Olavi Linnus: "Suomenruotsalaisen" sivistyneistön ruotsalaisuus
Lähetetty: 16.02.2022 05:25
Vuonna 1935 ilmestynyt Olavi Linnuksen kirjoittama pieni kirjanen, "Suomenruotsalaisen" sivistyneistön ruotsalaisuus, käsittelee joidenkin "suomenruotsalaisten" sivistyssukujen alkuperää. Linnus esittää sukujen jakautumisen tilastollisesti aatelisiin ja aatelittomiin seuraavasti:
Aateliset suvut: ruotsalaista alkuperää 22 %, suomalaista alkuperää 30 %, muuta alkuperää 48 %.
Aatelittomat suvut: ruotsalaista alkuperää 19 %, suomalaista alkuperää 56 %, muuta alkuperää 25 %.
Linnus on valinnut teokseensa joitakin teoksen julkaisuaikana tärkeinä pitämiään sukuja.
Suomalaisten sukujen alkuperäiset nimet on aikojen kuluessa jossakin vaiheessa muutettu ruotsinkielisiksi.
Muuta alkuperää olevia ruotsinkielisiä sukuja on lähtöisin esim. Saksasta, Venäjältä, Virosta, Ranskasta, Sveitsistä. Linnus kiinnittää huomiota siihen, että suurin osa näistä Euroopasta tulleista suvuista on muuttanut Suomeen vasta 1600- ja 1700-luvuilla ja muistuttaa, että juuri näinä vuosisatoina Ruotsin viralliselta taholta harrastettiin maamme ruotsalaistamista. Nämä suvut suurimmalta osaltaan eivät ole ollenkaan asuneet Ruotsissa, vaan ovat omaksuneet ruotsalaisuutensa Suomessa.
Lopuksi Linnus korostaa asiaa, joka sopii hyvin myös tämän hetken kielipoliittiseen tilanteeseen Suomessa: "Lopuksi sopii korostaa sitä, että useimmat "suomenruotsalaisten" nykyisistä johtomiehistä, jotka liikuttavin sanoin puhuvat oikeudesta säilyttää kielensä (ja kansallisuutensa), kuuluvat näihin kerran ja jopa useammankin kerran kielensä ja kansallisuutensa muuttaneisiin sukuihin."
Aateliset suvut: ruotsalaista alkuperää 22 %, suomalaista alkuperää 30 %, muuta alkuperää 48 %.
Aatelittomat suvut: ruotsalaista alkuperää 19 %, suomalaista alkuperää 56 %, muuta alkuperää 25 %.
Linnus on valinnut teokseensa joitakin teoksen julkaisuaikana tärkeinä pitämiään sukuja.
Suomalaisten sukujen alkuperäiset nimet on aikojen kuluessa jossakin vaiheessa muutettu ruotsinkielisiksi.
Muuta alkuperää olevia ruotsinkielisiä sukuja on lähtöisin esim. Saksasta, Venäjältä, Virosta, Ranskasta, Sveitsistä. Linnus kiinnittää huomiota siihen, että suurin osa näistä Euroopasta tulleista suvuista on muuttanut Suomeen vasta 1600- ja 1700-luvuilla ja muistuttaa, että juuri näinä vuosisatoina Ruotsin viralliselta taholta harrastettiin maamme ruotsalaistamista. Nämä suvut suurimmalta osaltaan eivät ole ollenkaan asuneet Ruotsissa, vaan ovat omaksuneet ruotsalaisuutensa Suomessa.
Lopuksi Linnus korostaa asiaa, joka sopii hyvin myös tämän hetken kielipoliittiseen tilanteeseen Suomessa: "Lopuksi sopii korostaa sitä, että useimmat "suomenruotsalaisten" nykyisistä johtomiehistä, jotka liikuttavin sanoin puhuvat oikeudesta säilyttää kielensä (ja kansallisuutensa), kuuluvat näihin kerran ja jopa useammankin kerran kielensä ja kansallisuutensa muuttaneisiin sukuihin."