Suomessa voi nykyään olla kaksikielinen hyvin monenlaisella erilaisella yhdistelmällä.
Kun Suomessa puhutaan jo pitkälti toistasataa erilaista kieltä äidinkielinä, niin kaksikielinen voi olla yhtä monella tavalla: suomi + oma äidinkieli.
Nykyinen, valtiojohtoisesti ylläpidetty keinotekoinen suomi + ruotsi kaksikielisyys, joka ei koskaan ole ollut kuin hyvin pienen kansanosan kohdalla todellisuutta, alkaa vaikuttamaan yhä enemmän ja enemmän naurettavalta.
Suomen kielipolitiikassa pitäisi siirtyä maan pääkielen kielipolitiikkaan. Suomenkielisyydestä ja suomen kielestä puhumisen pitäisi olla kielipolitiikan pääsisältö ja kiinnostuksen kohde.
Kaksikielisyys on luonnollinen osa Suomen monikielistymistä, mutta se on pienten ryhmien, erilaisten kielivähemmistöjen sisäisen identiteentin asia. Kaksikielisyys ei ole suomenkielisen enemmistön ominaisuus.
Suomessa on monenlaista kaksikielisyyttä
Suomen monenlaisen kaksikielisyyden pitäisi näkyä myös koulujen kielivalinnoissa.
Suomen kouluissa pakollisina kielinä olisivat vain maanpääkieli, suomi ja englanti. Tämän lisäksi olisi mahdollisuus valita yksi valinnainen vieras kieli, jolloin kielivähemmistöillä olisi mahdollisuuksia valita omia äidinkieliään valinaiseksi vieraaksi kieleksi. Koulut voisivat erikoistua kielitarjonnan mukaan.
Suomen kouluissa pakollisina kielinä olisivat vain maanpääkieli, suomi ja englanti. Tämän lisäksi olisi mahdollisuus valita yksi valinnainen vieras kieli, jolloin kielivähemmistöillä olisi mahdollisuuksia valita omia äidinkieliään valinaiseksi vieraaksi kieleksi. Koulut voisivat erikoistua kielitarjonnan mukaan.