Hyvät Vuoksenniskan vanhempaintoimikunnan jäsenet,
http://www.pakkoruotsi.net/doc/opm_vastaus.rtf
Opetusministeriöön tulleen kirjeenne johdosta ystävällisesti voimme todeta, että 2004 uudistettu kielilaki on vahvasti kytköksissä perustuslakiin. Opetusministeriön esityksessä kielilaista todetaan:
”Perustuslain mukaan suomi ja ruotsi ovat maamme kansalliskieliä, joita ihmisillä on oikeus käyttää valtion ja kaksikielisten kunnallisten viranomaisten kanssa asioidessaan. Tämä perusoikeus taataan perustuslaissa. Kielilaki kertoo sen, miten nämä kielelliset oikeudet käytännössä toteutuvat. Lain tavoitteena on turvata suomen- ja ruotsinkieliseen väestöön kuuluville mahdollisuus elää täysipainoista elämää omalla kielellään.”
”Kielilaki on kielellisen palvelun vähimmäistason määrittävä yleislaki. Oikeus käyttää omaa kieltään, oikeus tulkkaukseen ja oikeus asiakirjan käännökseen ovat kuitenkin erityislainsäädännönkin lähtökohtana.”
Perusopetuslain (628/1998) 10 §:ssä säädetään opetuskielestä ja 11 §:ssä opetuksen sisällöstä, jossa todetaan, että perusopetuksen oppimäärä sisältää, sen mukaan kuin 14 §:n nojalla säädetään, muun muassa toista kotimaista kieltä.
Perusopetuksessa jokainen oppilas opiskelee siis äidinkielen lisäksi kahta kieltä, joista jommankumman tulee olla toinen kotimainen kieli. Toinen näistä kielistä on viimeistään 3. luokalla alkava pitkä oppimäärä (A-kieli) ja toinen yleensä 7. luokalla alkava keskipitkä oppimäärä (B-kieli). Ruotsinkielisten koulujen oppilaista 80 % opiskelee toista kotimaista kieltä (finska) 3. luokalta ja 20% viimeistään 5. luokalta alkaen. Suomenkielisten koulujen oppilaita lähes 90 % valitsee ensimmäiseksi pitkäksi kieleksi englannin, toinen kotimainen (svenska) alkaa viimeistään 7. luokalla. Ensimmäisenä pitkänä kielenään (A-kieli) ruotsin aloitti vuonna 2003 1,3 % 3-luokkalaisista ja vapaaehtoisena pitkänä kielenä 8,5 % 5. luokkalaisista. Ikäluokasta 20-60 oppilasta aloittaa saamen kielen ensimmäisenä pitkänä kielenä.
Opetuksen järjestäjä voi tarjota myös vapaaehtoista pitkää kieltä, joka nykyään alkaa 4. luokalta. Tällä hetkellä noin 30 % ikäluokasta aloittaa vapaaehtoisen kielen opinnot. Suosituin on saksan kieli.
Kieliä voi tarjota myös valinnaisaineina, joiden opiskelu alkaa useimmiten 8. luokalta. Valinnaisia kieliä opiskelee runsaat 17 % ikäluokasta. Toinen kotimainen kieli ei voi olla valinnainen aine, mutta saamea opiskellaan myös valinnaisena kielenä.
Opetuksen järjestäjä voi painottaa kielten opetusta tavanomaista enemmän. Äidinkielen lisäksi tuleva ensimmäinen kieli voi alkaa jo 1. vuosiluokalla tai opetus voidaan antaa kokonaan tai osittain muulla kuin koulun opetuskielellä. Tämä kieli voi olla toinen kotimainen kieli tai vieras kieli.
Lukiolain 7 §:n 2 momentin perusteella lukion oppimäärä sisältää tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden mukaan mm. toista kotimaista kieltä ja vieraita kieliä.
Kun katsotaan B1-kielenä (7-9 luokalla luettava toinen kotimainen kieli) luettavan kielen määrää koko perusopetuksen oppilaan vähimmäistuntimäärästä, niin sen osuus on vain reilut kaksi prosenttia ja 7.-9. luokan vähimmäistuntimäärästä vain noin kuusi prosenttia. Tämä voidaan katsoa hyväksi valmiuksien antajaksi nuorten ja myöhemmin aikuisten väliseen pohjoismaiseen yhteistyöhön ja sen elämänmuodon ymmärtämiseen.
Suurimmat haasteet meillä kohdistuu siihen, miten voisimme motivoida nuoria myös muiden kielten opiskeluun. Osittain tämä on kiinni myös koulutusjärjestäjien satsauksesta harvinaisempien kielten opiskeluun. Mikäli lapset vanhempien tuella valitsisivat, edellyttäen, että koulutuksen järjestäjät kielivalintoja myös tarjoaisi, A2-kielenä (eli kolmannelta tai neljänneltä luokalta alkaen) harvinaisempia kieliä vapaaehtoisena opiskeltavakseen, niin kielten osaamisen kirjo kasvaisi meillä merkittävästi.
Tässä valistustyössä myös Vuoksenniskan kaltaiset aktiiviset ja peräänantamattomat vanhempainyhdistykset voisivat olla mukana.
Toivotan Imatralle oikein antoisaa koulusyksyn alkua!
Terveisin
Sari Sarkomaa
Opetusministeri