Hesarin pääkirjoitus vapaan kielivalinnan puolella?

[Sees]

Jo on aikoihin eletty:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... 5260653988


Ruotsin kielelle vakaa asema

6.10.2010 3:00
A A

Helsingin Sanomat

Keskustelu ruotsin kielen asemasta käynnistyi Suomessa jo ennen itsenäisyyttä ja jatkuu yhä. Tuskin muuta voisi odottaa. Kielet ovat osa ihmisten ja yhteisöjen identiteettiä, ja Suomi on hioutunut kansakuntana kielialueiden ja kulttuurien raja-alueilla.

Jatkuva rajanveto ruotsin asemasta koulutuksessa ja julkisissa palveluissa peittää helposti alleen sen, että Suomi on yhteiskuntana kaksikielisyyden menestystarina. Suomessa ei ole suomen- ja ruotsinkielisten välillä sellaista vastakkainasettelua kuin kaksikielisessä Belgiassa tai sellaista erillisyyttä kuin nelikielisessä Sveitsissä.

Suomessa kiistelyn lähtökohtana on se, että vain runsaat viisi prosenttia väestöstä puhuu ruotsia äidinkielenään ja suurella osalla suomalaisista on vain vähän kosketusta ruotsin kieleen arkielämässään. Suhteellisen pieni kielivähemmistö suojaa oikeuksiaan päättäväisyydellä, joka joskus tuntuu suorastaan provosoivan ehdotuksia niiden muuttamiseksi.

Ruotsinkielisen vähemmistön asema on sinänsä vahva sekä lainsäädännössä että Suomen kulttuurissa. Suomenruotsalaisten merkityksestä Suomelle ei voi olla epäselvyyttä. Suomen kaksikielisyyden kiistäjillä on yhä edessään hyvin laaja kaksikielisyyttä tukeva poliittinen rintama.

Kiistoja käydään kuitenkin seikoista, jotka ovat kaksikielisyyden tulevaisuuden kannalta tärkeitä. Toisen kotimaisen kielen pakollinen opetus eli "pakkoruotsi" näyttää huhtikuun eduskuntavaalien lähestyessä kelpaavan hyvin politiikan välineeksi – maahanmuuton ja puolustusratkaisujen jatkoksi. Niistä on helppo tehdä ehdotuksia, koska elvytyksen jälkeisessä ahtaassa tilanteessa talouteen ei oikein voi puuttua.

Myös Ruotsin kielen asema on niin tärkeä kysymys, ettei sitä pidä käyttää lyhytjännitteisen politiikan välineenä. Pitäisi olla tiedossa, mihin pyritään ja mitkä esille nostetuista ongelmista ovat todella kytköksissä ruotsin opetukseen Suomen kouluissa.

HS tukee ruotsin asemaa Suomen toisena kotimaisena kielenä. Se tarkoittaa ruotsinkielisten oikeutta omaan kieleensä sekä koulutuksessa että pääasiassa myös julkisissa palveluissa. Mutta se ei tarkoita muutosten vastustamista. Vuosikymmenten keskustelun jälkeen tavoitteena saisi jo olla ruotsin aseman vakiinnuttaminen nykymaailmaa vastaavalla tavalla.

On selvä ongelma, että suomenkielisessä peruskoulussa luetaan ruotsia vähintään kolme vuotta ja lukiossa vielä kolme vuotta lisää eikä kieltä kuitenkaan opita käyttämään. On myös selvää, että Suomessa tarvitaan enemmän venäjän ja muidenkin kielten osaajia.

Liian kapea pohja vieraissa kielissä on kuitenkin Euroopan laajuinen ongelma. Uusien kielten oppiminen pelkästään ruotsin opetuksesta irrotetulla tuntimäärällä ei olisi ratkaisu. Nykyistä pienempi tuntimäärä tekisi ruotsin opetuksesta silkan muodollisuuden.

Samalla ruotsin opetus on aivan keskeinen osa Suomen kaksikielisyyttä. Sen opetukselle täytyy löytyä paremmat ja laajemmat perusteet kuin vaikkapa suora taloudellinen hyöty, josta läheskään kaikki eivät pääse osallisiksi. Venäjän ja muiden kielten opetukselle pitää pyrkiä löytämään enemmän tilaa valinnaisina kielinä ja myös koulujen ulkopuolelta.

Ruotsin kielestä käytävässä keskustelussa on yksi erityispiirre: samalla kun suomalaiset kiistelevät ruotsin asemasta he kannattavat lähes yksimielisesti pohjoismaista yhteistyötä. Ruotsin kieli on pohjoismaisessa yhteistyössä Suomelle erittäin tärkeä, vaikka tanskalaisten kanssa puhuttaisiinkin englantia.

[mpartel]

Sen opetukselle täytyy löytyä paremmat ja laajemmat perusteet kuin vaikkapa suora taloudellinen hyöty, josta läheskään kaikki eivät pääse osallisiksi.

Vaaditaanko tässä perusteita vai vakuutetaanko, että sellaisia on, vaikkei niitä tässä(kään) esitetä?

[dejavu]

Suomessa ei ole suomen- ja ruotsinkielisten välillä sellaista vastakkainasettelua kuin kaksikielisessä Belgiassa tai sellaista erillisyyttä kuin nelikielisessä Sveitsissä.>>
Suomessa kaksikielisyys on käännöskaksikielisyyttä, aitoa vain hyvin pienellä, rajatulla alueella.
Todellisuudessa meitä pitäisi verrata esimerkiksi Hollantiin ja siellä friisin kielen hallintoalueeseen.
Riitoja ei ole ollut, koska suuret puolueet ovat tähän asti antaneet ruotsinkielisille monopolin
Suomen kielilainsäädännön määrittämiseen. Suuret puolueet ovat sitten siunanneet
johtajiensa mahtikäskyllä jo valmiiksi todellisuudesta irrallaan olevat lait.
Ja mikä on todellisuus: Ruotsinkielisten määrä ja osuus vähenee, ruotsinkielisyys laimenee,
se on muuttunut kaksikielisyydeksi eli edes ruotsinkieliset eivät enää ole ruotsinkielisiä.
Miksi siis pitää olla kaksikielinen maa, jos kaksikielisiä on vain alle 10 % ja
erilaisten "epävirallisten kaksikielisten" määrä kasvaa kohisten. Alle 10 %:stä tulee väkisinkin eliitti.
"Epävirallisesti kaksikielisillä" taas ei ole vastaavia privilegioita kuin virallisesti kaksikielisillä.
Siis ruotsin kieli tosiaan kutistuu, siksi sen asemaa ei ymmärretä eikä pidäkään ymmärtää..
muuta kuin historiallisessa kontekstissä.
Meitä tavallisia kansalaisia harmittaa eliitin porsastelu eli on annettu pienelle alle 10 %:n kaksikielisyyseliitille
suhteettoman suuri painoarvo ja kaikki valta kielikysymyksissä. 90 % ei kuunnella lainkaan.
Aivan kuten Neuvostoliitossa oli nomenklatuura, meillä on kaksikielisyysnomenklatuura, ja sen vallassa pysymisen edellytys on koko maan kattava virallinen kaksikielisyys.. vaikka ruotsinkielisiä olisi vain muutama.
Ja suomalainen on nöyrä alistuja, mutta nyt mitta näyttää täyttyneen.
Ihme, jos kaksikielisyyseliittiin nojaava HS julkaisee tämän kirjoituksen..

[Sees]

Meillä on satoja vuosia alistetun kansan liturgiaa taustalla. Erityisesti sodan jälkeen Neuvostoliitto kasvatti meille valtakunnanliturgian, johon ympättiin tämä tapa puhua "toisesta kotimaisesta" - siinä oli puolensa.

Eivät liturgiat katoa hetkessä, sillä ne kasvavat kiinni yhteiseen mielikuvamaailmaan. Mielestäni Hesari ei voi tämän selvemmin sanoa, että tarvitaan vapaaehtoista ruotsia. Ruotsinkielisiä ja -mielisiä on rauhoiteltava toteamalla jotain pohjoismaisesta yhteistyöstä ja ruotsin kielen tärkeydestä siinä ja historiassamme jne. Eihän meillä ole mitään ruotsinkielisiä vastaan ja heille tämä uusi avoimuus on tosi kipeä asia.

Eikö tämä ole se tapa, joilla liturgiaa luetaan:

Blaa vain runsaat viisi prosenttia väestöstä puhuu ruotsia äidinkielenään ja suurella osalla suomalaisista on vain vähän kosketusta ruotsin kieleen arkielämässään. Blaa pieni kielivähemmistö suojaa oikeuksiaan blaa suorastaan provosoivan blaa. Blaa HS blaa ei tarkoita muutosten vastustamista blaa.

Ymmärsin mielestäni aika hyvin. Lukivatko muut liturgian rivinvälit samoin kuin minä?

[dejavu]

Ruotsin kielen asemasta luovuttiin "Kokkolan pamauksessa", siirryttiin alueelliseen kieleen-
ja mikä tärkeintä: nykyisen perustuslain tukemana.
Perustuslaki on jämerä ase: Jos RKP alkaa käyttää sitä joka käänteessä,
perustuslakia todella tullaan muuttamaan ja ruotsin erityisasema poistamaan myös de jure.
RKP:llä toki on halua väärinkäyttää perustuslakia jatkossakin, mutta kaikki päätöksenteko
jämähtääkin sitten siihen, joten HS ei voi muuta kuin rauhoitella ruotsinmielisiä:
Veikkasitte väärää hevosta, mutta koittakaa kestää..
Muuri murtui 7.9.2010.

[TK]

Vai pitäisi ruotsinkielisiä rauhoitella?? Miksiköhän? Eikö ennemminkin ruotsinkielisten pitäisi ottaa suuri harppaus ja avata silmänsä todellisuudelle? Englanti on jo kauan ollut todellinen yhteistyönkieli pohjoismaalaisten kesken. Pakkoruotsin aika on ohi.