Kielipoliittisen kirjallisuuden rintamalla on ollut aika hiljaista. Uusia avauksia toivottaisiin.
Kirjastoista on kuitenkin lainattavissa 2000-luvulla ilmestyneet kolme teosta, joiden lukemisesta mieli kummasti virkistyy.
- Ilmari Rostila: Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu.
- Marja Leena Lempinen (toimittanut): Nöyryyttävä kielilakimme.
- Marja Leena Lempinen: Agricolan lapset
Kielipoliittisen kirjallisuuden rintamalla hiljaiseloa
Re: Kielipoliittisen kirjallisuuden rintamalla hiljaiseloa
Nyt olisi kyllä tilausta asiaa käsittelevälle kirjallisuudelle. Mediat eivät tästä kirjoita, mutta voisi kuvitella, että tässä olisi vähintään herkullinen aihe blogisteille. Ongelma on vaan saada kirjoitukset näkymään suuremman yleisön seuraamilla foorumeilla.
Tällä hetkellä puhutaan sen kokoluokan menoleikkauksista, että hyvinvointiyhteiskunnan selviäminen on vaakalaudalla. Mistähän johtuu, että jopa eläkkeiden leikkauksista voidaan puhua, mutta kaksikielisyydestä ei? Ettei vaan johtuisi hallituksessa roikkuvasta takiaispuolueesta, sekä vaikutusvaltaisista taustavaikuttajista? Eläkkeistä leikkaaminen on kuitenkin poliittinen itsemurha suurimmalle osalle poliitikkoja, mutta ruotsin aseman järkevöittäminen voisi jopa parantaa omaa kuvaa äänestäjien silmissä.
Tällä hetkellä puhutaan sen kokoluokan menoleikkauksista, että hyvinvointiyhteiskunnan selviäminen on vaakalaudalla. Mistähän johtuu, että jopa eläkkeiden leikkauksista voidaan puhua, mutta kaksikielisyydestä ei? Ettei vaan johtuisi hallituksessa roikkuvasta takiaispuolueesta, sekä vaikutusvaltaisista taustavaikuttajista? Eläkkeistä leikkaaminen on kuitenkin poliittinen itsemurha suurimmalle osalle poliitikkoja, mutta ruotsin aseman järkevöittäminen voisi jopa parantaa omaa kuvaa äänestäjien silmissä.