Mattila Kanavassa

[Pro et contra]

Sosiaali-ja taloushitorian dosentti Aarne Matiila vastaa kriitikoilleen uudessa Kanavassa (4-5/2009):

VIELÄ VANHAN VALLAN TUKIPILAREISTA

"Kielentutkijat Leena Huss, Anna-Riitta Lindgren ja Mirja Saari reagoivat (Kanava 3/09) kirjoitukseeni (Kanava 9/08) vanhan vallan tukipilareista kielipoliittiseen osaan, jossa päädyin vaatimukseen ruotsin kielen määrittelemisestä vähemmistökieleksi. Vähemmistökielenä sillä on tukenaan myös Euroopan neuvoston vähemmistöjen suojaa koskevien sopimusten noudattamisen kansainvälinen seuranta. Ruotsikin joutunee seurannan kohteena inhimillistämään kielivähemmistöjensä kohtelua.
Kirjoittajat selostavat suomenruotsalaisen Magma-aivoriihen asennetutkimusta suomenkielisten suhtautumisesta ruotsinkieliseen kielivähemmistöön. Suhtautuminen on luonnollisesti myönteistä, kuten allekirjoittaneellakin. Mielipidemittauksia on tehty myös yksilöidymmin ruotsin kielen asemasta kouluopetuksessa. Suomalaisuuden liiton Taloustutkimuksella teettämissä kyselyissä vastaajista lähes 70 %, joinain vuosina ylikin, kannattaa ruotsin kielen järjestämistä vapaaehtoisesi oppiaineeksi. Pakollisen ruotsin kielen ylioppilaskokeen poistamisella on myös yleisen mielipiteen tuki, kuten kirjoittajatkn toteavat.
Suorastaan käsittämätön on kirjoittajien heitto, että minä halveksisin eduskuntaa sen säädettyä vuonna 2003 kielilain, joka pohjautui vanhaan vuoden 1922 lakiin. Eduskunnan halveksimista ei ole sekään, että hallitus selvityttää melko tuoreiden perustuslain pykälien muutostarvetta. Perustellut esitykset kansalaiskeskustelussa minkä tahansa lain korvaamiseksi uudella ovat osoitus toimivasta demokratiasta. Koko kirjoitukseni tuki käynnissä olevaa parlamentarismin vahvistamistendessiä. Vanhan ruotsinkielisen valtaelitin rakentamat eduskunnan vallan rajoitteet ovat murtumassa.
Vanha eliitti ajoi myös itsenäistymisvaiheessa läpi ruotsin kielen aseman jyrkkään epäsuhteeseen kielen puhujien määrään verrattuna. Eliitin edut ja vaikutusvalta sanelivat ratkaisun eikä ruotsinkielinen rahvas, vaikka se saatiinkin tukemaan RKP:n politiikkaa.
Ruotsinkielisten pysyminen jopa määräävina muutamissa valtaeliiteissä aina 1990-luvulle asti tuki vanhojen valtarakenteiden, kuten ruotsin kielen, kohtuuttoman aseman säilymistä. EU-jäsenyyden, pääomamarkkinoiden muutoksen ja globalisaation seurauksena vanhan eliitiin valta-asema on romahtanut. Vanhan eliitin turvaksi luotuja järjestelmiä ollaankin purkamassa.
Ruotsin kielen saattaminen sille jo käytännössä muotoutuneeseen vähemmistökielen asemaan on monin tavoin muuttuneen yhteiskunnan vaatima uudistus.Uudistus on kansankokonaisuuden, suomenkielisen enemmistön ja myös kielivähemmistön tai vähemmistöjen todellisten etujen mukainen."

[Pro et contra]

HELPPOLUKUISEMPI VERSIO: (KAPPALEJAKO)

Sosiaali-ja taloushistorian dosentti Aarne Matiila vastaa kriitikoilleen uudessa Kanavassa (4-5/2009):

VIELÄ VANHAN VALLAN TUKIPILAREISTA

"Kielentutkijat Leena Huss, Anna-Riitta Lindgren ja Mirja Saari reagoivat (Kanava 3/09) kirjoitukseeni (Kanava 9/08) vanhan vallan tukipilareista kielipoliittiseen osaan, jossa päädyin vaatimukseen ruotsin kielen määrittelemisestä vähemmistökieleksi. Vähemmistökielenä sillä on tukenaan myös Euroopan neuvoston vähemmistöjen suojaa koskevien sopimusten noudattamisen kansainvälinen seuranta. Ruotsikin joutunee seurannan kohteena inhimillistämään kielivähemmistöjensä kohtelua.

Kirjoittajat selostavat suomenruotsalaisen Magma-aivoriihen asennetutkimusta suomenkielisten suhtautumisesta ruotsinkieliseen kielivähemmistöön. Suhtautuminen on luonnollisesti myönteistä, kuten allekirjoittaneellakin. Mielipidemittauksia on tehty myös yksilöidymmin ruotsin kielen asemasta kouluopetuksessa. Suomalaisuuden liiton Taloustutkimuksella teettämissä kyselyissä vastaajista lähes 70 %, joinain vuosina ylikin, kannattaa ruotsin kielen järjestämistä vapaaehtoisesi oppiaineeksi. Pakollisen ruotsin kielen ylioppilaskokeen poistamisella on myös yleisen mielipiteen tuki, kuten kirjoittajatkn toteavat.

Suorastaan käsittämätön on kirjoittajien heitto, että minä halveksisin eduskuntaa sen säädettyä vuonna 2003 kielilain, joka pohjautui vanhaan vuoden 1922 lakiin. Eduskunnan halveksimista ei ole sekään, että hallitus selvityttää melko tuoreiden perustuslain pykälien muutostarvetta. Perustellut esitykset kansalaiskeskustelussa minkä tahansa lain korvaamiseksi uudella ovat osoitus toimivasta demokratiasta. Koko kirjoitukseni tuki käynnissä olevaa parlamentarismin vahvistamistendessiä. Vanhan ruotsinkielisen valtaelitin rakentamat eduskunnan vallan rajoitteet ovat murtumassa.

Vanha eliitti ajoi myös itsenäistymisvaiheessa läpi ruotsin kielen aseman jyrkkään epäsuhteeseen kielen puhujien määrään verrattuna. Eliitin edut ja vaikutusvalta sanelivat ratkaisun eikä ruotsinkielinen rahvas, vaikka se saatiinkin tukemaan RKP:n politiikkaa.

Ruotsinkielisten pysyminen jopa määräävina muutamissa valtaeliiteissä aina 1990-luvulle asti tuki vanhojen valtarakenteiden, kuten ruotsin kielen, kohtuuttoman aseman säilymistä. EU-jäsenyyden, pääomamarkkinoiden muutoksen ja globalisaation seurauksena vanhan eliitiin valta-asema on romahtanut. Vanhan eliitin turvaksi luotuja järjestelmiä ollaankin purkamassa.

Ruotsin kielen saattaminen sille jo käytännössä muotoutuneeseen vähemmistökielen asemaan on monin tavoin muuttuneen yhteiskunnan vaatima uudistus.Uudistus on kansankokonaisuuden, suomenkielisen enemmistön ja myös kielivähemmistön tai vähemmistöjen todellisten etujen mukainen."