Eliitin maku ja kolme pakollista vierasta kieltä

[NRR]

Aamun hesarissa otsikko "hyvä maku on valtaa".
http://www.hs.fi/sunnuntai/Hyv%C3%A4+ma ... 9888222432

Lyhyessä artikkelissa kerrotaan ranskalaisesta sosiologian klassikosta, joka 60-luvulla "osoitti, miten eliitin hienostelu oli keino tehdä eroa tavalliseen kansaan. --- Statusta tuovat taloudellinen pääoma eli raha, sosiaalinen pääoma, kuten hyvä veli -verkostot, ja kolmantena kulttuurinen pääoma, jota tuovat koulutuksen lisäksi esimerkiksi taiteen tuntemus, kielellinen pätevyys ja oikea henkilökohtainen tyyli. --- Maku vastaa ihmisen yhteiskuntaluokkaa. Arvostetuin maku on niillä, joilla on paras koulutus, asema ja tulotaso. Keskiluokka matkii eliitin makua, sillä on hyvää kulttuuritahtoa. --- rahvaan maku määräytyy välttämättömyyksien rajoissa."

Tämä "hyvän kulttuuritahdon" esittely kielitaidon, "kielimyönteisyyden" ja erityisesti "ruotsimyönteisyyden" avulla rulaa meidänkin yhteiskunnassamme. Se rulaa myös rahvaan poliittisten edustajien joukossa. Ilmeisesti näennäinen luotettavuus syntyy eliitin maun matkimisesta, avoin kriittisyys on "yleissivistymättömyyttä".

[Hannu Jussi]

Älä unohda sitä kulttuuria, jota surut eivät oikein itsekään osaa määrittää.

Niin, ja pukeutumisella voi hyvin erottautua rahvaasta - jälleen.
Surut pukeutuvat ruotsalaisiin vaatteisiin, näin erottautuvat suomalaisista suomenkielisistä. Rohkeat ruotsalaiset pukeutuivat punaisiin housuihin jo vuosikymmeniä ennen Wahlroosia ja Stubbia.
...... Tosin surut haluavat erottautua myös ruotsalaisista, ainakin Ruotsissa.

[NRR]

Vaikka "ruotsimyönteisyyttä" näkee osana muka-sivistynyttä liturgiaa, suomenkielisen keskiluokan enemmistö on jo siirtynyt pakon kriitikoiksi - se näkyy heidän arjessaan.

Satuin taannoin illallisille, jossa istuin samassa pöydässä liikejuristin, kirurgin ja liikennelentäjän kanssa. Monien sivuttujen aiheiden joukossa oli myös pakkoruotsi eikä pakkoa tosiaankaan hehkuteltu. Kirurgi totesi pihviään purren, että tulee niin helvetin kalliiksi Suomelle koko kaksikielisyys, lentäjä kertoi, ettei sukulaisperheen lapset oppineet suomea kun ruotsinkielisen isän mielestä he eivät sitä tarvitse ja liikejuristi harmitteli ruotsin pojalleen aiheuttamaa turhaa työtä. Olin todella helpottunut, ihmisille ei tarvitse kuin antaa tilaisuus puhua pakkoruotsista, niin he sanovat kyllä aivan suoraan, että saa riittää. Eikä kyse ole todellakaan mistään perussuomalaisten äänestäjäkunnasta.

Poliitikot kuvittelevat, että he antavat itsestään "kultturellin kuvan", kun he puhuvat liirumlaarumia pakkoruotsin merkityksestä ja yleissivistyksestä ja rikkaudesta. Poliitikkojen olisi paras testata tätä propagandaa rantautumalla hetkeksi kuuntelemaan, mitä entiset opiskelutoverit viinilasien äärellä puhuvat. - Mutta nämä samat ihmiset vaikenevat, kun paikalla on ruotsinkielisiä, sillä kukaan ei halua olla se, joka avaa heidän silmänsä todellisuudelle. Ymmärrän.

Tänäisessä hesarissa ihmetellään, miksi vuonna 1987 NL:n ohjus melkein tuhosi Finnairin matkustajakoneen, mutta asiasta kuullaan vasta nyt. Lentäjä vain toteaa: "Ei siitä oltu sen kummemmin kiinnostuneita. Silloin oltiin niin pirun suomettuneita, erityisesti viranomaispiireissä." - Ihan vastaavaa tullaan vielä kuulemaan selityksenä pakkoruotsin ongelmien sivuuttamiselle.

Missä ruotsinkieliset voisivat herätä ymmärtämään, että pakkoruotsi on syönyt lähes kaiken goodwillin heitä kohtaan ja korvannut sen pelkällä liturgialla, että pakkoruotsittaminen ja suomettuminen ovat ihmisille samaa kauraa... Liturgia toimii pelokkaassa poliittisessä vaihtokaupassa, mutta muuten se nostattaa vain vastenmielisyyttä ja myöhemmin häpeää.

[Eero Nevalainen]

Aamun hesarissa otsikko "hyvä maku on valtaa".
http://www.hs.fi/sunnuntai/Hyv%C3%A4+ma ... 9888222432
Tämä "hyvän kulttuuritahdon" esittely kielitaidon, "kielimyönteisyyden" ja erityisesti "ruotsimyönteisyyden" avulla rulaa meidänkin yhteiskunnassamme. Se rulaa myös rahvaan poliittisten edustajien joukossa. Ilmeisesti näennäinen luotettavuus syntyy eliitin maun matkimisesta, avoin kriittisyys on "yleissivistymättömyyttä".

Tämä on valitettavasti hyvin totta, mutta toisaalta jakaisin "eliitti-ihmiset" poliitikkoihin ja rationalisteihin. Itse jaan omat tuttuni näihin kategorioihin; edelliset yleensä jätän enimmäkseen huomiotta ja jälkimmäisiä suosin niin paljon kuin suinkin vain pystyn.

Poliitikkojen on pakko sopeutua valtaa antaviin rakenteisiin. Rationalistit ovat uskomattoman arvokkaita, koska he ovat niitä ihmisiä joihin voit luottaa silloinkin kun poliitikkojen luomat valtarakenteet käyttäytyvät sekopäisesti.

Oma uskoni Suomen tulevaisuuteen nojaa siihen että omassa kontekstissani tunnen aika paljon rationalisteja. Riskinä on se että poliitikoilla voi demokratiassa olla enemmistö.

[NRR]

jakaisin "eliitti-ihmiset" poliitikkoihin ja rationalisteihin

Niin, mielestäni on oleellista, missä tilanteissa ihmiset näkevät oman arvomaailmansa ja omat valintansa ainoana mahdollisena - myös muille.

Tässä alla nyt vain haen ajatuksia, en osaa vielä rakentaa kokonaisuutta.

Pakkoruotsista on pakon ymmärtäjien ajattelussa tehty "sivistymisprosessi", jossa pakollinen ruotsi nyt vain on luonteva osa Nordenissa elävän Ruotsin entisen maakunnan ihmisten yleissivistystä. Näin asiaa kuvasi kesällä ruotsinkielinen blogisti:

- Se mitä eri aineissa kuten historiassa pidetään tärkeänä opiskella päätetään aina jossain määrin perinteiden ja arvojen pohjalta. --- Koulu tekee meistä kansalaisia suomenmaalaiseen yhteiskuntaan. --- intellektuelli --- "Henkilö, joka on kultivoidumpi/sivistyneempi/koulutetumpi kuin arkityö edellyttää, jonka kulttuuri on elävää siksi, että hän ponnistelee uudistuakseen, kasvaakseen ja pitääkseen itsensä ajan tasalla, joka ei minkään tietämyksen osa-alueen kohdalla tunne välinpitämättömyyttä tai ärtymystä, vaikkei hän pystykään edistämään niitä kaikkia." (Primo Levi) --- sellaisia koulumme tulisi kasvattaa. --- Uskon, että menetetään "kansan sivistystasossa" ("folkets bildningsgrad"), jos koulussa luetaan vähemmän kieliä. Niille, joiden ei tarvitse opiskella useita kieliä, tehdään vääryyttä.

Tässä lähdettiin ruotsin välttämättömyydestä suomenmaalaisessa yhteiskunnassa mutta päädyttiin yleensä vain pelkäämään sivistyksen romahdusta, mikäli luettaisiin "vähemmän kieliä". Kaivattiin lisää intellektuelleja, joka on siis sivistyneistöä hiukan laajempi sana: "Älymystö eli intellektuellit ovat joukko henkilöitä tai ryhmiä, jotka muotoilevat tai levittävät aatteita. Älymystöllä viitataan varsinkin yhteiskunnan tiede- ja kulttuuripiirien vaikuttajiin kokonaisuutena. Älymystön jäsenet määrittelevät aikakauden luonnetta ja väittelevät asioista julkisuudessa. Suomessa heitä on tässä mielessä ollut 1800-luvun puolivälistä asti, jolloin poliittinen julkisuus syntyi." (Wikipedia)

Tänäisessä hesarissa oli artikkeli matemaatikko Rolf Nevanlinnan pojan, arkkitehti Arne Nevanlinnen (90) elämänkerrasta. Kyseessä on mielenkiintoinen suku: "Neovius–Nevanlinna on suomalainen suku, joka on tullut tunnetuksi erityisesti matemaatikoista, papeista ja sotilaista. Suvun vaiheita tunnetaan 1700-luvun alkuun asti, jolloin Rengon kappelin lukkarin Tuomas Tuomaanpojan samanniminen poika lähti Turkuun opiskelemaan papiksi. Siellä hän sai nimekseen Thomas Nyman, ja myöhemmin nimi muunnettiin muotoon Neovius. 1900-luvun alussa suomalaisuusliikkeen innoittamana osa suvun jäsenistä muutti sukunimensä Nevanlinnaksi." (Wikipedia)

Näin artikkelissa kerrotaan: Sukunsa jäseniä hän arvostaa laaja-alaisen humaanisuuden ja monen polven aikana kertyneen sivistyspääoman takia. "Mutta intellektuelleja he eivät olleet, kulttuurinen omahyväisyys esti omien arvojen kyseenalaistamisen ja itsekritiikin", hän kirjoitti ----

Arne Nevanlinna näyttäytyy tekstin valossa varsin kapinallisena: Helsingin herrasväen perillinen ei ehkä täyttänyt sukunsa sosiaalisia odotuksia. Hänen älyllinen kritiikkinsä oli alun alkaen uteliasta, intellektuellia ja elämänhimoista. Suvussa oli tapana ilkeillä lähipiirin ihmisten kustannuksella. Sen taidon Arne N. oppi, mutta ymmärtää kääntää pilkan omaankin nilkkaansa. Tärkeilemättä hän nyt kehittelee lempeitä sarkasmeja.

On mielenkiintoista pohtia sitä, mitä on sivistys ja ketkä ovat intellektuelleja - nyt kun me useimmat yksikielisten suomenkielisten perilliset olemme pakkoruotsin ymmärtäjien näkökulmasta lähtöisin sivistymättömistä oloista ja kykenemättömiä kasvattamaan itsestämme tai lapsistamme intellektuelleja - jo siksi, että kritisoimme pakkoruotsia emmekä ymmärrä yliarvostaa kielitaitoa sivistyksen mittarina...

[NRR]

Twitterissä kokoomusehdokkaaksi ryhtynyt Marko Forss kyselee pakkoruotsille perusteita ja Eva Biaudet ohittaa perusteet vaatimalla kaikilta kolmea vierasta kieltä:

Marko Forss ‏@markoforss 11. syyskuuta
Kaksikielisyyden säilyttäminen on ihan ok, mutta onko pakkoruotsille mitään fiksua puoltavaa argumenttia? http://yle.fi/uutiset/rkpn_varapuheenjo ... ua/7462076 …

Aleksi Hernesniemi ‏@HernesniemiA
Nuoriso on kansainvälisempää kuin ennen. Pakkoruotsi on vanhanaikainen, nyt pitää katsoa tulevaisuuteen. Monikielisyys on jees.

Eva Biaudet ‏@EvaBiaudet 11. syyskuuta
Jag håller på tvång för mångspråkighet. Alla borde lära sig minst tre andra språk!
[käännös: Kannatan pakkoa monikielisyyteen. Kaikkien pitäisi opiskella vähintään kolme vierasta kieltä]

Marko Forss ‏@markoforss 11. syyskuuta
Yritän opetella hablaamaan ystäväperheen takia espanjaa, mutta aikaa pitäisi saada jostain lisää.

asiamies ‏@asiamies1 11. syyskuuta
Opiskeluaikaa ei pidä tuhlata vain Ruotsissa puhuttavaan kieleen. GER, ENG, ESP, jopa RUS tärkeämpiä.

Eva Biaudet ‏@EvaBiaudet 11. syyskuuta
om du lär dig ens två av de övriga blir svenskan lätt som en plätt.
[jos opit edes kaksi noista muista, ruotsista tulee helppo nakki]

https://twitter.com/HernesniemiA/status ... 7923712000

Presidenttipelin aikana Biaudet piirsi huikean paljastavan kuvan sivistyskäsityksestään vertaamalla pakkoruotsia kritisoivaa suomalaisperhettä intialaisperheeseen, jossa ei haluttaisi kouluttaa tyttölasta ja tyttö itsekin olisi valmis tämän hyväksymään. Ikään kuin suomalainen Pisa-huippua edustava oppilas olisi kehitysmaan lukutaidottoman lapsen tasolla ilman pakkoruotsiaan.

Nyt pakkoruotsi yritetään pitää taustalla. Nyt halutaan haastaa pakon kriitikot puhumaan kieliä ja puolustamaan kieltenopiskelua kielivastaiseksi leimaamisen uhalla: vähintään kolme vierasta kieltä.

Ja kohta joku pääsee taas nälvimään "itkeviä pakkoruotsiäitejä", jotka suojelevat mopopoikiaan työltä ja menestykseltä.

[Hannu Jussi]

Esimerkki E.B. on todella surkuhupaisa, koska äitinsä on/oli suomenkielinen.

Olen myös sitä mieltä, että tämän pakkoruotsipelleilyn pitäisi jo pikkuhiljaa tulla tiensä päähän. Yritetty on ymmärtää, mutta ei tässä ole järjen häivää.

[Hannu Jussi]

Selitän hiukan...

Eva Biaudet´n ollessa presidenttiehdokkaana, hänen puheestaan kuuli, että ruotsin puhuminen ei ole hänelle kovin luontevaa, haki sanoja jne. Oli kuitenkin rkp:n edustaja. Kuinka hän voi olla neuvomassa esim. kieliasioissa. On asunut ulkomailla oppien siellä kieliä, eikä koulussa.

Keväällä 2011 Myntti kertoi Vasabladet´issa, että n. 4000 ruotsinkielisistä Suomessa ei osaa suomea.

2012 Senja opettaa ruotsia. Siinä Andelin kertoo, että 32 % ruotsinkielisistä kuulee kotona myös suomea.

Kuntien säästäessä, myös ns. ruotsinkieliset kunnat, he vähentävät palveluja, jolloin esim. terveyspalvelut takkuavat. Tällöin on aivan turha valittaa suomalaiselle suomenkieliselle tästä, tai vaatia lisää koulutuspaikkoja ruotsinkielisille. Esimerkkinä tässä Raaseporin johtava hallinnollinen ylilääkäri, joka on sanonut, että puuttuvia lääkärin virkoja ei täytetä. Tietenkin muuallakin terveydenhoidossa säästetään.

Suomenkielisiä ei saa enää syyllistää siitä, että ruotsinkieliset haluavat palvelunsa ruotsiksi. Se ei ole myöskään suomenkielisten tehtävä opetella vierasta kieltä tästä syystä.
Kielet tulee opetella omaa elämää varten.


Suomi on käytännössä suomenkielinen vain harvaa ruotsinkielistä poikkeusta lukuun ottamatta.

Enemmän tässä taitavat olla uussuomalaiset kärsimässä.

[JV Lehtonen]

Nyt pakkoruotsi yritetään pitää taustalla. Nyt halutaan haastaa pakon kriitikot puhumaan kieliä ja puolustamaan kieltenopiskelua kielivastaiseksi leimaamisen uhalla: vähintään kolme vierasta kieltä.

Ja kohta joku pääsee taas nälvimään "itkeviä pakkoruotsiäitejä", jotka suojelevat mopopoikiaan työltä ja menestykseltä.

Ei tämä muuta perusasiaa: Jos pitää opiskella kolme kieltä, miksi yhden niistä siinäkään tapauksessa pitäisi
olla suomenruotsi ?

Miksei se voisi olla vaikka norja, jota opiskellaan NORJASSA! Tai englanti, ranska, viro!

Jos haluat virkamieheksi Brysseliin, pitää osata ranskaa. Ja venäläisiäkin olisi hyvä ymmärtää-.englanti lingua franca,

Viivytystaistelua, ei muuta!

[NRR]

Jos pitää opiskella kolme kieltä, miksi yhden niistä siinäkään tapauksessa pitäisi
olla suomenruotsi ?

Kysymyshän asetellaan silloin niin, että KUN kolme vierasta kieltä on NORMI, miksei englannin rinnalle silloin vaadittaisi nimenomaan OMAN MAAN merkittävä vähemmistökieli sillä aina on tilaa vielä kolmannelle kielelle, jonka varaan voidaan rakentaa se LAAJA KIELIVARANTO. Sitten, jos on jo kolme kieltä, neljännen opiskelu on vielä helpompaa niiden kohdalla, jotka todella kieliä tarvitsevat.

Oleellisempaa on vielä se, että opinnoissa tulisi näin painotettua kieliä, mikä on suomenruotsalaisissa kouluissa ollut perinne ja välttämättömyys. Kun suomenkieliset pakotetaan lukemaan enemmän kieliä, se tiputtaa pois jatko-opinnoista monet muuten pätevät, mutta kielissä hitaat - esimerkiksi suomenkieliset pojat.

Hesarissa (HS 11. 9.) kerrottiin suurista eroista tyttöjen ja poikien lukutaidon välillä poikien tappioksi: "Jos tämä olisi toisinpäin, olisi tyttöjen lukutaidon kehittämiseksi jo laadittu valtakunnallinen kampanja". Poikien suuntautumista toisin ja vähemmän kielellisesti ei meidän kukkahattutäti-vetoisessa koulutuspolitiikassa hyväksytä eikä liioin anneta pojille mahdollisuutta vahvistaa äidinkieltä huonosti sujuvan pakkoruotsin sijaan. Sen sijaan edessä on loputon suo toisaalta "lue poika lue" -kampanjoita, joissa lähinnä syyllistetään miehiä, poikia, poikien perheitä ja opettajia, sekä "lisää kivaa ruotsia" -kampanjoita, joissa niin ikään syyllistetään suomenkielisiä siitä, etteivät nämä yli 40 pakkoruotsinvuoden aikana ole vielä onnistuneet kehittämään pedagogiikkaa ja asenteita, jotka tekisivät oikeutta ruotsin oppimiselle. Kielipainotuksen perusteista ei tarvitse puhua, kun on omaksuttu ajatus, että "menetetään kansan sivistystasossa, jos koulussa luetaan vähemmän kieliä" ja että "niille, joiden ei tarvitse opiskella useita kieliä, tehdään vääryyttä".

Ne, joille kielet ovat helppoja, saavat etulyöntiaseman akateemisessa koulutuksessa ja he ryhtyvät entistä tiukemmin pitämään kiinni kielten merkityksestä kynnysehtona akateemisuudelle, koska he yksinkertaisesti hyötyvät asetelmasta.

[JV Lehtonen]

KUN kolme vierasta kieltä on NORMI, miksei englannin rinnalle silloin vaadittaisi '
nimenomaan OMAN MAAN merkittävä vähemmistökieli

Vaikka olisi kymmenen pakollista kieltä, voimme aina vedota siihen, että eurooppalaisina meidän
pitää osata erilaisia eurooppalaisia kieliä, jotta ymmärtäisimme paremmin kotimaamme oloja,
ja tutustuisimme monipuolisesti Euroopan Yhteisöjen kulttuurien monimuotoisuuteen.
Jokainen saisi kymmenen kielen normissa edelleen valita itse suuntautuneisuutensa-
saahan meillä valita kymmenistä uskontokunnistakin mieleisensä!

Pakkoruotsittajien ajatusmaailma näyttäytyy aina suppeampana, ahdasakatseisempana,
omaan napaan tuijottavampana- olipa kielivaatimus kaksi kieltä, kolme tai kymmenen,

Perusasetelma ei siis muutu miksikään!

Samaa kriittistä keskustelua käydään myös Kanadassa
ja Irlannissa, mutta siellä ei ole marttyyriasennetta kummallakaan puolen-
ainoastaan pragmaattiset perusteet.

PS.Kolmesta kielestä ei millään ilveellä saa normia,
ei edes EU sitä edellytä, vaan kahden, oppijalle vieraan kielen lukemista.

[NRR]

Samaa kriittistä keskustelua käydään myös Kanadassa
ja Irlannissa, mutta siellä ei ole marttyyriasennetta kummallakaan puolen-
ainoastaan pragmaattiset perusteet.

Kanadassa ja Irlannissa on oleellisesti vähemmän pakollisuutta ranskassa tai iirissä kuin Suomessa on pakkoruotsia. Lisäksi noiden maiden pääkieli on englanti, mikä asettaa muiden kielten opiskelun aivan toiseen valoon. Periaatteessa noiden maiden asukkaat voivat aina vaihtaa paikkakuntaa ja vaikka vierailla rajan takana suorittamassa opintonsa äidinkielellään, suomenkielinen on täysin sidottu oman maan opetustarjontaan. Suomenkielisen koulun pakkoruotsi on pitkä ja ehdoton tuomio - ja käytännössä estää ei-kielellisesti suuntautuneen oppilaan jatko-opinnot akateemisilla aloilla.

PS.Kolmesta kielestä ei millään ilveellä saa normia,
ei edes EU sitä edellytä, vaan kahden, oppijalle vieraan kielen lukemista.

Kun puhutaan aluksi yleensä kolmesta kielestä, se voidaan sopivasti painottaa lukioiden kolmeksi kieleksi. Näin toki tulee vielä selvemmin esille, että pakkoruotsin on tarkoitus karsia nimenomaan suomenkielisten akateemisia opintoja. Lukioon ei ole asiaa sillä, joka ei tässä suomenkielisessä ympäristössä pysty omaksumaan kahta saati kolmea vierasta kieltä. Tähän kohkaamiseen on helppo saada "kielimyönteisiä" kukkahattutätejä sukupuolesta riippumatta mukaan.

Ruotsinkielisissä lukioissa 54 % oppilaista opiskeli kolmea vierasta kieltä 2007,
nykyistä lukua en löytänyt. Ilmeisesti näistä kieltenopiskelijoista 73 % oli naisia, näin tulkitsen lähdettä.
https://www.jyu.fi/hum/laitokset/solki/ ... KIEPO2.pdf

Suomenkielisissä lukioissa vuonna 2000 lukion opiskelijoista 48,6 prosenttia opiskeli kolmea kieltä.
Vastaava luku vuonna 2010 oli 40,2 prosenttia. Nykyistä lukua en löytänyt, en myöskään naisten osuutta.
http://www.sukol.fi/medialle/kielivalin ... alinnoista

Kuinka suuri osa ruotsinkielisten lukioiden oppilaista kuulikaan suomea kotonaan, siis eli täysin kaksikielisessä ympäristössä?

Siis ovatko ruotsinkieliset, siitä huolimatta että heidän ruotsinsa on indoeurooppalaisten kielten sukukieli ja sitä paitsi "portti muihin kieliin", sittenkään niin "kielimyönteisiä" lukiovalinnoissaan kuin annetaan ymmärtää?

Miten paljon kielten opiskelun määriin vaikuttaa se, että suomenkielisellä puolella jatko-opintoihin vaaditaan erittäin kova kilpailu nimenomaan rankoissa aineissa, kun taas ruotsinkielisellä puolella jatko-opintoihin pääsy ei edellytä vastaavaa kilpailua, joten lukiossa on helpompi ottaa aikaa kieliopinnoille?

[JV Lehtonen]

Jos palataan tuohon aloituksen otsikkoon, niin kaksikielisyysideologian mukaan
suomalaisen tulisi osata ainoastaan kahta kansalliskieltä.

Tuli vaan mieleen, että olikohan peruskoulu-uudistuksessa loppujen lopuksi esillä
ainoastaan yhden kielen pakollisuus, ja se pakollinen kieli olisi ollutkin ruotsi
eikä suinkaan englanti!

Yleensähän pohditaan asiaa siten, että englanti olisi ollut ainoa pakollinen kieli
ja muut valinnaisia, mutta entäpä jos pakkoruotsittajien painostuksesta
yhden kielen vaihtoehdosta jouduttiin kahteen kieleen, jotta englanti ylipäätään pääsisi mukaan..

Nimittäin, jos olisi vain yksi pakollinen kieli, se olisi pakkoruotsittajien ajatusmaailman mukaan oltava
nimenomaan ruotsi!

Ymmärsikö kukaan tajunnanvirtaani.. kun tässä katselen kurkiauran matkaa kohti etelää..
kriik kriik!

[NRR]

Viivytystaistelua, ei muuta!

Tietysti viivytystaistelua, mutta tässä maalataan niin omille kuin muillekin aikansa elänyttä näkemystä, jossa kielitaito ja Suomessa erityisesti kulttuuriruotsi on sivistyksen kannalta avainasemassa. Tätä vahvistetaan sloganeilla kuten
- pakon kriitikoilla on asenneongelmia ja ketunhäntä kainalossa
- jos on älyä käydä koulua, on älyä oppia ruotsia
- kaikki oppivat kieliä, jos haluavat
- pakkoruotsi ei ole mistään pois
- pakkoruotsi on yleissivistystä
- pakkoruotsi avaa ovia
- pakkoruotsi on portti muihin kieliin
- pakkoruotsi on helppoa
- pakkoruotsi on halpaa
- pakkoruotsi on tasa-arvoa
- pakkoruotsi on oikeus
- pakkoruotsi ei voi olla kenellekään ongelma, mutta ruotsinvastaisuus on ongelma
- kielivapaus on savuverho hankkeelle, jonka tavoite on ruotsin hävittäminen Suomesta
...

--- kaksikielisyysideologian mukaan
suomalaisen tulisi osata ainoastaan kahta kansalliskieltä.

Tuli vaan mieleen, että olikohan peruskoulu-uudistuksessa loppujen lopuksi esillä
ainoastaan yhden kielen pakollisuus, ja se pakollinen kieli olisi ollutkin ruotsi
eikä suinkaan englanti!

Ensimmäiset koulutetut ei-akateemiset suomalaiset olivat kansakoulunopettajia ja heillä oli ruotsia opinnoissaan vuosisadan alussa, ei muita kieliä (voisin vannoa, ettei ollut venäjää edes sortovuosina mutta ihan varma en ole). Siis tällä tasolla yleissivistys kielissä sisälsi suomen ja ruotsin, ei muuta.

Oppikoulussa oli käsittääkseni alusta alkaen ruotsi ja toinen kieli, sillä suomenkielinen oppikoulu syntyi ruotsinkielisen koulun mallilla, siinä vain oli suomi opetuskielenä, muuten tavoiteltiin samaa kieliosaamista kuin ruotsinkielisissä kouluissa ruotsi mukaanlukien. Yliopistollakin opetettiin paljolti ruotsiksi.

Pakkoruotsiahan ei 1950-60-luvulla rakennettu siksi, että ruotsinkieliset saisivat palvelua, vaan estämään ruotsin aseman heikkeneminen - eli pönkittämään ruotsin kielen asemaa, turvaamaan ruotsinkieliset opinnot halutuilla aloilla matalimmin pääsyrajoin, turvaamaan ruotsinkielisten sijoittumisen korkeampaan virkamiehistöön, tekemään ruotsinkielisestä kulttuurista (muka) koko kansan mutta erityisesti ns. koulutetumman väen kulttuuria, pitämään ruotsinkieliset kulttuuriharrastukset hyvin resurssoituna, pitämään huolta, ettei maahan synny rehellisesti ruotsin osaamattomuutensa tunnustavaa ja hyväksyvää akateemista joukkoa...

Kertausta: 1920- ja 1930-luvuilla tehtiin esityksiä puolueohjelmissa ja jopa eduskunnassa ruotsin opetuksen poistamisesta tai sen tekemisestä vapaaehtoiseksi suomenkielisissä oppikouluissa, muttei näistä hankkeista tullut mitään. --- Oittisen komiteassa 1956-1959 pohdittiin erilaisia kielivaihtoehtoja keskikoulua ajatellen --- kouluhallituksen suomenkielisen oppikouluosaston päällikkö Niilo Kallio (alkujaan matematiikan opettaja) esitti varauksessaan, että ruotsin ei enää tarvitsisi olla oppiaineena kaikissa keskikouluissa, sillä sen merkitys oli vähentynyt maailmankieliin verrattuna ja ruotsinkieliset osasivat varsin hyvin suomea. Samaan aikaan ruotsinkielisen osaston päällikkö Gösta Cavonius ymmärsi, että mahdollisuus ottaa vain englanti, heikentäisi ruotsin kielen asemaa maassa. Hän esitti oman varauksensa (1959), missä hän katsoo, että ruotsi maan toisena kansalliskielenä tulisi nostaa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi suomenkielisissä kouluissa. Perusteena on ruotsin kielen tarve sekä kotimaassa että pohjoismaisessa yhteistyössä. --- Piri on väitöskirjassaan kertonut muita lähteitä lainaten siitä, miten pakkoruotsi syntyi 60-luvulla: ”--- koulunuudistus toi esiin --- painostusryhmiä. --- kielikiistan takana oli Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) --- kiistaa käytiin kiivaimmin eduskunnassa ja tiedotusvälineissä. Painavimmat ryhmät olivat eräät elinkeinoelämän keskusjärjestöt Keskuskauppakamarin johdolla. --- alkuperäisten ideoiden mukainen peruskoulu jäi toteutumatta --- [ohitettiin] kouluviranomaisten, opettajajärjestöjen ja koulunuudistustoimikunnan enemmistön näkemys siitä, että vain englannin kieli olisi pakollinen kieli.

[TMK]

Ensimmäiset koulutetut ei-akateemiset suomalaiset olivat kansakoulunopettajia ja heillä oli ruotsia opinnoissaan vuosisadan alussa, ei muita kieliä (voisin vannoa, ettei ollut venäjää edes sortovuosina mutta ihan varma en ole). Siis tällä tasolla yleissivistys kielissä sisälsi suomen ja ruotsin, ei muuta.

Oppikoulussa oli käsittääkseni alusta alkaen ruotsi ja toinen kieli, sillä suomenkielinen oppikoulu syntyi ruotsinkielisen koulun mallilla, siinä vain oli suomi opetuskielenä, muuten tavoiteltiin samaa kieliosaamista kuin ruotsinkielisissä kouluissa ruotsi mukaanlukien. Yliopistollakin opetettiin paljolti ruotsiksi.

Oppikouluissa luettiin vähintään kolmea kieltä, näin ilmeisesti ainakin jo itsenäisyyden alkuvuosina, neljää kieltä kielilinjalla (lyhyt matematiikka). Pelkästään keskikoulunkin käyneet lukivat jo kahta.