Eero Nevalainen kirjoitti:ruotsinkieliset oppilaat suhtautuivat positiivisemmin ranskaan kuin suomenkieliset (miten fennojen ranskaviha näkyi ja miksi se on oleellista?
Oletetaan nyt että varsinaista asennetta ei kysytty (tämmöiset ovat tyhmiä kysymyksiä muutenkin), vaan katsottiin vain että mitä valittiin ja mitä ei.
Kyllä sitä kysyttiin.
"Sekä suomen- että ruotsinkielisten koulujen oppilaiden käsitykset ranskasta pitämisestä, sen hyödyllisyydestä sekä omasta osaamisesta olivat keskimäärin neutraaleja. Ruotsinkielisten koulujen oppilaiden käsitykset omasta osaamisestaan olivat kuitenkin jonkin verran myönteisemmät kuin suomenkielisten koulujen oppilaiden. Ruotsinkielisten koulujen oppilaat kokivat ranskan myös jonkin verran hyödyllisemmäksi kuin suomenkielisten koulujen oppilaat. Selkein ero oli ranskan kielestä pitämisessä: ruotsinkielisten koulujen oppilaiden käsitykset ranskan kielestä olivat suomenkielisten koulujen oppilaiden käsityksiä selkeästi myönteisemmät."
http://www.oph.fi/download/160070_ransk ... vaihee.pdf
No, jos osaa paremmin, saa parempia numeroita niin tämä jo nostaa kielen opiskelusta pitämistä. Ei ole mystiikkaa. Lisäksi taustamuuttujina voivat olla vanhempien koulutus, asuinpaikka ja jatkokoulutushaaveet.
Mielenkiintoisia sivuhuomoita ranskasta valinnaisaineena.
Opettajan kommentti:
"Kaikilla oppilailla ei myöskään ole valmiuksia eikä motivaatiota näin vaativaan valinnaisaineeseen.”
Mitä tapahtui liturgialle "kaikki oppivat kaiken" ja "vähintään kolme vierasta kieltä pakolliseksi"?
Ja vaikka kyse on valinnaisen ranskan lukijoiden valikoituneesta ryhmästä:
"Yli puolet oppilaista piti itseään huonona ranskan kielessä, joka viidennellä ei ollut selkeää kantaa asiaan. Vain neljännes oppilaista uskoi omaan ranskan kielen osaamiseensa."
Opettaja selittää:
"Ranska on vaikea, todellista opiskelua vaativa kieli; nykynuoret eivät jaksa/viitsi paneutua tarpeeksi, opiskella perusjuttuja (esim. verbien taivutuksia), nähdä vaivaa; ero siihen, miten lukiossa alkavan ranskan oppilaat suhtautuvat ja edistyvät, on selvä!"
Siis kannattaisiko painottaakin vasta lukiossa lisäkieliä ja olla painostamatta peruskoululaisia, joilla on kiivas kasvuvaihe ja persoonallisuuden rakentamisen aika menossa?
Enemmistö opettajista piti itsekin peruskoulun vaatimuksia liian kovina:
"Opettajista 55 prosenttia oli sitä mieltä, että tavoitetaso B-ranskassa on nykyisellään liian korkea, kolmanneksen mielestä ei."
Ja ketään tuskin yllättää tämä, että
"parhaiten menestyivät lukioon pyrkineet tytöt, heikoiten ammatilliseen koulutukseen pyrkineet pojat".
Meille, jotka jäimme odottamaan pakkoruotsissa mahdollisuutta kuitata pelkkä S-suoritettu arvosanan sijaan, tulee jo nyt valinnaisen kielen opettajilta viestiä: "Arvosanan korvaaminen päättötodistuksessa suoritusmerkinnällä on opettajien mielestä johtanut opiskelumotivaation vähenemiseen ja tavoitteiden tietoiseen laskemiseen --- Näin asiaa kommentoi eräs opettaja:
Jos pienessä ryhmässä on monta ainoastaan S:ää alusta alkaen tavoittelevaa, tunneista tulee motivointiyrityksistä huolimatta heidän osaltaan sirkusta, murjotusta tai turhan panttina istumista. Tässä talossa myös väärät valinnat on vietävä loppuun asti.”
Niin - puhumattakaan pakkoruotsista. Ja ranskaa luetaan "pienessä ryhmässä".
Oikeasti, kieltenopetuksen perusteettomaan hehkutukseen ja lisäämiseen ei ole mitään syytä. Ruotsin sijalle voidaan tarjota toista kieltä (vapautusmahdollisuuksin), mutta ei ole minkäänlaista realismia niillä, jotka hihkuvat kolmea vierasta kieltä kaikille.
Joku toimittaja voisi huvikseen lukea näitä opetushallituksen selvityksiä ja laatia niistä kriittisen koosteen - nimittäin kieltenopettajat eivät itse pysty lukemaan näitä siten, että nuo yllä punaisella kirjaamani näkökulmat tulisivat oikeasti esille. Ne kirjoitetaan, mutta niitä ei lueta.