vapaakielivalinta.fi

Aika heikkoja esityksiä; Heikki Tolsa vetää esiin tämän "olisimme hukkuneet slaavilaisuuden mereen ilman ruotsalaisia ja tämä on perusasia"-kortin ja toteaa Lipposen olevan oikeassa... on se tavallaan hyvin mielenkiintoinen asia että siihen ruotsin kieleen todella liittyy joku "ruotsalaisuuden henki" josta olemme sitten ikuisessa kiitollisuudenvelassa.

Mielenkiintoisempi mutta imelällä typeryydellään verenpainetta nostattavampi kannanotto tulee Nina Viktorssonilta Ahvenanmaalta:

Ruotsin kieli on kilpailuetu

Keskustelua ruotsin kielestä vaivaa ymmärryksen ja rakentavuuden puute. Yrityksille on huomattavasti helpompaa luoda liiketoimintaa naapurimaahan kuin vaikkapa Etelä-Eurooppaan. Varsinkin Etelä- ja Länsi-Suomessa kaksikieliset ovat valttia työmarkkinoilla.

Sveitsissä eri viralliset kieli- ja kulttuurialueet elävät kutakuinkin sovussa ja nuoret ovat motivoituneita oppimaan maan muita kieliä sijoittuakseen paremmin työelämässä.

Haluan "me vastaan te" -keskusteluun muutosta. Toisia kunnioittavalla ja ratkaisulähtöisellä asenteella kääntäisimme ruotsin kielitaitovaatimukset kilpailu- ja brändieduksi.

En oikein tiedä mistä aloittaa... ensinnäkin tässä haukutaan vasta-argumentoijat taas lähtökohtaisesti ymmärtämättömiksi ja "ei-rakentaviksi" - koska he sanovat jotain joka rikkoo Viktorssonin maailmankuvaa eikä edistä juuri hänen pyrkimyksiään.

Totta kai Viktorssonille itselleen sopii Suomen talouselämän mahdollisimman suuri integroituminen Ruotsiin ja ruotsin kielen aseman vahvistuminen sitä kautta. Olisihan se nyt aika kamalaa jos me oikeasti pääsisimme tekemään bisnestä jonnekin muualle.

Sitten tulee Sveitsi-kortti. Unohdetaan näppärästi, että Sveitsissä ei harrasteta samanlaista kielipolitiikkaa kuin Suomessa ja vihjataan samalla, että meillä on täällä jotain asenneongelmia kun emme tahdo opiskella muita kieliä. Ehkäpä Sveitsissä tilanne kuitenkin on oleellisesti erilainen. Ja ehkäpä Suomessakin se työelämään sijoittuminen onnistuisi muillakin kielillä, ja ehkä osa vaatimuksista on vain periaatteellisia ja synnyttävät siksi ruotsin kielen tarvetta?

Lopuksi vedotaan siihen, että "oikeassa" keskustelussa jossa ei synny vastakkainasettelua, ei ilmeisesti sitten saa olla läsnä eroavia intressejä. Me voimme kunnioittaa suomenruotsalaisia vain siten, että emme kiinnitä huomiota omiin tarpeisiimme vaan nielemme nämä näkemykset sellaisinaan ja alamme vain ajattelemaan positiivisesti nykytilanteesta ja mietimme, miten sitä voisi propagoida paremmin asennevammaisille suomenkielisille, koska tämä olisi "ratkaisulähtöistä"...

Nämä tekstit ovat äärimmäisen mielenkiintoisia - kiitos Nevalainen hyvästä analyysistä.

Yhä hämmentyneempänä luen esim. HBL:n kommenttiosastoja tai Svenska-yle-keskusteluja. Usein meistä suomenkielisistä käytetään ilmaisuja "baltit" ja "venäläiset". Miten ruotsinkieliset eivät näytä tunnistavan suomalaisia omaksi kansallisuudekseen?

HBL:n keskusteluun joku oli jopa kopioinut Pohjolanmaa-laulun sanat (laulua pidetään Ruotsin kansallislauluna):
Du gamla, Du fria, Du fjällhöga nord
Du tysta, Du glädjerika sköna!
--- jag vill leva jag vill dö i Norden.
Argumentit liikkuvat siis kansallistunteiden alueella. Suomalaistuminen koetaan Nordenin menettämisenä - olemmeko joidenkin ruotsinkielisten näkökulmasta vain vieraita elementtejä ikiaikaisessa skandinaavisessa Nordenissa?

Samalla vääristellään suomenkielisten sanomaa ja taitoja. Me emme kuulemma halua oppia mitään kieliä ja englantiakin puhumme surkeasti ääntäen. Yritämme vain päästä helpolla! Ymmärtämättömiä olemme, imeneet ruotsalaisvihan äidinmaidossa ja siksi emme pysty arvioimaan ruotsin hyötyä? - Minusta näissä kommenteissa on aika tavalla suomalaisvihaa.

Slaget efter tolv, radio Vega eilen 15.11: Kaksi maahanmuuttajataustaista ruotsiksi kotoutunutta keskusteli ruotsin asemasta.

Toinen kertoi olleensa jo teini-ikäisenä kiinnostunut länsimaalaisuudesta ja erityisesti ruotsalaisuudesta - hän siis halusi olla ruotsalainen, tuli Suomeen ja hakeutui suomenruotsalaiseen kouluun ja on sillä tiellä. Toinen oli tullut nuorena pienen lapsen kanssa sodan keskeltä ja löytänyt tiiviin ja lämpimän yhteisön rannikkoruotsalaisesta kunnasta. Hän oli kotoutunut täysin ja saanut mm. vuoden pakolaisnaisen tunnustuksen.

Molemmat haastateltavat alleviivasivat Nordenin merkitystä ja ruotsin kieltä Suomea Nordeniin yhdistävänä siltana. Samalla he kokivat myös, että suomalainen identiteetti on suomalainen ja ruotsalainen - on järjetöntä edes harkita muuta.

Ruotsia ei voi tehdä vähemmistökieleksi, koska silloin myös ruotsinkielisistä tehtäisiin kielivähemmistö ja se ei olisi oikein, ruotsinkieliset kun ovat rakentaneet Suomea suomenkielisten rinnalla. Primitiivinen nationalistinen populismi huonontaa haastateltujen mielestä Suomea. Ei pidä antaa kenenkään valehdella ruotsinkielisille, että vähemmistökielen asema olisi kansalliskielen asemaa parempi. Ja sitten tulee vertaus Hitleriin ja Staliniin, jotka kokosivat juutalaiset tai muita kansanryhmiä yhteen pystyäkseen nämä paremmin tuhoamaan. Suomenruotsalaisia ei siis pidä alueellistaa vähemmistöksi tai... (tämä vertaus jäi ilman selkeää selitystä).

Suomenkielisten halu päästä pakollisesta ruotsista johtuu heidän mielestään tietämättömyydestä ja suvaitsemattomuudesta. Politiikastakin on tullut populistista. Mitä olisi Suomi ilman Mannerheimia, Topeliusta, Snellmannia! Ruotsi ei ole kenellekään pakko tai kärsimys vaan ilo. Lipposen ajan tapaa puhua ruotsista ja toimia ruotsin puolesta muisteltiin lämmöllä.

Pakkoruotsia ei ole olemassakaan, he sanovat. Suomessa ruotsi kuuluu perustaitoihin. Ruotsin kieli on jopa lähempänä eurooppalaisia kieliä ja siksi sitä on käytännöllisempää opetella (maahanmuuttajankin).

Kumpikaan keskustelijoista ei ole ilmeisesti koskaan kuullut argumentteja vapaalle kielivalinnalle tai niillä ei ole mitään merkitystä tämän kaksikielisen kansan idean rinnalla.

Uskon, että näin hyvin kotiutuneet ja suomenruotsalaisen identiteetin omaksuneet ovat rehellisiä kannanotoissaan - onkin ilo nähdä, miten hyvin maahanmuuttajat voivat kotoutua. On ilo ajatella, että myös suomenkielellä kotoutuvien olisi mahdollista olla yhtä ylpeitä suomalaisuudestaan ja omasta roolistaan tämän kansakunnan parhaiden perinteiden uusintajina ja rikastuttajina. Toisaalta jää ihmettelemään suomenkielisten näkökulmien täydellistä ohittamista.

Suomenruotsalaisuus ei tunnista lainkaan niitä äänenpainoja, joilla kielivapautta suomenkielisellä puolella puolustetaan. Ruotsinkielisille kyse on ikuisesti kaksikielisestä Suomesta, ruotsin kielen kautta länteen ja Nordeniin kuulumisesta. Suomenkielinen ilman pakollista ruotsia ei tunnu olevan oikea suomalainen.

Loistavasti ovat muuten sisäistäneet nämä perusargumentit, tuossa tuli koko liturgia todella tiivistettynä. Pelottavaa on se, että pakkoruotsin opetus on oleellisesti poliittisluonteista siinä mielessä, että ruotsia opiskelleen penskan pitää toistaa samoja asioita papukaijana...