Ruotsinkielisten tilanne 2040

Keskustelua kielipoliittisista julkaisuista
Viesti
Julkaisija
Hillevi Henanen
Viestit: 2506
Liittynyt: 14.10.2013 20:18

Ruotsinkielisten tilanne 2040

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja Hillevi Henanen » 10.11.2021 11:45

Magma on tilannut ruotsalaiselta yritykseltä tällaisen kartoituksen ja täytyy myöntää, että mielenkiintoista on. Tämä on parin vuoden takaa, ja "ohjeet" ovat varmaan olleet karvasta kalkkia tilaajalle, vaikka niitä toki on paikoin pehmennelty.
En tiedä onko positiivista vai negatiivista kun loppukaneetissa mainitaan, että 30-luvun kielisota loppui vasta oikeaan sotaan.

https://magma.fi/wp-content/uploads/202 ... inland.pdf

Palaan tähän 74-sivuiseen tekeleeseen myöhemmin kunhan saan muutaman päivän vapaata ja käännän ainakin tämän yhteenveto-osion.

SLUTSATSER MOT 2040
PÄÄTELMÄT VUOTEEN 2040

Om de historiska trenderna håller i sig kan vi mot 2040 förvänta oss att:
Jos historialliset trendit jatkuvat muuttumattomina, vuoteen 2040 mennessä voimme odottaa seuraavaa:

Det faktiska behovet av svenskspråkiga lösningar har försvunnit i många delar av södra Finland, då det väntas att alla kan finska eller kan täcka upp med engelska.
Todellinen tarve ruotsinkielisille ratkaisuille on kadonnut monessa osassa Etelä-Suomea, koska kaikkien odotetaan osaavan suomea tai pystyvän paikkaamaan englannilla.

Kollektiva identiteter är viktigare än idag, vilket kan stärka svenskans ställning i det fall de svensktalandes kollektiva orientering går i riktning mot den språkliga gemenskapen, men även verka i dess motsats i det fall identiteten går i finländsk riktning, där finländsk blir detsamma som finsk. På samma sätt kan ett nytt kollektivt finländskt identitetsbygge komma att verka i båda riktningarna.
Yhteiset identiteetit ovat tärkeämpiä kuin tänä päivänä, mikä voi vahvistaa ruotsin kielen asemaa siinä tapauksessa, että ruotsinkielisten kollektiivinen suuntautuminen vie kieliyhteisöä kohti, mutta vaikuttaa myöskin päinvastaiseen suuntaan jos identiteetti menee suomenmaalaiseen suuntaan, jossa suomenmaalainen on yhtä kuin suomalainen. Samalla tavalla voi uusi yhteinen suomenmaalainen identiteetin rakennus vaikuttaa molempiin suuntiin.
Två- och flerspråkighet är mer läsbar och välförstådd än idag, vilket gör att deras språklojalitet blir viktigare då den från det offentligas synvinkel inte kan ”antas” utifrån registren.
Kaksi- ja monikielisyys ovat nykyistä luettavampia ja ymmärrettävämpiä, mikä tarkoittaa, että niiden kieliuskollisuus tulee entistä tärkeämmäksi, koska sitä ei voida "omaksua" julkisen rekisterin näkökulmasta. .
Kommer svenska, sett i antal talande, allt mer bli ett språk i mängden och därmed behöva ”säljas in” som en tillgång för hela Finland, inte bara en individuell eller minoritetsrättighet.
Ruotsista tulee puhujamäärään nähden yhä enemmän kieli muiden joukossa ja täten se on "kaupiteltavava" hyötynä koko Suomelle, ei pelkkänä yksilön tai vähemmistön oikeutena.

SLUTSATSER OCH EFTERORD
JOHTOPÄÄTÖKSET JA JÄLKISANAT

Avslutningsvis vill vi lyfta fram det vi uppfattar som de viktigaste sakförhållandena, trenderna och strategiska osäkerheterna när det gäller det svenska i Finland mot 2040 och där bortom:
Lopuksi haluamme korostaa sitä, mitä pidämme tärkeimpänä siihen liittyvät tosiasiat, trendit ja strategiset epävarmuustekijät koskien ruotsin kietä Suomessa vuoteen 2040 ja sen jälkeen:

Från fritt fall till status quo. Finland har historiskt i mycket stor utsträckning formats av svenska institutioner och det svenska språket, då landet länge varit en del av Sverige och även därefter letts av en till stora delar svenskspråkig elit. Däremot har hela dess 1900-talshistoria karakteriserats som en gradvis avsvenskning, initialt präglat av nya ideal, och senare av att de större städerna, det övre samhällsskiktet och den offentliga sfären kommit att bli allt mer finskspråkiga. En redan från början liten svenskspråkig grupp har därmed över tid blivit allt mindre, och allt mindre betydelsefull. Under de senaste hundra åren har denna process varit som snabbast under mitten av 1900-talet. Sedan dess har dock
utvecklingen av flera skäl avstannat, och såväl antal som andel svenskspråkiga har planat ut.
Vapaasta pudotuksesta status quoon. Suomea ovat historiallisesti erittäin suuressa määrin muokanneet ruotsalaiset instituutiot ja ruotsin kieli, silloin kun maa on pitkään ollut yksi osa Ruotsia ja sen jälkeenkin ollut pääosin ruotsinkielisen eliitin johtama, aluksi uusien aatteiden leimaama, ja myöhemmin siksi että suurimmat kaupungit ja
Sen koko 1900-luvun historiaa on kuitenkin luonnehdittu asteittaiseksi ruotsista luopumiseksi,
Aluksi uudet ihanteet ja myöhemmin suuremmat kaupungit ja ylemmät yhteiskuntaluokat ja julkinen elämä on tullut yhä suomenkielisemmäksi. Alunperinkin pieni ruotsinkielinen ryhmä on siis ajan mittaan menettänyt merkitystään. Viimeisen sadan vuoden ajan tämä prosessi oli nopein 1900-luvun puolivälissä. Sen jälkeen on kuitenkin kehitys pysähtynyt useista syistä ja niin ruotsinkielisten määrä kuin osuuskin tasoittunut.

Alunperinkin pieni ruotsinkielinen ryhmä on siis ajan mittaan menettänyt merkitystään. Viimeisen sadan vuoden ajan tämä prosessi oli nopein 1900-luvun puolivälissä. Sen jälkeen on kuitenkin kehitys pysähtynyt useista syistä ja niin ruotsinkielisten määrä kuin osuuskin tasoittunut.

Lånad tillväxt stärker svenskan. Under många år tenderade tvåspråkiga familjer
att registrera sina barn som finskspråkiga. Idag är situationen den omvända och ca två av tre barn registreras som svenskspråkiga. Detta är en starkt bidragande faktor till att fallet avtagit, och genom denna ”lånade” tillväxt har svenskspråkiga en betydligt högre nativitet än finskspråkiga. Då språkblandade familjer är mer norm än undantag på många håll är denna registrering av barnens språktillhörighet en avgörande faktor för svenskans ställning på sikt.
Lainattu kasvu vahvistaa ruotsia. Monien vuosien ajan kaksikielisillä perheillä oli tapana rekisteröidä lapsensa suomenkielisiksi Nykyään tilanne on päinvastainen ja noin kaksi kolmesta lapsesta on rekisteröity ruotsinkielisiksi. Tämä on vahvasti vaikuttanut tekijä siihen, että väheneminen on hidastunut ja tämän "lainatun" kasvun kautta ruotsinkielisillä on huomattavasti korkeampi syntyvyys kuin suomenkielisillä Koska sekakieliset perheet ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus, on tämä lasten kielikuuluvuuden rekisteröinti yksi ratkaiseva tekijä ruotsin kielen asemalle pitkällä aikavälillä.

Från nationell till lokal minoritet. Om fallet i absoluta tal avstannat, så fortsätter dock trenden mot att svenska alltmer blir ett utpräglat minoritetsspråk. Svensk- och finskspråkiga blandas sakta lokalt, framförallt i södra Finland. I korthet leder detta till att finlandssvenskarna som alltid varit en nationell minoritet i allt högre grad också lever som lokal minoriteter.
Kansallisesta paikalliseksi vähemmistöksi Vaikka väheneminen on pysähtynyt absoluuttisina lukuina, jatkuu kuitenkin suuntaus ruotsin muodostumiseen yhä selvemmäksi vähemmistökieleksi. Ruotsi- ja suomenkieliset sekoittuvat hitaasti paikallisesti, etenkin Etelä-Suomessa. Lyhyesti sanottuna tämä johtaa siihen, että suomenruotsalaiset, jotka ovat aina olleet pääsääntöisesti kansallisena vähemmistönä elävät enenevässä määrin myös paikallisina vähemmistöinä.

Starkt behov av nya svenska rum. Den nya minoritetsstatusen innebär att svenskheten gestaltas på ett annat sätt. Som lokal majoritet är svenskheten "fast" i bemärkelsen att den är naturligt närvarande i den lokala offentliga miljön. Men när svenskan hamnar i minoritetsställning, framförallt en liten sådan, måste svenskheten bli "flytande". För att upprätthålla denna flytande svenskhet krävs nya offentliga svenska rum och dessa uppstår inte av sig själva, utan måste skapas såväl i den fysiska som den digitala verkligheten.
Uusien ruotsalaisten tilojen tarve on kova. Uusi vähemmistöstatus tarkoittaa sitä
että ruotsalaisuus muotoutuu eri tavalla. Paikallisena enemmistönä ruotsalaisuus on "kiinteä" siinä mekityksessä että se on luonnollisesti läsnä paikallisessa julkisessa ympäristössä. Mutta kun ruotsalainen päätyy vähemmistöön, varsinkin pieneen, ruotsalaisuudesta on tultava "kelluva". Tämän kelluvan ruotsalaisuuden säilyttämiseksi tarvitaan uusia julkisia ruotsinkielisiä tiloja, eivätkä ne synny itsestään, vaan niitä on myös luotava niin fyysisessä kuin digitaalisessa todellisuudessa.


Lokal minoritetsstatus stärker finskas ställning bland de svenska. På få och allt färre platser i Finland kan man klara sig på enbart svenska. Det innebär att varje individ som inte planerar att för alltid bo på dessa platser också måste behärska finska. En positiv attityd till tvåspråkighet är därmed ett grundkrav för att flytande svenskhet ska vara möjlig överhuvudtaget.
Ruotsinkielisten paikallinen vähemmistöasema vahvistaa suomalaisten asemaa. Harvoissa paikoissa Suomessa selviää pelkästään ruotsilla. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen yksilön, joka ei aio asua näillä alueilla ikuisesti, on myös hallittava suomen kieli. Positiivinen asenne kaksikielisyyttä kohtaan on siis perusedellytys sille, että kelluva ruotsinkielisyys olisi edes mahdollista.

Tvåspråkigheten är ett tveeggat svärd. Det är på många sätt positivt att vara oberoende. För finlandssvenskar innebär oberoende bland annat att kunna röra sig obehindrat på majoritetsspråket, att vara bra på engelska, och att lätt kunna emigrera till Sverige. En politik inriktad mot att stödja finlandssvenskar som individer bör alltså främja allt detta. Men samtidigt leder en sådan politik till en
potentiell försvagning av svenskans ställning i Finland, då den samtidigt innebär att varje enskild individ blir allt mindre beroende av det svenska språket.

På längre sikt innebär en uppblandning av befolkningen, via tvåspråkighet som norm, därmed att behovet av svenska institutioner blir allt mindre självklart.

Att sätta sig på tvären kan vara kan ibland vara framgångsrik strategi, men är det också det för finlandssvenskarna? Författaren Nassim Taleb talar om den ”lilla minoritetens diktatur”, där mycket små grupper kan få stora majoriteter att ändra sig – ett nutida exempel är hur en liten grupp vegetarianer kan få ett stort sällskap att äta vegetarisk middag. Frågan är dock om detta sätt att ”göra sig omöjlig” är en framgångsrik väg också för finlandssvenskarna? Är risken snarare att en sådan hållning leder till att man gör sig impopulära och därmed genom sin envishet genererar ett motstånd?
Kaksikielisyys on kaksiteräinen miekka On monella tapaa positiivista olla riippumaton. Suomen ruotsalaisille itsenäisyys tarkoittaa muun muassa esteetöntä liikkumista enemmistökielellä, olla hyvä englannissa ja pystyä helposti muuttamaan Ruotsiin. Politiikka, jonka tavoitteena on tukea Suomen ruotsalaisia, pitäisi siksi edistää kaikkea tätä. Mutta samaan aikaan tällainen politiikka johtaa yhteen ruotsinkielisten aseman mahdolliseen heikkenemiseen Suomessa, sillä se tarkoittaa myös sitä jokainen ihminen on yhä vähemmän riippuvainen ruotsin kielestä.

Pitkällä aikavälillä se tarkoittaa väestön sekoittumista kaksikielisyyden kautta ruotsalaisten instituutioiden tarve tulee yhä vähemmän ilmeiseksi.

Hankalaksi heittäytyminen voi joskus olla onnistunut strategia, mutta se onko se sitä myös suomenruotsalaisille? Kirjailija Nassim Taleb puhuu "pienen vähemmistön diktatuurista", jossa hyvin pienet ryhmät voivat muuttaa suuria enemmistöjä - nykyaikainen esimerkki on kuinka pieni ryhmä kasvissyöjiä voi saada suuren seurueen syömään kasvisruokaa päivälliseksi. Kysymys on kuitenkin siitä, onko tämä tapa "tehdä itsensä mahdottomaksi" onnistunut polku myös ruotsinkielisille Suomessa? Onko riski pikemminkin se, että asenne johtaa itsensä epäsuosituksi tekemiseen ja siten itsepäisyys tuottaa vastustusta?


Daghemmen och skolan är svenskans framtid. För barn och unga finns en gemensam svenskspråkig social verklighet även i områden där svenskan inte är lokal norm, nämligen skolan. Skolan verkar också vara vägen in i det svenska språket, då den som börjar i svensk dagvård tenderar att fortsätta resten av sin skolgång inom det svenska systemet. Den svenska skolan har därmed på goda grunder kallats garanten för det svenska i Finland, och oron för konsekvenserna av tvåspråkiga skolor tycks ytterst välgrundad.
Päiväkodit ja koulut ovat ruotsinkielen tulevaisuus. Lapsille ja nuorille on yksi yhteinen ruotsinkielinen sosiaalinen todellisuus myös alueilla, joilla ruotsi ei ole paikallinen normi, nimittäin koulu. Koulu näyttää olevan myös tie ruotsin kieleen, sillä ruotsinkielisessä päiväkodissa aloittaneet jatkavat yleensä lopunkin koulunkäyntinsä ruotsalaisessa järjestelmässä. Ruotsinkielistä koulua on siis hyvin perustein kutsuttu ruotsin kielen takaajaksi Suomessa, ja huoli seurauksista kaksikielisille kouluille vaikuttavat erittäin perustelluilta.

Trots ett sjunkande antal svenska skolor stärker de svenska skolorna successivt sin position gentemot de finska. Flera kommuner har på senare år fått sina första svenska skolor, och överinskrivningen håller i sig och växer till och med något. Man kan ana att många föräldrar, även de som själva är finskspråkiga, ser att en god svenska ökar deras barns livchanser. I sig är detta en tillgång för svenskan i framtiden. Det finns dock en risk med att nätet av svenska skolor blir alltmer grovmaskigt, eftersom tillgänglighet och närhet till svenska skolor är viktig framförallt i områden där skolan är ett av få gemensamma svenska sammanhang.
Huolimatta ruotsalaisten koulujen määrän vähenemisestä, ruotsalaiset koulut vahvistavat vähitellen omaa asemaansa suomalaisiin nähden. Viime vuosina useat kunnat ovat saaneet ensimmäiset ruotsalaiset koulunsa, ja yli-ilmoittautuminen jatkuu ja jopa kasvaa jonkin verran.Voidaan kuvitella, että monet vanhemmat, myös suomenkieliset, katsovat että hyvä ruotsin kieli lisää heidän lastensa elämän mahdollisuuksiaan. Tämä on sinänsä voimavara ruotsin kielelle tulevaisuudessa. On kuitenkin olemassa riski, että ruotsalaisten koulujen verkosto laajenee liian harvaksi, sillä ruotsalaisten koulujen saavutettavuus ja läheisyys ovat tärkeitä erityisesti alueilla, joilla koulu on yksi harvoista ruotsinkielisistä julkisista tiloista.

Medielandskapet – det offentliga rummets akilleshäl. Kultur och media är centrala för att upprätthålla en sammanhållen offentlighet i varje samhälle och för varje samhällsgrupp, så även den finlandssvenska. Särskilt viktig är den för att upprätthålla en fungerande flytande svenskhet för vuxna — en gemensam svenskspråkig i områden där svenskan annars bara finns innanför hemmets dörrar. Sedan länge befinner sig dock traditionell media i en kris utan uppenbara tecken på tillfrisknande, och krisen slår hårdast mot medier med en begränsad potentiell marknad. Häri ligger kanske den största utmaningen vad gäller att upprätthålla en svenskspråkig offentlighet.
Mediamaisema - julkisen tilan akilleen kantapää. Kulttuuri ja media ovat keskeisiä yhtenäisen yhteisön ylläpitämisessä jokaisessa yhteiskunnassa ja kaikillea sosiaaliryhmillä, mukaan lukien suomenruotsalaiset. On erityisen tärkeää ylläpitää aikuisten sujuva ruotsalaisuus - yhteinen ruotsinkielinen julkinen toiminto alueella, joilla ruotsia muuten löytyy vain kodin ovien sisäpuolelta. Perinteinen media on kuitenkin ollut pitkään kriisissä ilman näkyviä merkkejä elpymisestä, ja kriisi iskee pahiten mediaan, jonka markkinointipotentiaali on rajallinen. Tässä on ehkä suurin haaste ruotsinkielisen foorumin ylläpitämisessä.

Språkmångfalden är en game changer. Den två största osäkerhetsfaktorerna inför framtiden är för det första den snabbt växande gruppen finländare som har ett annat modersmål än finska och svenska, och för det andra det allt vanligare bruket av engelska som vardagsspråk på internet.

Redan idag är det så att svenskan inte tappar befolkningsmässigt mot finskan, utan att svenskan, men framför allt finskan, tappar mot andra språkminoriteter. Hur kommer dessa nya finländare att förhålla sig till sina modersmål? Kommer de att assimileras in i de finska och svenska språkgemenskaperna, eller kommer de att försöka etablera egna permanenta språkgemenskaper vid sidan av svenskan och finskan? Politiska beslut och politiskt klimat kommer här att spela avgörande roller för såväl utvecklingen som sådan och effekterna för de svenska språkrättigheterna.
Jo nykyäänkin on niin, että ruotsalainen ei menetä väkilukua suomalaisille, vaan että ruotsi, mutta ennen kaikkea suomi, häviää muille kielivähemmistöille. Miten kohtaavat nämä uudet suomalaiset äidinkielensä? Aikovatko he sulautua suomen- ja ruotsinkielisiin yhteisöihin, tai perustavatko omia pysyviä kieliyhteisöjä suomen ja ruotsin rinnalle Poliittiset päätökset ja poliittinen ilmapiiri ovat tässä ratkaisevassa roolissa sekä kehittymiseen sinänsä että vaikutuksille ruotsin kielen oikeuksiin.

Kanske är mer informella processer ibland ännu viktigare än formella rättigheter. Engelskans framfart samverkar med den ökade mångfalden när det gäller modersmål på ett sätt som gör att förändringar i normer kan komma snabbt.
Utvecklingen är mycket osäker, men om beteenden på internet påverkar beteenden i den fysiska miljön kan det framöver bli ännu ovanligare och därmed svårare att överhuvudtaget ta sig fram på svenska annat än i renodlat och uttalat svenska miljöer.
Ehkä epämuodollisemmat toiminnot ovat joskus jopa tärkeämpiä kuin muodolliset oikeudet. Englannin eteneminen on vaikuttaa yhdessä lisääntyneiden äidinkielten monimuotoisuuden kanssa tavalla, joka mahdollistaa normien muutoksen nopeasti. Kehitys on hyvin epävarmaa, mutta jos Internetissä käyttäytyminen vaikuttaa käyttäytymiseen fyysisessä ympäristössä, siitä voi tulevaisuudessa tulla entistä epätavallisempaa ja siten vaikeampaa ylipäätään liikkua ruotsiksi muullakin kuin puhtaasti ruotsinkielisissä ympäristöissä.

Jakten på den enande nyttan. I en framtid när de svensktalande parkerat kring 5% av befolkningen och de svenskspråkiga är i praktiken en minoritet bland andra samtidigt som allt färre områden har en svenskspråkig lokal majoritet, kan det bli svårt att hävda nationalspråkstatus på historiska grunder. I det fallet behöver man
hitta nya argument för svenskans ställning och sälja in det svenska språket och dess, för den flytande svenskhetens nödvändiga, institutioner både till den finlandssvenska befolkningen – som ju inte längre är beroende av vare sig språk eller institutioner – och till resten av Finland.

Yhdistävän hyödyn etsintä Tulevaisuudessa, kun ruotsinkieliset pysähtyvät noin
5 %:iin väestöstä ja käytännössä ruotsinkieliset ovat yksi vähemmistö muiden joukossa samaan aikaan kun yhä harvemmilla alueilla on ruotsinkielinen enemmistö, voi olla vaikeaa vaatia kansalliskielistatusta historiallisin perustein. Siinä tapauksessa tarvitaan uusia argumentteja ruotsin asemalle ja myydä ruotsin kieltä ja kelluvan ruotsin ylläpitoon tarvittavat laitokset ruotsin sekä suomenruotsalaiselle väestölle - joka ei ole enää riippuvainen kummastakaan kielestä tai instituutioista - että muulle Suomelle.


Argument på basis av individuella rättigheter kommer då att ha sina svagheter, och argument på basis av språkgemenskapens kollektiva rättigheter kommer att utmanas av att andra språkgrupper kan hävda samma kollektiva rättigheter. Om svenskan alls ska ha en plats i det offentliga rummet i Finland om en generation
eller två, hänger det sannolikt på att man kan visa på nytta för landet — att det är en tillgång för hela Finland.
För 80 år sedan satte kriget punkt för 1930-talets språkstrider. Idag tyder mycket på att vi befinner oss i en liknande period av polarisering och motsättningar. Frågan är vad som denna gång kan katalysera en enande nytta som även skulle vara välgörande för det svenska i Finland?
Yksilön oikeuksiin perustuvilla väitteillä on silloin heikkoutensa ja kieliyhteisön kollektiivisiin oikeuksiin perustuvien argumenttien haasteena on se, että muut kieliryhmät voivat vaatia samoja kollektiivisia oikeuksia. Jos ruotsilla tulee ylipäätään olemaan paikka julkisessa tilassa Suomessa yhden tai kahden sukupolven kuluttua, se riippuu luultavasti siitä pystytäänkö se osoittamaan hyödyksi maalle - että se on voimavara koko Suomelle.
80 vuotta sitten sota lopetti 1930-luvun kielitaistelut. Nykyään on monia merkkejä siitä, että olemme samanlaisessa polarisaation ja ristiriitojen jaksossa. Kysymys on mikä tänä aikanä voi katalysoida yhdistävän hyödyn joka myös hyödyttäisi Suomen ruotsia?
Viimeksi muokannut Hillevi Henanen, 11.01.2022 19:37. Yhteensä muokattu 4 kertaa.

Hillevi Henanen
Viestit: 2506
Liittynyt: 14.10.2013 20:18

Re: Ruotsinkielisten tilanne 2040

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja Hillevi Henanen » 13.11.2021 21:06

Ulkopuolisen näkemyksen mukaan

-vuoteen 2040 mennessä todellinen ruotsinkielisten palvelujen tarve on Etelä-Suomesta kadonnut lähes kokonaan.
Onkohan näille tutkijoille painotettu sitä, että ruotsinkielisiä leviää nimenomaan suomenkielisiin kuntiin lisäksi nykyiseen 0,4%:n vähemmistöön.
Kun keskimäärin 157 ruotsinkielistä jaetaan vuosittain 260 kuntaan, niin ei se paljon hetkauta.
Suomenkieliset kunnat ovat siis saaneet 10 vuodessa ruotsinkielisiä +1575, kaksikieliten suomienemmistöisten kuntien muutos samassa ajassa -462 ja ruotsienemmistöisten kuntien saldo -5210.
Ilmeisesti he olivat tietoisia siitä, että ruotsinkielisiä kannattaakin tutkia nimenomaan 5%:n surureunuksella kun 95%:n alueella ei ole paljon tutkimista.

Ei siis tarvitse odottaa tulevaisuutta että ruotsista tulisi yksi vähemmistökieli muiden vähemmistökielten joukkoon, koska se on sitä jo 95%:ssa maata neljänneksi puhutuimpana kielenä.
Tutkimuksen tekijä neuvoo, että koska ruotsi on puhujamäärään nähden yhä enemmän kieli muiden joukossa, niin se on "kaupiteltavava" hyötynä koko Suomelle, ei pelkkänä yksilön tai vähemmistön oikeutena.
(Tätä ei pakkoruotsittajat olisi itse hoksanneet koskaan. Ihmetellevät vaan, että mikä on kun ei pakkolahjaruotsi kelpaa. Tuosta tulee vielä pitkä sana ennen kuin tämä riihi on puituna HH)
Nyt vaan kielilähettiläätkin kouluihin keräämään kylvämäänsä satoa 74%:n vastustuksesta on hyvä aloittaa, vaikka tällä tutkimuskerralla on yritetty olla viisaampia kuin 2014 ja pitää suomenkieliset yliopistot tukimuksen ulkopuolella.

Koko 1900-luvun historiaa on luonnehdittu asteittaisena ruotsista luopumisena.

Lainattu kasvu vahvistaa ruotsia.
Monien vuosien ajan kaksikielisillä perheillä oli tapana rekisteröidä lapsensa suomenkielisiksi. Nykyään tilanne on päinvastainen ja noin kaksi kolmesta lapsesta on rekisteröity ruotsinkielisiksi. Tämä on vahvasti vaikuttanut tekijä siihen, että väheneminen on hidastunut ja tämän "lainatun" kasvun kautta ruotsinkielisillä on huomattavasti korkeampi syntyvyys kuin suomenkielisillä (Missähän se hidastuminen näkyy, kun luvuissa ei näy HH) Koska sekakieliset perheet ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus, on tämä lasten kielikuuluvuuden rekisteröinti yksi ratkaiseva tekijä ruotsin kielen asemalle pitkällä aikavälillä.

Päiväkodit ja koulut ovat ruotsinkielen tulevaisuus. Lapsille ja nuorille on yksi yhteinen ruotsinkielinen sosiaalinen todellisuus myös alueilla, joilla ruotsi ei ole paikallinen normi, nimittäin koulu. Koulu näyttää olevan myös tie ruotsin kieleen, sillä ruotsinkielisessä päiväkodissa aloittaneet jatkavat yleensä lopunkin koulunkäyntinsä ruotsalaisessa järjestelmässä. Ruotsinkielistä koulua on siis hyvin perustein kutsuttu ruotsin kielen takaajaksi Suomessa, ja huoli seurauksista kaksikielisille kouluille vaikuttavat erittäin perustelluilta. (Miten pesunkestävää tämä päälleliimattu ruotsinkielisyys on? Kun tämä oheneva ruotsinkielisyys ei riitä edes ruotsinkielisiin perheisiin syntyneille, niin miten hyvin se pysyy näiden muiden kotikielten pinnassa, sittenkään vaikka tarhaan mennessä olisi ensin ilmoittauduttu ruotsinkielisiksi? HH)

Huolimatta ruotsalaisten koulujen määrän vähenemisestä, ruotsalaiset koulut vahvistavat vähitellen omaa asemaansa suomalaisiin nähden. Viime vuosina useat kunnat ovat saaneet ensimmäiset ruotsalaiset koulunsa, ja yli-ilmoittautuminen jatkuu ja jopa kasvaa jonkin verran.Voidaan kuvitella, että monet vanhemmat, myös suomenkieliset, katsovat että hyvä ruotsin kieli lisää heidän lastensa elämän mahdollisuuksiaan. Tämä on sinänsä voimavara ruotsin kielelle tulevaisuudessa. (Täyttä sååpaa! HH)
On kuitenkin olemassa riski, että ruotsalaisten koulujen verkosto laajenee liian harvaksi, sillä ruotsalaisten koulujen saavutettavuus ja läheisyys ovat tärkeitä erityisesti alueilla, joilla koulu on yksi harvoista ruotsinkielisistä julkisista tiloista. (Eivät sitten ole luetelleet näitä runsaita uusia ruotsinkielsiä kouluja, että pystyisi hiukan tsekkaamaan lasten koulumatkojen pituuksia! 100 km on lienee kuitenkin lyhtyt matka suurimmassa osassa Suomea. Miten olisi Kanadan malli? Yli-ilmoittautuminen on liian suuri sana tässä yhteydessä. Kun 1 lapsi ilmoittautuu, on yli-ilmoittautumien toteutunut jo moninkertaisesti lähes koko Suomen alueella jossa nk. ruotsinkielisiä on joka 250:s HH)

Kaksikielisyys on kaksiteräinen miekka
On monella tapaa positiivista olla riippumaton. Suomen ruotsalaisille itsenäisyys tarkoittaa muun muassa esteetöntä liikkumista enemmistökielellä, hyvää englannin taitoa ja Ruotsiin muuttamisen helppoutta. Politiikka, jonka tavoitteena on tukea Suomen ruotsalaisia, pitäisi siksi edistää kaikkea tätä. Mutta samaan aikaan tällainen politiikka johtaa myös ruotsinkielisten aseman mahdolliseen heikkenemiseen Suomessa, sillä se tarkoittaa myös sitä, että jokainen ihminen on yhä vähemmän riippuvainen ruotsin kielestä. (Suo siellä, vetelä täällä. HH)
Ruotsin- ja suomenkieliset sekoittuvat hitaasti paikallisesti, etenkin Etelä-Suomessa. Lyhyesti sanottuna tämä johtaa siihen, että suomenruotsalaiset, jotka ovat aina olleet pääsääntöisesti kansallisena vähemmistönä elävät enenevässä määrin myös paikallisina vähemmistöinä.

Pitkällä aikavälillä se tarkoittaa väestön sekoittumista kaksikielisyyden kautta ja ruotsalaisten instituutioiden tarve tulee yhä vähemmän ilmeiseksi.

Hankalaksi heittäytyminen voi joskus olla onnistunut strategia, mutta se onko se sitä myös suomenruotsalaisille? Kirjailija Nassim Taleb puhuu "pienen vähemmistön diktatuurista", jossa hyvin pienet ryhmät voivat muuttaa suuria enemmistöjä - nykyaikainen esimerkki on kuinka pieni ryhmä kasvissyöjiä voi saada suuren seurueen syömään kasvisruokaa päivälliseksi. Kysymys on kuitenkin siitä, onko tämä tapa "tehdä itsensä mahdottomaksi" onnistunut polku myös ruotsinkielisille Suomessa? Onko riski pikemminkin se, että asenne johtaa itsensä epäsuosituksi tekemiseen ja siten itsepäisyys tuottaa vastustusta?
(Tämä vaihtoehto virittää riemastuttavia mielikuvia päähäni! HH)

Mediaympäristö - julkisen tilan akilleen kantapää. Kulttuuri ja media ovat keskeisiä yhtenäisen yhteisön ylläpitämisessä jokaisessa yhteiskunnassa ja kaikillea sosiaaliryhmillä, mukaan lukien suomenruotsalaiset. On erityisen tärkeää ylläpitää aikuisten ruotsinkielisyys - yhteinen ruotsinkielinen julkinen toiminto alueella, joilla ruotsia muuten löytyy vain kodin ovien sisäpuolelta. Perinteinen media on kuitenkin ollut pitkään kriisissä ilman näkyviä merkkejä elpymisestä, ja kriisi iskee pahiten mediaan, jonka markkinointipotentiaali on rajallinen. Tässä on ehkä suurin haaste ruotsinkielisen foorumin ylläpitämisessä.

Ruotsin- ja suomenkieliset sekoittuvat hitaasti paikallisesti, etenkin Etelä-Suomessa. Lyhyesti sanottuna tämä johtaa siihen, että suomenruotsalaiset, jotka ovat aina olleet pääsääntöisesti kansallisena vähemmistönä elävät enenevässä määrin myös paikallisina vähemmistöinä.

Ruotsinkielisten paikallinen vähemmistöasema vahvistaa suomenkielisten asemaa. Harvoissa paikoissa Suomessa selviää pelkästään ruotsilla. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen yksilön, joka ei aio asua näillä alueilla ikuisesti, on myös hallittava suomen kieli. Positiivinen asenne kaksikielisyyttä kohtaan on siis perusedellytys sille, että kelluva (hyvin pienen vähemmistön) ruotsinkielisyys olisi edes mahdollista.

Monikielistyminen muuttaa tilanteen. Kaksi suurinta epävarmuustekijää tulevaisuudessa ovat ensinnäkin kasvava ryhmä suomenmaalaisia joilla on joku muu kotikieli kuin suomi tai ruotsi ja toisekseen yhä yleistyvä englannin käyttö arkikielenä internetissä.

Jo nykyäänkin on niin, että ruotsalainen ei menetä väkilukua suomalaisille, vaan että ruotsi, mutta ennen kaikkea suomi, häviää muille kielivähemmistöille. Miten kohtaavat nämä uudet suomalaiset äidinkielensä? Aikovatko he sulautua suomen- ja ruotsinkielisiin yhteisöihin, tai perustavatko omia pysyviä kieliyhteisöjä suomen ja ruotsin rinnalle Poliittiset päätökset ja poliittinen ilmapiiri ovat tässä ratkaisevassa roolissa sekä kehittymiseen sinänsä että vaikutuksille ruotsin kielen oikeuksiin.
Viimeisten 10 vuoden aikana suomenkielisten määrä Manner-Suomessa on vähentynyt 46867 henkilöä eli -0,9%, kun taas ruotsinkielisten määrä on vähentynyt 4367 henkilöä eli -1,6%. Tottamooses, suomenkielisiä on vähentynyt yli kymmenkertainen määrä ruotsinkielisiin nähden! Ymmärrän myös miksi maahanmuuttajista ei haluta puhua. Heidän määränsä on noussut 10 vuodessa 225810 kpl, eli lähes saman verran kuin suruja on Manner-Suomessa kaiken kaikkiaan. Posenteissa siiis +100,6%.

Ehkä epämuodollisemmat toiminnot ovat joskus jopa tärkeämpiä kuin muodolliset oikeudet. Englannin eteneminen on vaikuttaa yhdessä lisääntyneiden äidinkielten monimuotoisuuden kanssa tavalla, joka mahdollistaa normien muutoksen nopeasti. Kehitys on hyvin epävarmaa, mutta jos Internetissä käyttäytyminen vaikuttaa käyttäytymiseen fyysisessä ympäristössä, ruotsin käyttämisestä voi tulevaisuudessa tulla entistä epätavallisempaa ja siten vaikeampaa ylipäätään liikkua ruotsiksi muullakin kuin puhtaasti ruotsinkielisissä ympäristöissä.

Yhdistävän hyödyn etsintä Tulevaisuudessa, kun ruotsinkieliset pysähtyvät noin 5 %:iin väestöstä ja käytännössä ruotsinkieliset ovat yksi vähemmistö muiden joukossa samaan aikaan kun yhä harvemmilla alueilla on ruotsinkielinen enemmistö, voi olla vaikeaa vaatia kansalliskielistatusta historiallisin perustein. (Eivät selvästi ole sisäistäneet mihin meidän surut pystyy! HH)
Siinä tapauksessa tarvitaan uusia argumentteja ruotsin asemalle ja myydä ruotsin kieltä ja kelluvan ruotsin ylläpitoon tarvittavat laitokset ruotsin sekä suomenruotsalaiselle väestölle - joka ei ole enää riippuvainen kummastakaan kielestä tai instituutioista - että muulle Suomelle.
Vapaa käännös: Myykää koko p.... kalliilla vielä tyhmemmille, koska ruotsinne on muuttunut tarpeettomaksi. Käännösedotuksia otetaan vastaan.
Yksilön oikeuksiin perustuvilla väitteillä on heikkoutensa ja kieliyhteisön kollektiivisiin oikeuksiin perustuvien argumenttien haasteena on se, että muut kieliryhmät voivat vaatia samoja kollektiivisia oikeuksia. Jos ruotsilla tulee ylipäätään olemaan paikka julkisessa tilassa Suomessa yhden tai kahden sukupolven kuluttua, se riippuu luultavasti siitä pystytäänkö se osoittamaan hyödyksi maalle - että se on voimavara koko Suomelle.

80 vuotta sitten sota lopetti 1930-luvun kielitaistelut. Nykyään on monia merkkejä siitä, että olemme samanlaisessa polarisaation ja ristiriitojen jaksossa. Kysymys on mikä tänä aikanä voi käynnistää yhdistävän hyödyn joka myös hyödyttäisi Suomen ruotsia?
Viimeksi muokannut Hillevi Henanen, 14.11.2021 17:10. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

TK
Viestit: 2509
Liittynyt: 19.11.2008 01:26

Re: Ruotsinkielisten tilanne 2040

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja TK » 14.11.2021 04:49

Tilanne on jo nyt sellainen, jollaiseksi raportti ennustaa ruotsinkielisten tilannetta 2040:

- vain rantaruotsalaisten alueella, surureunuksella, löytyy aidosti ruotsinkielisiä alueita.
- suomenkielisissä kunnissa ja Etelä-Suomen suorimmissa kaupungeissa, joita väkisin pidetään leikki-kaksikielisinä, kaikki surut osaavat suomea sujuvasti.
- todellinen kaksikielisyys on käytännössä suomi + englanti kaksikielisyyttä
- - Suomeen on syntynyt useita kielivähemmistöjä, surut ovat vain yksi pieni kielivähemmistö muiden kielivähemmistöjen joukossa
- tämän päivän koululaiset ymmärtävät jo hyvin, että pakkoruotsista ei ole heille mitään todellista hyötyä elämässä

Ei mikään ihme, että tämä raportti on yritetty pitää piilossa medialta.

Hillevi Henanen
Viestit: 2506
Liittynyt: 14.10.2013 20:18

Re: Ruotsinkielisten tilanne 2040

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja Hillevi Henanen » 15.11.2021 01:36

https://www.youtube.com/watch?v=rxkcjRNIi0c

On noi nauranu paikkojaan repien kun tätä toimeksiantoa on niille esitelty, mutta hienosti ovat vastauksensa muotoilleet ja paketoineet.
Tilanne sinänsä on ollut täysin selvä jo vuosia, ja ainoat joilla on ollut vaikeuksia sen käsittämisessä, ovat surut itse.

Hillevi Henanen
Viestit: 2506
Liittynyt: 14.10.2013 20:18

Re: Ruotsinkielisten tilanne 2040

#5 Lukematon viesti Kirjoittaja Hillevi Henanen » 16.11.2021 09:24

Käykää ihmeessä kurkkailemassa tuota videota.

Heitin sinne kommentinkin, että heiltä on jotain pientä unohtunut, nimittäin 95% Suomesta.
https://www.youtube.com/watch?v=rxkcjRNIi0c

TK
Viestit: 2509
Liittynyt: 19.11.2008 01:26

Re: Ruotsinkielisten tilanne 2040

#6 Lukematon viesti Kirjoittaja TK » 16.11.2021 15:47

HH, tästä ruotsinkielisten tilanteesta tuotettu teksti ja tuo video olisivat hyvää materiaalia jollekin toimittajalle, joka uskaltautuisi käsittelemään pakkoruotsi-ongelmaa. Tähän voisi lisätä Iltalehden jutusta alkaneen pienen puheenvirran, jossa haluttaisiin mamuille vapautus pakkoruotsista. Lisäksi tulisi vielä hallituksen suunnitelma palauttaa pakkoruotsi pakolliseksi yo-kirjoituksiin. Olisi itse asiassa paljonkin materiaalia koossa rohkealle toimittajalle. Oletko ajatellut tekstailua toimittajien suuntaan? Tai mahdollisesti niin jo tehnyt.
Luonnollisesti myös Suomalaisuuden Liitto voisi tehdä tästä hyvän videokoosteen haastatteluineen. Mutta mahtaako niillä olla resursseja ja osaajia tarpeeksi.

Tästä ko. videosta löytyy hyviä kuvia. Esim. "skilda världar i Svenskfinland". Pystyisitkö tekemään tästä kuvakaappauksen?

Hillevi Henanen
Viestit: 2506
Liittynyt: 14.10.2013 20:18

Re: Ruotsinkielisten tilanne 2040

#7 Lukematon viesti Kirjoittaja Hillevi Henanen » 16.11.2021 18:33

Sitä on vaikea tehdä kun se pitäisi tapahtua nimettömänä. Täytyisi ensin löytää Luotettava toimittaja, koska en voi uhrata perhettäni. Kuvakaappaus varmaan onnistuu.

Vastaa Viestiin