Loviisan sanomien pääkirjoitus "aluemalleista"

[Sees]

Loviisan sanomien pääkirjoituksessa palataan pakkoruotsi-iltaan ja hahmotellaan jonkinlasta kompromissia, jossa venäjä ja saame voisivat olla alueellisesti vaihtoehtoja. Varsinaista vapaata kielivalintaa pitäisi sitten odotella ilmeisesti seuraavaan sukupolveen.

http://www.loviisansanomat.net/lue.php?id=4605

Pakkoruotsi sopii Loviisaan, ei Imatralle
03.12.2010

TV 2:n A-tuubin suuri pakkoruotsikeskustelu tiistai-iltana nostatti tunteita tv-studion lisäksi myös Loviisan seudun kotikatsomoissa. Kiihkeän debatin argumentit peruskoulun ruotsinkielen opetuksen pakollisuudesta olivat sinänsä vanhoja ja tuttuja, mutta vastakkainasettelun ja aggressiivisuuden aste oli yllättävänkin jyrkkä. Ehkä eniten ärtymystä suomenkielisten, mutta myös joidenkin ruotsinkielisten keskuudessa herätti porvoolaisen Rkp:n kansanedustajan Mikaela Nylanderin itsepintainen yritys kääntää ruotsinkielen opetuksen pakollisuus kaikkien oikeudeksi opiskella ruotsia. ”Rättighet – inte tvång!” –jankkasi Nylander hymyillen. Pakkoruotsin vastustajien mielestä siitähän nimenomaan onkin kysymys, että pakollisuus pitäisi muuttaa oikeudeksi eli vapaaehtoiseksi. Studion kiihkeimpien pakkoruotsin kannattajien rinnalla Suomalaisuuden liiton uusi puheenjohtaja Sampo Terho vaikutti suorastaan kielidiplomaatilta.

Suomalaiset suhtautuvat hyvin suopeasti kaksikielisyyteen ja noin 5 prosentin ruotsinkieliseen vähemmistöön. Kuitenkin yhä selvemmin alkaa näyttää siltä, että toisen kotimaisen kielen opiskelun pakollisuus kaikissa Suomen peruskouluissa on tulossa tiensä päähän. Ennemmin tai myöhemmin. Kyse lienee vain aikataulusta ja etenemistyylistä. Puolustuskamppailu on tärkeä periaatteellinen kysymys monille ruotsinkielen edunvalvojille. Jos peruskouluissa ei ruotsin kieli olisi enää pakollinen, olisi sitä vaikea pitää pakollisena enää lukioissa tai korkeakouluissakaan. Dominon tavoin kaatuisi pian myös virkamiesten toisen kotimaisen kielen osaamispakko eli niin sanottu virkamiesruotsi. Ja –suomi.

Ruotsin kielen opetus ja osaaminen on tärkeä osa maan historiaa ja kansallista sivistystä, mutta ei venäjän opetuskaan olisi mikään barbaarin valinta. Keskeinen ongelma on, että ruotsinkielen opetuksen pakollisuutta on yhä vaikeampaa perustella koko Suomen alueella. Esimerkiksi useimmissa Itä-Suomen kunnissa ruotsinkieltä ei tarvitse juuri koskaan, kun taas esimerkiksi venäjälle olisi tarvetta lähes päivittäin. Imatralaisnuorta tuskin motivoi mahdollisuus, että joskus elämänsä vaiheessa hän saattaa päätyä työnhakuun ruotsinkieliselle rannikkoalueelle. Pakkoruotsista huolimatta suurimmalle osalle suomalaisista ruotsin kielen taito jää niin huonoksi, ettei se kuitenkaan kelpaa kovinkaan moneen palveluammattiin. On vinoiltu, että miljoonien suomalaisten ruotsinkielen taito on niin hyvä, ettei kukaan pystyisi myymään heitä Sergelin torilla, mutta samalla niin huono, ettei kukaan olisi kiinnostunut heitä ostamaankaan. On tietenkin totta, että mikäli ruotsin kielen pakollisuus muutettaisiin vapaaehtoiseksi oikeudeksi, valitsisi moni umpisuomenkielisillä seuduilla asuva koululainen ruotsin sijaan jonkun toisen kielen. Englannin kielen suosio on jo muutenkin ylivoimainen. Venäjän kielen opiskelijoiden määrä kasvaisi jonkin verran, mutta selkeä enemmistö valitsisi edelleen mieluummin ruotsin kuin venäjän, koska venäjän kieli on selvästi vaikeampi kyrillisine kirjaimineen.

Kokonaan toisenlainen tilanne on Loviisassa ja muilla selkeästi kaksikielisillä alueilla, jossa ruotsinkielen opiskelun ja osaamisen tarve on suuri ja jatkuva. Loviisan seudun kouluja on vaikea kuvitella ilman ruotsinkielen opetusta.

Ratkaisua pakkoruotsikysymykseen tulisikin lähteä etsimään jonkinlaisesta aluemallista, jossa täysin suomenkielisille tai suomen- ja saamen- tai suomen- ja venäjänkielisille alueille annettaisiin enemmän vapauksia kielten opetuksessa sekä kielitaitovaatimuksista. Vastaavasti vahvistettaisiin ruotsin kielen opetusta ja asemaa kaksikielisillä seutukunnilla. Samalla mahdollistettaisiin, että kaksikielisyydestä voisi tulla iloinen asia ja rikkaus molemmille kieliryhmille.

[dejavu]

Ei sovi edes Loviisaan, mutta näille paikkakunnille juuri ja juuri..

http://www.kielipolitiikka.fi/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_S ... 4_kunnista

Sivulla on kartta, josta näkee karun tosiasian.
Vain noin 1 % suomalaisista asuu sellaisella alueella,
missä enemmistökielenä on ruotsi-..
Vain tuolla tummansinisellä alueella voi kuvitella olevan järkevää kannustaa kaikki opiskelemaan ruotsia (B1-ruotsi)
Inkoo ja Raasepori, Kemiönsaari ja Länsi-Turunmaa,
Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Maalahti, Mustasaari, Oravainen, Pedersören kunta, Pietarsaari, Uusikaarlepyy ja Vöyri-Maksamaa.
Korsnäs, Luoto ja Närpiö.
SIINÄ KAIKKI! Olisko yhteensä 50 000 asukasta..eli 1 % kaikista suomalaisista-ja selvästi alle 1 % koko maan suomenkielisistä.