HBL otsikoi Melinin sanoin: Me tarvitsemme mysgubbareita

[Sees]

http://www.hbl.fi/text/inrikes/2010/12/28/w56804.php

"Partiledarna inom Samlingspartiet och Centern stöder den obligatoriska skolsvenskan enbart så länge som de vet att SFP kan vara en en faktor att räkna med i nästa regeringsförhandlingar–att tro annat skulle vara naivt"

Kokoomuksen ja Keskustan puoluejohtajat tukevat pakollita kouluruotsia vain niin kauan, kuin he uskovat RKP:n olevan tekijä seuraavissa hallitusneuvotteluissa - muun uskominen olisi naivia.

Ruotsista tulee vaalikysymys, jatkaa Melin.

[Sees]

Seurasin HBL:n keskustelua ymmärtääkseni paremmin suomenruotsalaisten pakon puolustajien ajattelua (heitähän ei siis ole edes puolia porukasta, joten emme voi puhua suomenruotsalaisten suhtautumisesta yleensä).

Pakon puoltajilla on muutamia lempiperusteluja, ne ovat tässä:

1) Suomenruotsalaiset lukevat keskimäärin vähintään kolme vierasta kieltä, ovatko suomenkieliset tyhmempiä vai laiskempia?

Kun kerrotaan, että kielivähemmistöillä on yleensä yksi kieli enemmän kuin muilla, tämä johtaa vain väitteeseen 2.

2) Koska suomen kieli on vähemmistö Nordenissa, suomenkieliset ovat itse asiassa kielivähemmistö Nordenissa, jolle kuuluu Nordenin avainkielen eli ruotsin opiskelu.

Kun muistutetaan, että Suomi on itsenäinen maa, eikä ole olemassa toimivaa valtiota nimeltä Norden, tämä johtaa vain väitteeseen 3.

3) Jos suomenruotsalaiset viitsivät opetella suomea, joka on tosi olematon kieli maailmassa, mikseivät suomenkieliset opettelisi myös ruotsia - vastavuoroisesti, kaksi samanlaista pientä kieltä, tasa-arvoa.

Ei siis ole merkitystä sillä, että ruotsinkielisille on maan pääkielestä aidosti hyötyä, kun taas monille suomenkielisille ruotsi on käyttämättä jäävä "palveluruotsi", joka estää monilla tärkeän maailmankielen lukemisen. Tästä siirrytään kohtaan 4 eli pakkoenglantiin.

4) Ruotsi ei vie meillä yhtään maailmankielen paikkaa, koska Suomessa luettiin jonkin verran (ei paljon) enemmän kieliä jo 1980-luvulla ja sitä ennen. Suomalaiset lapset ja nuoret ovat vähentäneet kieliopintojaan vahvan englannin myötä. Pakkoenglanti estää suomalaisten kieliopinnot ja tietysti suomalaisten väärä asenne kieliin.

Tähän me tietysti vastaamme, että sama kehitys on tapahtunut kaikissa muissakin maissa. Koulujen opetusohelmat ja nuorten arki ovat vaativampia kuin ennen ja nuorten kielitaito on painottunut kansoja yhdistävään englantiin, jota osataan entistä paljon paremmin. Muissa maissa saadaan toisen valinnaisen kielen kautta lisää kielivarantoa. Suomenkielisiä lapsia ei siis tässäkään saa verrata maan sisäiseen kielivähemmistöön vaan muiden maiden lapsiin, jotka eivät lue niinkään paljon vieraita kieliä kuin suomenkieliset, mutta saavat laajemman kielivarannon.

Pakon puolustajien ei tarvitse lähteä ymmärtämään tätä kaikkien eurooppalaisten muuttuvaa maailmaa, sillä heillä on mielestään todisteet siitä, että suomalaisilla on väärät asenteet kieliin ja suomenkielisissä kouluissa pitäisi lukea yhtä paljon kieliä kuin ruotsinkielisissä - ja erityisesti ruotsia, joka on kulttuurin, historian ja vapaan länsimaisuuden kieli Suomessa.

Nyt kyllä mielessäni moitin niitä kieltenopettajia ja pedagogeja, jotka ovat antautuneet markkinoimaan lisää kielitaitoa syyllistämällä lapsia, koteja ja pitävät kiinni kolmen vieraan kielen tavoitteesta jokaisen nuoren kohdalla. Kielipainotteista maailmaa saa toki tarjota mahdollisimman monelle, mutta se ei voi olla kaikille yhteinen, ei edes kaksi pakollista vierasta kieltä.

Kaiken lisäksi ruotsinkielisissä kommenteissa vähätellään kaiken aikaa ruotsin kielen opiskelun vaatimaa työtä - sitä verrataan kolmen viikon kielikurssiin. Kuitenkin ruotsin kieli on keskeisessä roolissa lapsen ja nuoren jokaviikkoisissa läksyissä läpi kouluajan. Jotta siitä saisi jonkinmoisen numeron, sitä tulee harrastaa myös kouluajan ulkopuolella, kuten muitakin opiskeltavia kieliä. Suuri osa oppilaista lisäksi oppii kieliä huonosti ellei voi aidosti mielekkäissä tilanteissa käyttää opiskeltavaa kieltä, joten työmäärän ja tulosten suhde on ruotsissa poikkeuksellisen huono.

Tähän ylläolevaan luetteloon pitäisi vielä liittää se "Nordeniin töihin" -perustelu, joka aika itsenäisesti putkahtaa esiin ketjussa kuin ketjussa.

HBL:n paperiversion mielipideosiossa on jo tajuttu, että on ollut perin väärin sanoa suoraan suomenkielisille, että heidän kielitaitonsa on "palveluruotsia" ja että sitä tarvitaan ruotsinkielisten palveluiden ja ruotsinkielisen kulttuurin ylläpitoon täällä Suomessa. Olisi kuulemma sittenkin pitänyt valita vain se "hyötyruotsi"-linja, jolloin suomalaisille olisi vain osoitettu, miten äärettömän hyödyllinen ruotsi on.

Yllättävän rankkaa kritiikkiä saa sivusta suomenkielisten koulujen historian opetus. Se on kuulemma fennomaanien käsissä. Suomenkielisille pitäisi avoimemmin osoittaa, miten ruotsalaista heidän historiansa ja juurensa ovet, miten kaikki merkittävä on tehty ruotsiksi. Oletan, että ruotsinkielisissä kouluissa on ihan oma tapansa opettaa historiaa - olisi mielenkiintoista tietää, mikä se tapa on.

[dejavu]

Noista saakin hyviä vasta-argumentteja:
Esim. "kolmen viikon kielikurssin" voi varmasti suorittaa aikuisiällä vaikka Ahvenanmaalla
aidossa kieliympäristössä, jos kielelle oikeaa tarvetta sattuu elämässä ilmentymään.
Osa svekoista elää vieläkin 1800-luvun sääty-yhteiskunnassa ja haaveilee paluusta 1700-luvun
Ruotsiin, maahan, jota ei enää ole.
Samanlaista porukkaa on paljon Virossa elävissä venäläisissä:
Eivät usko, että Neuvostoliitto kuoli 1991.
Kieltenopettajat ovat ammattijärjestöllisistä syistä valinneet kolmen kielen strategian:
Suurin osa opettajistahan on ruotsinopettajia.
Onneksi ruotsinopettajatkin ovat svekojen arvostelun kohteena:
"He ovat niin kehnoja, että eivät saa oppilaille viestiä perille. "
Eikö poliittista pakkoruotsia voisi suorittaa kulttuuriopintoina ?
Joku smoothie-mies tulee kouluun kertomaan ylväästä historiasta ja sitten mennään katsomaan Play me-näytelmä
ja siinä se! Miksi muuten ruotsinkieliset markkinoivat itseään englanniksi ??

Kyllä tämä ohipuhuminen jatkuu tulevaisuudessakin.
Siksi meidän on rohkaistava järkeviä RKP-läisiä
taistelussa kielitalibaneja vastaan.
Niinhän Suomikin valtiona tekee Afganistanissa -oikeita talibaneja vastaan..

[Sees]

Noista saakin hyviä vasta-argumentteja:

Oikeastaan suuri osa keskustelua käydään tasolla, jossa ei voi argumentoida. Monista kommenteista ei oikein tiedä, ovatko ne pakon puoltajien ajatuksia vai pakon vastustajien huumoria:

"Meillä on opetussuunnitelma."
"Kielitaito on rikkaus."
"Kukaan ei ole koskaan valittanut, että olisi liian kielitaitoinen."
"Onhan meillä pakkomatematiikkaakin."
"Onko tutkittu, kuinka suuri osa poistaisi äidinkielen opetuksen kouluista?"
"Elämässä on joskus pakkoja."

Ja sitten on se porukka, joka keskustelun sijaan alkaa kehua itseään, kuinka he osaavat viittä kieltä ja uutta pukkaa koko ajan ja rivien välistä voi lukea melkoista ylemmyyttä suomenkielisiä kohtaan. Tosin en ollenkaan voi olla varma, etteikö silloin kyseessä olekin kielivapauden kannattajan luoma karikatyyri pakon puoltajasta, siitä joka matkasanakirjan avulla valloittaa kielen toisensa jälkeen ja neuvoo PISA:ssa menestyneille suomenkielisille nuorille ja näiden koulutetuille vanhemmille, asioita, joita nämä eivät muka itse osaa arvioida.

Suuri este keskustelun etenemiselle on se, että pakon puoltajat eivät tohdi myöntää taustalla olevia tunneargumentteja: heille ilman ruotsinkielisyyttä ei voi olla suomalaisuutta.

[Sees]

Palaan vielä yhteen keskustelun piirteeseen - keskustelujen taustalla on jonkilaista "vihaa" puolin ja toisin. Olen kyllästynyt kuulemaan, että itse kirjoitan vihan vimmoissa ja lisään vihaa yhteiskunnassa. Meitä on helppo leimata ilman todistusvelvollisuutta. Mutta olen tosi kyllästynyt myös "oman puolen" käytökseen. Monilla kielivapauden puoltajiksi ilmoittautuneilla (ei tässä yhdistyksessä) on kärsivällisyys vähissä ja monet kommentit ala-arvoisia. Kiukuspäissä väsätyt viestit kääntyvät helposti koko kielivapautta vastaan. Tai sitten ne onkin kirjoittanut joku, joka mustamaalaa tahallaan.

Jos ja kun keskustelussa ei ole joidenkin kohdalla kysymys lainkaan kieltenopetuksesta vaan erilaisista omaan ryhmään ja identiteettiin liittyvistä intohimoista, joita ei ole osattu itsekään avoimin silmin kohdata, aika vaikeaksi käy asiallinen keskustelu.

[Eero Nevalainen]

Palaan vielä yhteen keskustelun piirteeseen - keskustelujen taustalla on jonkilaista "vihaa" puolin ja toisin. Olen kyllästynyt kuulemaan, että itse kirjoitan vihan vimmoissa ja lisään vihaa yhteiskunnassa.

Miten sen ottaa -- minä voin jossain määrin tunnustaa, että "vihaan" sitä tapaa, millä vastapuoli lähestyy asioita ja hahmottaa jostain syystä ihan kaiken keinolla millä hyvänsä sen ruotsin kielensä ympärille. Varsinkin live-keskusteluissa pinnan säilyttäminen heidän kanssaan on ihan oikeasti vaikeaa, koska koko kuvio on niin syvällisesti turhauttava. Mutta onko tässä kyse sitten jostain "vihasta kansanryhmää vastaan" onkin sitten eri asia... (on muuten mielenkiintoista että tässä kuviossa suomenruotsalaiset ovat kansanryhmä, vaikka muutoinhan me heidän mielestämme olemme samaa kaksikielistä kansaa...)

Meitä on helppo leimata ilman todistusvelvollisuutta.

Sekin on totta. Mihinkään ei tarvitse ottaa mitään kunnollista kantaa jos vastapuoli on aina irrationaalinen "vihaaja" jolle pitää vain opettaa lisää ruotsia, etteivät he enää vihaisi niin paljon.

Mutta olen tosi kyllästynyt myös "oman puolen" käytökseen. Monilla kielivapauden puoltajiksi ilmoittautuneilla (ei tässä yhdistyksessä) on kärsivällisyys vähissä ja monet kommentit ala-arvoisia. Kiukuspäissä väsätyt viestit kääntyvät helposti koko kielivapautta vastaan. Tai sitten ne onkin kirjoittanut joku, joka mustamaalaa tahallaan.

Tuon takia minä yleensä odotan jotain 5 minuuttia aina ennen lähetä-napin painamista -- osaan tarvittaessa kirjoittaa myös aika kipakan flamen jos niikseen tulee

Jos ja kun keskustelussa ei ole joidenkin kohdalla kysymys lainkaan kieltenopetuksesta vaan erilaisista omaan ryhmään ja identiteettiin liittyvistä intohimoista, joita ei ole osattu itsekään avoimin silmin kohdata, aika vaikeaksi käy asiallinen keskustelu.

Tästä pitää olla eri mieltä. Kielipolitiikka on nimenomaan identiteettiin liittyvää politiikkaa, ja tämän RKP:läisetkin aina silloin tällöin pystyvät ihan suoraan tunnustamaan, varsinkin kun puhuvat oman identiteettinsä puolustamisesta ja turvaamisesta ja siitä, miten me suomenkieliset jotenkin menetämme "skandinaavisen identiteetin" jos ruotsia ei pakko-opeteta systemaattisesti.

Minun on vaikea hahmottaa, että minun pitäisi jotenkin "avata silmiä" sen suhteen että minulle suurelta osalta on kyse juuri oman kieliryhmäni oikeuksista -- samoin kuin suruille -- tai että niistä lähtökohdista argumentointi olisi jotenkin lähtökohtaisesti ongelmallista. Moinen johtaa äkkiä tulokseen, että minun pitää jotenkin "sivistyä" ja päästä noiden motivaatioiden "yläpuolelle" -- olemalla samanlainen kuin suomenruotsalainen!

[Sees]

Jos ja kun keskustelussa ei ole joidenkin kohdalla kysymys lainkaan kieltenopetuksesta vaan erilaisista omaan ryhmään ja identiteettiin liittyvistä intohimoista, joita ei ole osattu itsekään avoimin silmin kohdata, aika vaikeaksi käy asiallinen keskustelu.

Tästä pitää olla eri mieltä. Kielipolitiikka on nimenomaan identiteettiin liittyvää politiikkaa, ja tämän RKP:läisetkin aina silloin tällöin pystyvät ihan suoraan tunnustamaan, varsinkin kun puhuvat oman identiteettinsä puolustamisesta ja turvaamisesta ja siitä, miten me suomenkieliset jotenkin menetämme "skandinaavisen identiteetin" jos ruotsia ei pakko-opeteta systemaattisesti.

Minun on vaikea hahmottaa, että minun pitäisi jotenkin "avata silmiä" sen suhteen että minulle suurelta osalta on kyse juuri oman kieliryhmäni oikeuksista -- samoin kuin suruille -- tai että niistä lähtökohdista argumentointi olisi jotenkin lähtökohtaisesti ongelmallista. Moinen johtaa äkkiä tulokseen, että minun pitää jotenkin "sivistyä" ja päästä noiden motivaatioiden "yläpuolelle" -- olemalla samanlainen kuin suomenruotsalainen!

Olet oikeassa ja minä asetin sanani väärin. Niin, silloin kun ollaan jo noin pitkällä, ollaan avattu silmät.

Itselleni kyse on ollut alkujaan hitaasti äidinkieltään ja muilta kieliä oppivien oikeuksista, maahanmuuttajalasten oikeuksista ja monikielisten perheiden oikeuksista, jotka jäävät viralliseksi liturgiaksi muodostuneen kaksikielisyysunelman jalkoihin.

Toki varsin pian aloin nähdä näitä kytkentöjä: Kaksikielisyydessä yritetään määritellä uudelleen, kirjoittaa uudelleen suomalaisuutta. Kielitaitovaatimuksissa taas puolustetaan tiettyä koulutuksellista ja virkoihin liittyvää etuajo-oikeutta ruotsinkielisille. Ja pakollinen ruotsi on ikään kuin rauhoittavaa lääkettä fennomaniaan taipuvaiselle kansalle.

Ongelma on lähinnä se, ettei olla tietoisia näistä monista erilaisista taustavoimista omassa ajattelussa. Ja toisaalta - ei ehkä sittenkään kyseenalaisteta omia motiiveja tarpeeksi.

On jotenkin niin turhauttavaa, kun pakon kannattajat yrittävät todistella, että kielikoulutuksen ongelmana on pakkoenglanti, laiskuus, venäjäsympatiat, ruotsiviha... kun he eivät välitä lasten oikeuksista ja opiskelun kehittämisestä, vaan haluavat vain, että suomenkieliset lapset jatkavat ruotsinopiskeluaan, ei itsensä takia vaan ruotsin kielen aseman säilymisen takia.

Yhtä turhauttavaa on, että kesken kieltenopetukseen liittyvän keskustelun, jotkut ilmoittavat, että saa muuten loppua koko ruotsinkielinen päiväkoti- ja koulutoiminta Suomesta. Pohjimmiltaan he eivät välitä lasten oikeuksista ja opiskelun kehittämisestä, vaan ainoastaan siitä, että ruotsin kieli juuritaan pois nykyiseltä paikaltaan.

Olen ottanut vähän liikaa osaa keskusteluihin. Taitaa olla tauon paikka

[Sees]

Artikkeliin liittyvä keskustelu alkaa olla lopuillaan, eikä siinä kauhean monta keskustelijaa ollutkaan.

Nähdäkseni keskustelussa ei ruotsinkielisten taholta ole ollut hetkeäkään kysymys lasten kieltenopiskelusta vaan vain ja ainoastaan kaksikielisyyden säilyttämisestä. Siis pelkästään kaksikielisyyden säilyttämisestä. Suomenkielisten ei tarvitse oppia ruotsia, kunhan ovat opiskelevinaan, jolloin kaksikielisyys säilyy.

Monet keskusteluun osallistuneet ruotsinkieliset tuntuvat kokevan "maksaneensa" kaksikielisyyden sietämällä sitä, millaista heidän elämänsä on maassa, jossa suomi on enemmistön kieli. He ovat maksaneet sen nielemällä suomenkielisten satunnaista "suomessa puhutaan suomea" -tyyppistä herjaa, myötäelämällä ummikkosukulaistensa ongelmia lääkärissä ja ummikkoseutujen asukkaiden ponnisteluilla suomen kielen oppimiseksi. Se on kaikki ollut sellaista turhaa työtä ja vaivaa, jota ei olisi esim. Ahvenanmaalla tarvinnut tehdä. He ovat maksaneet, jotta kaksikielisyys säilyisi. Myös suomenkielisten on maksettava - ja hyötyruotsi on kevyt uhraus. Ahvenanmaa on aavistus siitä, minkälainen Svenskfinland olisi voinut olla, jos olisi aikanaan oltu riittävän viisaita ja jätetty kaksikielisyysseikkailu väliin ja jaettu maa.

Aivan selvästi meillä suomenkielisillä ei ole ruotsinkielisten keskusteluissa mitään virkaa - herätämme vain raivoa ja meidät koetaan vihakirjoittelijoina. Suomenkielisten näkemykset kuitataan tyhjänvalittamisena: fennot pelaa mielummin pleikkarilla kuin opiskelevat jotain järkevää kuten hyötyruotsia.

PS. Oikeasti myötäelän kyllä sitä tunneraivoa, jota jotkut ruotsinkieliset tuntevat kokiessaan kaksikielisen kotimaansa raiskausuhan alaiseksi. Onhan tunne kotimaan menetyksestä raju.

[Eero Nevalainen]

Hyvä että huomasit että svekomaanien kanssa keskustelu on oikeasti turhaa; he ovat ideologisesti jotenkin vähän samantapaisia kuin toiset rakastamani fanaatikot eli uskonnolliset kiihkoilijat ja erityisesti kreationistit. Heidänkin maailmankuvansa pyörii täysin sen ympärillä että heitä vainotaan jos maailma ei ole sellainen kuin he tahtovat sen olevan.

Ainakin minä pyrin suuntaamaan kannanottoni lähinnä suomenkielisille ja mahdollisesti täysipäisille ruotsinkielisille; kiihkosurujen rooli noissa keskusteluissa on lähinnä demonstroida, minkälaisesta porukasta ja maailmankuvasta pohjimmiltaan on kyse, kun lähtevät laukomaan noita näkemyksiään muuallakin kuin Höblän ympäristössä...

[Sees]

"kiihkosurujen rooli noissa keskusteluissa on lähinnä demonstroida, minkälaisesta porukasta ja maailmankuvasta pohjimmiltaan on kyse, kun lähtevät laukomaan noita näkemyksiään muuallakin kuin Höblän ympäristössä..."

Olen kyllä aika huolissani siitä ilmapiiristä, jota esim. HBL:n keskustelut edustavat. Ruotsinkielisiä ei kukaan näytä auttavan kuuntelemaan suomenkielisten argumentteja vaan kielivapauden toiveet leimataan suomalaisuuden liiton tai perussuomalaisten pikkuryhmän provokaatioiksi.

Koska itse varon ottamasta aihetta esille ruotsinkielisten seurassa, luulen, että myös ruotsinkieliset itse varovat aihetta keskenään. Sitä enemmän arvostan nyt sellaisia kannanottoja, joita on luettu Fred Karlssonilta, Olav S Meliniltä ja Nils Thorvaldsilta.

Ilman ruotsinkielisten vaikuttajien varovaisen myönteisiä kommentteja kielivapaudelle, asia ei nähdäkseni edisty poliitikkojen keskuudessa, koska kukaan ei halua leimautua ruotsinvastaiseksi.

[dejavu]

Ilman ruotsinkielisten vaikuttajien varovaisen myönteisiä kommentteja kielivapaudelle, asia ei nähdäkseni edisty poliitikkojen keskuudessa, koska kukaan ei halua leimautua ruotsinvastaiseksi.[/quote]

Nimenomaan POLIITIKKOJEN keskuudessa.
On valitettavaa, että näin tärkeä, kilpailukykymme kannalta olennainen kysymys
on jätetty täysin poliittisen pelin armoille.
Kuuntelen tässä taustalla radiota ja lehtikatsausta..
Siellä siteerataan juuri asiaan liittyvää, painavaa mielipidettä:

"Kokemuksesta kuitenkin tiedetään, että kansalaismielipiteen hyväksyntä eikä väheksyntä
on ollut suomalaisen koulun hyväksi todistetun kehityksen edellytys. Näin varmaan on jatkossakin."

Kirjoittaja on kansainvälisen talouden emeritusprofessori.
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/187626.html

[Sees]

Erittäin hyvä kolumni Hesarissa Saska Saarikoskelta, joss hän ilmoittaa olevansa ruotsin ystävä, tosi ei pakkoruotsin:

http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Ru ... 5262957496

Hän kuvaa mielestäni osuvasti myös suomenruotsalaisten outoa käytöstä teeman kohdalla:

Suomenruotsalaiset osaavat väitellä henkevästi ja sivistyneesti kaikesta muusta, mutta kun aletaan puhua ruotsin asemasta, keskustelusta tulee nurinkurista pseudodebattia, jossa ensin on ainoa oikea vastaus, sitten sitä tukevat argumentit. Jos joku yrittää potkia aisan yli, kuten pakkoruotsia arvostellut Rkp:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds, hän saa niskaansa laskiämpärin.

[dejavu]

Suomenruotsalaiset osaavat väitellä henkevästi ja sivistyneesti kaikesta muusta, mutta kun aletaan puhua ruotsin asemasta, keskustelusta tulee nurinkurista pseudodebattia, jossa ensin on ainoa oikea vastaus, sitten sitä tukevat argumentit. Jos joku yrittää potkia aisan yli, kuten pakkoruotsia arvostellut Rkp:n varapuheenjohtaja Nils Torvalds, hän saa niskaansa laskiämpärin. [/quote]

Valitettavasti tuo sama pseudodebatti on saatu tehokkaasti levitettyä myös muualle yhteiskuntaan,
jolloin opetusministerinkin ajatusmaailma on:
"Pakkoruotsi pysyy, perustelut kerromme myöhemmin, kun saamme ne ensin käännettyä ruotsista."

http://www.youtube.com/watch?v=lo0oYS2Q ... re=related

[dejavu]

[quote="Eero Nevalainen"]Hyvä että huomasit että svekomaanien kanssa keskustelu on oikeasti turhaa; he ovat ideologisesti jotenkin vähän samantapaisia kuin toiset rakastamani fanaatikot eli uskonnolliset kiihkoilijat ja erityisesti kreationistit. Heidänkin maailmankuvansa pyörii täysin sen ympärillä että heitä vainotaan jos maailma ei ole sellainen kuin he tahtovat sen olevan.

----
Tulipa vain nimimerkkini mukaisesti mieleen..
"Voiko talibanien kanssa neuvotella ?"