Kookomuslaisten kielivapaustyöryhmän blogissa
Lähetetty: 28.04.2012 06:59
Aki Härkönen kirjoittaa ruotsin kieleen liittyvistä tosiasioista, jotka puoltavat kriittistä suhtautumista ruotsin pakollisuuteen:
http://www.kielivapaus.fi/2012/04/viera ... -harkonen/
1) Suomenruotsalaisten erinomainen suomen taito. Useimmat todennäköisesti tuntevat monia suomenruotsalaisia erilaisin koulutustaustoin, mutta hyvin harvat tuntevat suomenruotsalaisen, joka ei osaa suomea. Päinvastoin he osaavat useimmiten erinomaisesti suomea työskennellessään suomalaisissa työyhteisöissä ja eläessään suomenkielisen enemmistön keskuudessa.
2) Ruotsinkielisten palvelujen tuottamisen vaihtoehdot. Ruotsinkielisille voidaan tuottaa palveluja hyödyntäen puhelinpalvelukeskuksia, Internet- ja tulkkipalveluja jne., niin että he saavat palvelunsa ruotsiksi. Vaikka pakkoruotsia ei ole, silti jokainen ruotsinkielinen voi saada palvelunsa äidinkieliseltä ruotsin puhujalta tai kirjoittajalta, kun niin vain järjestetään.
3) Ruotsinkielisten maantieteellinen sijoittuminen Suomessa. Ruotsinkielisten alueet rajoittuvat Ahvenanmaalle ja muutamalle rannikkokaistaleelle. Noilla alueilla vähemmistö on paikallisesti jopa enemmistönä ja siellä luonnostaan palveluihin saadaan äidinkielisiä puhujia. Toisaalta alueilla, jossa ruotsinkielinen vähemmistö on pieni tai olematon ei ole järkevää väen vängällä yrittää tuottaa palveluja paikallisesti. Ruotsi on Suomessa alueellinen vähemmistökieli ja ratkaisujen tulee perustua alueelliseen todellisuuteen.
4) Pakkoruotsin syntyhistoria kylmän sodan ilmapiirissä luotuna. Pakkoruotsi ei ole vanha keksintö, vaan peruskoulu-uudistuksen aikoihin 1960-luvun lopulla poliittisesti lehmänkaupoilla sovittu. Tuona ajankohtana Suomi eli Neuvostoliiton pelossa ja yhteytemme länteen olivat poliittisesti rajoitetut, eikä luonnollisia länsieurooppalaisia kumppaneita ollut liiaksi. Tuolloin yhteyden vahvistaminen Ruotsiin ja muihin pohjoismaihin oli suurpoliittisesti perusteltua. Nyt Ruotsi on pieni EU-maa muiden joukossa, eikä yhteyksiä sinne tarvita, niin että se edelleen oikeuttaisi kaikille pakollisen kielenopetuksen. Nykyään EU ja sen suuret maat kuten Saksa, Ranska tai Espanja on suomalaisessa todellisuudessa keskeisemmässä asemassa.
5) Pakkoruotsin todellinen pedagoginen tuloksellisuus. Pakolla opetettua ei opita, jos oppiainetta pidetään turhana ja käytännön tarve sille tiedetään olemattomaksi. Harvat ovat laillani koululahjakkaita, niin että kaikki oppiaineet kieliä myöten ovat heille helppoja. Useille yhdessäkin vieraassa kielessä on työtä ja toinen ei enää luonnista. Liian monesti pakkoruotsiopetuksesta syntyy tuloksena hyvin vähän aitoa osaamista, jolloin siihen käytetyt resurssit ovat hukkaan heitettyjä.
Näitäkin hyviä tekstejä voisi käydä positiivisesti kommentoimassa blogeissa sivuilla http://www.kielivapaus.fi/.
http://www.kielivapaus.fi/2012/04/viera ... -harkonen/
1) Suomenruotsalaisten erinomainen suomen taito. Useimmat todennäköisesti tuntevat monia suomenruotsalaisia erilaisin koulutustaustoin, mutta hyvin harvat tuntevat suomenruotsalaisen, joka ei osaa suomea. Päinvastoin he osaavat useimmiten erinomaisesti suomea työskennellessään suomalaisissa työyhteisöissä ja eläessään suomenkielisen enemmistön keskuudessa.
2) Ruotsinkielisten palvelujen tuottamisen vaihtoehdot. Ruotsinkielisille voidaan tuottaa palveluja hyödyntäen puhelinpalvelukeskuksia, Internet- ja tulkkipalveluja jne., niin että he saavat palvelunsa ruotsiksi. Vaikka pakkoruotsia ei ole, silti jokainen ruotsinkielinen voi saada palvelunsa äidinkieliseltä ruotsin puhujalta tai kirjoittajalta, kun niin vain järjestetään.
3) Ruotsinkielisten maantieteellinen sijoittuminen Suomessa. Ruotsinkielisten alueet rajoittuvat Ahvenanmaalle ja muutamalle rannikkokaistaleelle. Noilla alueilla vähemmistö on paikallisesti jopa enemmistönä ja siellä luonnostaan palveluihin saadaan äidinkielisiä puhujia. Toisaalta alueilla, jossa ruotsinkielinen vähemmistö on pieni tai olematon ei ole järkevää väen vängällä yrittää tuottaa palveluja paikallisesti. Ruotsi on Suomessa alueellinen vähemmistökieli ja ratkaisujen tulee perustua alueelliseen todellisuuteen.
4) Pakkoruotsin syntyhistoria kylmän sodan ilmapiirissä luotuna. Pakkoruotsi ei ole vanha keksintö, vaan peruskoulu-uudistuksen aikoihin 1960-luvun lopulla poliittisesti lehmänkaupoilla sovittu. Tuona ajankohtana Suomi eli Neuvostoliiton pelossa ja yhteytemme länteen olivat poliittisesti rajoitetut, eikä luonnollisia länsieurooppalaisia kumppaneita ollut liiaksi. Tuolloin yhteyden vahvistaminen Ruotsiin ja muihin pohjoismaihin oli suurpoliittisesti perusteltua. Nyt Ruotsi on pieni EU-maa muiden joukossa, eikä yhteyksiä sinne tarvita, niin että se edelleen oikeuttaisi kaikille pakollisen kielenopetuksen. Nykyään EU ja sen suuret maat kuten Saksa, Ranska tai Espanja on suomalaisessa todellisuudessa keskeisemmässä asemassa.
5) Pakkoruotsin todellinen pedagoginen tuloksellisuus. Pakolla opetettua ei opita, jos oppiainetta pidetään turhana ja käytännön tarve sille tiedetään olemattomaksi. Harvat ovat laillani koululahjakkaita, niin että kaikki oppiaineet kieliä myöten ovat heille helppoja. Useille yhdessäkin vieraassa kielessä on työtä ja toinen ei enää luonnista. Liian monesti pakkoruotsiopetuksesta syntyy tuloksena hyvin vähän aitoa osaamista, jolloin siihen käytetyt resurssit ovat hukkaan heitettyjä.
Näitäkin hyviä tekstejä voisi käydä positiivisesti kommentoimassa blogeissa sivuilla http://www.kielivapaus.fi/.