Kalevala on tärkein kielipoliittinen julkaisu Suomessa

Keskustelua kielipoliittisista julkaisuista
Viesti
Julkaisija
TK
Viestit: 2509
Liittynyt: 19.11.2008 01:26

Kalevala on tärkein kielipoliittinen julkaisu Suomessa

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja TK » 09.07.2009 00:19

Kalevala on mielestäni ehdottomasti tärkein kielipoliittinen julkaisu Suomessa.

Kalevala kertoo meille, että suomen kieltä on puhuttu Suomessa jo vaikka kuinka kauan ennen kirjakielen syntyä. Kukaan ei kunnolla pystyne sanomaan milloin Kalevalan runot ovat syntyneet, miltä ajalta ne ovat peräisin, mutta kuitenkin ne kiistatta ovat vanhoja.

Kalevala on kansainvälisesti arvostettu ja noin 60:lle kielelle käännetty Suomen kansalliseepos. Kalevala on suomalaisen ja suomenkielisen kulttuurin selkäranka ja alkulähde.

Jo Kalevala yksin pystyy kumoamaan sellaisen väitteen, että Suomen kulttuuri olisi muka syntynyt ruotsin kielellä. Täyttää roskaa ja propagandaa sellainen puhe.

Agricola suomen kirjakielen kehittäjänä on eittämättä tärkeä henkilö Suomen historiassa, ja hänen työnsä teki mahdolliseksi sen, että Lönnrot saattoi koota ja järjestää Kalevalan runot luettavaan muotoon kirjaksi.

Kalevala itsessään on ylittämätön teos Suomen historiassa. Yhdyn niihin moniin ihmisiin, jotka ovat sanoneet, että Kalevalan merkitystä Suomelle ei ole vielä kokonaan ymmärretty.
Viimeksi muokannut TK, 18.11.2009 22:00. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 09.07.2009 12:08

Taidan olla nyt samaa mieltä.

Olen ymmärtänyt, että Kalevalan runojen ajoituksen mukaan runot olisivat syntyneet 500-luvulla.

Kuinka paljon runoja (joita on paljon enemmän kuin Kalevalassa), on tulkittu etsien merkkejä Kalevalan ajan suomalaisesta yhteisöstä, sen arvoista ja elämäntavasta?

Kalevalaa muistetaan omin päivin ja sitä luetaan kouluissa - silti sen yhteyteen ei koskaan liitetä mitään suomalaisuuden historiaan liittyvää.

Minusta tuntuu, että tämä laiminlyönti johtuu siitä, että kalevalaisen, siis suomenkielisen suomalaisuuden nostaminen on jotenkin epäkorrektia Suomen nykyisenlaisen kaksikielisyyden kannalta. Meillä voisi olla menossa iso juhlavuosisata: "ainakin 1500 vuotta kalevalaista kansaa!"

TK
Viestit: 2509
Liittynyt: 19.11.2008 01:26

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja TK » 12.08.2009 10:38

Kalevalaisen kansan, suomenkielisen kansan historia on jo yli 2000 vuotta vanhaa. Runoja on laulettu yli 2000 vuotta. Näin kertoi viimeksi juuri Ateneumissa päättyneen Kalevan suurnäyttelyn yhteydessä ollut seinäteksti.

Suomen esihistoria on luonnollisesti vielä paljon vanhempaa, mutta suomen kieltä täällä on puhuttu jo yli 2000 vuotta.

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 12.08.2009 19:01

TK: "Kalevalaisen kansan, suomenkielisen kansan historia on jo yli 2000 vuotta vanhaa. Runoja on laulettu yli 2000 vuotta. Näin kertoi viimeksi juuri Ateneumissa päättyneen Kalevan suurnäyttelyn yhteydessä ollut seinäteksti."

Kiitos, hyvä tietää.

Ihmettelen, miksei näitä ajoituksia ja uusimpia teorioita viitteineen voisi löytyä ihan helposti ja kaikille kerrotussa muodossa. Nyt tulee vain muruja ja nekin erilaisia eri tilanteissa.

Suomalaisuuden historia on kirjoittamatta.

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

#5 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 15.11.2009 13:49

Hesarissa oli mielenkiintoinen keskustelunpätkä, jossa useampikin väitti Kalevalaa merkityksettömäksi satuiluksi (tietysti siinä on Lönnrotin kädenjälki ja ajan arvomaailma näkyvissä) ja Lönnrotia ruotsinkieliseksi. Vedettiin esiin jopa tuoreita sukututkijoiden pohdintoja Lönnrotin suvusta. Ilmeisesti suomenruotsalaisella puolella harrastetaan Suomen historian ruotsalaistamista. Myös Aleksis Kivi ja Eino Leino ovat kuulemma suomenruotsalaisia - miten tällaiset tulkinnat syntyvät? Minusta näyttää siltä, että ilmeisesti ainakin osassa suomenruotsalaisia kouluja esitetään tällaisia tulkintoja, miten ne muuten eläisivät niin vahvoina?

Eero Nevalainen
Viestit: 1388
Liittynyt: 17.11.2008 23:14
Paikkakunta: Nurmijärvi
Viesti:

#6 Lukematon viesti Kirjoittaja Eero Nevalainen » 15.11.2009 14:58

Tottakai kaikki poeettiset myytit ovat "satuja". Ei kai kukaan väitä että Kalevala on varsinaisesti historiallinen teksti. Suullisen perinnön kirjallistamiseen toisaalta kuuluu väistämättä tarve tehdä toimitustyötä, koska suullinen perintö tuppaa jossain määrin elämään sukupolvesta toiseen.

On silti hyvin mielenkiintoista ajatella että Kalevalan runoissa on ihan selvästi paljon elementtejä aikalaisestaan "korkeakulttuurista". Myyttinen runous syntyy kuitenkin aina oman kulttuurinsa kontekstissa. Tämä ei tietenkään sovi surukäsitykseen siitä että germaanit toivat kaiken sivistyksen Suomeen... :)

Mitä Lönnrotin kieleen tulee, ainakin minusta on hyvin hankala nähdä että 1800-luvun ruotsinkielisellä voisi olla niin suvereeni hyvin vanhan suomen hallinta kuin hänellä oli... "kaksikielisyys" oli tuolloin henkilökohtaisella tasolla varsin harvinaista varsinkin sitenpäin, että ruotsinkielinen puhuisi suomea.

Jotenkin tässä suomenruotsalaisten tarpeessa perustella pois kaikki suomenkielinen historiallinen tausta on jotain täysin patologista... kenen maailmankuva oikeasti tarvitsee jotain tuollaista?

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

#7 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 15.11.2009 15:02

Eero Nevalainen: "minusta on hyvin hankala nähdä että 1800-luvun ruotsinkielisellä voisi olla niin suvereeni hyvin vanhan suomen hallinta kuin hänellä oli"

Ainakin kansallisbiografian mukaan Lönnrotin kotikieli oli suomi, mutta tiettyä traagisuutta hänen kielelliseen identiteettinsä liittyi sittenkin:

Lönnrotin oma kotikieli oli ollut suomi, mutta kouluopetuksen ja tieteellisen työn myötä tapahtui hänen pelkäämänsä äidinkielen siirto omassakin perheessä. Poikansa kanssa Lönnrot puhui suomea, vaimo ja tyttäret puhuivat Lönnrotin kanssa ruotsia. Käsitteellinen kirjeenvaihto ja tieteellinen keskustelu oli käytävä ruotsiksi tai vierailla kielillä; myöhäisvuosinaan Lönnrot käytti suomea hyvin säästeliäästi sillä perusteella, että katsoi suomen kieleen kehittyneen kirjakielen muotoja, jotka olivat edenneet hänen ulottuviltaan. Näin sanoi mies, jota kutsutaan suomen kirjakielen toiseksi isäksi.

http://artikkelihaku.kansallisbiografia ... keli/2836/

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

#8 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 15.11.2009 15:04

Eero Nevalainen: "Jotenkin tässä suomenruotsalaisten tarpeessa perustella pois kaikki suomenkielinen historiallinen tausta on jotain täysin patologista... kenen maailmankuva oikeasti tarvitsee jotain tuollaista?"

Tätä jään pohtimaan. Mutta kyse on niin yleisestä asiasta, että se on tullut vastaani nyt ihan joka ikisessä keskustelussa.

Arvelen, että suomenruotsalaisten koulujen opetuksessa täytyy olla jotain tähän viittaavaa.

Esimerkiksi Kiven ja Leinon kotikieliksi kyllä nettilähteissä mainitaan suomi. Mutta on totta, ettei kieltä yleensä mainita virallisissa yhteyksissä ja esimerkiksi kaikki vanhat kirkonkirjat ja sopimustekstit on ruotsiksi, jolloin jää illuusio kovin ruotsinkielisestä kansasta...

Pro et contra
Viestit: 140
Liittynyt: 20.11.2008 11:25
Paikkakunta: Tampere

#9 Lukematon viesti Kirjoittaja Pro et contra » 15.11.2009 18:20

Monien näkyvien ruotsinkielisten kultturihenkilöiden sukujuuret ovat olleet suomenkieliset. Ajatellaan vain esim. linjaa Toppinen - Toppelius - Topelius tai Simpanen - Simberg.

TK
Viestit: 2509
Liittynyt: 19.11.2008 01:26

#10 Lukematon viesti Kirjoittaja TK » 15.11.2009 18:35

Aleksis Kivi, Elias Lönnrot ja Eino Leino ovat olleet suomenkielisiä. Koska koulutie tuohon aikaan oli mahdollista vain pakkoruotsia puhuen, on heidän tietenkin pitänyt opetella pakkoruotsia ainakin jonkin verran.

Kalevala on syntynyt suomenkielisen kansan keskuudessa, suomeksi laulettuna. Laulaminen on ollut osa ihmisten elämää. On laulettu työtä tehdessä, iltapuhteilla ja illanvietoissa. On laulettu suomeksi, suomen kielellä.

Tuskin kukaan vieraskielinen (esim.ruotsinkielinen) olisi koskaan onnistunut laulattamaan runonlaulajia Lönnrotin tavoin. Lönnrot on itsekin ollut eräänlainen "runonlaulaja", onhan hän koonnut runot mielekkääksi kokonaisuudeksi usean runonlaulajan esityksistä.

Kalevala on kansalliseepos. Kalevala on runonmittaan laulettua ja kirjoitettua imaginatiivista tietoutta maailman synnystä, ihmisen kehityksestä, luonnonvoimista, luonnonhengistä ja henkisyydestä.

Ehkä surut ovat huomanneet vasta nyt, miten suuri on Kalevalan merkitys Suomelle, suomenkielisille ja koko maailmalle. Onhan Kalevala Suomen käännetyin ja arvostetuin kirjallinen teos.

TK
Viestit: 2509
Liittynyt: 19.11.2008 01:26

Re: Kalevala on tärkein kielipoliittinen julkaisu Suomessa

#11 Lukematon viesti Kirjoittaja TK » 27.02.2011 13:34

Kalevalainen runonlaulanta elää uutta tulemistaan. Suomeen on syntymässä uusi "runonlaulajien" joukko, joka innolla opettelee vanhojen runonlaulajien tekstejä ja esitystapoja. Taito Hoffren, Sibelius-Akatemiasta valmistunut, kansanrunoihin perehtynyt laulaja on esimerkki tällaisesta "uudenpolven runonlausujasta", joka pitää kursseja aiheesta ja esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa.
Vihreän Langan numerossa 8 (25.2.2011) on näyttävä kirjoitus Hoffrenin pitämästä kalevalaisen runonlaulun kurssista. Hoffren on perehtynyt erityisesti Arhippa Perttusen runoihin. Kuuluisia runonlaulajia on toki ollut useita muitakin.

Kalevala suomalaisen identiteetin kivijalkana ja suomen kieli runonlaulun äidinkielenä ovat nousemassa niille kuuluvalle paikalle kansalaisten tietoisuuteen, kun Suomen sielua ollaan jälleen joukolla etsimässä.

Vastaa Viestiin