Muinaisten geenien jäljillä, suomalaisuusmosaiikki pysyy hämäränä
Lähetetty: 07.03.2018 00:15
Hesarissa tänään pitkä ja polveileva juttu muinaisgeeneistä - juttuun on lomitettu historiaa ja nykytutkijoiden arkea, joten kokonaiskuvaa saa hakea. Tässä poimintani (en saa toimivaa linkkiä):
Tekstissä oli sellainen opettava sävy: olemme kaikki maahanmuuttajien jälkeläisiä. Arvelisin, että tämän jutun lukijoissa ei ole juuri ketään, jonka maailmankuva olisi tämän osalta ollut erilainen. Meitä kuitenkin kiinnostaakin nimenomaan tämä suomalaisuuden mosaiikki ja sen taustavirrat.
[Päivi] Onkamo johtaa Helsingin yliopistossa tutkimushanketta, jonka nimi on SUGRIGE eli Suomalais-ugrilainen muinaisgenomiprojekti.
Suomessa eli pitkään omalaatuinen käsitys suomalaisten esihistoriasta. Sen mukaan suomalaiset saapuivat tänne yhtenä joukkona Volgan mutkasta. Tarina syntyi 1800-luvulla, jolloin ajateltiin, että suomalaiset ovat vanha kansa. Se sopi romanttiseen kansallisvaltioihanteeseen. Pitkään on tiedetty, että tuo käsitys ei ole totta. Muinais-dna:n avulla voidaan saada selville, mistä suomalaisten geenit ja ehkä myös kieli oikeasti ovat peräisin.
Alkupiste on jääkausi. Kun se loppui lähes 12 000 vuotta sitten, pari kilometriä paksun jäämassan painama maa alkoi nousta merestä. Muutamien tuhansien vuosien aikana nykyisen Suomen alueelle saapui pieniä metsästäjä-keräilijöiden ryhmiä. Tämä on päätelty arkeologisten löytöjen perusteella.
Ensimmäiset ihmiset saapuivat Suomeen luultavimmin kaakosta ja idästä. He puhuivat jotain tuntematonta kieltä, joka ei ole sukua enää millekään tiedetylle kielelle.
Aluksi Suomeen tehtiin kesäisiä kalamatkoja, sitten jäätiin myös talveksi. Avannoista sai hylkeitä harppuunalla, ja kevättalvella metsästettiin hirviä, kun metsissä hohtava hanki kantoi hiihtäjää.
Vielä viisituhatta vuotta sitten Suomessa oli autiota. Ihmisiä oli enimmillään ehkä parikymmentätuhatta. Kaikille riitti riistaa ja hienoja hiekkapoukamia, joille leiriytyä. Ensimmäiset talotkin rakennettiin, osittain maan sisään.
Kaski- ja peltoviljely alkoi eteläisestä Suomesta noin 4 000 vuotta sitten. Arkeologisten löytöjen perusteella vaikutteita on tullut jatkuvasti monesta suunnasta, ehkä uutta väkeäkin.
--- millainen väestön populaatiogeneettinen rakenne nykyisen Suomen alueella on ollut parin tuhannen viime vuoden aikana. Tutkimusryhmä zoomaa rautakauden (500 eaa. – 1 300 jaa.) loppupuolelle eli noin vuoteen tuhat. Silloin Skandinaviassa valtaa pitivät heimopäälliköt, viikingit. Suomen alueella eli ehkä jo 50 000 ihmistä. --- ”Rautakauden loppu Suomessa ei ollut kovin erilaista aikaa kuin maaseudun 1800-luku ennen teollistumista” --- Elanto tuli jo viljelystä, kotieläimiäkin oli. Käytiin kauppaa, kulkureitit ulottuivat merelle. Euraasian suuria jokia pitkin päästiin Välimerelle asti. Talot oli pystytetty hirrestä, mutta niiden seinät olivat vielä oksapunosta ja silattu savella. Savupiippuja ei ollut.
[NRR Valitettavasti tähän zoomaukseen ei tullut viikinkejä tarkempaa kuvaa, vaikka juuri tätä odotin, tekstissä on jatkossa vain pieniä mosaiikinpaloja]
Kun isä- ja äitilinjoja on tutkittu, on selvinnyt perusasioita Suomen asuttamisesta. Jotkut tiedot ovat olleet erikoisia ja yllättäviä:
Yli puolella suomalaisista miehistä on itäinen isälinja, josta tutkijat käyttävät nimeä N (N-M231). Linjan ensimmäisen miehen arvellaan syntyneen jossain Kaakkois-Aasiassa 23 000 vuotta sitten. Suomalaisten tavallinen alatyyppi on N-M178. Tämän mutaation arvellaan syntyneen ehkä 8 400 vuotta sitten Kiinan ja Mongolian seuduilla. Jälkeläiset lähtivät leviämään noin 4 500 vuotta sitten pohjoiseen ja länteen, aina Suomeen asti. Suomalaismiesten alalinja on tavallinen myös muilla uralilaisia kieliä puhuvilla kansoilla, kuten saamelaisilla, udmurteilla ja hanteilla. Virolaisillakin sitä tavataan, mutta ei yhtä paljon. Tämäkin alalinja on haarautunut lukuisiksi alalinjoiksi. Tutkijat yrittävät nyt saada selville, milloin tuo linja tuli Suomeen. Ehkä samaan aikaan tuli myös suomen kieli. Suunta ainakin täsmää, kenties ajoituskin.
Suomalaisten äitilinjat sen sijaan ovat länsieurooppalaisia. Neljä kymmenestä suomalaisnaisesta kuuluu Euroopan yleisimpään äitilinjaan H. Heillä on siis yhteinen esiäiti. Valtaosa tämän äitilinjan naisista saapui eteläiseen Eurooppaan Lähi-idästä silloin, kun maanviljely noin 8 000 vuotta sitten alkoi levitä.
Äiti- ja isälinjat vahvistavat sen, mitä arkeologit ovat aavistelleet: Suomea on asutettu monessa vaiheessa. Väkeä on tullut ja mennyt eri suunnista ja eri suuntiin. Välillä on ollut kovasti liikennettä.
Miehiä on saapunut varsinkin idästä, ja puolisoja on haettu kaukaakin. Tämä on yllättänyt tutkijat. ”Jo muinaiset ihmiset näyttävät ymmärtäneen sisäsiittoisuuden vaarat. Vaimoja on haettu tai varastettu kaukaa”, Päivi Onkamo sanoo. ”Tiedämme jo, että suomalaisissa miehissä kulkee toisaalta muinainen mongolialainen ja toisaalta muinainen skandinaavinen isälinja.”
Tutkijat ottavat dna-näytteen esimerkiksi eräästä viikinkiajalla eläneestä varakkaasta naisesta. Hänet haudattiin Euran Luistariin arvokkaiden pronssikorujen kanssa. Naista on kutsuttu Euran emännäksi. Haudasta kerätyt löydöt ovat näytteillä Kansallismuseossa. Juuri Euran emännän muinaispuvussa presidentti Tarja Halonen emännöi yhdet itsenäisyyspäivän juhlat.
Euran Luistari on Suomen suurin tunnettu rautakautinen hautausmaa. Se oli käytössä noin vuosina 600–1100, ja sieltä on löydetty neljänsadan vainajat jäänteet. Niistä on saatu talteen jo kymmenen ihmisen dna. ”Se on kiinnostava paikka”, Onkamo sanoo. ”Ekat vainajat olivat pakanoita, sitten tuli kristinusko. Vaihtuivatko samalla ihmiset? Selvitämme, muuttuivatko uskonnon mukana myös ihmisten geenit.” Parin seuraavan vuoden aikana saadaan tietää, millaista väkeä Luistariin on haudattu.
Onkamon ryhmällä on joitakin hypoteeseja rautakauden suomalaisista:
”Baltiassa väestö näyttää säilyneen melko samanlaisena pronssikaudelta asti. Virossa sen päälle on saapunut jonkinlainen siperialainen kerrostuma, mutta Liettuassa ei. Onko Suomessa käynyt samalla tavalla kuin Virossa?” Onkamo miettii.
”Jotkut kielitieteilijät ovat jo osoittaneet, että suomen kieli on lähtöisin muinaisvirolaisesta murteesta. Tuliko meille Suomeen siis Virosta maahanmuuttajia, jotka toivat kielen tullessaan? Keitä täällä asui ennestään?”
Geneettisesti lähimpänä nykysuomalaisia ovat ruotsalaiset ja virolaiset, sitten mordvalaiset ja venäläiset, sitten ukrainalaiset, puolalaiset, latvialaiset ja liettualaiset, suunnilleen tässä järjestyksessä. Saamelaiset ovat kauempana suomalaisista kuin ruotsalaiset virolaisista.
Suomi jakautuu geneettisesti vielä kahtia: on länsisuomalainen ja itäsuomalainen perimä. Raja kulkee Vaasasta Lappeenrantaan. Geneettisesti itä- ja länsisuomalaiset saattavat olla keskenään erilaisempia kuin minkään muun eurooppalaisen maan asukkaat – itäsuomalaisten perimä poikkeaa länsisuomalaisista enemmän kuin brittien pohjoissaksalaisista. --- Onkamon ryhmää kiinnostaa, olivatko jo rautakauden suomalaiset jakautuneet geneettisesti samalla tavalla.
--- Yhdet luut saattavat olla jopa ajanlaskun alusta. Se olisi huimaa. Tähän asti kukaan ei ole uskonut, että Suomesta voisi löytyä niin vanhoja ihmisluita. Ahvenanmaalla niitä kyllä on. Siellä on erilainen maaperä. Sieltä on löydetty jopa 3 000–4 000 vuotta vanhoja luita. Mutta ruotsalaiset populaatiogeneetikot ovat napanneet ne omiin tutkimuksiinsa.
---
--- tästä ollaan nyt varmoja: kaikki eurooppalaiset kansat ovat sekoitus kolmesta tänne tulleesta ihmisryhmästä: Euroopan muinaisista metsästäjä-keräilijöistä. Lähi-idän viljelijöistä. Idän arojen karjankasvattajista. Myös suomalaisista löytyy näiden kolmen ryhmän perimää.
Mutta saamelaisten, suomalaisten, venäläisten ja mordvalaisten geeneissä on lisäksi jotain, jota muualla Euroopassa ei tavata. Sitä kutsutaan itäaasialaiseksi tai siperialaiseksi perimäksi.
”5–10 prosenttia suomalaisten perimästä on samanlaista kuin nykyisin Kiinassa ja Japanissa. Emme tiedä, tuliko se heti jääkauden väistyessä, kun mammuttien metsästäjät saapuivat vai myöhemmin”, Päivi Onkamo sanoo. ”Tämä asia kiinnostaa meitä kovasti.”
--- Yhden muinaisen ihmisen koko perimä saatiin analysoiduksi ensimmäisen kerran vuonna 2010. Dna-näyte otettiin Grönlannista löydetystä 4 000 vuotta vanhasta hiustukosta. Selvisi, että ennen inuiitteja Grönlannissa oli asunut kivikauden siperialaisia. Kun inuiitit tulivat, he katosivat.
Suomessakin on varmaan tapahtunut jotain samankaltaista joskus myöhemmin. Uudet tulijat ovat pakottaneet edelliset väistymään.
”Iso osa saamenkielisistä lienee hävinnyt, kun uudisasukkaat saapuivat”, Päivi Onkamo sanoo.
Kun uusia dna-tuloksia saadaan, vanhoja oletuksia kaatuu. Aikaisemmin ajateltiin, että Pohjoiskalotti on asutettu läntistä reittiä Norjan rannikkoa pohjoiseen. Ruotsalaiset tutkijat osoittivat tänä vuonna, että Norjaan on saapunut ihmisiä kahta reittiä: toiset tulivat idästä ja toiset lännestä, ja Norjassa he sekoittuivat. ”He ovat aivan varmasti puhuneet jotain muuta kieltä kuin saamea, koska saame on syntynyt noin 3 000 vuotta sitten”, Onkamo sanoo.
”Meillä tapahtuu pronssikauden lopulla jotain muuta. Meille tulee N-M178”, Onkamo miettii paluumatkalla Helsinkiin. N-M178 on yleisin suomalaisten isälinjoista.NÄIN EUROOPAN VÄESTÖ MUUTTUI GENEETTISESTI JÄÄKAUDEN JÄLKEEN
Nykyisten eurooppalaisten geneettiset erot noudattavat melko hyvin maantiedettä. Suomalaiset muistuttavat eniten lähimpiä naapureitaan.
Jääkauden jälkeen Euroopassa eli kaksi ryhmää metsästäjä-keräilijöitä. Läntinen ryhmä erosi geneettisesti itäisestä. Skandinavian metsästäjä-keräilijät olivat näiden sekoitus.
Kun viljelijät saapuivat Lähi-idästä, geneettinen kuva Länsi-Euroopassa ja Skandinaviassa muuttui.
5300 vuotta sitten eläneen jäämies Ötzin perimässä on jo paljon viljelijää.
Venäjän aroilla eläneet paimentolaiset eli jamnat olivat sekoitus itäisiä metsästäjä-keräilijöitä ja etelämpää tullutta väestöä.
Noin 5000 vuotta sitten jamnoja siirtyi Eurooppaan. Se näkyy geneettisenä vaikutuksena ensin Euroopan nuorakeraamisen kulttuurin väestössä ja myöhemmin pronssikauden väestössä.
Arvostetussa Nature Communications -lehdessä julkaistiin tammikuussa uusia tuloksia Baltian muinais-dna:sta. Nyt oli tutkittu 38 vainajan koko perimä. Suomalaisten kannalta kiinnostavin tulos on tämä: Latvian ja Liettuan pronssikauden haudoista ei löytynyt N-miehiä eikä merkkejä siperialaisesta ja itäaasialaisesta perimästä. Se voi tarkoittaa sitä, että itäinen komponentti on saapunut Suomeenkin vasta paljon myöhemmin kuin on luultu. Ehkä vasta 2 000 vuotta sitten.
Onkamolla on hypoteesi, että itäinen perimä on tullut Suomeen N-miesten mukana ja että nämä miehet ovat tuoneet myös uuden kielen. Osa kielitieteilijöistäkin uskoo, että kantasuomi saapui Suomeen vasta 1 500 vuotta sitten Virosta. Vielä tuhat vuotta sitten suurimmassa osassa Suomea puhuttiin saamensukuisia kieliä. [NRR: Saamensukuisten kielten tuloaikaa ei arvioitu.]
Onkamo kertoo rautakauden haudoista Latviassa. Niistä on löytynyt samanlaisia käärmesormuksia kuin Euran Luistarista. Jotkut naisten puvuistakin vaikuttavat kovin tutuilta.
”Suomeen saapuneet N-miehet lienevät olleet silloista eliittiä. He toivat uuden kielen ja aika lailla vaihtoivat isälinjat.”
”Latviassa oli rautakaudella ahkerasti keskenään sotivia heimoja. Se voi olla yksi syy siihen, miksi ihmisiä lähti pohjoiseen. Tai sitten oli nälänhätää. Tai ylijäämäväestöä, jonka oli lähdettävä liikkeelle.” Se tuli Suomeen.
1930-luvulla opetettiin, että suomalaisten alkukehto oli 6 000 vuoden takana Volgajoen ja Ural-vuoriston välisissä metsissä. Uskottiin, että suomalaiset tulivat sieltä kivikaudella. Vielä 1950-luvulla nimekkäät suomalaistutkijat puhuivat suomalais-volgalaisesta kantakansasta ja alkukodista Volgan mutkassa.
”Monet eivät varmaan pidä siitä ajatuksesta, että me suomalais-ugrilaiset emme ole olleet Suomessa kauan ja ettei kielemme ole vanha”, Onkamo sanoo varovasti.
Hänellä on venäläisistäkin yllättävä olettamus:
”Veikkaan, että pohjois- ja keskivenäläiset ovat kielensä vaihtaneita sugreja.”
”Sugrit” tarkoittaa suomalais-ugrilaisia.
Onkamo selittää: ”Nykyvenäläisten dna-näytteistä näkyy, että venäjää puhuvat slaavit eivät ole perimältään erilaisia kuin samalla alueella asuvat kansat, jotka puhuvat vanhoja uralilaisia kieliä.”
Venäjän kieli saapui keskiselle Venäjälle vasta 1 200 vuotta sitten ja pohjoiseen vieläkin myöhemmin. Populaatiogeneetikoilla on nyt aikasarja ihmisten luista ennen sitä ja sen jälkeen.
”Kun ne analysoidaan, saamme käsityksen siitä, kuinka paljon uuden kielen saapumiseen on liittynyt uusia geenejä”, Onkamo sanoo. ”Jos väestön geneettinen rakenne ei muutu, se tarkoittaa sitä, että Venäjällä asuneista suomalais-ugrilaisista on tullut slaaveja, kun he ovat alkaneet käyttää uusien tulijoiden kieltä.”
Meidän suomalaisten menneisyys ei siis ole niin uljas kuin olemme halunneet ajatella. Toisaalta venäläisiä varmaan harmittaa, että he kuuluvat meihin ugreihin.
Tietysti se on vasta oletus. ---