Sivu 1/1

HS: Suomalaisten juuret löytyivät Siperiasta – Esi-isämme toivat kielen idästä mukanaan

Lähetetty: 27.11.2018 19:53
Kirjoittaja NRR
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005912508.html

Tässä teksti:
SUOMEA ja muita uralilaisia kieliä puhuvia kansoja yhdistävät yhteiset siperialaiset sukujuuret. Tämä varmistui, kun virolaiset ja suomalaiset tutkijat vertasivat ensi kertaa kieliperheen puhujien perimää toisiinsa.

Yhteinen perimäaines puhuu sen puolesta, että alkuperäinen kantauralin kieli levisi ja haarautui ihmisten mukana. Samaa todistaa se tutkijoiden huomio, jonka mukaan uralilaiskansojen geneettiset erot ovat sitä suurempia, mitä suurempia ovat kielelliset erot.

Vallalla olevan teorian mukaan kantauralin puhujat lähtivät liikkeelle kielen sydänmailta Keski-Venäjältä Volgan seudulta ja hajaantuivat ketkä itään Siperiaan, ketkä länteen Itämeren rannoille ja luoteeseen Lappiin asti.

On myös olettamuksia, että kielen alkukoti olisi vielä Volgaa idempänä.

KIELI voi levitä myös lainana niin, että ihmisyhteisöt omaksuvat jonkin toisen yhteisön kielen ja luopuvat entisestä. Tästä ei voi olla kyse uralilaisten kielten leviämisessä. Niiden puhujat todella veivät kielensä uusille asuinsijoilleen.

Poikkeuksen tutkimuksessa muodostavat nykyiset unkarilaiset, kaikista suurin uralilaisten kielten puhujien ryhmä. Uralilaisia kieliä puhuvia ihmisiä on 20–25 miljoonaa, joista Unkarissa asuu tätä nykyä kymmenisen miljoonaa.


---

POHJOISEMPANA Itämeren rannikolla uralilaiset saivat niin ikään kielensä iskostettua uusille alueille. Täällä suomen, viron, vepsän ja karjalan kieli ovat melko uusia tulokkaita.

Nykykäsityksen mukaan itämerensuomalaiskielten esimuodot tulivat hieman ennen ajanlaskun alkua Itämeren rannoille. Ihmisiä täällä on asunut tuhansia vuosia kauemmin, mutta emme tiedä, mitä kieltä he puhuivat”, Tambets kertoo.

Se tiedetään, että nykyisen Suomen alueelle uralilaiset kielet olivat jo aiemmin tulleet saamelaiskielinä, mutta Suomessa oli väestöä jo ennen saamelaiskieltenkin puhujia.

ITÄMERENSUOMEN kantamuodon tuojat saapuivat Volgan alueelta ilmeisesti reittiä, joka seuraili Daugava-jokea nykyisessä Latviassa. Näin todistelee Tarton yliopiston arkeologian professori Valter Lang, joka on julkaissut tänä vuonna kirjan Läänemeresoome tulemised eli Itämerensuomen saapuminen.

Helsingin yliopiston itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal kuvaa kirjaa Elo-lehden arviossaan käänteentekeväksi.

Grünthalin mukaan Langin tulkinta Suomen kielihistoriasta on uusi ja vallankumouksellinen.

”Kyse ei ollut germaanisia kieliä puhuvan väestön kulkeutumisesta kantasuomen alueella, vaan päinvastaisesta prosessista!”

Suomeen suomen kielen kantamuoto on Langin mukaan saapunut Virosta roomalaisella rautakaudella. Se ulottuu vuodesta 500 ennen ajanlaskun alkua vuoteen 400 jälkeen ajanlaskun alun.
.

Kantasuomen puhujat levittäytyivät Suomenlahden ylitse Varsinais-Suomen alueelle.

Virossa ja Etelä-Suomessa on saatettu puhua monia eri kieliä ennen uralilaisten tuloa, muun muassa esigermaania ja nyt jo hävinneitä muinaiskieliä. Hallitsevaksi kieleksi muodostui lopulta kuitenkin idästä tulleiden siirtolaisten puheenparsi.

LANGIN ajatusta kantasuomen saapumisesta tukee isälinjassa periytyvä Y-kromosomin haploryhmä, joka näyttää kulkeutuneen idästä länteen samaa reittiä kuin kielikin.

Volgalta Keski-Venäjältä on pitkä matka Suomenlahdelle. Uralilaisten kielten puhujien asuinalueet muodostavat karttakuvassa Itämerelle päin lähes yhtenäisen alueen. Ketjun katkaisee kuitenkin suuri valkoinen alue Karjalan itäpuolella ja Moskovan pohjoispuolella.

Valkoisella alueella ihmiset puhuvat venäjää, mutta he ovat silti uralilaiskielten puhujien sukulaisia, vahvistaa Tambetsin ja kumppanien tutkimus.

Pohjois-Venäjältä saaduista geeninäytteistä löytyi samaa siperialaista ainesta, joka yhdistää suomen sukukielten puhujia.

”He todella ovat itämerensuomalaisten kielten puhujien sukulaisia, koska he geneettiseltä profiililtaan muistuttavat näitä”, Vesakoski selittää.

Kielihistoriasta on arveltu, että siellä on tapahtunut kielenvaihto venäjään väestöpohjan pysyessä entisellään.

Muun muassa sikäläiset paikannimet viittaavat siihen, että siellä puhuttiin alle tuhat vuotta sitten länsiuralilaisia kieliä.

URALILAISESSA perimässä näkyy myös sukupuoliero. Itäinen yhteys on paljon vahvempi miehissä kuin naisissa.

Ural-vuorten länsipuolella asuvilla uralilaisten kielten puhujilla on Länsi-Siperiaan viittaava Y-kromosomilinja, joka löytyy puolelta suomalaisista ja saamelaisista miehistä sekä 40 prosentilta virolaisista miehistä.

”Tätä ei löydy äitilinjoista. Ne ovat samanlaisia kuin muillakin eurooppalaisilla”, Tambets kertoo.

Geenit näyttäisivät antavan kuvan, että uralilaiset kielet toivat idästä miehet, jotka sitten ottivat vaimoikseen paikallisia naisia.

”Ei voi sanoa, että vain miehiä tuli, mutta he jättivät selvimmät merkit itsestään”, Tambets sanoo.

YHDEN Y-kromosomin hallitseva asema perimäaineistossa näyttää kertovan myös kieltä levittäneiden yhteisöjen sosiaalisesta rakenteesta.

”Tämä kromosomin hallinta jatkui useamman kuin yhden sukupolven ajan. Se osoittaa, että sen aikaisessa yhteiskunnassa oli sosiaalisia tekijöitä, joiden ansiosta kromosomia kantavat miehet onnistuivat lisääntymään paremmin kuin muut”, Tambets kertoo.

Sosiaalinen rakenne saattoi esimerkiksi olla sellainen, että jonkin tietyn suvun miehet olivat johtavassa roolissa ja saivat siksi eniten jälkeläisiä. Tämä on vain arvailua, sillä geeneistä sitä ei voi pitävästi päätellä.

Myös Lang hyväksyy ajatuksen, että uralilaisia kieliä länteen levittäneet yhteisöt olivat miesvaltaisia. Se ei vielä kerro miesten välisistä hierarkioista.

SUOMEN kielen esimuotojen saapumisen ajallisista vaiheista geenien ja kielen haarautumista käsittelevä tutkimus ei kerro mitään.

Ennestään tiedetään kielitieteellisen päättelyn perusteella, että kantauralin ensimmäinen jakautuminen suomalais-ugrilaisten ja samojedikielten välillä tapahtui 6 000–4 000 vuotta sitten.

Arvio itämerensuomalaisten kielten saapumisesta tänne pari tuhatta vuotta sitten perustuu arkeologisiin ja kielitieteellisiin todisteisiin.

UUSI Genome Biology -lehdessä julkaistu tutkimus yhdisti geeniaineistot uralilaisten kielten sanastotietokantaan, jonka ovat koonneet ja julkaisseet Turun ja Tampereen yliopiston tutkijat. Tietokannassa on annettu numeerinen arvo perussanojen välisille etäisyyksille eri uralilaiskielten välillä.

”Perussanat ovat niitä, jotka esiintyvät kulttuurista riippumatta. Jokaisessa kielessä on sanat kuu, vesi, ruoka, äiti ja maha. Lumi ja korppikotka taas eivät ole perussanastoa, koska niiden tarkoittamia asioita ei ole kaikkialla”, Vesakoski selittää.

TIETOKANNASSA samaa alkuperää olevat sanat kuten suomen ja viron sanat kuu saavat arvoksi ykkösen, kun taas eri lähteistä juontavat äiti ja ema antavat arvon nolla.

”Aineistosta saa tehtyä puumallin kielten erkaantumisesta. Puumallista saadaan mitattua eri kielten etäisyydet toisistaan: kuinka erilainen suomi on virosta, pohjoissaamesta tai komisyrjäänistä”, Vesakoski kertoo.

Tutkijat osoittivat, että geneettisiin etäisyyksiin perustuva uralilaisten kansojen sukupuu korreloi selvästi kielellisen sukupuun kanssa.

TAMBETS muistuttaa, että vaikka uralilaisten kielisukulaisuus on selvä, yhteinen perimäosuus on kuitenkin pieni.

”Ihmiset ovat kaikkein lähintä sukua maantieteellisille naapureilleen. Sen näkee jo ulkonäöstä. Siperiassa asuvat uralilaisten kielten puhujat muistuttavat muita Siperian asukkaita ja Euroopassa asuvat muita eurooppalaisia”, Tambets sanoo.

Pieni osa perimää kertoo kuitenkin kiehtovaa tarinaa kielten puhujien yhteisistä juurista ja historiasta.

Re: HS: Suomalaisten juuret löytyivät Siperiasta – Esi-isämme toivat kielen idästä mukanaan

Lähetetty: 28.11.2018 18:24
Kirjoittaja NRR
Iltalehdessä

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1131 ... eabf560782
Kaikista näytteistä löytyi samaa siperialaista perimää, jonka juuret juontavat jopa 4 000 vuoden taakse. Muinaisen dna:n vertaaminen nykyväestöön osoittaa, että niin suomalaisissa ja saamelaisissa kuin muissakin uralilaisen kieliperheen väestöissä on yhä näkyvissä sama siperialainen alkuperä.

Esivanhempiemme elämäntapa onkin saattanut olla oletettua liikkuvampi. Tutkijat olettavat, että muinaisen Siperian asukkaat ja Suomessa eläneet pronssi- ja rautakautiset yhteisöt ovat pitkistä välimatkoista huolimatta olleet melko tiiviisti tekemisissä.

Kauppaa on käyty laajoilla alueilla, ja asumukset perustettu vuodenaikojen kierrossa milloin mihinkin---

Re: HS: Suomalaisten juuret löytyivät Siperiasta – Esi-isämme toivat kielen idästä mukanaan

Lähetetty: 28.11.2018 20:46
Kirjoittaja NRR
NRR kirjoitti:
27.11.2018 19:53
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005912508.html

ITÄMERENSUOMEN kantamuodon tuojat saapuivat Volgan alueelta ilmeisesti reittiä, joka seuraili Daugava-jokea nykyisessä Latviassa. Näin todistelee Tarton yliopiston arkeologian professori Valter Lang, joka on julkaissut tänä vuonna kirjan Läänemeresoome tulemised eli Itämerensuomen saapuminen.
Netistä löytyi kysymys-vastaus:
Mistä juontuu latvialaisen joen Daugava suomenkielinen nimi Väinänjoki ja joen suulla olevan kaupungin Daugavpilsin suomenkielinen nimi Väinänlinna?

Vastaus:

Jos toisen valtion alueella on paikannimiä, joilla on oma suomalainen nimi, se osoittaa, että kohde on ollut suomalaisille erikoisen tärkeä. Sana "väinä" tarkoittaa leveää, syvää ja hiljaa virtaavaa jokea. Varhaisin maininta väinästä on 1100-luvulta, jolloin ensi kertaa mainitaa Lyvones Veinalanses= Väinän liiviläiset.

Väinäjoen väitetään olevan suomalaislle tuttu jo viikinkiajalta, kun pohjanmiehet purjehtivat syvälle Venäjälle aina Konstantinopoliin asti. Eräiden kielentutkijoiden mukaan Väinänlinna ja Väinäjoki saattavat olla jopa Kalevalan paikkojen esiversioita ajalta, jolloin suomensukuiset heimot vielä majailivat nykyisen Latvian alueella. Samaan sanayhteyteen on liitetty myös Väinämöinen, joka esiintyy mm. vedenhaltijan nimenä.
Onko kukaan lukenut tästä?

Re: HS: Suomalaisten juuret löytyivät Siperiasta – Esi-isämme toivat kielen idästä mukanaan

Lähetetty: 01.12.2018 14:11
Kirjoittaja NRR
Hesarin muinaismatka jatkuu:
--- millainen ihminen eli ja kuoli Vanajaveden rannalla tuhat vuotta sitten.
---
Vahvistui, että vainaja oli mies. Sitä osattiin odottaa luiden perusteella.

”Hän näyttää oman aikansa ja paikkansa yksilöltä”, Salmela sanoo. Se tarkoittaa, että Toppolanmäen vainajan dna näyttää samalta kuin muidenkin läntisestä sisä-Suomesta tutkittujen rautakauden vainajien dna.

”Hän asettuu muinaisten itä- ja länsisuomalaisten väliin.”

Tämä on yksi asia, joka kiinnostaa Onkamon tutkimusryhmää: olivatko jo rautakauden suomalaiset jakautuneet geneettisesti itä- ja länsisuomalaisiin, kuten nykysuomalaiset.

Myös se oli kiinnostavaa, että vainaja ei muistuttanut nykysaamelaisia. Sen sijaan hänen dna:nsa muistutti baltteja ja länsieurooppalaisia, kuten nykyistenkin länsisuomalaisten.

Vainajalla oli todennäköisesti vaalea tukka. Pisamia ei ollut. Hänellä ei ollut aasialaisille kansoille tyypillisiä lapiomaisia etuhampaita, joita Suomessa esiintyy. Perimässä oli viitteitä taipumuksesta veren korkeaan kolesteroli- ja triglyseriditasoon ja korkeaan verenpaineeseen.

”Löytyi myös variantteja, jotka pyrkivät nostamaan painoindeksiä. Aikuisiän diabetekselle altistavista geenimuodoista sen sijaan ei löytynyt evidenssiä”, Onkamo sanoo.

Kaikki nämä ovat monilla nykysuomalaisilla tavattuja ominaisuuksia.

---

Heitä kiinnostaa se, mitä vainaja voi kertoa Suomen asuttamisesta. Keitä hän muistutti?

”Narvan kulttuurin muinaisia kivikautisia baltteja”, Onkamo sanoo. ”Ja muita latvialaisia ja ruotsalaisia metsästäjä-keräilijöitä ja neoliittisen kauden ukrainalaisia.”

Vainajan niin sanotuksi isälinjaksi paljastui N-M178. Se on suomalaismiesten yleisin isälinja. Se on syntynyt jossain Mongolian seuduilla ehkä 8 400 vuotta sitten. Vanhimmat N-linjat on löydetty Baikaljärven alueelta. Jostain sieltä N-M178-miehet lähtivät, ja osa päätyi Suomeen.

Itä-Suomessa jopa seitsemän kymmenestä miehestä edustaa N-M178-linjaa. Isälinja periytyy Y-kromosomin mukana isältä pojalle, ja sitä voi seurata ihmiskunnan alkuun asti.

Vainajan isälinjan alahaara oli CTS1737/Z1927. Maallikolle se ei kerro mitään, mutta geneettisestä sukututkimuksesta kiinnostuneet tietävät, mihin tämä alahaara sijoittuu suomalaisten geneettisessä sukupuussa: muutaman tuhannen vuoden taakse aikaan, jolloin savolaiset ja karjalaiset eivät vielä olleet eriytyneet omiksi oksistoikseen.

Sen pitemmälle kohti nykyaikaa isälinjaa ei tutkittu. Jos niin joskus tehdään, saadaan ehkä selville, keiden nykymiesten isälinjaa vainaja oli lähimpänä. Äitilinjaa ei vielä selvitetty.

”Lähitulevaisuudessa verkossa voisi olla sivusto, josta ihmiset voivat etsiä muinais-dna-näytteistä esivanhempiaan”, Onkamo sanoo.
https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005915638.html

Re: HS: Suomalaisten juuret löytyivät Siperiasta – Esi-isämme toivat kielen idästä mukanaan

Lähetetty: 05.03.2019 01:49
Kirjoittaja Jaska
NRR kirjoitti:
28.11.2018 20:46
NRR kirjoitti:
27.11.2018 19:53
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005912508.html

ITÄMERENSUOMEN kantamuodon tuojat saapuivat Volgan alueelta ilmeisesti reittiä, joka seuraili Daugava-jokea nykyisessä Latviassa. Näin todistelee Tarton yliopiston arkeologian professori Valter Lang, joka on julkaissut tänä vuonna kirjan Läänemeresoome tulemised eli Itämerensuomen saapuminen.
Netistä löytyi kysymys-vastaus:
Mistä juontuu latvialaisen joen Daugava suomenkielinen nimi Väinänjoki ja joen suulla olevan kaupungin Daugavpilsin suomenkielinen nimi Väinänlinna?

Vastaus:

Jos toisen valtion alueella on paikannimiä, joilla on oma suomalainen nimi, se osoittaa, että kohde on ollut suomalaisille erikoisen tärkeä. Sana "väinä" tarkoittaa leveää, syvää ja hiljaa virtaavaa jokea. Varhaisin maininta väinästä on 1100-luvulta, jolloin ensi kertaa mainitaa Lyvones Veinalanses= Väinän liiviläiset.

Väinäjoen väitetään olevan suomalaislle tuttu jo viikinkiajalta, kun pohjanmiehet purjehtivat syvälle Venäjälle aina Konstantinopoliin asti. Eräiden kielentutkijoiden mukaan Väinänlinna ja Väinäjoki saattavat olla jopa Kalevalan paikkojen esiversioita ajalta, jolloin suomensukuiset heimot vielä majailivat nykyisen Latvian alueella. Samaan sanayhteyteen on liitetty myös Väinämöinen, joka esiintyy mm. vedenhaltijan nimenä.
Onko kukaan lukenut tästä?
Väinä-sanalla on suppea levinneisyys itämerensuomessa, ja esim. suomen murteissa merkitys 'hitaasti virtaava'. Kuitenkin joennimi näyttäisi olevan ensisijainen: sana näyttää lainatun samasta slaavilaisesta sanasta kuin Vienajoen nimikin, vain hieman varhemmin.
S. 160:
http://www.helsinki.fi/slavicahelsingie ... Kallio.pdf

Re: HS: Suomalaisten juuret löytyivät Siperiasta – Esi-isämme toivat kielen idästä mukanaan

Lähetetty: 05.03.2019 11:40
Kirjoittaja NRR
Jaska kirjoitti:
05.03.2019 01:49
NRR kirjoitti:
28.11.2018 20:46
NRR kirjoitti:
27.11.2018 19:53
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005912508.html

ITÄMERENSUOMEN kantamuodon tuojat saapuivat Volgan alueelta ilmeisesti reittiä, joka seuraili Daugava-jokea nykyisessä Latviassa. Näin todistelee Tarton yliopiston arkeologian professori Valter Lang, joka on julkaissut tänä vuonna kirjan Läänemeresoome tulemised eli Itämerensuomen saapuminen.
Netistä löytyi kysymys-vastaus:
Mistä juontuu latvialaisen joen Daugava suomenkielinen nimi Väinänjoki ja joen suulla olevan kaupungin Daugavpilsin suomenkielinen nimi Väinänlinna?

Vastaus:

Jos toisen valtion alueella on paikannimiä, joilla on oma suomalainen nimi, se osoittaa, että kohde on ollut suomalaisille erikoisen tärkeä. Sana "väinä" tarkoittaa leveää, syvää ja hiljaa virtaavaa jokea. Varhaisin maininta väinästä on 1100-luvulta, jolloin ensi kertaa mainitaa Lyvones Veinalanses= Väinän liiviläiset.

Väinäjoen väitetään olevan suomalaislle tuttu jo viikinkiajalta, kun pohjanmiehet purjehtivat syvälle Venäjälle aina Konstantinopoliin asti. Eräiden kielentutkijoiden mukaan Väinänlinna ja Väinäjoki saattavat olla jopa Kalevalan paikkojen esiversioita ajalta, jolloin suomensukuiset heimot vielä majailivat nykyisen Latvian alueella. Samaan sanayhteyteen on liitetty myös Väinämöinen, joka esiintyy mm. vedenhaltijan nimenä.
Onko kukaan lukenut tästä?
Väinä-sanalla on suppea levinneisyys itämerensuomessa, ja esim. suomen murteissa merkitys 'hitaasti virtaava'. Kuitenkin joennimi näyttäisi olevan ensisijainen: sana näyttää lainatun samasta slaavilaisesta sanasta kuin Vienajoen nimikin, vain hieman varhemmin.
S. 160:
http://www.helsinki.fi/slavicahelsingie ... Kallio.pdf
Kiitos! Täytyy myöntää, ettei salaisuus minulle tällä yhtään kirkastunut:
Russian Двина ‘Dvina’ ~ Finnish Väinä ‘Western Dvina’. – Just as Finnish
hauki above looks anterior to the monophthongization of *au to *ō, Finnish
Väinä looks anterior to the simultaneous monophthongization of *æi to *ē (i.e.
Early Middle Slavic *dvæinā → Proto-Finnic *väinä). Interestingly, the Slavic
source might later, after the monophthongization of *æi to *ē, have been
borrowed as Finnish Viena ‘Northern Dvina’ (i.e. Early Middle Slavic *dvæinā
> *dvēnā → Proto-Finnic *vēna). Yet the latter idea admittedly looks less
convincing from a historical viewpoint, as the Slavic speakers reached the
Northern Dvina centuries after *ē, due to the monophthongization of *æi, had
raised to merge with *ī.
Onko mahdollista, että sana on otettu itämerensuomeen nimenomaan "viikinkiajalla, kun pohjanmiehet purjehtivat syvälle Venäjälle aina Konstantinopoliin asti"?
Ja pitäneekö paikkansa, että "eräiden kielentutkijoiden mukaan Väinänlinna ja Väinäjoki saattavat olla jopa Kalevalan paikkojen esiversioita ajalta"?

Re: HS: Suomalaisten juuret löytyivät Siperiasta – Esi-isämme toivat kielen idästä mukanaan

Lähetetty: 06.03.2019 00:26
Kirjoittaja Jaska
NRR kirjoitti:
05.03.2019 11:40
Onko mahdollista, että sana on otettu itämerensuomeen nimenomaan "viikinkiajalla, kun pohjanmiehet purjehtivat syvälle Venäjälle aina Konstantinopoliin asti"?
Ja pitäneekö paikkansa, että "eräiden kielentutkijoiden mukaan Väinänlinna ja Väinäjoki saattavat olla jopa Kalevalan paikkojen esiversioita ajalta"?
Early Middle Slavic eli varhainen keskislaavi ajoitetaan selvästi ennen vuotta 500 jKr., eli se on viikinkiaikaa (800-1050 jKr.) selvästi varhaisempi.

Ei ole tietoa, miten varhain Väinänlinna on tunnettu... Enkä hahmota, mitä tai minkä esiversioita nuo olisivat.