vapaakielivalinta.fi

Sain sattumalta lueskella Helsingin kaupungin tietokeskuksen ja Helsingin kaupunginmuseon 2006 julkaisemaa lehdykkää nimeltä ”Kouluelämää Snellmanin ajan Helsingissä”. Siinä kuvataan mm. Helsingin kieliolojen historiaa:

Vuonna 1815 kaupungissa asui 4276 henkeä. Suomenkielisiä oli arvion mukaan 1810-luvulla n. 200 henkeä, jotka olivat enimmäkseen palvelusväkeä. Ruotsin kielen asema lujittui entisestään 1820-luvulla. Pääkaupunkiasema ja yliopiston siirto Helsinkiin 1828 johtivat ruotsinkielisen virkamieskunnan ja sivistyneistön suureen muuttoon Turusta ja Viipurista.

Ruotsinkielisyys ei Helsingissä ole koskaan koskenut vain ylimpiä säätyjä vaan myös palvelusväestä ja ruumiillisen työn tekijöistä valtaosa oli ruotsinkielisiä. Helsingin työväenluokka oli 1900-luvun alkuvuosikymmenille asti kaksikielinen. Valtaosa muuttajista tuli aluksi ruotsinkieliseltä Uudeltamaalta, mutta 1820-1852 muuttajista jo neljännes tuli suomenkieliseltä alueelta. Ruotsin kielen arvostuksesta johtui, että suomenkieliset muuttajat halusivat nopeasti sopeutua vieraskieliseen ympäristöön ja useat suomenkieliset oppipojat ja kisällit muuttivat Helsinkiin muuttonsa jälkeen heti suomalaiset sukunimensä ruotsalaisiksi! Samalla tavalla tekivät kauppiaat ja porvaritkin.

1800-luvun Helsinki oli varsin monikansallinen kaupunki. Uusi pääkaupunki houkutteli ulkomaalaisia yrittäjiä. Suurimpana ryhmänä olivat venäläiset kauppiaat. Esimerkiksi Kiseleffit, Sinebrychoffit ja Uschakoffit olivat varsin nopeasti kaupungin varakkaimpien porvareiden joukossa. Vuonna 1850 venäläissyntyisten osuus oli 40% koko Helsingin kauppaiskunnasta. Myös saksalaisten tulokkaiden osuus Helsingin elinkeinoelämässä oli näkyvä: Tilgmannit, Stockmannit ja Pauligit kotiutuivat tänne. Saksalainen seurakunta perustettiin kaupunkiin vuonna 1858. Helsingin uudet kauppiasperheet sulautuivat nopeasti ruotsinkieliseen väestöön, sillä ruotsi oli heille helpompi kieli kuin suomi.

Venäjän vallan aikana syntyivät myös Helsingin juutalais- ja tataariyhteisöt. Juutalaiset harjoittivat aluksi pienimuotoista narinkkakauppaa omalla torillaan, mutta nousivat vähitellen merkittävään asemaan yhdessä tataarien kanssa pääkaupungin kauppiaskunnassa.

Kielikysymys jatkoi eliitin sisällä. Kieliriita jakoi Suomen ”herrat” kahdeksi herra-luokaksi, jotka kilpailivat virkapaikoista ja taistelivat talousvallasta. Fennomania oli aatteellinen herätys, jonka poliittinen tavoite oli suomalaisen valtion rakentaminen. Se oli ollut myös J.V. Snellmanin aatteellinen päämäärä. Alettiin puhua suomea, laitettiin lapset suomenkieliseen kouluun ja suomennettiin nimet. Venäjä tuki fennomaniaa, koska siellä nähtiin ruotsalaisissa separatismia.

Kasvavan muuttoliikkeen vaikutuksesta Helsinki suomalaistui nopeasti 1800-luvun lopulla ja niinpä vuoden 1900 väestölaskennassa oli jo enemmistö kaupunkilaisista suomenkielisiä.

Snellmanin 100-vuotispäivänä 1906 otettiin yleisesti käyttöön uudet suomennetut sukunimet. Osa Snellman-suvunkin jäsenistä otti käyttöön nimen Virkkunen.

Yleisradion ohjelmassa suomenruotsalaisuuden asemaan kohdistuneesta kritiikistä oli syksyllä 2012 keskustelemassa Helsinki Times -lehden päätoimittaja Alexis Kouros
http://yle.fi/radio1/kulttuuri/kultakuu ... 38202.html

Kouros puolusti pakkoruotsia näin: "Onko hyvä, että kaksi kieltä säilyy --- on --- onko hyvä, että koulussa pakotetaan oppimaan toisen ryhmän kieli --- on se minusta --- niillä [suomenruotsalaisilla] on syy pelätä, että ne katoavat kokonaan, jos alkujaan ruotsinkielinen Helsinkikin on nyt suomenkielinen ---"

Miten vahvasti Helsinkiä voidaan pitää "ruotsinkielisenä kaupunkina"?

1200-luvulla Uusimaa oli ensin virolaisten ja sitten hämäläisten nautinta-aluetta. Ruotsin vallatessa suomen murteita puhuvien alueita tuotiin rannikolle siirtolaisia:

"Mainitaan, että 240 hengen siirtolaisryhmä muutti 1200-luvun loppupuolella Ruotsin Helsinglandista ja Gestriklandista Suomeen. Useassa teoksessa kerrotaan heidän muuttaneen kuninkaan käskystä. --- Siirtolaisten saapumisen aikoihin myös hämäläiset pystyttivät erämökkejään, joihin ajan kuluessa jäätiin kiinteästi asumaan. --- Oletettavasti 1200-luvun loppupuolella alkoivat hämäläisten eränkävijöiden ja pyyntimiesten sekä kiinteästi asuvien ruotsalaisten viljelijöiden väliset ristiriitaisuudet, joita on asiakirjoissa selvitetty 1300-luvulla. --- Sota- ja kauppateitä myöten tuli Helsingin seudulle ruotsalaisia, joiden asutuksen juurtuminen lienee tapahtunut siten, että ruotsalaisista tuli valtakansa ja suomalaisista metsäkansa. Suomalainen asutus sulautui vähitellen ruotsalaiseen asutukseen."
http://www.helsinki.fi/kansalaismuisti/

Seuraavina vuosisatoina harva väestö keskittyi lähinnä Uudenmaan jokivarsille. Ensimmäinen Helsinki perustettiin Kustaa Vaasan käskystä Vantaanjoen suulle 1550 ja kuningas määräsi muiden kaupunkien porvareita muuttamaan sinne. Uudisasukkaat eivät tainneet pysyä Helsingin ikävässä ilmastossa. Pietari Brahe siirrätti kaupungin sitten meren äärelle 1600-luvulla, mutta edelleen Helsinki oli melko vähäpätöinen kaupunki. Vasta Suomenlinnan linnoitustyöt 1700-luvun jälkipuoliskolla kasvattivat asukaslukua.

Hallinnon määräämät siirrot ja hankkeet olivat tuoneet muuten suomenkielisessä maassa lähinnä ruotsinkielisiä pieneen Helsinkiin. Kun Ruotsi sitten menetti Suomen Venäjälle, Helsingissä asui nelisentuhatta henkeä, miltei kaikki ruotsinkielisiä. Turku oli asukasmäärältään lähes kolminkertainen. Myös tsaarin Turusta Helsinkiin 1830-luvulla siirrättämä eliitti puhui ruotsia, sillä suomenkielistä eliittiä ei maassa ollut.

Viimeistään 1828 alkaen Helsinkiä kuitenkin rakennettiin koko maan pääkapungiksi, koko maan ponnistuksilla ja resursseilla. Autonomisen Suomen asukkaista yli 85% puhui rahvaan kieltä, suomea.

On käsittämätöntä, että Helsinki nostetaan esimerkiksi siitä, miten suomenkieliset ovat jyränneet ruotsinkieliset ja hävittäneet vanhan "ruotsinkielisen Helsingin"!