vapaakielivalinta.fi

Vakiintuneet kustantajat eivät ole julkaiseet kielipoliittsia kirjoja. Palvelukustannuspohjalla on parin viime vuoden aikan ilmestynyt ainakin Marja-Leena Lempisen "Agricolan lapset" ja hänen toimittamansa "Nöyryyttävä kielilakimme". Jari Helispuron kirjan nimi on "Virtuaalivaltion varjossa".

Pro et contra: " Palvelukustannuspohjalla on parin viime vuoden aikan ilmestynyt ainakin Marja-Leena Lempisen "Agricolan lapset" ja hänen toimittamansa "Nöyryyttävä kielilakimme". Jari Helispuron kirjan nimi on "Virtuaalivaltion varjossa".

Näitä kirjoja on joissakin kirjastoissa.

Ne kirjat olisivat kyllä ihan aikuisten oikeasti kaivanneet lisää toimittamista, mutta kunhan vaan viitatut asiat ovat faktuaalisesti oikein, niistä voi kaivaa ihan mielenkiintoisia argumentteja...

Yrittänyttä ei laiteta. Nämä kolme edellä mainittua kirjaa ovat tienavaus kielipoliittisten kirjojen maailmaan. Kirjat ovat syntyneet todelliseen tarpeeseen ja ilmeisen nopeasti. Nyt meillä on ainakin jotain, mistä lähteä liikkeelle.

On hyvä lukea myös puhtaasti Suomen historiaa käsitteleviä kirjoja.

Suomen historian osalta erottuvat selvästi suomenmielisten ja suomenkielisten historijoitsijoiden kirjoittamat kirjat ja toisaalta Ruotsin aikaa ja ruotsalaisuutta ihannoivien kirjoittajien kirjoittamat kirjat.
Molempia tietysti kannattaa lukea.

TK: "Suomen historian osalta erottuvat selvästi suomenmielisten ja suomenkielisten historijoitsijoiden kirjoittamat kirjat"

Voisiko näistä nostaa esiin jonkin esimerkin?

Lukemalla useampia kirjoja saa hyvän tuntuman asiasta.

Helispuron Virtuaalivaltion varjossa-kirjan ansio on Helsingin Sanomien verkkolehdessä 2006-2007 vilkkaana aaltoilleen kielipoliittisen väittelyn dokumentointi. Se lopetetiin ilmeisesti ylempien tahojen käskystä. Marja-Leena Lempiseltä on kai myös kirja "Nöyryyttävä kielilakimme".

Boxbergin ja Heikan pamfletti "Lumedemokratia" paljastaa ansiokaasti suomalaisen konsensusvankilan todellisuuden. Kannattaa lukea. Suomi ei todellakaan ole "länsimaa" parlamentaarisen demokratian, julkisen keskustelun, menneisyyden hallinnan, tiedonvälityksen jne. suhteen. Mutta hekään eivät sanallakaan mainitse kielipoliittista konsensusta, suurella rahalla ylläpidettyä näennäistä ja liturgista kaksikielisyytä ja epätervettä ruotsin pakollisuutta kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Eli tämä asia on näille hyvin rohkeillekin tutkiville journalisteille tabu.

Aika vähäiselle huomiolle on jäänyt kirja nimeltään "Kielipoliittisia puheenvuoroja". Sen on toimittanut Marja Leena Lempinen ja kustantaja on Books on Demand. Kirja on ilmestynyt 2007. Kirjassa on useiden kirjoittajien lyhyitä kirjoituksia kielipolitiikasta.

Kielipoliittisten kirjojen listan löytää esim. tästä osoitteesta: www.kielipolitiikka.net/kirjat.htm

Joulukuun alussa on Suomalaisuuden liiton kustantamana ilmestynyt kirja nimeltä `Itämaasta itsenäisyyteen´.
Kirja on lainattavissa kirjastoista, ja ostettavissa Suomalaisuuden liitosta ( http://www.suomalaisuudenliitto.fi )

Kun kansalaisaloite http://www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi viedään eduskuntaan alkukeväästä, niin kielipoliittinen keskustelu tullee nousemaan taas otsikoihin. Keskusteluista voi tulla rajuja, loka lentää ja pakkoruotsittajien valheellisia juttuja saadaan lukea roppakaupalla. Keskusteluihin voi valmistautua lukemalla sopivaa kielipoliittista ja Suomen historiaa käsittelevää kirjallisuutta.

Haluaisin mainita kaksi varsin vähälle huomiolle jäänyttä hyvää kirjaa.

Aira Kemiläinen: Suomalaiset, outo Pohjolan kansa. Rotuteoriat ja kansallinen identiteetti.
SHS/Helsinki/1993

Tapio Kaitaharju: Me suomalaiset
Arator oy/ Karisto oy/ Hämeenlinna 1992

Tässä mukaan vielä pari aihetta sivuavaa kirjaa, jotka viime syksynä satuivat silmään ja kahlasin mielenkiinnolla lävitse:
Aira Kemiläisen toimittama "Mongoleja vai germaaneja" Suomen historiallinen seura 1985
ja Kimmo Katajan "Suomalainen kapina" Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2002.