Katse tulevaisuuteen vai historiaan, tekniikkaa vai ruotsia?

[NRR]

Tutkimukset kertovat karua kieltään siitä, että olemme noin Jordanian tasoa näissä kansainvälisissä vertailuissa, sanoi ministeri Kiuru Ylen A-Studiolle keskiviikkona. Haastattelu on katsottavissa Yle Areenassa.
http://www.tekniikkatalous.fi/ict/minis ... sa/a938935

Kiurun mukaan vain 11 prosenttia suomalaislapsista käyttää tietokonetta kotiläksyjen tekemiseen, kun esimerkiksi kärkimaa Tanskassa osuus olisi jo 70 prosenttia. Kiuru sanoi käyneensä keskusteluita Viron opetusministerin Jaak Aaviksoon kanssa yhteistyöstä digitaalisten oppimisympäristöjen kehityksessä. Aaviksoon totesi Ylelle, että Suomesta on opittu monia asioita, mutta tietotekniikan taitojen ja ohjelmoinnin opetuksessa lapsille Virolla voi olla tarjottavaa Suomelle.
- Meille avautuu mahdollisuus oppia siitä, miten tällaiset rajat ylittävä koulutuspilvi syntyisi, sanoi Kiuru. Ministeri ei vielä vahvistanut, syntyisikö opetuksen pilvipalvelu yhteistyössä Viron kanssa vai Suomen omana hankkeena.
Viro on aloittanut ohjelmoinnin opetuksen alakouluikäisille lapsille. Se tarkoittaa esimerkiksi Lego Technics -robottien ohjelmointia. Suomessa ohjelmoinnin opetus alkaa pääsääntöisesti valinnaisena aineena yläkouluikäisille nuorille. Suomen ohjelmistoyrittäjien yhdistyksen toimitusjohtaja Rasmus Roiha sanoo Tekniikka&Taloudelle, että Suomessa pitäisi nopeasti harkita ohjelmoinnin opetuksen aloittamista perusopetuksessa.

Kommenteissa nousee esiin myös pakkoruotsi:
- Vaativampaa ohjelmointia voitaisiin sitten tarjota valinnaisena aineena esim vieraiden kielten sijaan.
- Meilläpä on "salaisena aseena" pakkoruotsi jota ei muilla ole ja tähän me nojaamme ja uskomme eikä meillä täten mitään tietotekniikkaa tarvita.
- Kyllä pakkoruotsin osaaja oppii paremmin ohjelmointikieliäkin. [Tämä lienee vitsi]

[NRR]

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/63287-u ... hjelmointi

Ohjelmointia pitäisi opettaa peruskoulussa, ehdottavat kokoomuksen kansanedustajat Anu Urpalainen ja Sanna Lauslahti (tätä hallintotieteiden tohtoria HBL:ssä taannoin kutsuttiin svenskätareksi, koska hän ei kannata pakkoruotsia).
–Uutena sisältönä on perustaitoihin lisättävä ohjelmointi, jota ei voi jättää yläkouluikäisten valinnaiskurssien varaan. Ohjelmointi tulisi aloittaa jo peruskoulun alkuluokilla.
–Ohjelmointi antaa koululaisille erinomaiset eväät loogiselle ajattelulle. Sitä tarvitsee kaikissa elämän vaiheissa.

---

Jossain määrin pakkoruotsin puolustamisen varjoon jää nyt keskustelu koulutuksen kehittämisestä siten, että oppilaat voisivat painottaa myös tekniikan opintoja.

En ole ihastunut ajatukseen uusista oppiaineista, mutta ohjelmointia voisi hyvin ottaa alaluokilla osana niin matematiikan kuin luonnontiedon tai käsityön tunteja - osa näistä aineista on jo saanut lisätunteja. Yläluokilla matematiikka (logiikka), fysiikka (robotiikka) ja tietotekniikka sekä myös äidinkieli/kuvataide (mediataidot) voisivat olla mahdollisia sijoituskohteita ohjelmoinnin perusteille.

[Eero Nevalainen]

Minusta koodaaminen on liian spesifinen taito että se pitäisi ottaa koulussa opetettavaksi. Henkilö joka ei lähde varsinaisesti alalle ei tekniikan kuluttajana sitä taitoa tarvitse, eikä myöskään oppisi sitä koskaan sellaiselle tasolle että siitä olisi todellista hyötyä. Toisaalta jotain Excelin makroja oppii tekemään kuka tahansa tarvittaessa...

Nuo pakkoruotsiheitot ovat kyllä sinänsä hyviä

[NRR]

Minusta koodaaminen on liian spesifinen taito että se pitäisi ottaa koulussa opetettavaksi.

Ei ole, luota minuun.

Opetan lapsille/nuorille muun ohessa ohjelmointia. Se ei ole yleensä perinteistä koodaamista vaan kuvakepohjaista. Käytetään (toistaiseksi) ilmaisia työkaluja ja koneita, joita koululla olisi muutenkin.

Ohjelmoinnissa suunnittelua ja ongelmanratkaisua harjoitellaan pienissä ryhmissä tilanteessa, joka ei ole perinteistä opettajajohtoista opetusta vaan asioiden ottamista haltuun yhdessä ja toinen toisilleen opettamista sekä yhteissuunnittelua.

Pelin laatiminen on kuin harrastaisi matemaattista ajattelua, kuvataidetta ja näytelmän kirjoitusta yhtä aikaa. Tällaisia kokoavia ja soveltavia ja erilaisia oppilaita kiinnostavia työtapoja soisi koululla olevan enemmänkin.

Tässä on myös sukupuolinäkökulma (puhutaan tytöistä ja pojista keskimäärin): ilman koulun ohjelmointia, tytöt jäävät usein vaille näitä positiivisia kokemuksia tekniikan käytöstä, ilman koulun ohjelmointia pojat taas kokevat koulutuksen olevan jotain, mikä ei sisällä heidän kiinnostuksen kohteitaan.

Tämä ei ole oikeasti mistään pois, eikä vaadi opettajalta pitkää täydennyskoulutusta. Itse asiassa en pysty näkemään tulevaisuuden koulua, jossa ei toimittaisi näin. Kysehän on kulttuurista ja kulttuurin luomiseen ohjaamisesta.

Toki tietotekniikan käyttö koulussa on paljon muutakin ja enimmäkseen muuta: tietokoneen avulla kirjoittamista, erilaisten drilliohjelmien käyttöä (erinomaisia erityisopetuksessa), lukiongelmiin liittyviä ohjelmia, taulukkolaskentaa (ilman makroja) ja kaavioita, erilaisten esitysten laatimista jne. Tavoitteena on sekä helpottaa erilaisten oppijoiden opiskelua että tarjota ajanmukaisia työskentelytapoja. Kynää ja paperia ei unohdeta siellä, missä ne ovat parhaat työvälineet.

[Ohramies]

Minusta koodaaminen on liian spesifinen taito että se pitäisi ottaa koulussa opetettavaksi. Henkilö joka ei lähde varsinaisesti alalle ei tekniikan kuluttajana sitä taitoa tarvitse, eikä myöskään oppisi sitä koskaan sellaiselle tasolle että siitä olisi todellista hyötyä. Toisaalta jotain Excelin makroja oppii tekemään kuka tahansa tarvittaessa...

No ei todellakaan opi. "Kuka tahansa" on pikkuhiljaa sisäistänyt nykysukupolvessa sen että wordissa on "leikkaa ja liimaa" toiminto, ei tarvitse enää naputella tekstiä uudelleen eri paikkaan. Ohjelmointi vaatii tietynlaista ajattelutapaa joka on kerran opittuna sovellettavissa mihin tahansa muuhun ohjelmointikieleen, toki perusteiden jälkeen toteutus kyllä poikkeaa hurjasti. Olet siinä oikeassa että useimmat voisivat oppia ohjelmoinnin perusteet mutta ihmisten kyky ajatella vaadittavalla tavalla poikkeaa hurjasti.

"Excel makrot" ovat visual basiccia joka on ihan oikea ohjelmointikieli jolla voi toteuttaa kaikenlaisia projekteja. Nimim olen kirjoitellut työurani aikana ison kasan makroja jotka automatisoivat erilaisia lista vs tietokantaoperaatioita. Siis sellaisia joihin perinteisesti on käytetty käsityönä n tuntia rivien kopiointiin taulukosta toiseen ja/tai tunnistesolujen hakemiseen. Olen joskus opetellut ohjelmoinnin C- ja assembler-kielillä joita erilaisempaa lähtökohtaa ei juuri voi olla mutta samat perusasiat toistuvat molemmissa.

Luonnollisissa kielissä on sitten se valtava ero että niitä ei ole "älykkäästi suunniteltu" vaan ne ovat epäjohdonmukaisia poikkeuksien ja tyhmyyksien kokoelmia joita ei voida järkeistää muuten kuin suurinpiirtein sisällissodan kautta. Englannin oikeinkirjoitusreformia tässä on odoteltu vasta neljäsataa vuotta ja rapiat.

[Jaska]

Ilmeisesti NRR ja Eero puhuvat eri asioista?

[Eero Nevalainen]

Ilmeisesti NRR ja Eero puhuvat eri asioista?

Luultavasti. En itse kutsuisi jotain kuvakkeiden kliksuttelua "ohjelmoinniksi", vaikka en kiistä etteikö siitä voisi jotain hyötyä varmasti ajattelullisesti olla

Kuitenkin ne loogisen ajattelun opettelut sun muut hoitaisin omassa optimaalisessa koulussani ihan filosofian ja matematiikan kautta. Ohjelmointi on aina ollut siellä jossain tieteen ja taiteen rajamailla joka opitaan loppujen lopuksi jonkinlaisen käsityöläismentaliteetin kautta itse tekemällä ja harrastamalla. Ne jotka ovat siihen taipuvaisia opettelevat sen itse. Ne jotka eivät ole, eivät ohjelmointia tarvitse. En oikeastaan edes usko että koko asiaa voi opettaa; kaikki softa-alan koulutus on lähes aina täysi vitsi eikä voi tuottaa näkemyksellisiä ohjelmistokehittäjiä. Formaali tietojenkäsittelytiede, jonka alalajina ovat kääntäjät ja ohjelmointikielten suunnittelu, on sitten ihan oma juttunsa kuin pragmaattinen softan vääntö.

[NRR]

En itse kutsuisi jotain kuvakkeiden kliksuttelua "ohjelmoinniksi", vaikka en kiistä etteikö siitä voisi jotain hyötyä varmasti ajattelullisesti olla

Keksitään sille jokin uusi nimi. Kyse on kuitenkin teknologiakasvatuksen osa-alueesta, jolla on mielestäni paljon annettavaa koulussa, erityisesti pienten kohdalla.

Ohjelmoinninomaista on peräkkäisten tapahtumien, valintojen ja toistojen yhdistely, pieniä aliohjelman tapaisia kokonaisuuksia. Ympäristöt vaihtelevat aika tavalla. Kiinnostaisi tietää, mitä Viron kouluissa käytetään. Pohjoismaiden kouluissa on vastaavia viritelmiä, erilaiset lasten teknologiakeskukset kursseineen (kiinnostuneille lapsille/nuorille, koululuokille, opettajille) ovat siellä myös paljon yleisempiä kuin meillä. Legot ovat tässä kova sana.

Kuitenkin ne loogisen ajattelun opettelut sun muut hoitaisin omassa optimaalisessa koulussani ihan filosofian ja matematiikan kautta.

Näitä ei voi unohtaa eikä väheksyä. Lapsi ei kuitenkaan ole luotu vain istumaan pulpetissa, laskemaan ja keskustelemaan vaan sellainen luontainen ja kaivattu työtapa olisi käsin tekeminen, ryhmässä tekeminen, muista mallin ottaminen, oman kiinnostuksen mukaan työskenteleminen... Silloin esimerkiksi robotiikka ja pelinteko nivovat yhteen niin teoreettisia, käytännöllisiä kuin sosiaalisia taitoja aika onnistuneesti. Ennen kaikkea lapsilla ja nuorilla on kokemus siitä, että he voivat luoda jotain heidän maailmassaan mielekästä. Joka sukupolvella on omat tarinansa, omat ympäristönsä.

Ymmärrän, että moni ajattelee koulun pyrkivän nyt nörttiakatemiaksi ja se ei ole tarkoitus. Harmittaa, ettei toimittajille ole annettu (tai he eivät ole etsineet) riittävästi taustamateriaalia näihin uutisiin, jolloin asia selviäisi nopeammin.

Myös minä jätin nyt oleellista tietoa kertomatta, sori!

[TK]

Ei pakolla kaikille yhtä ja samaa. Tulemme tässä valinnaisaineiden mahdollisuuksiin: jotkut voisivat olla kiinnostuneita nettitaitojen lisäopinnoista, toisille taas riittäisivät hyvin perustiedot, joilla netissä liikutaan ja toimitaan.

[Eero Nevalainen]

Näinhän se on. Vaikka itse olin 90-luvulla lupaava IT-penska, niin nykyään poliittisesti kannatan syvästi ideaa siitä että suomalaisen yhteiskunnan pitää kyetä työllistämään varsin monimuotoisesti. Esimerkiksi omasta mielestäni ihan mahtavin paikallinen työllistävä firma on lounasravintola joka tekee todella upeaa jälkeä, josta myös haluan maksaa kun teen etäpäiviä.

[NRR]

Teknologiakasvatus on niin sanottu läpäisyaine. Sillä ei ole omaa oppiainetta ja sitä toteutetaan vaihtelevasti koulun opetussuunnitelmasta ja vuoden aihekokoinaisuuksista riippuen esimerkiksi osana käsityön, luonnontiedon, matematiikan, äidinkielen, kuvataiteen tunteja tai vaikkapa useamman aineen yhteistyönä. Tulevassa opetussuunnitelmassa on myös projektiopintoja, joihin tällainen teknologiakasvatuksen projekti sopii erityisesti. Toki joissakin kouluissa teknologiakasvatus voi olla myös valinnaisaineena, mutta se ei poista näitä kaikille yhteisiä osuuksia.