suomen Sisun ruotsalainen vastine, vaan pitää ruotsin kielen ohella esillä monikielisyyttä ja vähemmistökieliä. Olisiko Suomessakin aika aktivoitua kielipolitiikassa muullakin tavoin kuin ruotsin kielen vastustamisen merkeissä?"
Näin siis mielummin ryhdytään tukemaan ruotsalaista nationalismia kuin nähdään oman maan ei-ruotsinkielisten ryhmien kielitarpeet oleellisina. Kielivapaushan sisältää myös monikielisyyden ja vähemmistökielten (muidenkin kuin ruotsin) merkityksen tunnustamisen, mutta tässä kielivapaus kuvataan vain vieraantumisena kaiken hyvän lähteestä, Pohjolasta.
Näin liturgia ottaa paikkansa ihmisten mielissä.
Samoihin aikoihin HBL:ssä lainattiin John Chrispinssonia, joka jakaa nationalismin "pahaan" ja "hyvään". Hän kertoi, että meillä olisi paljon opittavaa 1800-luvun nationalistisista ajatuksista. Silloin monet kulttuuripersoonat katsoivat, että nationalismi oli hyvää. Crispinsson haluaa nähdä kaikkien pohjoismaiden asukkaiden tuntevan olonsa kotoiseksi kaikkialla Nordenissa.
Mutta ei Ruotsissa hellitä tällaisia näkemyksiä, niihin suhtaudutaan hyvin kriittisesti. Pohjoismaisuutta kenties onkin inhimillinen ja suvaitseva asenne, jossa kartetaan epärealistisia vaatimuksia. Pakkoruotsi ei todellakaan ole tuota pohjoismaista vapautta vaan ihan kotimainen, täällä kudottu ongelma. Mitään tällaista identiteetin sanelua ei tarvita. Suomalaisuutta on monenlaista. Suomalaisuus on mosaiikki, jonka jokainen rakentaa omalta kohdaltaan.
Se tarkoittaisi ruotsalaisille pakkosuomea kaikkialla valtakunnan alueella.
Miksi tämä asia ei koskaan tule esiin ?
Kaksoisstandardi on kyllä hätkähdyttävä!
Kaksoisstandardilla on olennainen osa rasismissa!
