Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu

Keskustelua kielipoliittisista julkaisuista
Viesti
Julkaisija
TK
Viestit: 2509
Liittynyt: 19.11.2008 01:26

Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja TK » 24.04.2014 12:46

Kirja Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu, suomenkielisten näkökulma kielipolitiikkaan, kirjoittaja Ilmari Rostila:

http://www.suomenperusta.fi/wp-content/ ... pdf-11.pdf

Opiskelija
Viestit: 169
Liittynyt: 22.06.2010 21:21

Re: Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja Opiskelija » 24.04.2014 13:20

No mutta! Täytyypä perehtyä. Hyvältä vaikuttaa. Toivottavasti tässä on nyt niitä vaihtoehtoja, joita pakkoruotsin kannattajat ovat peräänkuuluttaneet (joita ei muka ole jo ollut, ja joita muka pitää esittää ennen kuin pakkoruotsista voidaan luopua).

NRR
Viestit: 9791
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 24.04.2014 13:51

Kieltenopettajat kuulemma "tyrmäävät" kirjan:
http://www.hs.fi/politiikka/Kieltenopet ... 8305641019

EDIT: Otin tekstini pois, sillä koko asetelma on järjetön: Toimittaja, joka ei ole ehtinyt lukea koko kirjaa, on laatinut muutaman kohdan tiivistelmän, johon hän hakee kommentit kieltenopettajien puheenjohtajalta, joka sattuu olemaan ruotsinopettaja ja joka ei myöskään ole lukenut kirjaa. Sitten tulee jotain liturgiaa, joka muka "tyrmää" sen, mitä sen paremmin toimittaja kuin haastateltukaan ei ole lukenut.
Viimeksi muokannut NRR, 24.04.2014 21:55. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Hannu Jussi
Viestit: 1108
Liittynyt: 02.04.2011 19:32

Re: Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja Hannu Jussi » 24.04.2014 13:54

Sampo Terhon blogista löytyi viisas vastaus, jonka laitoin kokonaisuudessaan sitä blogia käsittelevään juttuun. Kannattaa lukea.

Tässä esimakua, vaan ei paras, mutta kuitenkin

"Tämä suomenkielisten enemmistöasema on poistettu kielipolitiikasta RKP:n toivomuksesta ja tilalle on laitettu "toinen kotimainen" eli demokratia on poistettu. Nyt sitten jotkut selittelevät, että demokratian tuominen Suomen kielipolitiikkaan tarvitsee jotain "riittävän hyvää tilalle", ennen kuin demokratia voidaan hyväksyä. Demokratia itsessään on se "riittävän hyvä" eli se, että enemmistö tunnustetaan enemmistöksi ja enemmistö voi opiskella sitä, mistä on hyötyä eikä sitä, mitä vähemmistö haluaa."

NRR
Viestit: 9791
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu

#5 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 24.04.2014 14:17

Rostilan puheen viimemetreillä hän painottaa, että kyse on suomenkielisen väestön oikeuksista, tämä on nostettava keskustelun lähtökohdaksi.

http://uutiset.perussuomalaiset.fi/suom ... um=twitter

PS. Poriin on tulossa kesällä keskustelu Suomi Areenalle samasta aiheesta - HYVÄ!

NRR
Viestit: 9791
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu

#6 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 01.05.2014 19:42

Otteita Rostilan kirjan ensimmäisestä luvusta


- Valtion politiikassa kaksi kansalliskieltä esitetään mahdollisuuksina ja hyötyinä --- Näkemättä jää ruotsin pakollisuuden yksilöille ja suomenkieliselle yhteisölle aiheuttamat hyvinvointitappiot. Miksi näin? Taustalla näyttäisi olevan selvästi vanhentunut ajatus pohjoismaisesta yhteisöstä ja yhteistyöstä ja sen merkityksestä.
@}--`--,----


- Suomen kielipolitiikan iso ja suurelta osin vaiettu kysymys koskee suomenkielisten todellista ruotsin osaamisen tarvetta. Sekä suomenkielisillä että ruotsinkielisillä toisen kotimaisen osaamisen tarve koostuu periaatteessa kahdesta osasta. Ensimmäinen osa on käytännöllinen osaamisen tarve (kielen käytettävyys) ja toinen osa on lailla säädetty osaamisen tarve. Suomenkielisten kohdalla toisen kotimaisen (ruotsin) osaamisen tarve perustuu keskeisesti lakeihin ja tutkintoja koskeviin säädöksiin. Säädöksiin perustuva ruotsin osaamisvaatimus on selvästi suurempi kuin käytännöllinen ruotsin osaamisen tarve. Ruotsinkielisen kohdalla tällaista epäsuhtaa ei ole.
@}--`--,----


- Kieliryhmien erilaisesta kohtelusta ei puhuta virallisissa yhteyksissä, vaan kysymys ohitetaan, kielletään ja torjutaan. Tätä varten kehitetään aaterakennelmia ja opinkappaleita, joiden avulla epäsuhtaa yritetään ”noitua” näkymättömiin. Uusin esimerkki on yritys johtaa perustuslaista maan suomenkielistä väestöä varten sellainen yleissivistyksen käsite, johon sisältyy ruotsin osaaminen. Muualla maailmassa yleissivistys liitetään yleisiin käytännöllisiin osaamistarpeisiin tai siihen, että yksilö saa yhteyden koko ihmiskunnan kulttuuriin ja sen saavutuksiin.


- Käytettävyyttä ja arkea ajatellen useimmille suomenkieliselle ruotsi ei ole ”toinen kotimainen”, vaan vieras kieli muiden kielten rinnalla. Ongelman asiasta tekee se, että suomea puhuvien etäisyys virallisesta kielipoliittisesta käsityksestä on suurempi kuin ruotsia puhuvien. Suomenkielisten ”toisen kotimaisen” käytettävyyttä koskeva todellisuus on niin kaukana virallisesta käsityksestä, että suomenkielisten näkökulmasta virallinen totuus on pikemminkin kuvitelma kuin todellisuutta.
@}--`--,----


- Tarpeellista kielitaitoa määriteltäessä tulee lähtökohdaksi ottaa yksilöiden itse ilmaisemat tarpeet --- Nämä tarpeet nousevat yksilöiden ja perheiden reaalitodellisuudesta, johon kuuluvat työelämän ja talouden kehitys, yhteiskunnan ja kulttuurin kehitys sekä kansainvälinen vuorovaikutus ja sen vaatimukset. Suomenkielisen ja ruotsinkielisen väestön tarpeita ”eri kieliä puhuvien kontaktien määrän ja laadun muuttuessa” tulisi tarkastella samoilla perusteilla. Perusteena tulisi olla kielten, myös toisen kotimaisen kielen, oppimisesta saavutettava käytännöllinen hyöty ja yleissivistys osallisuutena ihmiskunnan tieteen ja taiteen saavutuksiin. Käytännöllisen hyödyn yksilöt ja perheet osaavat parhaiten itse tunnistaa ja valita tältä pohjalta opiskeltavat kielet.
@}--`--,----


- Aina ei enää edes muisteta, että toisen kotimaisen kielen määrääminen pakolliseksi sekä peruskoulussa että lukiossa ”on ollut puhtaasti poliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei otettu huomioon pedagogisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia”. Kysymys on lähes viisikymmentä vuotta kestäneestä yhteiskunnallisesta kokeilusta, johon ajauduttiin ja jonka kohteena maan suomenkielinen väestö on ollut.
@}--`--,----


- Ruotsinkieliset suomalaiset ja suomenkieliset suomalaiset ovat yhtä järkeviä olentoja, jotka kykenevät tarkastelemaan kielten opiskelua omalta kannaltaan yhtä järkevästi. --- Suhtautumista ruotsin tai suomen opiskeluun ei määritä ensisijaisesti esimerkiksi niin sanottu kieli-ilmapiiri. Kieli-ilmapiiri johtuu enemmän ihmisten kokemuksista kuin on niiden syy. --- Kyse on kielen opiskeluun käytetyn panostuksen sekä käytettävissä olevien ajallisten ja muiden resurssien suuntaamisen mielekkyydestä ajatellen mahdollisia hyötyjä, rajoituksia tai haittoja. --- Virallinen käsitys Suomen kahdesta kansalliskielestä lähtee siitä, että kotimaiset kielet ovat molemmille kieliryhmille yhtä tärkeitä käytännössä, mikä perustelee kotimaisten kielten pakollisuutta. Kun virallinen totuus on alkanut horjua, sitä on pitänyt terästää. Poliittisen järjestelmän ohjauksessa julkinen hallinto, kuten kouluviranomaiset, ovat ryhtyneet tekemään pitkälle meneviä tulkintoja suomen ja ruotsin asemasta kansalliskielinä.
@}--`--,----


- Missä tehtävissä oikeasti tarvitaan ruotsin osaamista? Kielipolitiikan kuvitelmat ja todellisuus ovat kaukana toisistaan, ja siksi todellisuus yritetään saada näyttämään mieleiseltä. Esimerkkien valossa osoitetaan, miten valtion viranomaiset suurentelevat järjestelmällisesti ruotsin osaamisen tarvetta yhteiskunnassa ja työelämässä.
@}--`--,----


- Mitä tarkoittaa Suomen valtion kaksikielisyys niin, että otetaan huomioon myös suomenkielisten näkökulma ja tarpeet? Onko Suomen muututtava yksikieliseksi valtioksi, jolloin ruotsilla olisi vähemmistökielen asema? Tulevaisuutta on vaikea tietää. Varmaa on vain se, että ruotsin asema kansalliskielenä voi säilyä, jos suomenkielisille suodaan kielten opiskelua koskeva vapaus.
@}--`--,----

NRR
Viestit: 9791
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu

#7 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 01.05.2014 19:42

Rostilan kirjan kakkosluvussa on jakso, jossa kuvataan muiden maiden kieltenopetusta (alkuperäinen teksti sisältää viitteitä):

Viime vuosina eurooppalaiseen kielipolitiikkaan on ajettu periaatetta, jonka mukaan koko ikäluokka opiskelee kahta itselle vierasta kieltä. Näin useissa Euroopan maissa peruskouluikäisten on opiskeltava kahta itselle vierasta kieltä. Joissakin maissa on nimetty yksi pakollinen kieli, ja useimmiten tämä kieli on englanti. ---

Onkin tärkeää tehdä ero pakollisten kielten (määrän) ja nimettyjen pakollisten kielten välillä. --- nimetty pakollisuus on hyvin harvinaista, eikä se koske – Suomea lukuun ottamatta – oman maan vähemmistökieltä.
@}--`--,----

--- Suomenkielisten ongelma Suomessa on se, että -- Toista kieltä ei voi itse valita, kuten muissa maissa. Niissä Euroopan maissa, joissa pakollisia opiskelijalle vieraita kieliä on nimetty, nämä kielet ovat suuria eurooppalaisia tai maailman kieliä, kuten englanti ja ranska. Vain todella harvoissa poikkeustapauksissa toinen pakollinen kieli on nimetty. Vähemmistön kieltä, ellei tämä ole suuri kieli, ei opiskella pakollisena nimettynä kielenä missään. Esimerkiksi Belgiassa hollanninkielisen väestön on opiskeltava ranskaa, mutta ranskankielisen enemmistön ei ole pakko opiskella hollantia.
@}--`--,----

Onko edellä todetusta poikkeuksia?

- Pienessä Luxemburgissa, joka on suurten eurooppalaisten valtioiden Saksan ja Ranskan ympäröimä, puhutaan kotikieltä, joka on lähellä toisen naapurimaan kieltä, ja siellä opiskellaan sekä ranskaa että saksaa pakollisina kielinä.
- Islannissa on englannin lisäksi myös tanska (nimetty) pakollinen kieli. Tanska on koko Islannin väestölle samassa määrin tuttu tai vieras kieli – ja itse asiassa kuitenkin islannin sukuinen kieli. Lisäksi maa on pienuutensa vuoksi riippuvainen tanskalaisesta korkeammasta koulutuksesta. Islanti on Suomeen nähden vertailukelvoton, koska Suomessa ruotsi on pienen vähemmistön äidinkieli ja Suomessa on omakielinen laaja korkeakoululaitos.
- Irlannissa iirin kieli on nimetty pakollinen kieli. Iirin kieli on perinteen näkökulmasta irlantilaisten oma alkuperäinen äidinkieli. Tästä ei ole alkuperäisten irlantilaisten keskuudessa mitään kiistaa. Iirin kieli on siten täysin riidattomasti äidinkieleksi rinnastettavissa oleva kieli, jonka irlantilaiset historiallisista (kolonialistisista) syistä ovat menettäneet. Iirin kielen opiskelu liittyy siis etnis-kulttuurisiin pyrkimyksiin elvyttää
omaa perinnettä. Kukaan ei väitä, että ruotsi olisi tässä merkityksessä suomea puhuvan väestön alkuperäinen kieli.

---

Opiskellakseen kahta maailmankieltä suomenkielisen on opiskeltava kolmea itselle vierasta kieltä. Mikään muukielellinen väestö ei ole vastaavassa asemassa.
@}--`--,----

---

Erityisesti suomenkielisten poikien kannalta tilanne on Ruotsiin verrattuna raskas. Suomenkielinen poika ei saa oppivelvollisuuttaan suoritetuksi opiskelematta kahta itselle vierasta kieltä koulun loppuun asti. Ruotsalaisen pojan sen sijaan ei ole pakko opiskella (toista) itselle vierasta kieltä, ja mikäli hän valitsee opiskelun, hän voi sen myös vapaasti lopettaa, mikäli aine tuntuu raskaalta. Näin moni myös tekee. Esimerkiksi lukuvuonna 2010–2011 kuudennen vuosiluokan pojista Ruotsissa 69,7% opiskeli englannin lisäksi jotain vierasta kieltä, mutta 9. vuosiluokan pojista vain 61,4 %. Pudotusta on siis peräti 8,3 prosenttiyksikköä. Lukujen voidaan tulkita kertovan suuntaa-antavasti keskeyttäneiden määrästä. ---

Kun muualla Pohjoismaissa otetaan joustavasti huomioon opiskelijoiden taipumukset ja motivaatio kielten opiskeluun, niin Suomessa koululaisia ja vanhempia pakotetaan ja syyllistetään. Koulun kielteinen asenne kohdistuu erityisesti poikiin. ---
@}--`--,----

Suomen koulun kielipainotteinen raskaus on monien kohdalla arveluttava asia, kun ajatellaan muiden tärkeiden aineiden, kuten äidinkielen, osaamista. Esimerkiksi Ruotsissa on mahdollista vaihtaa toisen vieraan kielen opinnot oman äidinkielen lisätunteihin. Äidinkieli on monin tavoin kulttuurin perusta, merkitysten ensisijainen kantaja ja välittäjä. Kuten Kari Sajavaara on todennut, ”oppiminen ja henkinen kasvu perustuvat ratkaisevasti äidinkielen hallintaan. Äidinkielestä riippuu pitkälti se, miten ihminen kykenee tietojen hankintaan, analysointiin ja käsittelyyn ja miten hän pystyy ilmaisemaan, argumentoimaan, tulkitsemaan ja arvioimaan tietoja. Äidinkieli on myös se perusta, jolle rakentuu ihmisen identiteetti kulttuurisena toimijana.” Suomenkielisillä on perusteltu syy olla huolissaan paitsi äidinkielen heikoista oppimistuloksista peruskoulun kuuden ensimmäisen vuoden aikana myös ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen tulosten ratkaisevasta heikkenemisestä. ---

NRR
Viestit: 9791
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu

#8 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 01.05.2014 19:43

Kirjan kakkosluvussa käsitellään myös kielten oppimisen motivaatiota ja tässä tulee tyttöjen ja poikien ero näkyviin:

Itselle vieraan kielen opiskelun taustalla voi periaatteessa olla
- integratiivisia, yhteen liittymisen pyrkimyksiä tai
- instrumentaalisia [välineellisiä] pyrkimyksiä.
Integratiivisia tekijöitä ovat muun muassa halu samaistua asianomaista kieltä puhuviin, tutustua heihin, perehtyä kieltä käyttävien kulttuuriin tai muuttaa maahan, jossa kieltä käytetään. Usein yhteenliittymisen motiivi, kuten esimerkiksi halu löytää toisia kieliä puhuvia ystäviä tai tutustua toisiin maihin ja toisiin kulttuureihin, voi huomattavasti luontevammin kuin välineelliset tavoitteet virittää kieliin kohdistuvan kiinnostuksen.

Kulttuuriset perustelut vetoavat selvemmin tyttöihin. Niinpä ranskan kieltä opiskelevat selvästi keskimääräistä enemmän tytöt, kun taas poikien kiinnostus saksaan voi kytkeytyä haluun pyrkiä opiskelemaan teknisille aloille.

Instrumentaalis[ia] tavoitteita ovat muun muassa valmistautuminen ammattiin, yhteiskunnallinen liikkuvuus, älyllisten toimintojen kehittäminen tai tiedonhakumenetelmien hallinta. --- Välineellisiä tavoitteita muodostuu kuitenkin myös niiden aitojen käytänteiden pohjalta, joissa kieli toimii ihmisten välisen vuorovaikutuksen välineenä ja joissa ihminen on osallisena johonkin sellaiseen, minkä kokee merkitykselliseksi.

--- Kokemus englannin kielen käytännöllisestä hyödyllisyydestä on lisääntynyt. Tällöin ilmeisesti kielen omaehtoinen, sisäsyntyinen välineellinen merkitys on samalla vahvistunut --- Samalla pojat ovat englannin opiskelussa kuroneet kiinni tyttöjen etumatkan ja menneet jopa ohi. Sukupuolten erojen tasoittuminen oppimistuloksissa viittaa siihen, että englanti on saavuttanut eräänlaisen ”toisen” kielen aseman. Englannin käyttö koetaan niin merkitykselliseksi ja mielekkääksi, että kieli avautuu tarkoituksenmukaiseksi yhteydenpidon välineeksi myös pojille.
@}--`--,----

Englannista on tullut selvemmin toiminnan välikappale, eikä se ole enää samalla tavoin vieras kieli kuin ruotsi, saksa tai ranska.

--- Viime vuosikymmeninä ei ole tehty perusteellisia tutkimuksia ruotsin opiskelun motiiveista. Maija-Liisa Nikki teki parikymmentä vuotta sitten (vuosina 1988–1994) tutkimuksen aiheesta. Tuloksia voidaan pitää edelleen pätevinä. Tulokset kertovat, että huomattava osa suomenkielisistä oppilaista, erityisesti pojista, ei ole kovin motivoituneita opiskelemaan ruotsia. Neljä viidestä peruskoululaisesta ja yhtä moni heidän vanhemmistaan esitti Nikin tutkimuksessa toisen kotimaisen kielen opiskelun tekemistä vapaaehtoiseksi.
@}--`--,----

--- Ruotsin kielen opiskelun välttämättömyydestä esitetyt perustelut jäävät useimmille suomenkielisille etäisiksi, koska välitöntä kokemusta ruotsin kielen käyttämisestä arkielämässä ei ole. --- kenties lähes jokainen suomenkielinen ihminen, allekirjoittaa sen käsityksen, että Suomessa on mahdollista käytännössä elää ja tehdä työtä ruotsia osaamatta ja että näin voi tehdä koko ikänsä. Tästä näkökulmasta useimmat tarvitsevat ruotsia vain todistuksen saamiseen.
@}--`--,----

--- valtiollisen määritelmän mukaisessa asetelmassa suomenkielisten tulisi saavuttaa kieliosaaminen, jota vailla he ovat puutteellisia tai riittämättömiä suomalaisia. Miten suomenkieliset suhtautuvat tähän? Tilanne on ilmeisesti ristiriitainen. Joka tapauksessa identiteettimääritelmä, jonka mukaan ruotsin kieli kuuluu suomalaisten identiteettiin, on suhteellisen etäinen eikä kokemuksellisesti elävä. ---
@}--`--,----

Ruotsinkielisten kiinnostus suomeen kytkeytyy luonnollisesti arkitoimintaan ja käytännön pärjäämiseen sekä ammatilliseen etenemiseen maassa, jossa 90 % väestöstä on äidinkieltään suomenkielisiä. Suomen tarpeellisuutta ei tarvitse perustella eikä todistella. --- Pohjanmaan maaseutujen ruotsinkieliset, jotka eivät aina tiedosta suomen kielen hyödyllisyyttä, ovat jossain määrin poikkeus.

--- Perusteellisempia, puolueettomia tutkimuksia aiheesta ei kuitenkaan ole Nikin jälkeen ilmeisesti tehty, vaan aihetta on käsitelty enemmänkin selvitysluontoisesti ja varovaisesti, rikkomatta kielipolitiikan ympyröitä.

NRR
Viestit: 9791
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu

#9 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 01.05.2014 19:43

Kirjan kolmannessa luvussa Rostila käy läpi mm. sitä, miksi emme saa todenmukaista tietoa ruotsin kielen tarpeesta/tarpeettomuudesta:

- [Pakkoruotsi]Kokeiluun ryhdyttiin lähes 50 vuotta sitten ilman pedagogista ja koulutuspoliittista harkintaa, sellaisen poliittisen pelin tuloksena, jossa panoksena olivat suomenkielisten edut ja tarpeet. Toisen kotimaisen pakollisuus on jo niin vakiintunut osa suomalaista yhteiskuntaa, että järjestelmän kyseenalaistaminen vaatii riippumatonta mieltä.

Tutkimus
@}--`--,----

- Suomi on sulkenut yhä tiiviimmin ovet kielipolitiikan realisteilta. Rahoituksesta kilpailevat tutkijat ja tutkimuslaitokset eivät haasta virallista totuutta. Tämä on ymmärrettävää, koska niukkenevien resurssien oloissa akateeminen tutkimus on pakotettu etsimään rahoitusta. Valtiolla ja ruotsinkielisillä säätiöillä on valta sitoa tai päästää. Mikään taho ei tarkastele kielipolitiikkaa kokonaisvaltaisesti suomenkielisen väestön kannalta. Sellaista käsitettä kuin suomenkielinen väestö, saati käsitettä ”suomea puhuva kansa”, ei viranomaisille ja tutkijoille oikeastaan ole olemassa. Tässä tilanteessa kenelläkään ei näytä olevan moraalista, eettistä tai teoreettista intressiä ottaa huomioon suomenkielisten sivistyksellisiä ja yhteiskunnallisia tarpeita.

Perustuslain outo tulkinta
@}--`--,----

- Suomalaisen yleissivistyksen määrittely perustuslakia lukemalla niin, että yleissivistykseen kuuluu kummankin kansalliskielen osaaminen, on yksipuolista, suoraviivaista ja tarkoitushakuista. Peruslakiin sijoitetaan näin omia toiveita ja päämääriä, joita lain säätäjillä ei ollut, ja ohitetaan vaihtoehtoiset tulkinnat. Ainoana vaihtoehtona esitetty tulkinta rajoittaa tarpeettomasti suomenkielisten oikeuksia, kuten sivistyksellisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden tunnistamista.

- Perustuslaki käsittelee kansalaisten perusoikeuksia. Laki ei käsittele, eikä ole tarkoitettu käsittelemään, yleissivistyksen alaa tai määrittelyä.

- On kaukaa haettua johtaa perustuslaista yleissivistyksen määritelmää ja esittää se käytännössä suomenkielistä väestöä koskevaksi velvoitteeksi. Tulkinta on tarpeettoman rohkea.

- Yksilönäkökulmasta myös persoonan koskemattomuus sisältää oikeuden määrittää omaa identiteettiä. Tätä kielellisiä oikeuksia koskeva säädös ei voi loukata. Perustuslain tulkinnoissa, joissa ruotsi katsotaan lain nojalla yleissivistykseksi, rajoitetaan tarpeettomasti sekä suomenkielisen väestön kulttuuristen ja yhteiskunnallisten tarpeiden tunnistamista että yksilöitä koskevia oikeuksia.

- Peruskoulujärjestelmään siirtymistä valmisteltaessa ruotsin osaamista ei pidetty kaikille kuuluvana yleissivistyksenä, vaan ainoaksi
kaikille pakolliseksi (itselle) vieraaksi kieleksi kaavailtiin englantia. Jos ruotsi ei ollut kaikilta vaadittavaa yleissivistystä yli 50 vuotta sitten, miten se olisi sitä nykypäivänä, kun kansalaisille asettuu esimerkiksi juuri kielitaidosta entistä moninaisempia osaamisvaatimuksia? Yleensäkin osaamisvaatimukset koko ajan kasvavat. Ruotsi otettiin lopulta opetussuunnitelmaan poliittista eikä peruslaillisista syistä.


OPH ja tarkoitushakuinen lähteiden käyttö ja tulkinta
@}--`--,----

- Opetushallituksen laatimassa kansalliskieliselvityksessä katsotaan, että ruotsin (ja suomen) nimeämisestä kansalliskieliksi seuraa kyseisten kielten osaamisen kuuluminen jokaisen suomalaisen yleissivistykseen ja siten jokaiselle koululaiselle opetettaviin oppiaineisiin.

- Opetushallituksen laatimassa kansalliskieliselvityksessä todetaan: ”Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n tutkimus osoitti, että 65 %:ssa yrityksistä ruotsin kielen taito oli vuonna 2005 työhönottoedellytys”. Opetushallitus antoi ensinnäkin ymmärtää, että 65 prosenttia yrityksistä on sellaisia, että niihin ei ole asiaa, jos ei osaa ruotsia. Tosiasiassa EK:n henkilöstö- ja koulutustiedustelussa yrityksiä pyydettiin ilmoittamaan kielet, joiden taitoa painotetaan uusia henkilöitä palkattaessa. Kyseisissä yrityksissä ruotsin kielen taito oli (yksi) rekrytointikriteeri. On vilpillistä sanoa, että ruotsin taito oli näissä yrityksissä työhönottoedellytys. Niinpä EK:n selvityksessä todetaan venäjän kielen taidosta rekrytointikriteerinä: ”Vuonna 2009 venäjän kielen taitoa painotti rekrytointikriteerinä 29 prosenttia vastaajayrityksistä.” Opetushallituksen tapaan tulkiten tämä tarkoittaisi, että lähes joka kolmannessa yrityksessä venäjän taito olisi työhönottoedellytys. Aika moni yritys olisi ollut tukalassa asemassa, olisiko saanut lainkaan työntekijöitä?

- Opetushallituksen kansalliskieliselvityksen arvio ruotsin osaamisen tarpeesta on skandaalimaisen harhaanjohtava.

- Toiseksi Opetushallitus vaikeni käytettävissään olleesta ajantasaisemmasta tiedosta. EK:n selvityksessä vuodelta 2010 nimittäin sanotaan: ”Kuten myös EK:n aiemmissa selvityksissä, ruotsin kieli oli vuonna 2009 toiseksi tärkein kielivaatimus, vaikkakin ruotsin painotus rekrytointikriteerinä on vähentynyt merkittävästi. Ruotsia painotti nyt puolet kyselyyn vastanneista yrityksistä, kun aiemmassa vuoden 2005 tiedustelussa osuus oli 65 prosenttia.” Uudemman tiedon jättäminen kertomatta ei ollut tarkoittamaton erehdys, vaan tarkoitushakuista vääristelyä. Opetushallituksen selvitys nimittäin jatkuu: ”Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n tutkimus osoitti, että 65 %:ssa yrityksistä ruotsin kielen taito oli vuonna 2005 työhönottoedellytys. (...) EK:n vastaavassa kyselyssä vuonna 2009 ruotsin kielen tarve rekrytoinnissa vaihteli toimialoittain.” Kansalliskieliselvitys kertoi, että kriteeriä painotti vuonna 2005 useampi yritys kuin vuonna 2004, mutta vaikeni vuotta 2009 koskevasta uudemmasta tiedosta, vaikka selvityksen tekijät olivat tietoisia uudemmasta selvityksestä. Opetushallituksen selvitys toteaa työntekijöistä, johtajista ja asiantuntijoista sekä pienyrittäjistä, että kielitaidon tarpeen aiheuttaa Suomessa asuvien ruotsinkielisten palveleminen heidän omalla kielellään ja pohjoismaisten yhteyksien hoitaminen, ja tekee sitten näitä ammatteja koskevan yhteenvedon: ”Näissä ammateissa molempien kansalliskielien osaaminen ja käyttö työkielenä ei perustu perustuslakiin tai kielilainsäädäntöön vaan on ammatissa toimimisen edellytys.”

- Vuosituhannen vaihteessa tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että ruotsin osaamisen tarve työelämässä ei ollut ratkaisevasti suurempi kuin saksan osaamisen tarve. Tutkimukset viittaavat siihen, että kaikissa yrityksissä tarvittiin englantia (100 %), lähes kaikissa saksaa (67 %) ja noin puolessa yrityksistä ruotsia (52 %). Kuten arkihavainnot vahvistavat, englannin tarve on eri kokoluokassa kuin mikään muun kielen tarve. Toisessa tutkimuksessa useampi kuin seitsemän kymmenestä työntekijästä tarvitsi useimmissa yrityksissä englantia. Ruotsia tarvittiin jonkin verran 90 prosentissa yrityksiä, mutta tarve koski vain suhteellisen rajallista joukkoa eli 1–3 työntekijää kymmenestä. Kenenkään mieleen ei tulisi vaatia saksaa pakolliseksi kieleksi. Missään nimessä ruotsin osaaminen ja käyttö työkielenä ei ole ammatissa toimimisen edellytys palvelualojen työntekijöillä, asiantuntijoilla, pienyrittäjillä tai johtajilla.

- Näyttää siltä, että koulutoimesta vastaavat viranomaiset suurentelevat järjestelmällisesti ruotsin osaamisen tarvetta. Toiminta on tarkoitushakuista ja sikäli skandaalimaista, että vilpillistä tulkintaa harjoittaa virkavastuulla toimiva valtion viranomainen.
@}--`--,----

NRR
Viestit: 9791
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Re: Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu

#10 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 01.05.2014 19:44

Neljännessä luvussa on kohta, jossa kootaan vielä sitä, miten "toisen kotimaisen" opetus kääntyy väitetystä tasa-arvosta suomenkielisten (ja vaikkei sitä erikseen mainita, myös uussuomalaisten) selkeäksi tappioksi:


Ruotsin opiskelu jakaa --- suomenkielisiä sosiaalisesti. Tilastojen perusteella ruotsin opiskeluun liittyy paitsi sukupuolittainen myös opintopolkuja (ammatillinen väylä vai akateeminen väylä) koskeva eriytyminen.
---
Oppimistulokset ruotsin kielessä ovat suhteellisen vaatimattomat.

On arvioitu, että vain kolmannes ruotsia B-kielenä peruskoulussa opiskelleista kykenee käytännössä hyötymään opinnoistaan puhutun kielen tilanteissa. Lisäksi poikien tulokset ovat huomattavasti heikommat kuin tyttöjen. Sama asetelma toistuu myös muilla kouluasteilla. Suomenkielisten ruotsin kielen osaaminen on heikkoa paitsi peruskoulussa myös lukiossa, ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa.

Ammatillisen koulutuksen aikana kaikki opiskelijat eivät pysty saavuttamaan ruotsin kielessä korkea-asteen opintoihin vaadittavaa tasoa, ja jatko-opintokelpoisuus näyttäisikin ruotsin kielen osalta puuttuvan jopa suurimmalta osalta ammattikoulun opiskelijoista. Tämä heikko lähtötaso heijastuu taas ammattikorkeakoulun ruotsin oppimistuloksiin, sillä lähes puolet ammattikorkeakoulujen opiskelijoista ei ole opintojensa päätyttyä saavuttanut ammattikorkeakoulujen ruotsin opintojen lähtötasoa vastaavaa osaamista.

Myös suomenkielisten yliopisto-opiskelijoiden ruotsin kielen taitotaso on laskenut 2000-luvulla ja heikot ruotsin kielen taidot omaavien opiskelijoiden osuus on kasvanut.

Suomenkielisten ja ruotsinkielisten eriarvoisuus, johon kotimaisten kielten pakollisuus johtaa, heijastuu muun muassa opintopoluilla etenemiseen.

Suomenkielisten heikko ruotsin kielen taito vaikeuttaa opintoja korkeakouluissa ja yliopistossa. Pakollinen ruotsi saattaa suomenkieliset siten epäedulliseen asemaan suhteessa ruotsinkielisiin sekä haittaa lisäksi erityisesti suomenkielisiä poikia ja niitä, joiden vanhemmilla on vähän koulutusta.

Oppimistulosten valossa tarkastellen pakolliset ruotsin opinnot ovat siis suurelle osalle koululaisia ja opiskelijoita, ja jopa enemmistölle pojista, turhauttava kiusa ja vaikuttavat pääsyyn ylemmälle asteelle ja halutuille aloille, kuten opiskelemaan oikeustieteitä tai kauppatieteitä.
@}--`--,----

Ruotsinkielisten tilastoidut suomen kielen oppimistulokset ovat sen sijaan kaikilla kouluasteilla hyvät: heillä ei siis ole tätä ”toisen kotimaisen” kielen rasitetta opintourallaan. Parempien jatko-opintomahdollisuuksien vuoksi jotkut suomenkieliset valitsevat lapsilleen kaksikielisyyden tai ruotsinkielisyyden. Vanhemmat ovat tietoisia siitä, että ruotsinkieliseen korkea-asteen koulutukseen on helpompi päästä kuin suomenkieliseen. Valtion tulisi kuitenkin kunnioittaa suomenkielisen väestön yhtenäisyyttä eikä ohjata koulutuspolitiikalla suomenkielisiä äidinkielensä vaihtamiseen. @}--`--,----

Ruotsin pakollisuus varjostaa koulutuksen tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden kannalta oleellisempien seikkojen huomioimista.
---
Lisäksi vallitseva kielipolitiikka merkitsee muitakin kuin suoraan opiskeluun liittyviä hyvinvointihaittoja suomenkielisille. Näitä ovat esimerkiksi ruotsin kieltä koskevat ylimitoitetut osaamisvaatimukset julkisissa tehtävissä sekä suomenkielisten näkökulmasta piittaamaton ruotsin kielen aseman ylläpito pohjoismaisessa yhteistyössä. @}--`--,----

Toisen kotimaisen kielen pakollisuus kohdistuu siis rasituksena (pakollinen, ei hyödylliseksi koettu kieli) suomenkielisiin, mutta ei ruotsinkielisiin (pakollinen, mutta hyödylliseksi koettu kieli). Vaikka suomen kielen merkitys maamme ruotsinkielisille on kokonaan toisenlainen kuin ruotsin merkitys suomenkielisille, silti toisen kotimaisen kielen opetusta kummallekin ryhmälle perustellaan tasa-arvolla.
@}--`--,----

Kotimaisten kielten kuuluminen jokaiselle koululaiselle opetettaviin oppiaineisiin ottaa siten huomioon ruotsinkielisten tarpeet, mutta ei suomenkielisten tarpeita, eikä siten kohtele kieliryhmiä tasapuolisesti.

Toisen kotimaisen kielen määrääminen pakolliseksi sekä peruskoulussa että lukiossa oli puhtaasti poliittinen ratkaisu, jota tehtäessä ei otettu huomioon pedagogisia tai koulutuspoliittisia näkökohtia suomenkielisten kohdalla. Ratkaisu loukkaa tältä osin perustuslakia.

Tämän raportin vertailu paljastaa, että suomenkieliset ja ruotsinkieliset koululaiset ja opiskelijat näkevät ”toisen kotimaisen” opiskelun hyödyllisyyden täysin päinvastaisesti. Tämä tulisi ottaa vakavasti eikä kuitata nuoren havaintoja ja kokemusta asenteina.
@}--`--,---- Ihmisten elämänkäytännöt ja niihin kytkeytyvä järkeväksi mielletty toiminta ohjaa asenteita kieliin, eikä niinkään toisinpäin. Opiskelumotivaation vahvistamiseksi ja myönteisten asenteiden kannalta on erittäin tärkeää, että jokainen saa valita, mitä kieliä opiskelee.

TK
Viestit: 2509
Liittynyt: 19.11.2008 01:26

Re: Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu

#11 Lukematon viesti Kirjoittaja TK » 07.10.2014 14:33

Kun kansalaisaloitteen http://www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi käsittely on nyt alkanut sivistysvaliokunnassa, niin toivottavasti mahdollisimman moni löytää luettavakseen Rostilan kirjan "Vapaaehtoinen ruotsi on hyvinvointietu" , josta saa hyvää taustatietoa pakkoruotsi-keskusteluihin.

http://www.suomenperusta.fi/wp-content/ ... pdf-11.pdf

Vastaa Viestiin