vapaakielivalinta.fi

Mitä Suomen kielipoliittisesta historiasta olisi hyvä tietää?

Mitkä historialliset tapahtumat ja poliittiset päätökset ovat tärkeitä Suomen kielipolittiisesta historiasta puhuttaessa? Kuinka pitkälle menneisyyteen on syytä palata kielipoliittisen historian alkulähteen löytämiseksi? Mitkä kielipoliittiset tapahtumat ja päätökset ovat kaikkein tärkeimpiä tämänpäivän suomalaisessa kielitodellisuudessa?

Ehdottaisin vapaata ideoiden heittoa siitä, mistä kielipolitiikan historiassa oikein on kysymys, mihin asioihin olisi syytä erityisesti kiinnittää huomiota, mistä asioista tiedämme jotain ja mistä asioista tarvitsisimme lisää tietoa.

Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme halua tulla, olkaamme siis suomalaisia!

Mitä aikakautta mahdat tarkoittaa?

Pakollista ruotsia puolustellaan sillä, että
- kaikilla tulee olla riittävä ruotsinkielen taito valtion virkoihin,
- ruotsinkielisyys on osa suomalaista identiteettiä ja
- halutaan vaalia kansan pohjoismaalaisuutta.
Moni keskustelu myös palautuu siihen, että Suomi luotiin ruotsinkielellä, siksi haluaisin ymmärtää tätä varhaishistoriaa paremmin.

Minä kuulun niihin, jotka tarvitsevat lisää tietoa ihan kaikesta.

Näin alkuunsa haluaisin tietää, millainen oli se myöhemmin Suomeksi kutsuttu maa, jonka 1249 Birjer-jaarli liitti Ruotsin varhaiseen kuningaskuntaan. Oliko valtiollinen kehitys jo alkamassa? Miksi nyt Suomeksi ja Viroksi kutsutut alueet olivat jäljessä Ruotsia ja Novgorodia?

Toiseksi haluaisin tietää, mitä tarkoittaa tuon maan "järjestelmällinen ruotsalaistaminen" nuijasodan jälkeen 1599?

Kolmanneksi haluaisin tietää, mikä sai ruotsinkieliset suomalaiset unelmoimaan itsenäisestä Suomesta jo 1700-luvun lopussa ja miten kielikysymys oli esillä 1809 Suomen liittyessä Venäjään?

Neljänneksi haluaisin tietää, miksi monet ruotsinkieliset suomalaiset ryhtyivät puhumaan suomea 1800-luvun puolivälissä samaan aikaan kun osa ruotsinkielisistä linnottautui ylläpitämään ruotsin kielen etuoikeuksia?

Viidenneksi haluaisin tietää, miksi ruotsinkielisillä on niin suuri valta itsenäisyyden alussa, että kielilaista tuli näin hankala.

Ja vielä haluaisin tietää missä yhdeydessä ja keiden ajamana saatiin kaikille pakollinen ruotsin kielen opetus ja virkamiesruotsi?

Sees kirjoitti: - halutaan vaalia kansan pohjoismaalaisuutta.

Se on muuten kumma juttu että tämmöisen argumentin käyttäjälle lienee ihan vieras ajatus että suomenkielisyys on aika selvästi pohjoismaalaisuutta, jos sitä käsitettä nyt jotenkin halutaan käyttää -- itse asiassa suomi pohjoismaiden toiseksi puhutuin kieli.

Suomenkielisten rajaaminen "epäpohjoismaalaisiksi" jotta meitä voidaan sitten velvoittaa "olemaan riittävän pohjoismaalaisia" ruotsinkielistymällä on jotenkin niin tarkoitushakuista, että minä ainakaan en ole kiinnostunut moisesta "kerhosta".

Moni keskustelu myös palautuu siihen, että Suomi luotiin ruotsinkielellä, siksi haluaisin ymmärtää tätä varhaishistoriaa paremmin.

Noh, ei se ole sinänsä ihme jos jotain luodaan ruotsinkielellä jos koko yhteiskunta ajautuu tilaan jossa sinun on oleellisesti oltava ruotsinkielinen jotta saat tehdä mitään muuta kuin duunata pellolla...

Tuokin väite on toki hyvin tarkoitushakuinen ja hyväksyy vain tietynlaista Suomen "luomista". Samalla vihjaistaan svekomaanisia perinteitä noudattaen, että suomenkielisistä ei ehkä olisi ollut vastaavaan, joten ruotsin painostaminen suomenkielisille on suorastaan laupias teko...

Näin alkuunsa haluaisin tietää, millainen oli se myöhemmin Suomeksi kutsuttu maa, jonka 1249 Birjer-jaarli liitti Ruotsin varhaiseen kuningaskuntaan. Oliko valtiollinen kehitys jo alkamassa? Miksi nyt Suomeksi ja Viroksi kutsutut alueet olivat jäljessä Ruotsia ja Novgorodia?

Luulisin että vähäinen hajallaan oleva asutus joka keskittyi jonkinlaisiin paikallisiin heimokuntiin ei välttämättä tarvinnut sen kummempaa valtiokehitystä. Ehkä ihmiset vaan keskittyivät leivän saamiseen ja esim. sotiminen naapurin kanssa ei ollut niin kovin mielekästä hommaa, kun ei niilläkään ollut mitään sen kummempaa kuin nauriita... tietysti tuolla tavalla järjestäytynyt yhteiskunta valitettavasti on jonkinsortin valtatyhjiö kun naapurissa aletaan valitsemaan kunkkua...

Toiseksi haluaisin tietää, mitä tarkoittaa tuon maan "järjestelmällinen ruotsalaistaminen" nuijasodan jälkeen 1599?

Hmm. Lienisiköhän vaan kuitenkin kysymys Tukholman otteen kiristämisestä ja siitä, että ruotsinkielisiä päsmäreitä tuli lisää, ja yleinen yhteiskunnallinen kehitys kehitti rakenteita joissa ruotsi oli "vaatimus"? En ole itse kuullut mistään systemaattisesta ruotsalaistamisesta...

Kolmanneksi haluaisin tietää, mikä sai ruotsinkieliset suomalaiset unelmoimaan itsenäisestä Suomesta jo 1700-luvun lopussa

Oliko noin? Mielenkiintoista... voi kyllä olla että kyse olisi vaan jonkinlaisesta valtapolitiikasta eikä niinkään kansallisuusaatteesta...

ja miten kielikysymys oli esillä 1809 Suomen liittyessä Venäjään?

Tuskin mitenkään vielä tuossa vaiheessa. Myöhemmin Venäjällä oli poliittinen intressi kehittää suomen kielen asemaa suhteessa ruotsiin.

Neljänneksi haluaisin tietää, miksi monet ruotsinkieliset suomalaiset ryhtyivät puhumaan suomea 1800-luvun puolivälissä samaan aikaan kun osa ruotsinkielisistä linnottautui ylläpitämään ruotsin kielen etuoikeuksia?

Fennomaaninen kansallisuusaate ja svekomaaninen vastaava. Kansallisromantiikka, jota ruotsinkielisellä hienostolla oli aikaa harrastaa, jakautui tietysti aika luonnostaan kielen suhteen, koska erityisesti ajatus kielen ja kansan yhteenkuuluvuudesta oli varmaan tuohon aikaan jotenkin tiukempi...

Aika monet suomenkielistyneet ruotsalaiset suvut olivat itse asiassa aikanaan tehneet vastaavan takinkäännön toisinpäin.

Viidenneksi haluaisin tietää, miksi ruotsinkielisillä on niin suuri valta itsenäisyyden alussa, että kielilaista tuli näin hankala.

Itsenäisyyden alussa suruilla olisi ollut mahdollisuuksia olla hankalia ja jopa yrittää irrottaa ruotsinkielisiä alueita kehitteillä olevasta itsenäisestä Suomesta (todella isänmaallista hommaa..)... mutta kielilaista on tullut nähdäkseni hankala vasta viime vuosisadan jälkipuoliskolla kun kielipolitiikka alkoi muuttua kaikkia ihmisiä monoliittiseen kaksikielisyyteen velvoittavaksi, eikä enää keskittynyt kieliryhmien toimintaedellytyksien takaamiseen valtion suhteen.

Siis surut itsehän yrittivät luoda itselleen ruotsinkielisiä rinnakkaisinstituutioita, mutta huomasivat että kuolevat eristymällä sukupuuttoon eikä rahkeet riitä. Joten sitten piti vaihtaa taktiikka kaikkien tärkeiden paikkojen "kaksikielistämiseen", jossa sivutuotteena päästään sitten sorsimaan suomenkielisiä jotka eivät sitten saa moisessa kaksikielisessä instituutiossa toimia jos eivät pysty harjoittamaan sitä elävää kaksikielisyyttä...

Ja vielä haluaisin tietää missä yhdeydessä ja keiden ajamana saatiin kaikille pakollinen ruotsin kielen opetus ja virkamiesruotsi?

Peruskoulu-uudistus, ja tämä Gestrinin junailema juttu oliko se nyt sitten 1979... tuota ennen yliopistossa ei ollut pakkoruotsia, mutta "jollain kielellä" piti jotain suorittaa...

Kiitos ajatuksista EN.

Luulenkin, että otan kysymyksen kerrallaan ja aloita tästä tuoreimmasta.

Yliopisto-opiskelu oli jonkun aikaa täysin vapaa pakkoruotsista.

Riitti, kun suoritti "pro exertitio kokeen" jostain vieraasta kielestä. Muistaakseni siinä käännettiin pelkästään tekstiä vieraasta kielestä suomeksi (voi olla, että oli toisinkin päin). Englanti oli suosituin koekieli.

Viimeisimmät vanhan systeemin mukaan opiskelleet valmistuivat 1980-luvulla.

Ruotsin kielen kanssa ei tarvinnut olla missään tekemisissä, jos ei halunnut. Joitakin kurssikirjoja saattoi olla ruotsiksi (aika harvinaista tosin), mutta yleensä ne löysi käännöksinä englanniksi tai saksaksi tai saattoi vaihtaa johonkin korvaavaan kirjaan.

Virkamiespakkoruotsin ilmaantuminen yliopistolle on siis ollut todella merkittävä vedenjakaja ja taantumuksen merkki kielipolitiikassa.

Otettu kaksi *kiellettyä sanaa* pois pannasta.

"Kielletyt sanat", jotka on otettu pois pannasta ovat ilmeisestikin fennomania ja svekomania? Molemmat ovat tärkeitä sanoja Suomen kielipolitiikasta puhuttaessa.

Snellmanin kielipoliittisen pioneerityön myötä syntyi fennomanian käsite. Fennomaanien tavoitteena oli ja on edelleen suomen kielen nostaminen sille kuuluvaan asemaan Suomessa.

Snellmanin aikana oli suuri saavutus suomen kielen nostaminen tasavertaiseksi hallintokieleksi ruotsin rinnalle. Tänä päivänä fennomaanien tavoitteena on suomen kielen nostaminen ainoaksi hallintokieleksi Suomessa ja ruotsin muuttaminen viralliseksi vähemmistökieleksi, mikä vastaa myös kielten todellista asemaa tämän päivän Suomessa.

Svekomania syntyi fennomanian, heräävän suomenkielisyyden vastapainoksi puolustamaan ruotsinkielisen, silloisissakin oloissa pienen, yläluokan etuoikeuksia. Svekomanian piirissä sai valtaa Ruotissa syntynyt rotuoppi, jonka mukaan suomalaiset määriteltiin alemmaksi roduksi ja ruotsinkieliset ylemmäksi roduksi ("herrakansaksi"). RKP:ssä jaetaan vielä nykyäänkin suurinpana kunnianosoituksena Freudenthal-mitalleja ansioituneille ruotsin kielen aseman puolustajille.

Nykyään näkee harvemmin enää käytettävän nimityksiä fennomania tai svekomania. Kuitenkin nämä aatteet elävät edelleen, sillä kielitaistelu on vielä selvästi kesken.

Niillä termeillä on ennenkaikkea historiallisessa tarkastelussa oikeutuksensa koska ne todella olivat aikanaan ideologisia suuntauksia. Valitettavasti nykyään niitä vaan käytetään lähinnä tarkemman keskustelun sotkemiseen ja vastapuolen leimaamiseen, puolin ja toisin.

Pakko kyllä myöntää että termi "svekomaani" kuvaa edelleen aika hyvin pahimpia pan-nordismi-intoilijoita...

Yksi mielenkiintoinen seikka olisi faktat alkuperäisen perustustuslain muokkaamisesta. Väitetään että kaksi ensimmäistä luonnosta olisivat sisältäneet vain suomen kielen, mutta mikä niissä olisi ollut sitten ruotsin asema? Kolmanteen ja hyväksyttyyn perustuslakiin tuli sitten tämä järjetön kahden kansalliskielielen määritelmä, eikä sekään nyt periaattteessa ongelma ole vaan sen nykyinen tulkinta. Ketkä olivat vaikuttamassa päätöksentekoon suomenkielisellä ja ruotsinkielisellä puolella. Ehkä faktoja on hankala löytää ainakaan kabinettisopimuksista.

Jos onni olisi ollut myötä, niin Suomesta olisi todella heti itsenäisyyden alkumetreillä tullu yksikielinen, suomenkielinen valtio. Näin ei valitettavasti käynyt, vaikka sellainenkin ehdotus oli ollut esillä.

Minusta on merkillistä, että kielikysymys on kokonaan ohitettu suomalaisessa historiankirjoituksessa. Olen nyt harrastusmielessä lukenut Suomen historiasta kertovia opuksia ja etsinyt erityisesti suomenkielisiä vaikuttajia. Tehtävä näyttää mahdottomalta, koska kieltä ei mainita.

Luin juuri Kirsi Vainio-Korhosen kirjan "Suomen herttuatteren arvoitus". Siinä kuvattiin kahdentoista 1700-luvulla eläneen suomalaisen naisen kohtaloa ja mielestäni kirja on mielenkiintoinen. Mutta - kuvattujen naisten kielestä ei mainita juuri mitään, kirjeet on suomennettu ilman alkuperäislähdettä rinnalla. Tarkoin lukiessa havaitsee, että suomenkielisiä naisista on vain kaksi: huulihalkioleikkauksen läpikäyneen arkkiviisumestarin uskoton vaimo Maria Juhontytär ja maanviljelijästä rikkaaksi kauppiaaksi kohonneen porvarismiehen taitava kauppiastytär Maria Augustin. Sama kielen häivyttämisen kuvio on toistunut lähes kaikissa historiallisissa opuksissa.

Suomalaisuuteen on mitä ilmeisimmin vaikuttanut lukemattomat Euroopasta saapuneet käsityöläiset, kauppiaat ja aateliset. 1700-luvun Turussa oli paljon skotlantilaisia, hollantilaisia, saksalaisia - lisäksi maassa liikkui venäläisiä sotajoukkoja. Ruotsin kielen rinnalla käytettiin muitakin kieliä. Kielten ja kulttuurien keskinäiset vaikutukset eivät kuitenkaan nouse esiin näissä yleistajuisissa historiankirjoissa.

Ilmeisesti muutamassa sukupolvessa vaikuttajaksi noussut suomea puhuva suku vaihtoi kielensä. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen osa historiaamme. Samoin se, miten suomea puhuvat omaksuivat uutta mutta säilyttivät omaa kulttuuriaan maaseuduilla, paikallisina merkkimiehinä, talollisina, torppareina, käsityöläisinä, kansankätilöinä ja uskonnollisten liikkeiden piirissä.

Mutta palaan ongelmaan: kielet on häivytetty historiallisista elämänkerroista niin hyvin, että kirjoja voi lukea ajattelematta kertaakaan sitä, mitä kieltä henkilöt puhuivat. Mielestäni kyse ei ole mistään maailmanlaajuisesta käytännöstä.

Suomea puhuvia vaikuttajia ei juuri löydy lasten koulukirjoista ennen 1800-lukua. Vaikea kuvitella, että jossakin muussa näin voimakkaasti yksikielisessä maassa olisi mahdollista pyyhkiä kieliryhmän historia niin tyystin yleisestä tietoisuudesta.