vapaakielivalinta.fi

Hesarin Teema-lehti 4/2026: Suomi ja Ruotsi.
Keskityn tässä lehden viimeiseen osaan, jossa kirjoitetaan ruotsin kielen asemasta Suomessa 2020-luvulla. Haastateltavina Katri Kulmuni, Axel Åhman, Li Andersson, Peter Nyman, Elisabeth Rehn ja Henrik Meinander.

Kulmuni ainoana suomenkielisenä sanoo olevansa vahva ruotsin kielen kannattaja. "Lisäksi on koko kulttuurinen yhteys. Ruotsin kieli on syvä osa suomalaisuutta."

Åhman on kotoisin Vöyriltä, jossa noin 80 % asukkaista on ruotsinkielisiä. Åhman muutti Helsinkiin 13 vuotta sitten ja on vähitellen oppinut puhumaan suomea. Nyt Åhman perheineen elää Vaasassa ja toivoo lapselleen varhaista kosketusta suomen kieleen. Åhman on suomenruotsalainen ja pohjoismaalainen, "enemmän ja enemmän pohjoismaalainen".

Li Andersson kasvoi Turussa ruotsinkielisessä perheessä. Lukioaikana, myöhemmin järjestöissä ja politiikassa suomen kieli vahvistui. Andersson sanoo, ettei ruotsin asemasta huolehtimista pidä jättää yhden puolueen vastuulle. Suomenruotsalainen identiteetti on nykyään Anderssonille rakas. Lapselleen hän haluaa tarjota saman kokemuksen yhteenkuuluvuudesta.

Peter Nyman kutsuu suomea biologiseksi äidinkielekseen ja ruotsia yhteiskunnalliseksi äidinkielekseen. Nymanin kasvu- ja asuinpaikkoina olleet Karjaa ja Helsinki. Työkielinä ovat olleet,
ruotsi, suomi ja englanti. Sosiaalinen elämä hoituu puoleksi suomeksi, puoleksi ruotsiksi.
Nyman: JULKISISSA PALVELUISSA KIELEKSI OLISI VALITTAVA RUOTSI! Tämä on Nymanin mielestä suomenruotsalaisten vastuukysymys.

Elisabeth Rehn on politiikasta tuttu, tunnemme hänen taustansa hyvin. Rehn kuvailee itseään "valtavan isänmaalliseksi", rkp on hänelle edelleen ainoa vaihtoehto.

Henrik Meinander on historioitsija Helsingistä. Vaikuttaa täysin kaksikieliseltä.
Meinander: MEINANDERIA PAINAA SAMA VASTUU KUIN PETER NYMANIA: PITÄISI JAKSAA VAATIA RUOTSINKIELISTÄ PALVELUA.

HUOM. Yhtään pakkoruotsin poistamista kannattaa henkilöä ei ole haastateltu. Ei annettu tilaa ajatukselle ruotsin muuttamisesta valinnaiskieleksi kouluissa kaikilla koulutuksen tasoilla.

Kun henkilö sanoo, että on vaadittava ruotsinkielistä palvelua (vaikka itse puhuisi sujuvasti suomea), niin tämä on sama kuin sanoisi, että vaadin ehdottomasti pakkoruotsin jatkumista ja pakkoruotsituksen koventamista.

Jatkoa edelliseen tekstiin.

Henrik Meinander: "Selvä enemmistö suomenruotsalaisista menee naimisiin suomenkielisen kanssa". Niin teki Meinanderkin. Kun ensimmäinen neljästä lapsesta syntyi, kotikieli vaihdettiin ruotsiksi. Hän on jälkeläistensä kaksikielisyydestä hyvillään.
Ruotsin kieltä osaavia ihmisiä tarvitaan ehdottomasti, muutoin kytkös Pohjoismaihin heikkenee. Mutta puhujien ei välttämättä täydy olla suomenruotsalaisia. Yksi toiveikas mahdollisuus piilee suomenkielisessä koulushoppailevassa keskiluokassa, joka on ryhtynyt ilmoittamaan lapsiaan ruotsinkielisiin opinahjoihin. "Tämä voi olla ilmiö, joka vahvistuu."

Peter Nyman: Nyman muistuttaa, että vaikka suomenruotsalaisia on vain reilut viisi prosenttia väestöstä, niin paljon useampi suomalainen elää kaksikielistä elämää.
"Suomi on ruotsinkielisempi kuin tuo prosentti antaa ymmärtää"

Meinander: Meinander ei pelkää myöskään englannin kielen kasvavaa roolia yhteiskunnassa. Mietityttää se, miten tiedeyhteisö pystyy tulevaisuudessa kommunikoimaan kansalaisten kanssa, jos sen kieli on pelkästään englanti. Ilman yhteistä kieltä, siis suomea tai ruotsia, suora kommunikaatio ei onnistu. "Silloin sen pitää tapahtua journalistien kautta, kuten tämän haastattelun tässä."

- - - - - - - - - - - - -
Surut vaativat surutta palveluja ruotsiksi. Surut ovat aina nähneet suomenkieliset alisteisina palvelijoina, ja nyt jo yli 600 000:nen vieraskielisen asukkaankin ryhmä on samoin ilman muuta alistettu surujen palvelijoiden asemaan. Pakkoruotsista ei vapautuksia myönnetä.

Eikö valinnaisen ruotsin lukijoista löytyisi riittävästi palvelijoita suruille? Mitä ilmeisemmin varmasti löytyisi.
Ruotsinkielisten palvelujen järjestämiseen tarvitaan uusia järjestelyjä.
Valinnaisen ruotsin lukijoista riittäisi varmasti myös ruotsin puhujia pohjoismaiseen yhteistyöhön. Vaikka pohjoismaisen yhteistyön kieli onkin nykyään pääsääntöisesti englanti, asia, jota surut eivät halua myöntää.

Ikään kuin tästä Teeman haastattelusta puuttuisi yhteys Suomen todelliseen kielitilanteeseen.
Miksi haastateltavilta ei ole kysytty, miten he järjestäisivät ruotsinkielisten palvelut? Miten he suhtautuisivat siihen, että ruotsi muutettaisiin valinnaiskieleksi kouluissa?