Emeritus­professori: Suomen­ruotsalaisen yläluokan rotu­ajattelu 1918 saattoi johtaa teloitusaaltoon

Täällä voi käsitellä kielipolitiikan historiaa ja taustoja tapahtumille.
Viesti
Julkaisija
NRR
Viestit: 9792
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Emeritus­professori: Suomen­ruotsalaisen yläluokan rotu­ajattelu 1918 saattoi johtaa teloitusaaltoon

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 09.04.2018 18:19

Poliittisen historian professori Seppo Hentilä puhuu viiden vuosikymmenen kokemuksella.
Uusinta Pitkät varjot -teosta (2018) kirjoittaessaan Hentilä oivalsi, että 1920–30-lukujen historia pitäisi kirjoittaa tärkeiltä osin uusiksi.

”Koko se sosiaalinen järjestys rakentui vapaussotatulkinnan päälle. Yhteiskunta heijasti uskottua selvemmin vuoden 1918 raadollisia jälkiä. Vallan ja kontrollin menetelmät periytyivät suoraan kevään 1918 kostopolitiikasta.”

Löytyykö vielä jotakin aivan tutkimatonta sisällissodasta?

Hentilä pohtii tovin.

”Etnisen puhdistuksen idea on selvittämättä. Viitteitä on, että ainakin suomenruotsalaisen yläluokan parissa rehotti syvää rotuajattelua, taustamotiivina ja toimia ohjatenkin. Ajattelen rajua teloitusaaltoa monin paikoin, että mistä se kumpusi.”
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005632127.html

NRR
Viestit: 9792
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Emeritus­professori: Suomen­ruotsalaisen yläluokan rotu­ajattelu 1918 saattoi johtaa teloitusaaltoon

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 10.04.2018 08:17

Keskustelua:
puhutaan Freudenthal-säätiöstä, vaikka sellaista ei ole olemassakaan.

Freudenthalin mielipiteet olivat kieltämättä varsin suorasukaisia. Tai sanotaan suoraan: rasistisia. Samanlaista vihaa "alempia kansoja" kohtaan lietsottiin kyllä 30-luvun Suomessakin. Eivät esim. kaikki Urho Kekkosen, A.I.Virtasen tai Arvo Ylpön mielipiteet ja kannanotot kestä nykyään enää päivänvaloa. Se ei kuitenkaan vie pois heidän poliittisten tai tieteellisten saavutustensa merkittävyyttä. Myös Freudenthal oli paitsi tiukan linjan svekomaani, myös arvostettu tiedemies – kielentutkija, joka tutki erityisesti ruotsin murteita (Virossa ja Suomessa).

RKP ei ole jakanut enää pitkiin aikoihin Freudenthal-mitaleita, koska sielläkin on ymmärretty, etteivät kyseisen kaverin (150 vuotta vanhat) möläytykset ole enää tätä päivää.
Säätiö tunnetaan nykyisin paremmin nimellä Svenska Litteratursällskapet i Finland. Rahaa säätiölle on toki riittänyt runsaasti myös muilta ruotsinkielisen eliitin edustajilta ... jopa suomenkieliselle Lipposelle jaettavaksi. Säätiön syntyhistoriasta on lyhyt kuvaus seuraavassa linkissä:

http://www.sls.fi/en/donatorernas-bok/stiftarnas-fond

Ja tämä säätiö ei suinkaan ole ainoa ruotsinkielisen eliitin etujen puolustaja Suomessa, näitä on runsaasti muitakin:

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotima ... ka-myytti/

Mutta eihän tässä mitään valittamista olisi, ellei säätiöiden vallankäyttö kohdistuisi nimenomaan maan valtaväestöä vastaan syrjivästi mm. apurahojen jaon ja valtaväestön pakkoruotsin kautta. On myös melkoisen mielenkiintoista verrata Ruotsissa asuvien suomenkielisten asemaa näihin Suomessa asuviin ruotsinkielisiin.

NRR
Viestit: 9792
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Emeritus­professori: Suomen­ruotsalaisen yläluokan rotu­ajattelu 1918 saattoi johtaa teloitusaaltoon

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 10.04.2018 08:50

Tämä on siis F-säätiön hanke
suomenruotsalaisiin kohdustuvaa nettivihaa kartoittavasta väitöskirjasta, joka on tekeillä: https://svenska.yle.fi/artikel/2018/04/ ... avhandling
Artikkelin mukaan väitöksen tekijä kiinnostuk nettivihasta suomenruotsalaisia kohtaan 2013, kun Ruotsin televisiossa esitettiin "Miehet, jotka nettivihaavat naisia".

Väitöstä varten on seurattu keskusteluja Vaasan sairaalan asemasta, kouluruotsia koskevasta kansalaisaloitteesta ja RKP:n puheenjohtajavaalista. On etsitty toistuvia teemoja ja fraaseja: miksi suomenruotsalaisia vihataan.

Väitöksen tekijä on jo havainnut, että keskusteluissa palataan aikaan ennen itsenäisyyttä, fennomaaneiksi itsensä kokevat puhuvat suomenruotsalaisista svekomaaneina.

Tekstissä viitataan muiden vähemmistöjen kokemukseen sekä nettivihasta että aggressiivisuudesta livenä.

Työpaikkansa nettisivuilla http://www.sls.fi/sv/blogg/manadens-for ... in-sandell tämä folkloristi kertoo etsineensä materiaalia suomi24-palvelusta. Joku voi kuulemma aloittaa keskustelun ”hurrit helvettiin” tai ”saatanan hurrit” ja saa toiset komppaamaan. Miksiköhän folkloristi ei mainitse samalla saitilla ruotsinkielisten avointa fennovihaa?

Folkloristi väittää, että on vain harvoin kohdannut netissä oikeaa keskustelua pakollisen ruotsin eduista ja haitoista! Tämä on uskomaton lausunto, ellei hän tarkoita sitä, ettei pakkoruotsille ole löytynyt etuja. Haitat on kyllä kaikkialla, myös suomi24:ssa, tulleet tarkoin esille - ja ruotsinkielisten ylimielinen suhtautuminen muihin. Mutta tästä folkloristi vaikenee.

NRR
Viestit: 9792
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Emeritus­professori: Suomen­ruotsalaisen yläluokan rotu­ajattelu 1918 saattoi johtaa teloitusaaltoon

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 15.04.2018 07:59

Siinä missä Hentilä kuvaa valkoisten teloittajien taustavoimia, Lasse Lehtinen (demarien yksi vahvoista pakkoruotsin hehkuttajista, poliitikko, toimittaja) ja Risto Volanen (keskustan vaikuttaja, entinen poliittinen valtiosihteeri, ...) keskittyvät kuvaamaan, miten nälällä ja propagandalla Suomen väestö ohjattiin suurvaltapolitiikan avulla inhimilliseen katastrofiin mutta myös itsenäisyyteen. He antavat kiitosta omille aatteellisille esikuvilleen, sosiaalidemokraattien Väinö Tannerille ja maalaisliiton Santeri Alkiolle. Heidän kirjansa esittely löytyy hesarista https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005641945.html
Käydään suurvaltain sotaa, ja Suomi on pikkuinen pelinappula. Yhdysvallat, Saksa, Englanti, Venäjä jne. muuttivat suhtautumistaan Suomeen täsmälleen oman etunsa mukaan. Esimerkiksi Yhdysvallat antoi nälkää kärsivälle Suomelle 1917 myymänsä viljan liittolaiselleen Ranskalle.

Juhani Aho kirjoitti tuolloin, että ”nälkä on punikki”.

Vilja oli sota-ase, ja sekä Venäjän bolševikit että Suomen jääkäriliike olivat Saksan salaisia aseita, kun vihollismaita horjutettiin sisältä päin. Irlannissa ja Meksikossa Saksa toimi samoin. Suomi onnistui itsenäistymään näiden maailmansodan konstien ja Venäjän kumousten kierteissä.

Samalla selviää, kuinka Suomi itsenäistyttyään joutui punaisten ja valkoisten sotaan, joka olisi voitu välttää. Marraskuussa 1917 olivat kahdeksan tunnin työaikalaki ja demokraattinen kunnallislaki toteutuneet. Torppareiden itsenäistyminen eteni.

Kirja antaa kunnian maalais­liiton Santeri Alkiolle, joka taitavasti nosti eduskunnan Suomen korkeimman vallan haltijaksi 15. marraskuuta 1917. Sitä voisi juhlia itsenäisyyspäivänä.

Sitten Lehtinen ja Volanen tokaisevat: ”Vuoden 1917 marraskuun yleislakon tutkiminen ei ole ollut Suomessa poliittisesti korrektia”.

Marraskuun yleislakon aikana mellakat ja ryöstelyt repesivät vauhtiin Helsingissä, Turussa ja ”lähes kaikissa kaupungeissa”. Murhia tehtiin urakalla.

Sosialidemokraattisessa puolueessa oli Väinö Tanner ja muut maltilliset syrjäytetty. Kumoushenkisiä yllyttivät Venäjän bolševikit, Lenin, Stalin, Trotski, jotka pitivät tappamista hyvänä asiana, kun valtaa kumotaan. Tätä ”setä Leniniä” meillä ylistivät vielä 1970-luvulla hartaat lapsikuorot.

Myöhemmin Otto Ville Kuusinen murehti ”historiallista virhettään”, kun tuli kannattaneeksi marraskuun yleislakon ja alkaneen vallankumouksen lopettamista.

Edvard Gylling sen sijaan harmitteli, että juuri kun tie rauhalliselle kehitykselle avautui, ”silloin, onnettomuudeksi koko maalle, punakaartin tihutyöt - - tekivät neuvotteluista lopun”.

Gylling lähti tammikuussa kumoukseen mukaan, kun taas Tanner oli varoittanut siitä moneen kertaan.

Santeri Alkio, Svinhufvud ja kumppanit onnistuivat saamaan Suomelle aikaa itsenäistymiseen marraskuusta tammikuun lopulle. Sitten Lenin ja muut bolševikit saivat sosialidemokraattien jyrkän siiven aloittamaan vallankumouksen 1918. He lupasivat punaisille aseellisen tukensa.

Alkoi sisällissota, mutta siihen tuli äkkikäänne, kun Venäjän bolševikkihallinto ja Saksa tekivät Brest-Litovskissa rauhan 3.3. 1918. Kumoukseen yllytetyt punaiset olikin nyt ”hylätty Saksan etupiiriin”.

Siihen levisivät vallankumouksen eväät. Koko kuvio selvisi O.V. Kuusiselle ja muille punaisille herroille vasta ”loppukevään pakomatkalla, kun he olivat päässeet rajan yli Pietariin”.

Samalla Saksa tuli Suomen avuksi yhtä kylmän reaalipoliittisesti kuin Lenin ja Trotski olivat apunsa lopettaneet.

Sisällissodasta 1918 Lehtinen ja Volanen toteavat, että ”kysymys oli demokraattisesti valittua eduskuntaa ja hallitusta vastaan tehdystä vallankumousyrityksestä, jonka demokraattinen hallitus torjui aseellisin keinoin”.

He huomauttavat, että hinta oli tuskallisen kallis, kun Svinhufvud ja Paasikivi epäonnistuivat sodan jälkihoidossa. Silti se olisi ollut vielä kalliimpi, jos vallankumous olisi voittanut.

Vastaa Viestiin