vapaakielivalinta.fi

TV1 esittää sarjaa Suomen ja Ruotsin ja suomenruotsalaisuuden tiimoilta nyt joulunpyhinä, nimeä en nyt muista.

Sen kieliosuus oli varsin tuttua, muttei mielestäni liturgista. Snellmanin osuutta korostettiin ja hänen fennomaniaansa. Joku suvun nuori edustaja oli osoittamassa, miten suku on nyt suomenkielistynyt, kuten Snellman oli toivonut jaa mitä hän oli edellyttänyt koko aikansa yläluokalta. Yllättäen tämän nuoren miehen kommenteissaan oli häivähdys liturgisesta kaksikielisyydestä - arvelen, että on vaikeaa puhua "Snellmanina" ja siksi välttää kaikin tavoin fennomaanin leimaa tässä ajassa.

Mielenkiintoisinta oli kahden historian professorin näkemykset siiitä, olisiko suomen kieli säilynyt, mikäli Suomi olisi jäänyt osaksi Ruotsia. Säilynyt olisi, sanoi ruotsinkielinen professori. Ei olisi säilynyt, sanoi suomenkielinen professori. Mielestäni olisi aika saada näitä näkemyseroja julkisuuteen, jottei kaikki kielikeskustelu olisi vain rahvaan keskustelua ja virallisen liturgian yrityksiä sammuttaa keskustelu. Tämähän on aidosti mielenkiintoinen aihe, josta voi olla perustellusti montaa mieltä.

No 1600-1700-luku oli Suomen kielen kannalta jo synkän näköistä aikaa; keskiajallahan me olimme vielä jossain määrin tasa-arvoisia kansalaisia kun valtiollista ruotsinkielistä keskusvaltaa Tukholmasta oli myös vähemmän. Porthanin aikaanhan suomenkielisten oli ruotsinkielistyttävä aikamoista tahtia jos mieli päästä yhteiskunnassa mihinkään, ja hänhän oli sitä mieltä että "sivistyksen edetessä suomen kieli häviää". Tämä ajatus suomen "luonnollisesta paikasta" ei-sivistyskielenä oli sitten myöhemmin svekomaanien kantava ajatus... sillähän on sitten kiva perustella sitä ettei siitä voikaan eikä saa tulla sivistyskieli, kun se ei voi sitä olla.

Käsittääkseni 1700-luvun lopulla ruotsalaisilla oli jotain ihan kunnon suunnitelmia koko valtakunnan ruotsinkielistämisestä, ja jos saamelaisten kohtelu myöhemmin ei kyllä todellakaan anna mitään syytä olettaa että meidän kohtalomme olisi ollut ruotsalaisten käsissä yhtään toinen.

Todellinen autonominen oma kieli vaatii instituutioita ja kokonaisvaltaista ympäristöä, ja ne saatiin vain irrottautumalla Ruotsista. Tottakai suomenruotsalaisille se olisi ihan OK jos suomi olisi joku kiva historiallinen kuriositeetti joka osoittaisi miten ruotsalaiset ovat valmiita antamaan murusia pöydästä jopa suomenkielisyydelle, mutta mikään todellinen identiteettikieli se tuskin voisi olla.

Tässä vaiheessa ruotsinkielinen sitten ilmeisesti syyttäisi minua "nationalistiksi" kun pidän suomen asemaa "autonomisena identiteettikielenä" tärkeänä. Noh, kyllä he itsekin ymmärtävät näiden "kokonaisvaltaisten ympäristöjen" merkityksen aidatessaan svenskfinlandia, joten taitaa taas vaihteeksi olla kyse vain pelkästä tekopyhyydestä kuten yleensä...

Matkalla-blogin kommentoijissa oli nimimerkki Peter, joka edustaa aika äärimmäistä historiantulkintaa, missä suomalaisuus on ruotsalaisten rakennelma ja suomi on oikeastaan ruotsia.

Hänen näkemyksensä mukaan ei tosiaankaan olisi merkityksellistä, vaikka suomen kieli olisikin hävinnyt. Mitään oleellista ei olisi kadotettu.

Minusta hän on varsin kiinnostava hahmo. Hän kirjoittaa siksi paljon, ettei hän voine olla pelkkä provoilija. Mietin, mihin historianharrastajien koulukuntaan hän mahtaa kuulua.

Onko maailmalla vastaavaa tilannetta kuin Suomessa, että kansan alkuperäinen kieli on enemmistönä, mutta kansan kulttuuri halutaan nähdä pienen vähemmistön luomana ja itse asiassa vanhan emämaan kulttuurina?