vapaakielivalinta.fi

Olisiko Kalevelan jälkeen toinen tärkeä teos Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Se on aika huikea historiankirja, jota voi lukea myös lapsille ja lapset pystyvät edelleen samaistumaan veljeksiin, näiden erilaisuuteen ja vaikeuksiin itsensä, toistensa ja yhteiskunnan kanssa.

Aleksin Kiven elämäntarinakin kertoo jotain oleellista suomenkielisyyden historiasta:

Aleksis Kivi syntyi vuonna 1834 Nurmijärvellä --- Kirjallisia taipumuksia Aleksis osoitti ilmeisen varhain uhotessaan kotiväelle "rupeavansa ruuneperiksi". Aleksiksen vanhemmat osasivat myös ruotsia, ja poika hankki ruotsin taidon muutettuaan itse 11-vuotiaana Helsinkiin kouluun --- Varojen puute pakotti Kiven keskeyttämään säännöllisen koulunkäynnin ja eroamaan kolmannelta luokalta 1852. Sen jälkeen hän jatkoi lukujaan yksityisesti ja pääsi ylioppilaaksi 23-vuotiaana --- Vuosina 1821–1868 kirjoitti ylioppilaaksi vain seitsemän nurmijärveläispoikaa. Näistä seitsemästä Aleksis oli ainoa tavallisen kansan lapsi, kaikki muut olivat säätyläislapsia. ---

Aleksis Kivi --- ei taloudellisten syiden vuoksi voinut lähteä ulkomaille, mutta Turussa hän sentään kävi. Hänen lukeneisuutensa piiri ulottui kuitenkin koulu- ja yliopistokirjoista maailmankirjallisuuteen. --- Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkijakunta antoi romaanista kiittävän lausunnon ja puolusti kirjailijaa seuran kokouksessa August Ahlqvistin tunnetun murskakritiikin jälkeen. --- Kiven merkittävin tukija oli Fredrik Cygnaeus, jolle Kivi suoritti ylioppilastutkinnon. Cygnaeus asetti toistuvasti koko asiantuntemuksensa ja arvovaltansa Kiven lahjakkuuden ja taiteen tueksi. ---

Aleksis Kivellä ei ollut lainkaan säännöllisiä tuloja. Rahapula, velat, kirjojen heikko menekki, Ahlqvistin kritiikki ja pakollinen maaseudulla asuminen masensivat. Elämänsä viimeisinä vuosina Kivi kärsi unettomuudesta ja turvautui usein alkoholiin kun ei muita psyykenlääkkeitä ollut. --- Kivi kuoli veljensä luona 38-vuotiaana.

Taas kerran olen kuunnellut "Seitsemän veljestä" äänikirjana. Hyvän näyttelijän tulkitsemana (nyt lukijana Ahti Jokinen) kirjan henkilöt ja tarinat avautuvat väkevästi. Koen, että Kivi on kirjoittanut meille suomalaisten historian. Veljekset painivat elämän suurten kysymysten kanssa: miten eletään yhdessä, mistä löytyy miehelle malttia, miten pitää huolta kunniastaan ja kunnioittaa toisia myös. Veljeksiä pilkattiin syystä ja nämä pilkkasivat takaisin. Kaikilla oli reippaasti kasvunvaraa. Luonto oli suuri, antelias ja julma. Elanto vaati paljon työtä. Viina teki hulluksi. Vakava Tuomaskin oli tappaa suurisuiseksi herenneen veljensä Laurin, kun oltiin kestokyvyn äärirajoilla Hiidenkivellä härkäin piirittäminä ja saatiin viinaa vereen. Poltettiin Impivaaran saunakin oman uhon ja viinanhuurujen vuoksi. Mutta niin vain löysivät oman paikkansa kaikki. Tekivät sovinnon entisen elämänsä kanssa ja jatkoivat esi-isiensä työtä kertoen tarinoita, rakentaen ja raivaten, kiukutellen Jumalalle ja puolisolle ja taas anteeksi pyytäen, ottaen orpoja kiertolaisia hoiviinsa ja lapsia rakkaudella ja kurilla hoivaten. Olen niin äärettömän ylpeä tästä teoksesta ja niistä suomalaisista, jotka ovat olleet tarinan esikuvina ja joiden sielunmaiseman Kivi on kirjaansa vanginnut. Kiven kieli on viehättävällä tavalla yhtä aikaa tuoretta ja ikivanhaa. Tämä on minun suomalaisuuteni historiaa ja olen siitä äärettömän ylpeä.