Kaksikielisyysilluusiosta

Kielipoliittista keskustelua yleisellä tasolla
Viesti
Julkaisija
NRR
Viestit: 9797
Liittynyt: 10.02.2013 15:38

Kaksikielisyysilluusiosta

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja NRR » 11.05.2013 08:08

Käsite kaksikielisyysilluusio näyttää vakiinnuttaneen paikkansa keskusteluissa. Hyvä!

Netissä liikkuu aiheesta edelleen hienosti muotoiltu teksti, jonka Sampo Terho kirjoitti kolme vuotta sitten otsikolla "Pakkoruotsille vain tunnesyitä".

http://www.sampoterho.net/?p=816

Eriomaisen oivaltavaa ja kunnioittavaa tekstiä, esimerkiksi:

---

Kaksikielisyyden unelma ei kuitenkaan koskaan ole suomalaisessa arkitodellisuudessa ollut totta kuin muutamilla paikkakunnilla. Edes kaikilla opetuksen tasoilla vaadittu pakkoruotsi ei ole tehnyt maastamme kaksikielistä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että suurin osa kansasta ei jaa kaksikielisyyden unelmaa, vaan heidät on pakotettu toteuttamaan sitä vastentahtoisesti.

Aina kun kaksikielisyyden unelman takaa paljastuu yksikielinen todellisuus muodossa tai toisessa, on reaktio sama: tarvitaan vielä enemmän opetusta, vielä lisää pakkoa, vielä nuorempana jne. Tälläkin hetkellä ajetaan pakkoruotsin aloittamista kouluissa aikaisemmin, ilmeisesti jotta lapset eivät vielä osaisi suhtautua aineeseen kriittisesti.

Tämä asenne kuitenkin kääntyy todellisuudessa kaksikielisyyden unelmaa vastaan; pakko herättää ärtymystä, kielteisyyttä, riitaa, ja kaksikielisyyden karsastamista. Vain maamme ruotsinkieliset ovat yleisesti ottaen kaksikielisiä, suomenkieliset ovat pääosin yksikielisiä. Jos kaikki olisimme kaksikielisiä, niin mitään nykymuotoista ruotsin pakko-opetustahan ei edes tarvittaisi!

Kaksikielisyyden unelman kääntöpuoli ja pakkoruotsin vielä keskeisempi tunnesyy on pelko. Maailma muuttuu kovaa vauhtia globaalimmaksi ja osa Suomen ruotsinkielisistä tuntuu huolehtivan jo koko olemassaolonsa puolesta. Muutos tietysti herättää aina ahdistusta ja pelkotiloja; eikö mikään pysy samana tai ole pyhää, miten käy rakastamieni asioiden jos tulevaisuuden nuoriso ei välitä niistä jne.

Millä pelkotilat voidaan voittaa?
Tarvitaan pelon ylittävää tulevaisuudenuskoa. Sillä hetkellä, kun väistämättömän muutoksen aiheuttama kauhu lakkaa ohjaamasta ruotsinkielisiä etujärjestöjä, niissä oivalletaan, etteivät pakkolait ja mielikuvitukseen perustunut kaksikielisyys koskaan olleet ruotsinkielisyyden todellinen turva Suomessa.

Ruotsinkielisen elämäntavan turva ovat ruotsinkieliset itse, heidän omaperäiset kulttuuritekonsa ja yhteiskunnallinen rakennustyönsä. Kaikki se ahkera ponnistelu tieteissä, taloudessa ja taiteissa, jonka ruotsinkieliset ovat tehneet itse, vaatimatta keneltäkään muulta mitään. Se on ollut kaksikielisyyden todellista rikkautta.

Tällä hetkellä kaksikielisyyden painotus on kuitenkin päinvastainen; se on muilta vaatimista, muiden velvoittamista ja omiin unelmiin ja identiteettiin pakottamista. Ja tietysti julkista hyökkäilyä niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät jaa unelmaa kaksikielisyydestä. Ei ihme, jos tällainen kielteinen kaksikielisyys innostaa yhä harvempia.

Mutta jos kyettäisiin voittamaan se pelkotila, että koko ruotsinkielisyys häviää, ellei ole riittävästi koko kansaa velvoittavia pakkoja aina kehdosta hautaan saakka, niin kaksikielisyys muuttuisi sävyltään toiseksi.

Tämä olisi kaikkien yhteinen etu, mutta kaikkein eniten kaksikielisyyttä vaalivien. Pakkolainsäädännön kadottua oivallettaisiin hyvin nopeasti, ettei mitään hyvää ja arvokasta kadonnut, ja että kaikki kaksikielisyyden myönteiset puolet jatkuisivat kuten ennenkin, tai kehittyisivät myönteisessä ilmapiirissä jopa entisestään.

---