Jos seuraa kaksikielisyysnäytelmää ja sanoo sen herättämät ajatukset ääneen, on ennen kaikkea rehellinen. Jos joku haluaa vielä täsmentää, että kyseessä on rehellinen fenno, niin ok. Mutta ennen kaikkea kysymys on rehellisyydestä.Olen muissa keskusteluissa arvoinut, että yli puolet heistä, jotka eivät halua pakollista ruotsia ajattelevat juuri sitä omaa henkilö- tai perhekohtaista valintaa, eikä muuta.
Verkkokeskustelussa ylikorostuvat kuitenkin turhautuneet ihmiset; osa tosin vain suggeroi itsensä siihen, että kielitilanne olisi mennyt "todella pahaksi", vaikka se aloite on vain levännyt siellä valiokuntakäsittelyä odotellessa, eikä ulkoisesti ole tapahtunut juuri mitään.
Turhautua tietysti saa omia aikojaan, mutta suuttuessaan ihminen yleensä paljastaa todelliset vaikuttimensa. Eli ne jotka eivät pysy Louekosken* ruodussa suuttuvat 95 %-isesti suomenruotsalaisille, RKP:lle tai kaksikielisyyden kannattajille. Eli ohuen maalikerroksen läpi paistaa usein fenno.
Yhtä hyvin voisi suuttua suomenkieliselle poliittiselle eliitille, joka tosiasiallisesti ylläpitää nykyjärjestelmää, paikallisille kouluviranomaisille jotka eivät myönnä vapautuksia niille joilla ruotsi on ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tai sitten voi olla suuttumatta kokonaan ja lähteä sitten kielivapauden nimissä hakemaan iloa jonkun uuden vieraan kielen oppimisesta ---
Jos muiden kieliryhmien poliitikot hoitaisivat pakkoruotsituksen vapaaehtoisesti, RKP:n ei olisi tarvinnut tehdä kaikkea tätä:
- RKP laati pakkoruotsin peruskouluun 1968.
- RKP opetusministeri toi pakkoruotsin yliopistolle ja korkeakouluihin 1978.
- RKP on vastustanut jokaista yritystä lieventää pakkoa.
- RKP tilasi lisää pakkoa laadittamalla hallitusohjelman kielipoliittisen osion jo ennen vaaleja 2011.
- RKP ei tyytynyt asiantuntijoiden tuntijakoon peruskouluille vaan ilmoitti ryhtyvänsä hallituksen suljettujen ovien takana hakemaan pakkoruotsin varhaistusta alakouluihin ja sai haluamansa 2012.
Kun RKP nyt on tehnyt kaiken tämän ja paljon, paljon muuta pakkoruotsin eteen, täytyy hyväksyä se, etteivät muut kieliryhmät osaa RKP:n mielestä pakkoruotsittaa itse.
Kun RKP ja muiden puolueiden ruotsinkieliset/mieliset folktingetissä ovat nostaneet pakkoruotsin kärkihankkeekseen, he ovat nostaneet sen myös ruotsinkielisten kärkihankkeeksi. Näin se menee.
On selvää, että kyse on ruotsinkielisten omasta agendasta, pakkoruotsi on ruotsinkielisen kieliryhmän etu. Järjellisiä perusteita pakkoruotsille ei sen paremmin sylttytehdas kuin sen tavalla tai toisella linjaansa sitomat perässähiihtäjät ole pystyneet antamaan.
Osallistuessaan julkiseen keskusteluun pakkoruotsista suomenruotsalaisten edustajat muotoilevat lähes uskomattomia selityksiä. Eräs huippupoliitikko vertasi pakkoruotsia kritisoivaa suomalaisperhettä intialaisperheeseen, jossa ei haluttaisi kouluttaa tyttölasta ja tyttö itsekin olisi valmis tämän hyväksymään. Ikään kuin suomalainen Pisa-huippua edustava oppilas olisi kehitysmaan lukutaidottoman lapsen tasolla ilman pakkoruotsiaan. Muualla olisi media älähtänyt mutta meillä monin tavoin vallanpitäjiin sidottu media ei tohdi kritisoida näitä heittoja.
Jos seuraa kaksikielisyysnäytelmää ja sanoo sen herättämät ajatukset ääneen, on ennen kaikkea rehellinen. Jos joku haluaa vielä täsmentää, että kyseessä on rehellinen fenno, niin ok. Mutta ennen kaikkea kysymys on rehellisyydestä.
Rehellisyyttä ei voi korvata keskittymällä lukemaan muita kieliä...
* Louekoski samassa blogissa:
Olen samaa mieltä Louekosken kanssa, mutta en hyväksy ajatusta, että RKP ja folktinget vain puolustavat ruotsia eivätkä siksi ole vastuussa kaksikielisyysnäytelmän pakkoruotsista ja sen ehdottomuudesta ja muiden tahojen sitouttamisesta enemmän ja vähemmän avoimin keinoin tähän näytelmään.Kielivapaus koskee ainoastaan maamme suomenkieliseen (!) koulutusjärjestelmään sovellettavan kielikoulutuspolitiikan muuttamista, mutta ei todellakaan pyrkimystä ruotsin kielen perustuslaillisen aseman (toinen kansalliskielemme) muuttamista.
