Myntti arvostelee viimeisimmässä tekstissään ruotsinopettajia. Erityisesti Atalkissa esiintynyttä Sinisaloa ja lahtelaista ruotsin lehtoria Kai Salmea. Salmen mukaan kuulemma ruotsi on valloittajan kieli, jota on käytetty suomenkielisen kansan hallitsemisessa. Salmi kokee kaksikielisyyden pakotettuna ja valittaa että suomenkielisillä ei ole omaa kansallisuutta, joka perustuisi suomen kieleen. Myntin mukaan meillä on heräämässä henkiin yksi maa-yksi kieli -kansallisnationalismi, joka kytee Suomessa käynnissä olevan kielikeskustelun taustalla.
http://www.vasabladet.fi/Story/?linkID=129579
Sehän ei tarkoita, että suhtautuisi kieleen negatiivisesti, vaikkei pitäisikään kieltä välttämättömänä jokaiselle suomalaiselle. Itse asiassa minusta olisi varsin ihmeellistä, jos tällaista "kaikkien on opiskeltava minun opettamaani kieltä" -ajattelua pidettäisiin kieltenopettajalle hyveenä.
Mutta mielenkiintoisinta minusta on tämä pelko ja vastenmielisyys, jota tunnetaan suomalaisuudesta puhujia kohtaan - ikään kuin suomalaisuus sellaisena kuin me yksikielisesti suomalaiset sen omaksemme koemme ja sellaisena kuin me kaipaamme esimerkiksi historiaamme pohtia, on taas pahe. Vastaava kiinnostus ja rakkaus oman kielen ja sitä puhuvan kansan historiaan olisi missä tahansa maassa, enemmistön tai vähemmistön joukossa hyve. Meillä Suomessa pahe - koska virallinen kansalaisuutemme on kaksikielinen ja vain kaksikielisyyttä saa rakastaa, sen historiaa kartoittaa ja sille rakentaa identiteettiä. Vaikka oltaisiin kuinka kaukana todellisuudesta.
Vielä kerran, kaksikielisyydellä ja ruotsinkielisyydellä on Suomessa oma historiansa - niin on saamelaisillakin ja monella muulla vähemmistöllä. Suomenruotsin merkitys on toki ollut suuri ja se näkyy ruotsin asemassa jatkossakin. Kiinnostus suomenruotsiin ja kaksikielisyyteen historiassamme on ok - mutta se ei voi olla se ainoa virallinen kiinnostus ja perusta ainoalle oikealle kansalaisuudelle.