Ruotsinkielisessä mediassa keskustelu vapaasta kielivalinnasta nuijitaan hiljaiseksi vetoamalla aina ja vain perustuslakiin.
Suomenkielinen media vaikenee Suomen perustuslaista. Perustuslaki on ilmeisesti sellasta salaista tietoa, jota kansan ei tarvitse pohtia?
Ruotsinkielisessä mediassa on marssitettu esiin professoreita, jotka esittävät tiukkoja näkemyksiä, kuten
- ei ole korrektia, että pääministeri kyseenalaistaa korkeimman auktoriteetin eli oikeuskanslerin tulkinnan perustuslaista ja
- pohja järjestelmältämme putoaa, mikäli poliitikot alkavat kyseenalaistaa perustuslakitulkintoja.
Tosin perustuslain toteutumista meillä valvoo eduskunnan perustuslakivaliokunta, jossa istuvat suomalaiset poliitikot poliittisten voimasuhteiden mukaan. Tästä voisi päätellä, että perustuslain tulkinnat ovat nimenomaan poliittisia tulkintoja.
Olisiko mahdollisuus tilata suomenkieliselle rahvaalla pieni pikakurssi siitä,
- miten perustuslakiin suhtautudutaan meillä ja muualla ja
- miksi meillä perustuslaissa lukee yhtä ja tulkinnassa toista ja
- miksei rahvas tai sen valitsemat poliitikot kykene lukemaan perustuslain pienellä kirjoitettua tekstiä ja
- miksei perustuslaista saa keskustella?
Perustuslaki ja kielipolitiikka
Perustuslaki ja kielipolitiikka
Viimeksi muokannut Sees, 11.09.2010 16:44. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: Perustuslaki ja kielipolitiikka
Perustuslaissa ei puhuta sanallakaan koulujen pakkoruotsista eikä virkamiesten pakkoruotsista. Perustuslaki ei anna määräyksiä suomenkielisten pakkoruotsittamisesta eikä virkamiesten pakkoruotsista.
Koulujen pakkoruotsi ja virkamiesten pakkoruotsi on poistettavissa yksinkertaisella äänten enemmistöllä eduskunnassa. Perustuslakiin ei tarvitse kajota eikä perustuslaki ole esteeenä koulujen pakkoruotsin ja virkamiespakkoruotsin lakkauttamiselle.
Koulujen pakkoruotsi ja virkamiesten pakkoruotsi on poistettavissa yksinkertaisella äänten enemmistöllä eduskunnassa. Perustuslakiin ei tarvitse kajota eikä perustuslaki ole esteeenä koulujen pakkoruotsin ja virkamiespakkoruotsin lakkauttamiselle.
Re: Perustuslaki ja kielipolitiikka
Ehkä olen unohtanut perustuslaista erään tärkeän pointin - sen tulisi kertoa minun oikeuksistani, perheeni oikeuksista, kansalaisten oikeuksista. Missä on oikeus nyt?
Pakollinen ruotsi suomenkielisille ei siis liity perustuslakiin. Moni katsoo kuitenkin, että pakkoruotsi on yksi tapa yrittää toteuttaa perustuslain vaatimusta, että "Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan".
Hengeltään pakollinen ruotsi on jopa täysin perustuslain vastainen, koska ruotsinkielisille on suomen taidosta erittäin paljon hyötyä, kun taas monille suomenkielisille pakollinen ruotsi on rajoite, hidaste ja jää vaille käyttöä - jollei ole sitten ruotsin ope, naimisissa ruotsinkielisen kanssa tai muuta Ruotsiin.
Vain 4% suomenkielisistä arvelee Tilastokeskuksen gallupin mukaan osaavansa hyvää ruotsia. He ovat luultavasti ruotsinopettajia, avioliiton kautta kieltään muuttaneita tai pitkään Ruotsissa asuneita.
Tämän luulisi herättelevän poliitikkoja. Voivatko näin huonot oppimistulokset olla seurausta vain suomenkielisten asenneongelmista? Onko järkevää vaatia sukupolvi toisensa jälkeen pakkoa, jota ehdoton enemmistö vastustaa, erityisesti koulutetut vanhemmat? Entäpä jos ruotsin kieli ei todellakaan ole tarpeen suomenkielisille: se ei englannin tapaan ole omakohtaisesti tärkeää, tule vastaan arjessa eikä sillä loppujen lopuksi ole edes mitään annettavaa työuran aikana?
On perustuslain hengen mukaista ryhtyä purkamaan pakkoa ja kiireesti.
Pakollinen ruotsi suomenkielisille ei siis liity perustuslakiin. Moni katsoo kuitenkin, että pakkoruotsi on yksi tapa yrittää toteuttaa perustuslain vaatimusta, että "Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan".
Hengeltään pakollinen ruotsi on jopa täysin perustuslain vastainen, koska ruotsinkielisille on suomen taidosta erittäin paljon hyötyä, kun taas monille suomenkielisille pakollinen ruotsi on rajoite, hidaste ja jää vaille käyttöä - jollei ole sitten ruotsin ope, naimisissa ruotsinkielisen kanssa tai muuta Ruotsiin.
Vain 4% suomenkielisistä arvelee Tilastokeskuksen gallupin mukaan osaavansa hyvää ruotsia. He ovat luultavasti ruotsinopettajia, avioliiton kautta kieltään muuttaneita tai pitkään Ruotsissa asuneita.
Tämän luulisi herättelevän poliitikkoja. Voivatko näin huonot oppimistulokset olla seurausta vain suomenkielisten asenneongelmista? Onko järkevää vaatia sukupolvi toisensa jälkeen pakkoa, jota ehdoton enemmistö vastustaa, erityisesti koulutetut vanhemmat? Entäpä jos ruotsin kieli ei todellakaan ole tarpeen suomenkielisille: se ei englannin tapaan ole omakohtaisesti tärkeää, tule vastaan arjessa eikä sillä loppujen lopuksi ole edes mitään annettavaa työuran aikana?
On perustuslain hengen mukaista ryhtyä purkamaan pakkoa ja kiireesti.