Iltalehden ruotsalaisuuden päivän pääkirjoitus lienee tullut suoraan folktingetistä. Liturgiaa riittää, mutta realismi ja vuoropuhelu 95 prosentin ei-ruotsinkielisen enemmistön kanssa puuttuu.
IL: "Monikielisyys on globalisoituvan maailman tulevaisuutta. Meille ruotsi on kansalliskieli suomen ohella."
Monikielistyvä kansakunta tarvitsee monikielisyyspolitiikkaa. Vanha kaksikielisyysilluusio on este monikielistymiselle ja monikielisten lasten ja nuorten menestykselle.
Kansalliskieliä voisivat olla myös saamen kielet. Tulisi ainakin selväksi, ettei kansalliskielistatus voi tarkoittaa sitä, että kieli on muille pakollinen. Pakolliset kielet tulee valita toisin ja niille tulee olla kansalaisten enemmistön ehdoton tuki. Pakollisella ruotsilla ei tätä tukea ole koskaan ollut. Se on yksinomaan RKP:n luoma pakko (pedagogiset asiantuntijat ehdottivat peruskouluun alkujaan pakolliseksi englantia), eikä kansalaisten enemmistö ole sitä koskaan kannattanut.
IL: "Perustuslain mukaan suomi ja ruotsi ovat maamme kansalliskieliä, joita kansalaisilla on oikeus käyttää asioidessaan viranomaisten kanssa. Kielilaissa puolestaan turvataan se, miten käytännön tasolla suomen- ja ruotsinkieliseen väestöön kuuluvilla on mahdollista viettää täysipainoista elämää omalla äidinkielellään."
Oikeus käyttää omaa kieltä asioidessa viranomaisten kanssa on tärkeää kaikille kieliryhmille. Monikieliseen maahan tarvitaan monikielisiä palveluja. Tässä on kehittelyn paikka. Kaikkien pakkoruotsittaminen siksi, että he voisivat tarvittaessa palvella nimenomaan tätä viiden prosentin ruotsinkielistä vähemmistöä, on täysin järjetöntä.
IL: "Lainsäädännölliset lähtökohdat ovat täysin selvät. Suomen ruotsinkielisen vähemmistön oikeus omaan kieleen on antanut myös suomenkielisille oivan mahdollisuuden oppia ruotsia. Lisäksi Suomen historialliset ja kulttuuriset siteet Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin ovat luonnollinen pohja, jolta myös suomenkielisten kiinnostus ruotsin kieltä kohtaan tulisi syntyä."
Pakkoa ei voida kääntää "mahdollisuudeksi oppia". Todellisuudessa ruotsi loistaa arjessamme poissaolollaan. Vapaaehtoinen ruotsi olisi "mahdollisuus oppia". Vapaaehtoisuuden ja hyvän englannin pohjalta säilyvät myös siteet Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin - englannillahan nämä siteet on muiden kuin suomenruotsalaisten taholta tähänkin asti hoidettu. Jopa professoritason ammattilaiset käyttävät seminaareissa Ruotsissa englantia - sehän on tieteentekijöitä yhdistävä kieli. Nuoret puhuvat englantia täysin vaivatta keskenään. Tästä ei tule ongelmaa. Kenties Skotlantikin lähenee Pohjoismaita yhteistyön merkeissä, tai Viro. Yhteistyön laajetessa englanti on yhä tärkeämpi "pohjoismaissa puhuttu kieli".
IL: "Aika ajoin nousee politiikassakin esiin pyrkimyksiä Suomen yksikielistämiseksi tai "pakkoruotsin" poistamiseksi kouluista. Ruotsin vahva asema kouluissa on kuitenkin täysin perusteltu, niin maamme kaksikielisyyden kuin myös kieliopintojen kannalta."
Haluaisinpa todella kuulla ne pakkoruotsin perustelut, jotka olisivat enemmistönkin mielestä järkeviä. Tähän asti perustelut ovat olleet liturgiaa, "historialliset ja kulttuuriset syyt". Tällainen "argumentointi" on hyvinkoulutettujen kansalaisten kokemusten ja tarpeiden aliarvioimista.
IL: "Kielten oppiminen ei ole nollasummapeliä. Yhden kielen oppiminen ei sulje ovia muilta kieliltä, vaan avaa tietä yhä uusille kielille. Ruotsin kielen vastustajat tekevät oman asenteensa levittämisellä suurta vahinkoa ylipäätään kielten oppimiselle."
Valitettavasti näin ei ole. Muuten maailmassa olisi maassa kuin maassa pakollisia kieli viisi tai kymmenen. Kielten oppimisessa ihmisten kyvyt ja resurssit vaihtelevat paljon. On tärkeää tarjota yksilöille mielekäs kielipaketti, jonka ylläpitoon heidän on helppo sitoutua myös kouluputken jälkeen. Pakollinen ruotsi on mennyt kuin vesi hanhen selästä. Vaikka se on pakollisena kaikille, ihan kaikille, läpi koko kouluputken, muutama vuosi opintojen jälkeen, se on useimmilta jo kadonnut.
Ahvenanmaalta poistettiin viitisen vuotta sitten pakkosuomi, koska se söi ahvenanmaalaisten nuorten kielitaidon. Entäpä jos kielten oppiminen useimpien kohdalla on kuitenkin rajallista, jopa ruotsinkielisillä mikäli elävät yksikielisessä ympäristössä.
IL: "Ruotsin kieli on läheinen sukukieli niin saksalle kuin englannillekin. Kielten opiskelun kokeminen raskaana johtuu osittain vanhoista opetusmenetelmistä ja suurelta osin kielteisestä asenteesta, jota levitetään jopa tarkoituksellisesti."
Ruotsia on opetettu pakolla yli 40 vuotta ja tulokset ovat surkeita, vain nelisen prosenttia suomenkielisistä sanoo osaavansa sujuvasti ruotsia. Nyt kun vapaaehtoinen ruotsi näyttää ainoalta järkevältä mahdollisuudelta, on keksitty, että nelikymmenvuotisen epäonnistumisen syyt ovatkin opetusmenetelmissä. Ihmeellistä kyllä, ne samat opetusmenetelmät toimivat kaikissa muissa kielissä. Tällä opetusmenetelmäpuheella yritetään taas voittaa aikaa, jotta pakko jatkaisi vielä parikymmentä vuotta, kun niitä "uusia opetusmenetelmiä" pitää kokeilla.
Ruotsi on muuten ainoa kieli maailmassa, jonka oppimisessa ei suomenruotsalaisten mielestä voi olla muita ongelmia kuin asenneongelmia. Kuitenkin kielet ovat oikeasti vaikeita suurella osalle oppilaista ja heille tulisi antaa mahdollisuus valita kielensä.
IL: "Julkisuudessa tulisikin antaa enemmän tilaa menestystarinoille, joita ruotsin osaaminen on mahdollistanut. Ruotsi on edelleen elinkeinoelämässä toiseksi eniten tarvittu kieli. Monille suomenkielisille ruotsin osaaminen on avannut laajemman työuran. Ruotsia osaamalla pääsee tutustumaan myös laajempaan kulttuuritarjontaan niin Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa."
Espanjan tai venäjän osaaminenko ei siis mahdollista laajempaa työuraa, ei avaa laajempaa kulttuuritarjontaa?
IL: "Myös kansainvälistä kirjallisuutta käännetään huomattavasti laajemmin ja nopeammin ruotsiksi kuin suomeksi. Kahden kansalliskielen osaamisesta on paljon hyötyä ja se rikastuttaa elämää kaikin tavoin."
Espanjan, ranskan, venäjän ja saksan osaaminen ei siis rikastuta eikä avaa kansainvälisiä kulttuurisuhteita ja kirjallisuuspiirejä?
IL: "Ruotsalaisuuden päivää (Svenska dagen) vietetään 6. marraskuuta. Suomenruotsalaisille päivä muistuttaa oikeudesta käyttää ja vaalia omaa äidinkieltään Suomessa. Päivän tarkoituksena on myös kunnioittaa Suomen kieliryhmien yhteistä kaksikielistä isänmaata. Tämän takia siniristilippu tänään hulmuaa."
Ruotsinkielisillä tulee toki olla oikeus käyttää ja vaalia kieltään - ei vain kaikkien muiden kieliryhmien kustannuksella ja heidän kielellisiä oikeuksiaan rajoittaen, heidän kielelliset tarpeensa ohittaen.
Tämän pääkirjoituksen kaltaisen liturgian on loputtava! Tuollainen kirjoittelu on loukkaavaa kaikkia muita kieliryhmiä, muita kielellisiä taustoja ja muita kielellisiä intressejä kohtaan. Kohtuutta ja suvaitsevaisuutta, kiitos!