Miten vastattiin poikkeuslupa-anomukseen?

Kielipoliittista keskustelua yleisellä tasolla
Viesti
Julkaisija
Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

Miten vastattiin poikkeuslupa-anomukseen?

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 25.07.2009 17:04

Äskettäin on haettu poikkeuslupaa opettaa kakkoskielenä jotain muuta kuin Ruotsia. Mitkä olivat perustelut luvan hylkäämiseen?

Miten voisi ratkaista lasten muuttaessa syntyvät ongelmat, kun kouluilla on erilaisia kielivalintoja? Miten menetellään esim. Ruotsissa?

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 29.07.2009 13:52

Hyvät Vuoksenniskan vanhempaintoimikunnan jäsenet,
http://www.pakkoruotsi.net/doc/opm_vastaus.rtf

Opetusministeriöön tulleen kirjeenne johdosta ystävällisesti voimme todeta, että 2004 uudistettu kielilaki on vahvasti kytköksissä perustuslakiin. Opetusministeriön esityksessä kielilaista todetaan:
”Perustuslain mukaan suomi ja ruotsi ovat maamme kansalliskieliä, joita ihmisillä on oikeus käyttää valtion ja kaksikielisten kunnallisten viranomaisten kanssa asioidessaan. Tämä perusoikeus taataan perustuslaissa. Kielilaki kertoo sen, miten nämä kielelliset oikeudet käytännössä toteutuvat. Lain tavoitteena on turvata suomen- ja ruotsinkieliseen väestöön kuuluville mahdollisuus elää täysipainoista elämää omalla kielellään.”

”Kielilaki on kielellisen palvelun vähimmäistason määrittävä yleislaki. Oikeus käyttää omaa kieltään, oikeus tulkkaukseen ja oikeus asiakirjan käännökseen ovat kuitenkin erityislainsäädännönkin lähtökohtana.”

Perusopetuslain (628/1998) 10 §:ssä säädetään opetuskielestä ja 11 §:ssä opetuksen sisällöstä, jossa todetaan, että perusopetuksen oppimäärä sisältää, sen mukaan kuin 14 §:n nojalla säädetään, muun muassa toista kotimaista kieltä.

Perusopetuksessa jokainen oppilas opiskelee siis äidinkielen lisäksi kahta kieltä, joista jommankumman tulee olla toinen kotimainen kieli. Toinen näistä kielistä on viimeistään 3. luokalla alkava pitkä oppimäärä (A-kieli) ja toinen yleensä 7. luokalla alkava keskipitkä oppimäärä (B-kieli). Ruotsinkielisten koulujen oppilaista 80 % opiskelee toista kotimaista kieltä (finska) 3. luokalta ja 20% viimeistään 5. luokalta alkaen. Suomenkielisten koulujen oppilaita lähes 90 % valitsee ensimmäiseksi pitkäksi kieleksi englannin, toinen kotimainen (svenska) alkaa viimeistään 7. luokalla. Ensimmäisenä pitkänä kielenään (A-kieli) ruotsin aloitti vuonna 2003 1,3 % 3-luokkalaisista ja vapaaehtoisena pitkänä kielenä 8,5 % 5. luokkalaisista. Ikäluokasta 20-60 oppilasta aloittaa saamen kielen ensimmäisenä pitkänä kielenä.

Opetuksen järjestäjä voi tarjota myös vapaaehtoista pitkää kieltä, joka nykyään alkaa 4. luokalta. Tällä hetkellä noin 30 % ikäluokasta aloittaa vapaaehtoisen kielen opinnot. Suosituin on saksan kieli.

Kieliä voi tarjota myös valinnaisaineina, joiden opiskelu alkaa useimmiten 8. luokalta. Valinnaisia kieliä opiskelee runsaat 17 % ikäluokasta. Toinen kotimainen kieli ei voi olla valinnainen aine, mutta saamea opiskellaan myös valinnaisena kielenä.

Opetuksen järjestäjä voi painottaa kielten opetusta tavanomaista enemmän. Äidinkielen lisäksi tuleva ensimmäinen kieli voi alkaa jo 1. vuosiluokalla tai opetus voidaan antaa kokonaan tai osittain muulla kuin koulun opetuskielellä. Tämä kieli voi olla toinen kotimainen kieli tai vieras kieli.

Lukiolain 7 §:n 2 momentin perusteella lukion oppimäärä sisältää tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden mukaan mm. toista kotimaista kieltä ja vieraita kieliä.

Kun katsotaan B1-kielenä (7-9 luokalla luettava toinen kotimainen kieli) luettavan kielen määrää koko perusopetuksen oppilaan vähimmäistuntimäärästä, niin sen osuus on vain reilut kaksi prosenttia ja 7.-9. luokan vähimmäistuntimäärästä vain noin kuusi prosenttia. Tämä voidaan katsoa hyväksi valmiuksien antajaksi nuorten ja myöhemmin aikuisten väliseen pohjoismaiseen yhteistyöhön ja sen elämänmuodon ymmärtämiseen.

Suurimmat haasteet meillä kohdistuu siihen, miten voisimme motivoida nuoria myös muiden kielten opiskeluun. Osittain tämä on kiinni myös koulutusjärjestäjien satsauksesta harvinaisempien kielten opiskeluun. Mikäli lapset vanhempien tuella valitsisivat, edellyttäen, että koulutuksen järjestäjät kielivalintoja myös tarjoaisi, A2-kielenä (eli kolmannelta tai neljänneltä luokalta alkaen) harvinaisempia kieliä vapaaehtoisena opiskeltavakseen, niin kielten osaamisen kirjo kasvaisi meillä merkittävästi.

Tässä valistustyössä myös Vuoksenniskan kaltaiset aktiiviset ja peräänantamattomat vanhempainyhdistykset voisivat olla mukana.

Toivotan Imatralle oikein antoisaa koulusyksyn alkua!

Terveisin

Sari Sarkomaa
Opetusministeri

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 29.07.2009 13:52

En oikein ymmärtänyt vastausta - onko siis niin, että perustuslaki sittenkin estää pakkoruotsin poistamisen?

Eero Nevalainen
Viestit: 1388
Liittynyt: 17.11.2008 23:14
Paikkakunta: Nurmijärvi
Viesti:

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja Eero Nevalainen » 29.07.2009 19:07

Tuo oli ihan geneerinen täysin sisällötön vastaus Sarkomaalta. Ei ministeri uskalla sanoa mitään muuta kuin "perustuslaissa sanotaan että... <ja sitten jotain maagista kautta> meillä on pakkoruotsi".

Siis tämä termi "kansalliskieli" on tottakai ongelmallinen koska jotkut haluavat tulkita sitä siten että kaikkien on oltava suomen- ja ruotsinkielisiä. Tämä ei olisi varmasti perustuslakia säädettäessä mennyt läpi suru-puoleltakaan koska eivät hekään olisi hyväksyneet lakia, jonka tavoitteena on suomen opettaminen kaikille suruille. Lain henkeen ei mitenkään voi kuulua yksilötason identiteettisäätely.

En kyllä sitten toisaalta tajua miten siitä seuraa että kukin voi elää täysipainoista elämää omalla kielellään, jos siitä seuraa se että minun pitää olla puhumassa suruille ruotsia jotta juuri heidän elämänsä on täysipainoista.

stenroth
Viestit: 16
Liittynyt: 18.11.2008 20:37
Paikkakunta: Espoo

#5 Lukematon viesti Kirjoittaja stenroth » 29.07.2009 21:24

"Suurimmat haasteet meillä kohdistuu siihen, miten voisimme motivoida nuoria myös muiden kielten opiskeluun."

Tai sitten suurin haaste on muuttaa perustuslakia :)

Ruotsinkielisten oikeus asioida koko maan viranomaisissa omalla äidinkielellään on osa perustuslakia.
Siitä seuraa toinen laki:
kielikurssien suorittamiseen pakottava kielilaki koko maassa joka pyrkii turvaamaan tämän laissa määritetyn oikeuden, mutta joka ei käytännössä toimi, sillä ruotsia ei kumminkaan osata.

Ruotsinkieliset eivät ole levittäytyneet koko maahan vaan tietyille rannikkoalueille, joten viranomaisissa ruotsinkielisen asioinnin oikeusturva on tarpeettoman laaja kun otetaan huomioon oikeutta turvaavan lain huonot puolet: oppilaiden turhautuminen, rahan palaminen, tunne epäoikeudenmukaisuudesta jne.

Jokainen poliitikkokin sisimmässään ymmärtää että tilanne on hullunkurinen ja voimassaoleva laki vanhanaikainen. Poliitikot tarvitsevat rohkeutta ja tilannetajua muuttaakseen kielilakia niin että sen kielellistä oikeusturvaa tavoitteleva tarkoitus kohdistuu rajatulle alueelle tai vaihtoehtoisesti koko Suomen muuttamiseksi perustuslaissa suomenkieliseksi Ahvenanmaata lukuunottamatta, ja ruotsi viralliseksi vähemmistökieleksi.

Tuossahan ne järkevät vaihtoehdot taitavat olla. Nykyinen tilanne on jokatapauksessa huono ja muutosta huutava vanhanaikaisen perustuslain aiheuttamasta byrokratiasta huolimatta.

Eero Nevalainen
Viestit: 1388
Liittynyt: 17.11.2008 23:14
Paikkakunta: Nurmijärvi
Viesti:

#6 Lukematon viesti Kirjoittaja Eero Nevalainen » 29.07.2009 22:05

stenroth kirjoitti: Ruotsinkielisten oikeus asioida koko maan viranomaisissa omalla äidinkielellään on osa perustuslakia.
Sehän tässä hämärää onkin, että oikeastaan perustuslakikaan ei sano tuota. Termi "kansalliskieli" ei sano oikeastaan mitään, ja valitettavasti sitä voi tulkita mielivaltaisesti -- vaikka nyt sitten että kaikki Suomen kansalaiset ovat suomen- ja ruotsinkielisiä perustuslain mukaan.

Edes kielilaki ei sano, että viranomaisissa saa asioida omalla äidinkielellä koko maassa, ja ihan kenen tahansa kanssa. Lain velvoitteista liikkuu ihan villejä väärinkäsityksiä, joita lakia kunnioittavassa suomalaisessa yhteiskunnassa muodostuu sitten hissukseen totuuksia ("mutta lakihan sanoo että sinun kuuluu osata ruotsia!")

Onneksi sentään tuo perustuslain muuttamisen tuominen esiin argumenttina hiljentää yleensä suurimmat halut vedota siihen ties minkä perusteena... :)

TK
Viestit: 2513
Liittynyt: 19.11.2008 01:26

#7 Lukematon viesti Kirjoittaja TK » 29.07.2009 22:39

Puhutaanko perustuslaissa jossain kohtaa koko kansan pakkoruotsittamisesta? Tai koulujen pakkoruotsista?

Samoin voi kysyä kielilain kohdalla. Puhutaanko kielilaissa jossain kohtaa koko kansan pakkoruotsittamisesta tai koulujen pakkoruotsista?

Näissä laeissa puhutaan vain ruotsinkielisten oikeudesta asioida viranomaisten kanssa ruotsin kieltä puhuen. Sen sijaan jätetään avoimeksi se, miten tämä asioiminen käytännössä toteutetaan. Palvelemisen voisi aivan hyvin toteuttaa tulkkipalvelujen avulla.

Perustuslailla ei mielestäni voi mitenkään perustella koulujen pakkoruotsia.

Perustuslaki ei ole este koulujen pakkoruotsin lakkauttamiselle. Koulujen pakkoruotsin kuten virkamiestenkin pakkoruotsin lakkauttamiseen tarvitaan vain poliittista rohkeutta. Ja mitä ilmeisemmin kansalaisyhteiskunnan aktiivisuutta.

stenroth
Viestit: 16
Liittynyt: 18.11.2008 20:37
Paikkakunta: Espoo

#8 Lukematon viesti Kirjoittaja stenroth » 31.07.2009 10:54

Sari Sarkomaa sanoi kirjeessään vanhempainyhdistykselle että pakkoruotsin kytkös perustuslakiin on vahva.

Sarkomaan mukaan perustuslaki sisältää seuraavaa: "Perustuslain mukaan suomi ja ruotsi ovat maamme kansalliskieliä, joita ihmisillä on oikeus käyttää valtion ja kaksikielisten kunnallisten viranomaisten kanssa asioidessaan. Tämä perusoikeus taataan perustuslaissa."

Olettaen että tuo pitää paikkansa>>

Nevalainen on oikeassa: perustus- tai kielilaki eivät lupaa suomen tai ruotsin kielellä asiointia koko maassa.

Siinä luvataan:
1)Asiointimahdollisuus suomeksi tai ruotsiksi valtion kanssa asioidessa.
2)Asiointimahdollisuus suomeksi tai ruotsiksi kaksikielisten kunnallisten viranomaisten kanssa. Eli vain ja ainoastaan siinä tapauksessa että kunnallinen viranomainen on kaksikielinen, seuraa se että hänen kanssaan voi asioida molemmilla kielillä. Ts. yksikielisen kunnallisen viranomaisen ei lain mukaan tarvitse palvella kahdella kielellä.

Kunnissa vain kaksikielisen viranomaisen on siis suostuttava käyttämään niitä kahta osaamaansa kieltä. Tämä ei tuota näille viranomaiselle mitään kieliongelmia sillä osaamansa kielen käyttäminen ei ole mikään ongelma. Lainauksessa ei oteta kantaa siihen onko itse kunta yksi vai kaksi kielinen.

Entäpä valtion palveluvelvollisuus kahdella kielellä?
Tulkintani mukaan tämä koskee esim. kelaa ja helsingin hallinto-oikeutta.

Epäselvältä tuntuu valtion kokonaan tai osittain omistamat yritykset kuten Itella tai VR. Velvoittaako laki palvelemaan kahdella kielellä postissa ja juna-asemalla?

Oli miten oli niin perustuslaki ei velvoita opiskelemaan ruotsia lukiossa tai yliopistoissa. Joistain korkeakouluista valmistutaan valtion virkoihin joistain ei. Lukiossa kaikki virat ovat vielä avoimia, joten lukion kielilailla ei ole vahvaa kytköstä perustuslakiin, sillä kaikkien lukiolaisten kouluttaminen vain varmuuden vuoksi valtion virkaan on älytöntä.

Teknillisen korkeakoulun osalta en ymmärrä miksi DI olisi oletusarvoisesti valtion virkamies ja näin velvoitettu ruotsin kielikurssin suorittamiseen. Voihan DI työskennellä yksityisessä yrityksessä, joka taasen voi sijaita ulkomaillakin.

Vastaa Viestiin