suomenkieliset, joille pakollinen ruotsi on ok
Lähetetty: 11.03.2010 08:44
Olen miettinyt, miten viisaimmin suhtautua niihin suomenkielisiin, joille pakollinen ruotsi on ok.
Olen heidän puolestaan pahoittanut mieleni, kun on kirjoitettu, että he pyrkivät mielistelemään ruotsinkielisiä tai on annettu ymmärtää heidän olevan vähän tyhmiä hyväksyessään lähes poliittis-uskonnollista aatetta kantavan oppiaineen kouluihin ja lapsilleen. Pelkään, että monissa tämä herättää vastenmielisyyttä kielivapautta kohtaan.
Kritiikin kohteena on tietenkin vain pakko, eivät ihmiset, jotka pakkoa kannattavat tai ovat sen suhteen välinpitämättömiä.
Uskon, että ihmiset perustelevat itselleen asiat tarkoituksenmukaisella tavalla. Emme ehkä voi kyseenalaistaa heidän perustelujaan muuta kuin silloin, kun niillä perustellaan valitsemista toisten puolesta.
Nimimerkki Ealli vastasi minulle näkökulma-palstalla koskien kysymystä siitä, miksei kouluissa saisi olla pakollista ruotsia, kun koulu kuitenkin siirtää enemmän tai vähemmän pakolla muutenkin koko kulttuuriamme:
III Kulttuurin siirto koulutuksessa
Ehkä yllättäen, tämä on hankalin argumentti kumota. Valtio katsoo hyväksi opettaa lapsille murtoluvuilla laskemista, kärppien elintapoja ja koripalloa. Miksi ei sitten ruotsia?
Ero on opetuksen syvyydessä. Kouluissa ei opeteta historiaa tai maantietoa tarkkuudella, että sen sillä hallitsisi. Se on vain juuri sitä kulttuuristen tapojen siirtämistä. Kieltenopetuksessa (mukaan lukien äidinkieli) tähdätään taas niiden todelliseen osaamiseen. Sellaiset aineet, joissa menestyminen vaatii ihan oikeaa panostusta, pitäisi tehdä vapaaehtoisiksi.
---
On totta – kuten ruotsin pakollisuuden puoltajat usein muistavat kertoa – että koulussa on myös pakkomatematiikkaa. Siinä on ala-asteelta alkaen ihan turhia asioita kaikille niille, jotka eivät sitä jatko-opinnoissaan tarvitse. Muitakin aineita voisi tarkastella kriittisesti. Mutta eihän kahdella väärällä yhtä oikeaa tule? On surullista, jos osa kansaa katsoo, että heidän pitää hakea turvaa maamme koulujärjestelmän tyhmyyksistä.
Tässä nähdäkseni vedotaan ihmisten kykyyn luottaa siihen, että toiset valitsevat viisaasti. Tällaisen tunteen herääminen yleensä vaatii sen, että ihminen itse tuntee tulevansa kohdelluksi rationaalisesti valitsevana yksilönä, joten täytyy olla tarkkana siinä, minkälaista peiliä nostaa toisten eteen.
Olen heidän puolestaan pahoittanut mieleni, kun on kirjoitettu, että he pyrkivät mielistelemään ruotsinkielisiä tai on annettu ymmärtää heidän olevan vähän tyhmiä hyväksyessään lähes poliittis-uskonnollista aatetta kantavan oppiaineen kouluihin ja lapsilleen. Pelkään, että monissa tämä herättää vastenmielisyyttä kielivapautta kohtaan.
Kritiikin kohteena on tietenkin vain pakko, eivät ihmiset, jotka pakkoa kannattavat tai ovat sen suhteen välinpitämättömiä.
Uskon, että ihmiset perustelevat itselleen asiat tarkoituksenmukaisella tavalla. Emme ehkä voi kyseenalaistaa heidän perustelujaan muuta kuin silloin, kun niillä perustellaan valitsemista toisten puolesta.
Nimimerkki Ealli vastasi minulle näkökulma-palstalla koskien kysymystä siitä, miksei kouluissa saisi olla pakollista ruotsia, kun koulu kuitenkin siirtää enemmän tai vähemmän pakolla muutenkin koko kulttuuriamme:
III Kulttuurin siirto koulutuksessa
Ehkä yllättäen, tämä on hankalin argumentti kumota. Valtio katsoo hyväksi opettaa lapsille murtoluvuilla laskemista, kärppien elintapoja ja koripalloa. Miksi ei sitten ruotsia?
Ero on opetuksen syvyydessä. Kouluissa ei opeteta historiaa tai maantietoa tarkkuudella, että sen sillä hallitsisi. Se on vain juuri sitä kulttuuristen tapojen siirtämistä. Kieltenopetuksessa (mukaan lukien äidinkieli) tähdätään taas niiden todelliseen osaamiseen. Sellaiset aineet, joissa menestyminen vaatii ihan oikeaa panostusta, pitäisi tehdä vapaaehtoisiksi.
---
On totta – kuten ruotsin pakollisuuden puoltajat usein muistavat kertoa – että koulussa on myös pakkomatematiikkaa. Siinä on ala-asteelta alkaen ihan turhia asioita kaikille niille, jotka eivät sitä jatko-opinnoissaan tarvitse. Muitakin aineita voisi tarkastella kriittisesti. Mutta eihän kahdella väärällä yhtä oikeaa tule? On surullista, jos osa kansaa katsoo, että heidän pitää hakea turvaa maamme koulujärjestelmän tyhmyyksistä.
Tässä nähdäkseni vedotaan ihmisten kykyyn luottaa siihen, että toiset valitsevat viisaasti. Tällaisen tunteen herääminen yleensä vaatii sen, että ihminen itse tuntee tulevansa kohdelluksi rationaalisesti valitsevana yksilönä, joten täytyy olla tarkkana siinä, minkälaista peiliä nostaa toisten eteen.