Aleksis Kiven elämänkerta "Saapasnahkatorni" historijoitsija Teemu Keskisarjalta ja dna-tulos

[NRR]

Tässä maikkarin juttu kirjasta: https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/arti ... gs.SIZrq1U

Lukiessani kirjaa koen taas uudestaan sen, miten vähän suomalaisuuden historiasta tiedän. Varhaisten suomenkielisten suomalaisten ääni ei kuulu kuin myyttisissä Kalevalan runoissa. Suurin tietolähde on oma sukuperintö, joka vie tarinoineen 1700-luvulle (kirjallisina lähteinä jopa 1400-luvulle) mutta enimmäkseen kertoo 1800-luvusta. Osin tuohon ajanjaksoon osuu Kiven elämä.

Aleksis Kivi eli 1834–1872, kuollessaan oli 38. Hänen lapsuudestaan saa Keskisarjan kirjassa lempeän kuvan. Iltatähteä ei patisteltu töihin vaan hänen annettiin samota metsiä ja unelmoida omissa maailmoissaan. Kovat vaiheet alkoivat vasta koulun myötä, opetusmenetelmät olivat surkeita, opettajat rahapulassa jättivät jopa luokalleen, koska muuten ei olisi riittänyt seuraavana vuonna oppilaita. Valtava panostus ylioppilastutkintoon, joka ei näyttänyt sisältäneen juuri mitään Kivelle myöhemmin arvokasta. Cygneuksen ystävällisellä myötävaikutuksella hän kuitenkin pääsi ylioppilaaksi, vaikkei hattuun ollutkaan varaa. Keskisarja kuvaa hänet kuitenkin kauniiksi mieheksi, samanoloisesta veljestä on vihkikuva, jossa seisoo korkeaotsainen ja kapeaposkinen, komea mies.

Hänen kirjailijanäänensä kehittymisestä ei tiedetä juuri mitään, sillä kaikki harjoitelmat ovat kadonneet. Hyväpäisestä pojasta ei heti osannut arvata tulevan kirjailijaa. Yliopistoaikaa leimasi nälkä, köyhyys ja jatkuva sairastelu - eikä suorituksia tullut. Kivi luki hiukan historiaa ja kirjallisuutta, luki Cervantesia, Shakespearea ja joitakin muita keskeisiä teoksia - ruotsiksi. Hän ei ollut kaksikielinen, vaikka ruotsin olikin kouluaikana ottanut haltuunsa. Suomenkielisillä ylioppilailla oli paljon vaikeuksia opiskelussaan, yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Moni alkoholisoitui. Kivi oli vähemmän viinaanmenevä kuin muut, yritteliäs ja omasta kirjailijankutsumuksestaan tietoinen. Mutta ilman ruokaa ja vaatteita, usein yksin. Onneksi löytyi Charlotte, ruotsinkielinen itsellinen, vanhempi nainen, joka takasi Kivelle hetkeksi rauhan kirjoittaa...

Lukiessani mietin, miten voi olla, että kun ruotsin kieli niin karmealla tavalla esti tuon ajan nuorisoa opiskelemasta ja nousemasta säätykierrossa vähääkään ylöspäin, miten on mahdollista, että pakkoruotsin annetaan edelleen hidastaa, vaikeuttaa ja jopa estää nuorten opintoja!

PS. Oma sivutarinansa on se, että Kiven isä, Eerikki oli sitkeiden juttujen mukaan paikallisen aatelissuvun, Adlercreutzien avioton lapsi. Näin Eerikki olisi saanut jonkin verran tavallista enemmän oppia ja tukea kartanosta - toki hän oli tuurijuoppo kraatari, mutta osasi kirjoittaa ja oli paikallisten kunnioittama. Näin myös hän olisi suhtautunut myönteisesti iltatähtensä opintoihin - mutta ne ilmeisesti kustansi Kiven vanhin veli, joka oli kunnianhimoinen ja eteni kauppapuodissa, tosin sitten vanhemmiten menetti omaisuutensa siirryttyään viljelemään isoa tilaa katovuosien aikaan.

PS. PS. Kiven alkuperäinen nimi Stenvall tuli siis merimieheltä, joka otti Eerikin äidin puolisokseen vähän ennen Eerikin syntymää...

PS. PS. PS. Tylyn August Ahlqvistin kohtalo oli myös tyly. Hän menetti kaikki viisi lastaan. Kolme leikki-ikäistä poikaa oli juuri kuollut tulirokkoepidemiassa hänen ryhtyessään arvostelemaan Seitsemää veljestä...

- Ja vielä, Keskisarjaa fanitan todella!

[NRR]

Suomen kirjallisuushistoriassa on elänyt sitkeä myytti, että Aleksis Kivi olisi aatelisten lehtolapsenlapsi.

Nyt on todistettu dna-testein: Kivi ei ole Adlercreutz vaan ihan aitoa rahvasta.

Mielenkiintoista on sekin, että Kivi on läntistä I-haploa kun taas Adlercreutzit ovat itäistä N-haploa kuten valtaosa Suomen miehistä.