Moni- ja muukielisyys

[Jan-Erik Andelin]

- monikielisyys (perheessä kaksi tai useampia kieliä, joista välttämättä mikään ei ole jokin maan kansalliskielistä) tunnustettaisiin pysyväksi haasteeksi ja voimavaraksi (tukea suomenopinnoille ja tukea kotikielten opinnoille sekä tukea kohtaamisille virkamiesten kanssa ja inhimillisesti merkittävissä tilanteissa kuten lapsen tai vanhuksen sairaus, terapiapalvelut...)
- moninaiset kielelliset todellisuudet ja ongelmat sekä näiden vaikutus etenemiseen opinnoissa ja selviämiseen yhteiskunnassa tulisi niin ikään huomioiduiksi erilaisissa suunnitelmissa koulutuksen, hallinnon ja palveluiden piirissä

Olen samaa mieltä. Usein tämä "muunkielisten" huomiointi esiintyy vain tässä foorumissa sellaisessa kontekstissa, että pitäisi lopettaa tämä ruotsihössötys ja "siirtää rahat sinne missä niitä oikeasti tarvitaan". Mutta siitä huolimatta olisi varmaan hyvä lähteä konkreettisesti liikkeelle siitä mitkä monikielisessä todellisuudessa useimmiten esiintyvät kielet ovat. Tilastollisesti eniten m-todellisuuteen sisältyy venäjä, viro, somali ja englanti.

Nämä ovat luonteeltaan kovin erilaisia, 2 kpl naapurimaan kieliä, 1 kpl globaali pääkieli ja 1 kpl kansainvälisen muuttoliikkeen mukana aika lailla sattumalta Suomeen tullut kieli Afrikasta. Minkälaisista toimenpiteistä ajattelit että aloitettaisiin, NRR? Jotta eivät ruotsin yhteydessä tehdyt virheet ja ylimitoitukset toistuisi?

[JV Lehtonen]

- monikielisyys (perheessä kaksi tai useampia kieliä, joista välttämättä mikään ei ole jokin maan kansalliskielistä) tunnustettaisiin pysyväksi haasteeksi ja voimavaraksi (tukea suomenopinnoille ja tukea kotikielten opinnoille sekä tukea kohtaamisille virkamiesten kanssa ja inhimillisesti merkittävissä tilanteissa kuten lapsen tai vanhuksen sairaus, terapiapalvelut...)
- moninaiset kielelliset todellisuudet ja ongelmat sekä näiden vaikutus etenemiseen opinnoissa ja selviämiseen yhteiskunnassa tulisi niin ikään huomioiduiksi erilaisissa suunnitelmissa koulutuksen, hallinnon ja palveluiden piirissä

Olen samaa mieltä. Usein tämä "muunkielisten" huomiointi esiintyy vain tässä foorumissa sellaisessa kontekstissa, että pitäisi lopettaa tämä ruotsihössötys ja "siirtää rahat sinne missä niitä oikeasti tarvitaan". Mutta siitä huolimatta olisi varmaan hyvä lähteä konkreettisesti liikkeelle siitä mitkä monikielisessä todellisuudessa useimmiten esiintyvät kielet ovat. Tilastollisesti eniten m-todellisuuteen sisältyy venäjä, viro, somali ja englanti.

Nämä ovat luonteeltaan kovin erilaisia, 2 kpl naapurimaan kieliä, 1 kpl globaali pääkieli ja 1 kpl kansainvälisen muuttoliikkeen aika lailla sattumalta Suomeen tullut kieli Afrikasta. Minkälaisista toimenpiteistä ajattelit että aloitettaisiin, NRR? Jotta eivät ruotsin yhteydessä tehdyt virheet ja ylimitoitukset toistuisi?

No siellä vastapuolella on vastaava hössötys muodossa:

"Monikielisyyteen kuuluu aina ruotsin kieli"

"Monikielisyys"-termiä käytetään tarkoitushakuisesti oikeuttamaan pakkoruotsi ja asettamaan ruotsi
privilegioasemaan! Orwellilaista uuskieltä sekin!

Esim. elitistinen Koneen säätiö lähti viime keväänä juuri tästä asetelmasta liikkeelle.

USAssa ja Britanniassa monikielisyysresurssia osataan hyödyntää, Ruotsista tai Saksasta en ole aivan varma.

Mitään ongelmaa ei tule olemaan, koska meillä ei ole mamu-kielien lobbauskoneistoja,
jotka ajavat häikäilemättä ja röyhkeästi omia etujaan kaiken muun kustannuksella!

Ainoa ongelma on eliitin asenneongelma, joka nostaa ruotsin kielen ainoaksi hyväksyttäväksi kaksikielisyyden lajiksi!

[Jan-Erik Andelin]

Käyttäisit mieluummin energiaasi kertomaan oletko NRR:n kanssa samaa mieltä, ja jos näin, niin minkälaiset rakenteet voisivat huomioida vaikkapa venäjän- ja vironkieliset kanssamaamiehemme ja -naisemme.

[NRR]

Ajattelin olla nostamassa tätä keskustelua monikielisyydestä, en tekemässä toimenpide-ehdotuksia. Aivan kuten on järjetöntä ajatella, että voisin laatia ruotsinkielisten palvelujen mallin, on järjetöntä ajatella, että voisin laatia monikielisyyden vahvistamismallin. Kaikkeen tarvitaan todellisten asiantuntijoiden ääntä - koulutuksen ja/tai elämänkokemuksen kautta saatua asiantuntijuutta.

Esimerkiksi Umayya Abu-Hanna totesi hesarissa talvella 2010: Äidinkieleni on arabia, toinen kieleni on heprea, tyttäreni äidinkieli on zulu, kotikielemme on englanti. Emme ole vaatimassa sitä, että saisimme käyttää äidinkieltämme virastoissa, mutta on todella epäreilua meidän henkilökohtaisella kehityksellä olla kehittämättä ja investoimatta meidän perheen kieliin. Meidän pitää antaa aikaa ja taloudellisia resursseja, jotta kaikki kansalaiset voisivat kehittää äidinkieliään mahdollisemman monipuolisesti ja rikkaasti. Toisaalta suomalaista yhteiskuntaa ajatellen taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja ulkopoliittiset etuudet olisivat monikertaiset, kun suomen lisäksi ihmisillä voi olla mahdollisimman monta eri kieltä."

Hän [Umayya] kritisoi nepotismia, jota hänestä ilmenee nimitysten yhteydessä. Hakuprosessit, jossa sukunimi ja kontaktit parantavat mahdollisuuksia tulla valituksi, eivät ota mukaan maahanmuuttajia. Hän kyseenalaistaa myös Eva Biaudetin valinnan vähemmistöasiamieheksi 2010, kun muita hakijoita maahanmuuttajataustalla ei edes kutsuttu haastatteluun. Nyt vähemmistövaltuutetun toimistossa ylitarkastajana työskentelevä Husein Muhammed voisi olla erinmainen henkilö kertomaan, mitä tarvitaan - esimerkiksi sitä monikielisyyden tilastointia.

Erityisoppilaiden huomioimisessa terve järki auttaisi paljon: monikielisen taustan tai diagnoosin tulisi mahdollistaa sellainen henkilökohtainen opintosuunnitelma, jossa voidaan purkaa erilaisia kieli- ja yleisopintoja sekä muovata vaatimuksia, jotka eivät ole ammatillisen pätevyyden kannalta keskeisiä.

PS. Tässä pätkä toisesta ketjusta:

Saarikivi ei suunnittele mitään "määrätietoisesti ja järkevästi"-opetusta vaan sanoo, että "Meillä voitaisiin opettaa vaikka sataa puhujamääriltään suurinta kieltä. Näin kouluissa opetettaisiin kieliä kiinasta ja portugalista suahiliin ja puolaan. Jos opetus hoidettaisiin kielikylvyn lailla arjen tilanteissa, voisimme hyödyntää opettajina maahanmuuttajaväestöämme. Näin uudistus tuskin tulisi edes kalliiksi. Sen avulla saisimme kuitenkin ihan uudella tavalla verkostoituneen ja monipuolisemmin ajattelevan ikäluokan."

Esimerkiksi kouluihin on koulutettu romanitaustaisia kouluavustajia, jotka toimivat myös romanikielen opettajina. Jotain vastaavaa on kenties tulossa muillekin vähemmistöille.

[JV Lehtonen]

Käyttäisit mieluummin energiaasi kertomaan oletko NRR:n kanssa samaa mieltä, ja jos näin, niin minkälaiset rakenteet voisivat huomioida vaikkapa venäjän- ja vironkieliset kanssamaamiehemme ja -naisemme.

Mulla on nyt aivan valtavasti energiaa, kun olen yksin mökillä kaksi viikkoa!
Vieraskieliset palvelut kyllä muotoutuvat itsestään, koska muilla ryhmillä ei ole
mitään kohtuuttomia vaatimuksia. Tulkkipalveluthan takaavat oikeusturvan.

Ei siihen tarvita mitään kolossaalisia byrokratiarakenteita, vaan esim. kyselylomakkeita,
joilla selvitetään erityistarpeita.
Kelalla on netissä erilaisia kieliversioita lomakkeista, siinä yksi esimerkki.

Oman lähipiirini vieraskieliset ovat täysin integroituneet Suomeen,
he edustavat noin 20 eri kieltä. Heille on kunnia ja ilo asioida suomeksi!
Samoin Tampereen ruotsinkieliset ovat integroituneet suomenkieliseen ympäristöön!

Eniten tarvittaisiin korkean tason poliitikoilta ymmärrystä siitä, mikä valtava resurssi
nämä uudet kaksikieliset ovat. Mutta eliitti elää vain ruotsi-suomi-kaksikielisyyskuplassa!

[NRR]

Hansan kanssa kirjoittelimme tästä: Realiteetti on että Suomen kaltainen pieni kansakunta ei pysty opettamaan kaikkia maailman kieliä --- Siksi tietokoneavusteiset opetusmateriaalit ja kurssit tulisi luoda koko Euroopan tasolla. Monikulttuurisuus/kielisyys on siis eurooppalainen hanke ja järkevimmin/tehokkaimmin keskitetysti - ja osin esimerkiksi eri kulttuurialueiden kanssa. Suomessa tulisi luoda myös suomen kielen tietokoneavusteinen opetusympäristö muualla eläviä suomenkielisiä ja maahanmuuttajia varten.

Monikielisyysprojekti on mielestäni monella tapaa eurooppalainen projekti.

[Hansa]

http://yle.fi/uutiset/matti_virtanen_po ... =leiki-uup

Ylen toimittaja Matti Virtanen on kirjoittanut erinomaisen kolumnin Euroopan monikielisyydestä ja ehdottaa kieliongelmien ratkaisuksi kaikille yhteistä kakkoskieltä.

[NRR]

http://yle.fi/uutiset/matti_virtanen_po ... =leiki-uup

Ylen toimittaja Matti Virtanen on kirjoittanut erinomaisen kolumnin Euroopan monikielisyydestä ja ehdottaa kieliongelmien ratkaisuksi kaikille yhteistä kakkoskieltä.

Tästä pitäisi tosiaan puhua: --- Unionin sisällä tavoitteena olisi koko hallinnon hoitaminen ensisijaisesti englanniksi. Siirtymäajasta voidaan keskustella.

Ja sitten painavimmat vastaväitteet: englannin käyttö suosisi liikaa brittejä, jotka ovat omituisia ja kaiken lisäksi vihaavat koko EU:ta. Ruotsi, ranska ja muut maailmankielet ovat myös tärkeitä!

Totta kai, mutta ehdotus kuuluikin, että englannista pitäisi tehdä yhteinen kakkoskieli. Se tarkoittaa, ettei kenenkään tarvitse luopua äidinkielestään kotimaassa asioidessaan, eikä saamen tai katalaanin opiskelua suinkaan kiellettäisi.

Päinvastoin, yhteisen kakkoskielen käyttö helpottaisi ja lisäisi kanssakäymistä, kontakteja ja uteliaisuutta muita kieliä kohtaan. Voisipa jopa eurokriisin kolhima unionin yhteinen identiteetti hieman vahvistua.

Belgian, Suomen ja Espanjan kieliriidat olisi kerralla ratkaistu. Pohjoismaisessa yhteistyössä voitaisiin lopettaa teeskentely ”på skandinaviska”. Liikenneturvallisuus paranisi, kun lisäkilvet olisivat kaikkialla myös yhteisellä kakkoskielellä.

Yhteinen kakkoskieli edistäisi myös demokratiaa, hallinnon sujuvuutta ja avoimuutta. Nythän EU:ssa ei ole edes koko unionin laajuista uskottavaa ja kriittistä mediaa, jota kaikki voisivat seurata – paitsi tietysti Financial Times, joka ilmestyy – surprise – englanniksi. (Lehden saksankielinen versio jouduttiin lopettamaan pari vuotta sitten. No surprise.)

Toinen vastaväite on, että kielten opiskelu on avartavaa eikä yhtä pitäisi suosia muiden kustannuksella. Tähän voi soveltaa pakkoruotsin kannattajien argumenttia: ei yhden kielen opiskelu ole muilta pois, vaan se altistaa älynystyröitä myös muille kielille.

Ikävä totuus on kuitenkin, että kaikki eivät opi kieliä yhtä helposti. Miksi siis kiusata ketään pakkokielillä, joista heille ei todennäköisesti ole yhtä paljoa hyötyä kuin maanosan ja itse asiassa koko maailman lingua francasta.

Perustin muutama vuosi siten facebook-ryhmän ”Englanti kakkoskieleksi”. Jostain syystä se ei ole vielä saavuttanut kovin suurta suosiota. Kannattaa kyllä miettiä liittymistä: jos englannista ei tule EU:n kakkoskieltä, siitä tulee ennen pitkää väistämättä ykköskieli.

[JV Lehtonen]

http://yle.fi/uutiset/matti_virtanen_po ... =leiki-uup

Ylen toimittaja Matti Virtanen on kirjoittanut erinomaisen kolumnin Euroopan monikielisyydestä ja ehdottaa kieliongelmien ratkaisuksi kaikille yhteistä kakkoskieltä.

Meillä on tämä systeemi käytössä jo Tampereella. Ulos-exit lukee parkkitalossakin.
Rautatieasemalla tosin on valtio lykännyt väkisin kakkoskieleksi ruotsin.

Vuonna 2009 Tampereen asemalla oli vain suomi ja englanti, mutta sitten kuri ja järjestys palautettiin!

[JV Lehtonen]

http://yle.fi/uutiset/matti_virtanen_po ... =leiki-uup

Ylen toimittaja Matti Virtanen on kirjoittanut erinomaisen kolumnin Euroopan monikielisyydestä ja ehdottaa kieliongelmien ratkaisuksi kaikille yhteistä kakkoskieltä.

Tästä pitäisi tosiaan puhua: --- Unionin sisällä tavoitteena olisi koko hallinnon hoitaminen ensisijaisesti englanniksi. Siirtymäajasta voidaan keskustella.

Ja sitten painavimmat vastaväitteet: englannin käyttö suosisi liikaa brittejä, jotka ovat omituisia ja kaiken lisäksi vihaavat koko EU:ta. Ruotsi, ranska ja muut maailmankielet ovat myös tärkeitä!

Totta kai, mutta ehdotus kuuluikin, että englannista pitäisi tehdä yhteinen kakkoskieli. Se tarkoittaa, ettei kenenkään tarvitse luopua äidinkielestään kotimaassa asioidessaan, eikä saamen tai katalaanin opiskelua suinkaan kiellettäisi.

Päinvastoin, yhteisen kakkoskielen käyttö helpottaisi ja lisäisi kanssakäymistä, kontakteja ja uteliaisuutta muita kieliä kohtaan. Voisipa jopa eurokriisin kolhima unionin yhteinen identiteetti hieman vahvistua.

Belgian, Suomen ja Espanjan kieliriidat olisi kerralla ratkaistu. Pohjoismaisessa yhteistyössä voitaisiin lopettaa teeskentely ”på skandinaviska”. Liikenneturvallisuus paranisi, kun lisäkilvet olisivat kaikkialla myös yhteisellä kakkoskielellä.

Yhteinen kakkoskieli edistäisi myös demokratiaa, hallinnon sujuvuutta ja avoimuutta. Nythän EU:ssa ei ole edes koko unionin laajuista uskottavaa ja kriittistä mediaa, jota kaikki voisivat seurata – paitsi tietysti Financial Times, joka ilmestyy – surprise – englanniksi. (Lehden saksankielinen versio jouduttiin lopettamaan pari vuotta sitten. No surprise.)

Toinen vastaväite on, että kielten opiskelu on avartavaa eikä yhtä pitäisi suosia muiden kustannuksella. Tähän voi soveltaa pakkoruotsin kannattajien argumenttia: ei yhden kielen opiskelu ole muilta pois, vaan se altistaa älynystyröitä myös muille kielille.

Ikävä totuus on kuitenkin, että kaikki eivät opi kieliä yhtä helposti. Miksi siis kiusata ketään pakkokielillä, joista heille ei todennäköisesti ole yhtä paljoa hyötyä kuin maanosan ja itse asiassa koko maailman lingua francasta.

Perustin muutama vuosi siten facebook-ryhmän ”Englanti kakkoskieleksi”. Jostain syystä se ei ole vielä saavuttanut kovin suurta suosiota. Kannattaa kyllä miettiä liittymistä: jos englannista ei tule EU:n kakkoskieltä, siitä tulee ennen pitkää väistämättä ykköskieli.

Sopii kyllä minun ajatusmaailmaani:

Suomalaisten Suomen sisäisen kommunikoinnin pääkieli on suomi,
ulkoisen kommunikoinnin pääkieli on englanti.

Tomaattilaatikoissa muuten lukee nykyään MADE IN NÄRPES- hauska oivallus.

Ruotsalaisenemmistöisellä alueella saa minun puolestani olla ruotsi pääkielenä
ja englanti kakkoskielenä.

Yli 50 %:n ruotsalaiskunnissa asuu niin vähän suomenkielisiä, että aivan hyvin pärjättäisiin
yhdellä kielellä sielläkin.

http://www.kielipolitiikka.net/kuvat/karttayli50.jpg

[Jan-Erik Andelin]

Ruotsalaisenemmistöisellä alueella saa minun puolestani olla ruotsi pääkielenä ja englanti kakkoskielenä. Yli 50 %:n ruotsalaiskunnissa asuu niin vähän suomenkielisiä, että aivan hyvin pärjättäisiin yhdellä kielellä sielläkin.

Aika rohkea esitys. 40 000:lta suomenkieliseltä takeet äidinkielisistä peruspalveluista pois. Piti oikein katsoa, mille kunnille jakautuvat:

Raasepori 8 800
Pietarsaari 7 300
Parainen 6 400
Mustasaari 5 600
Kristiinankaupunki 2 900

+ muut kunnat 10 000

[Hansa]

"Aika rohkea esitys. 40 000:lta suomenkieliseltä takeet äidinkielisistä peruspalveluista pois"

No, kai nuo suomenkieliset pärjäisivät Suomessa ruotsinkielisillä alueilla, kun sadat tuhannet suomenkieliset ovat pärjänneet Ruotsissakin.

Mutta on kysyttävä, eivätkö nuo Pietarsaaren, Mustasaaren jne ruotsinkieliset ole oppineet yhtään suomea, vaikka ovat olleet jatkuvassa luonnollisessa kielikylvyssä 95% suomenkielisessä maassa? Vai onko heillä niin kielteinen asenne suomea kohtaan että siitä ei mene läpi yhtään suomen sanaa?

Ja onko tuo asennevamma niin paha, että he ehdottomasti kieltäytyvät puhumasta suomea, vaikka osaisivat sitä?
Ruotsissa suomenkieliset suostuvat kyllä puhumaan ruotsia, vaikka ruotsalaiset eivät suostu opiskelemaan pakollista suomea.

[Jan-Erik Andelin]

Mutta on kysyttävä, eivätkö nuo Pietarsaaren, Mustasaaren jne ruotsinkieliset ole oppineet yhtään suomea, vaikka ovat olleet jatkuvassa luonnollisessa kielikylvyssä 95% suomenkielisessä maassa? Vai onko heillä niin kielteinen asenne suomea kohtaan että siitä ei mene läpi yhtään suomen sanaa?

Käy tutkimassa paikkoja. Kesä on oiva aika matkailulle. Tai kysy JV:ltä mitä hän on käytännössä ajatellut tapahtuvan näillä alueilla, jos hänen mallinsa toteutuisi.

[NRR]

Johan täällä jokin aika sitten kehiteltiin virtuaalikuntamallia turvaamaan vähemmistökieliset palvelut - eiköhän tuo luonnistu olivat paikalliset kielimallit mitä tahansa.

Minua houkuttaa ajatus monikielisistä maahanmuuttajista pysyvänä vähemmistönä, jonka koko on aaltoillut historian kuluessa. Onhan meillä ollut eri aikoin monenlaisia ryhmiä, jotka ovat tuoneet jotain mukanaan ja sitten sulautuneet joko ruotsinkielisiin tai suomenkielisiin. Euroopan tasolla on aina ollut maasta toiseen kulkeutuneiden ryhmiä. Vaikka siis periaatteessa uudet tulijat ovat "uusia" ja sellaisina vailla vanhojen ryhmien oikeuksia, he samalla ovat jatkamassa lähes aina ja lähes kaikkialla esiintynyttä muuttovirtaa, jolla on ollut tervetullut vaikutus niin geenipooliin kuin kulttuuriin.

Tältä pohjalta mietin sitä, että maahanmuuttajat (joilla Euroopan tasolla on jopa yhteisiä kokemuksia, yhteistä historiaa) ovat ryhmä, jota voitaisiin huomioida sittenkin "ikivanhana" vähemmistönä, jonka ominaisuuksiin kuuluu se, että se muodostuu aina uudenlaisista ihmisistä ja sen historia muovautuu toisin kuin paikallaan pysyvillä ryhmillä.

[JV Lehtonen]

Mutta on kysyttävä, eivätkö nuo Pietarsaaren, Mustasaaren jne ruotsinkieliset ole oppineet yhtään suomea, vaikka ovat olleet jatkuvassa luonnollisessa kielikylvyssä 95% suomenkielisessä maassa? Vai onko heillä niin kielteinen asenne suomea kohtaan että siitä ei mene läpi yhtään suomen sanaa?

Käy tutkimassa paikkoja. Kesä on oiva aika matkailulle. Tai kysy JV:ltä mitä hän on käytännössä ajatellut tapahtuvan näillä alueilla, jos hänen mallinsa toteutuisi.

Historian katsannossa mallini on huomattavasti järkevämpi kuin nykyinen keinotekoinen kaksikielisyys -
koko maan alueella pakkoruotseineen ja kaksikielisyyskeinotteluineen.

Kun tässä yön yli nukuin, tämä malli alkaa vaikuttaa entistä houkuttelevammalta.
Siinä toteutuu jopa Jaskan vaalima symmetriavaatimus! 50 % on minun rajani, Jaskalla 20 %.

Kun lähdetään liikkeelle enemmistön ehdoilla, silloin kaivetaan esiin kartta, josta nähdään ruotsin enemmistöasema.

Mallissani kunnallinen itsehallinto saisi päättää, miten kieliasiat kunnassa järjestetään-
valtion rooli olisi minun mallissani minimoitu.

Eli, jos enemmistöltään ruotsinkielinen kunta omasta halustaan on valmis palvelemaan kielivähemmistöjä niiden omalla kielellä,
se toki voitaisiin korvata esim. valtionosuuksista, kuten nykyäänkin tehdään.

Näitä valtionosuuksiahan juuri uudistettiin, jolloin sekä vieraskielisyys että kaksikielisyys ovat kriteerejä valtionavun maksamiseen.

Minun mallissani ei ole eroa kaksikielisyys/vieraskielisyys, vaan valtionosuus maksetaan poikkeavien kieliolojen mukaan.

Jos kunnassa on 70 % ruotsinkielisiä ja 30 % (enemmistöön nähden) vieraskielisiä eli esim.
20 % suomenkielisiä ja 10 % mamu-kieliä, silloin kunta voi päättää, tarjoaako se kaikille palvelut
omalla kielellä vai ainoastaan ruotsiksi. Valtionavulla maksettaisiin noita vieraskielisiä palvelua.
Näitä valtionapuja toki tulisi järkeistää nykyisellä velkaantumisvauhdilla tehokkaammin!

Itse kielisyyspäätökset ja kielipalveluntarjonta tehtäisiin lähtökohtaisesti kuntatasolla!

Nykymallin mukaista hallintohimmeliä kaksikielisyysvaatimuksineen ei olisi olemassa ollenkaan!
Mutta samalla kunnioitettaisiin paikallisia ruotsalaisia oloja!

Miksi historia perustelee mallini:
Nuo kunnat suhtautuvat suomen kieleen täsmälleen samalla tavalla kuin
Ahvenanmaan maakunta. Ei sinne päästetty Karjalan evakkoja esimerkiksi.

Väitän, että minun mallini on myös suomenkielisille huomattavasti edullisempi!
99 % suomenkielisistä ei silloin joudu keinotekoisen ruotsirasituksen kohteeksi ollenkaan.
Eli "kannattaa" uhrata 1 %, jos voi pelastaa 99 %!

Mikä on mallini läpimenomahdollisuus ?
Vaikea sanoa, mutta voihan joku poliitikko napata sen käyttöönsä ja soveltaa!

Mutta tämä on jo suunnitelma C!

Suunnitelma A ruotsirasituksen helpottamiseksi on tietysti kansalaisaloite,
mutta se näyttää olevan suurissa vaikeuksissa, kun poliittinen eliitti on poteroissa
vaatimassa pakkoruotsia kaksikielisyysideologian pönkittämiseksi!