http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... 5260297985
KOLUMNI
Kaksikielisyys on muuttunut hengitysilmaksi
21.9.2010 3:00
Olli Kivinen okivinen@kolumbus.fi Kirjoittaja on HS:n riippumaton kolumnisti.
Kuluneen vuoden keskustelu ruotsin kielen asemasta Suomessa on paljastanut taas kerran, että kaksikielisyys nauttii maassamme laajaa kannatusta. Asia on kiteytynyt useissa yhteyksissä, kuten Helsingin Sanomain pääkirjoitussivun laajassa Me puhumme ruotsia -kirjoitussarjassa. Kuvaan on kuulunut tavalliseen tapaan muutamien poliitikkojen profiilin nostoa, sanallisia ylilyöntejä ja ärhentelyksi kääntynyttä turhautuneisuutta.
Samalla kirjoituksissa ja puheenvuoroissa on ollut lisämauste. Kannatuksesta huolimatta keskustelijoilla on ollut hämmentävän vähän ehdotuksia, miten kaksikielisyyden turvaamista käytännössä edistetään. Tämän kirjoittaja ilmoittautuu neuvottomien joukkoon.
Syy on yksinkertainen. Kielikysymyksen perusasetelmat ovat muuttuneet yhtä jalkaa maamme kansainvälisen aseman ja toiminnan kanssa. Tilannetta voi kuvata vastaavanlaisella esimerkillä EU:hun suhtautumisessa.
Monien ihmisten mielissä EU-yhdentymisen oikeutukseksi eivät enää riitä menneisyyden saavutukset, kuten vaikkapa rauha Euroopassa, euron tuoma vakaus, alhaiset korot ja vastaavat. Ne ovat muuttuneet itsestäänselvyyksiksi – kuin ilmaksi, jota hengitämme –, ja eteenpäin pääseminen vaatii uusia, kouriintuntuvia saavutuksia.
Vastaavasti ruotsin kielen asema on väestön valtaosan mielissä kääntynyt hengitysilman kaltaiseksi normaaliksi osaksi arkipäivän elämää. Ruotsinkielisille tämä merkitsee selvästi sellaista vaaraa, että ruotsi hiipuu Suomessa hitaasti mutta varmasti samalla kun englannin asema vahvistuu. Koko Eurooppaan ulottuva monikulttuurisuuden lisääntyminen kiihdyttää kehitystä.
Peruslähtökohdan muutos koskee koko suurta kuviota, kuten maamme asemaa Euroopassa ja maailmassa, toimintaympäristöämme ja sopeutumistamme maailman muutokseen – kielivaatimuksineen kaikkineen.
Näihin verrattuna Tammisaaren synnytyssairaala, Sipoon pilkkominen, Kokkolan paikka maailmankaikkeudessa ja muut viime aikojen ärsytyspisteet ovat pikkuasioita.
Kiistan ydin on, että kaikki ovat oikeassa. Toisen kansalliskielen ruotsin opettelulle on paljon perusteita, mutta niin on myös käytetyimmille kielille.
Kielet ovat ensiarvoisessa asemassa maamme edunvalvonnassa. Hyvinvoinnin turvaaminen vaatii menestymistä kansainvälisessä kilpailussa. Globalisaation tuoma muutos merkitsee, että asemamme turvaamiseksi tarvitaan uudenlaista tunkeutumista avaraan maailmaan. Pienen maan edustajien on yksinkertaisesti osattava kieliä pystyäkseen huolehtimaan asioistaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Maailman suurimmat kotikielet ovat mandariinikiina, espanja ja englanti. Laajalti puhutaan myös meille tärkeitä venäjää, saksaa ja ranskaa. Osaajien määrällä mitattuna englanti nousee kiinan rinnalle arviolta yli miljardin ihmisen yhteyskieleksi. Kymmenen miljoonan ihmisen osaama ruotsi on tässä joukossa väistämättä pikkukieli, suomesta puhumattakaan.
Toimintaympäristömme muutos korostaa ongelman pohjoismaalaista ulottuvuutta. Pohjoismainen yhteistyö oli aikoinaan meille ensiarvoisen tärkeä ikkuna länteen, mutta sen ajan toimijat ovat siirtymässä syrjään, ja englannin kielen käyttö yleistyy myös pohjoisissa yhteyksissä. Uusi tekijä on internet, joka vahvistaa englannin asemaa maailmassa, halusimmepa tai emme.
Pohjoismaalaisuusajatteluun tarvitaan realismia. Pohjoismaalaisuus on muokannut yhteiskunnat samanlaisiksi hyvinvointipolitiikan keitaiksi ja samalla hyväksi viiteryhmäksi, mutta jokaisen maan omat edut ovat ja pysyvät. Koko lailla sinisilmäinen Suomi on saanut tästä oppia EU:ssa, eikä pohjoismaista blokkia ole tiukan paikan tullen ollut olemassa. Pohjoismainen yhteydenpito on muuttunut samanlaiseksi hengitysilmaksi kuin kaksikielisyys ja EU-jäsenyys, mutta maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan.
Asetelma ajaa kielten opiskelun suunnittelijat lähes mahdottoman tehtävän eteen: tunnit eivät vain riitä. Saksan, ranskan ja venäjän opiskelu on vähentynyt maassamme surullisella tavalla, ja kuitenkin niitä pitäisi osata nykyistä enemmän.
Pakollisuus on muuttumassa yhä selvemmin rasitukseksi toisen kotimaisen kielen opiskelussa. Vaarana on, että seuraavan sukupolven päättäjät, joille pohjoismaalaisuus merkitsee vähemmän kuin heidän vanhemmilleen, kääntyvät jyrkästi toisen kotimaisen pakko-opiskelua vastaan.
Edellä mainittu neuvottomuus jättää parhaaksi vaihtoehdoksi jatkuvuuden: eletään kuin ennenkin ja odotellaan viisasten kiveä eli uuden motivaation löytymistä toisen kansalliskielen opiskeluun. Kiistat eivät hetkauta väestön valtaosaa lainkaan muualla kuin kielten opiskelussa, eikä siitä saa antaa muodostua pahenevan eripuran aihetta.
Kaiken kaikkiaan kiistelyssä on hieman sama maku kuin suhtautumisessa Suomen menestymiseen erilaisissa maailmantilastoissa: Suomessa asiat eivät voi olla hyvin, sanoivatpa kaiken maailman ulkomaanelävät tilastoineen mitä tahansa. Maassamme on kuitenkin maailman edistyksellisimpiin kuuluva ja laajaa kannatusta nauttiva perustuslaillinen vähemmistönsuoja ja kansalaissopu, joten molempien osapuolten äärimmäisyysväki kannattaa jättää omiin juoksuhautoihinsa.
Tiedotusvälineillä on oma keskeinen vastuunsa keskustelun pitämisestä järkevissä puitteissa. Vaatimus koskee myös suomenruotsalaista mediaa: peili saattaa kertoa, olivatko paikalliset asukkaat, poliitikot vai tiedotusvälineet eturintamassa, kun Tammisaari, Sipoo tai Kokkola väännettiin suomenruotsalaisten asialle vahinkoa aiheuttaneeksi kielikysymykseksi muiden asia-argumenttien kustannuksella.
Hesarin pääkirjoitus ei lupaa muutoksia
Re: Hesarin pääkirjoitus ei lupaa muutoksia
Kolumnia lukiessani koko ajan odotin, että lopuksi olisi todettu: "kenties voisimme jo tinkiä pakollisuudesta".
Mutta lopussa lukikin: "neuvottomuus jättää parhaaksi vaihtoehdoksi jatkuvuuden". Onkohan näin? Vaikka kolumnin kirjoittaja kenties olisi neuvoton, onko suuri enemmistö? Eivätkö gallupit ole kertoneet avoimesti, että kielivapautta vaaditaan - ja sellainen maassa jo toimiikin, nimittäin Ahvenanmaalla.
Vapaaehtoisen ruotsin kannattajatko ovat sitä "äärimmäisyysväkeä", joka on jätettävä omaan arvoonsa? Ja heidän vastapainonaan ruotsinkielisellä puolella ne, jotka puhuvat suomenruotsalaisten juutalaisvainoja lähentelevästä sorrosta? Tätä ei tosin sanota suoraan, mutten keksi muuta tulkintaa tekstille.
Voiko olla niin vaikea ymmärtää, että nyt ovat vapaaehtoisuuden puolesta äänensä korottaneet koulutetut ja valistuneet koululaisten vanhemmat, jotka ajattelevat lastensa ja lastenlastensa parasta. Eivät he ole äärimmäisyysaineksia, jotka voisi jättää omaan arvoonsa. Tai vaikka kolumnisti voisikin heidät ohittaa, sitä eivät voi tehdä vaaleihin valmistautuvat poliitikot.
Miksi on niin vaikea sanoa "Vapaaehtoinen ruotsi, tervetuloa!".
Mutta lopussa lukikin: "neuvottomuus jättää parhaaksi vaihtoehdoksi jatkuvuuden". Onkohan näin? Vaikka kolumnin kirjoittaja kenties olisi neuvoton, onko suuri enemmistö? Eivätkö gallupit ole kertoneet avoimesti, että kielivapautta vaaditaan - ja sellainen maassa jo toimiikin, nimittäin Ahvenanmaalla.
Vapaaehtoisen ruotsin kannattajatko ovat sitä "äärimmäisyysväkeä", joka on jätettävä omaan arvoonsa? Ja heidän vastapainonaan ruotsinkielisellä puolella ne, jotka puhuvat suomenruotsalaisten juutalaisvainoja lähentelevästä sorrosta? Tätä ei tosin sanota suoraan, mutten keksi muuta tulkintaa tekstille.
Voiko olla niin vaikea ymmärtää, että nyt ovat vapaaehtoisuuden puolesta äänensä korottaneet koulutetut ja valistuneet koululaisten vanhemmat, jotka ajattelevat lastensa ja lastenlastensa parasta. Eivät he ole äärimmäisyysaineksia, jotka voisi jättää omaan arvoonsa. Tai vaikka kolumnisti voisikin heidät ohittaa, sitä eivät voi tehdä vaaleihin valmistautuvat poliitikot.
Miksi on niin vaikea sanoa "Vapaaehtoinen ruotsi, tervetuloa!".
-
Eero Nevalainen
- Viestit: 1388
- Liittynyt: 17.11.2008 23:14
- Paikkakunta: Nurmijärvi
- Viesti:
Re: Hesarin pääkirjoitus ei lupaa muutoksia
Ilmeisesti uusi pakkoruotsin perustelu on "mutta onhan hengittäminenkin pakollista!" 
Siinä sitä on meille taas selittämistä kun Hesari julistaa että sekin osoittaa, että kaksikielisyys on syvästi rakastettu asia...
Tosiaan nämä perustavanlaatuiset aivonyrjähdykset näissä teksteissä ovat ihmeellisiä. Asia on melkein tajuttu, mutta sitten vedetään johtopäätös mallia "ehkä olisi parempi olla tekemättä mitään kunnes ihmiset antavat periksi"
Siinä sitä on meille taas selittämistä kun Hesari julistaa että sekin osoittaa, että kaksikielisyys on syvästi rakastettu asia...Tosiaan nämä perustavanlaatuiset aivonyrjähdykset näissä teksteissä ovat ihmeellisiä. Asia on melkein tajuttu, mutta sitten vedetään johtopäätös mallia "ehkä olisi parempi olla tekemättä mitään kunnes ihmiset antavat periksi"
Re: Hesarin pääkirjoitus ei lupaa muutoksia
Eero Nevalainen:
"Ilmeisesti uusi pakkoruotsin perustelu on "mutta onhan hengittäminenkin pakollista!" Siinä sitä on meille taas selittämistä kun Hesari julistaa että sekin osoittaa, että kaksikielisyys on syvästi rakastettu asia..."
Johonkin tällaiseen tyyliin ollaan ilmeisesti menossa.
Toinen suunta, johon ollaan menossa, on avoin ja koko maan kattava kielisota. Lopputuloksena ei voi olla muu kuin perustuslain muutos. Pakkoruotsittajat eivät oikein tunnut vielä ymmärtäneen tätä asiaa kokonaisuudessaan.
"Ilmeisesti uusi pakkoruotsin perustelu on "mutta onhan hengittäminenkin pakollista!"
Siinä sitä on meille taas selittämistä kun Hesari julistaa että sekin osoittaa, että kaksikielisyys on syvästi rakastettu asia..."Johonkin tällaiseen tyyliin ollaan ilmeisesti menossa.
Toinen suunta, johon ollaan menossa, on avoin ja koko maan kattava kielisota. Lopputuloksena ei voi olla muu kuin perustuslain muutos. Pakkoruotsittajat eivät oikein tunnut vielä ymmärtäneen tätä asiaa kokonaisuudessaan.
-
Ilmari Rostila
- Viestit: 10
- Liittynyt: 17.04.2010 16:08
Re: Hesarin pääkirjoitus ei lupaa muutoksia
Olli Kivinen kuvasi tilannettamme (Suomen kielipolitiikkaa) taitavasti. Jokainen järkevä ihminen osaa vetää siitä vain yhden johtopäätöksen: on ryhdyttävä toimimaan, jotta epätyydyttävään tilanteeseen saataisiin muutoksia.
On toimittava omien oikeuksien puolesta eikä ketään vastaan. Jos saamme ihmiset ymmärtämään, että kysymys on aivan yksinkertaisesti ja arkisesti heidän valinnanvapaudestaan, niin kuka asettuu vastustamaan?
Asiat eivät muutu jos emme tee tästä vaalikysymystä. Kielivapauden edistämiseen ja pakollisen ruotsin poistamiseen voidaan vaikuttaa vain politiikan kautta.
Kaikki ainekset ovat olemassa siihen, että kielivapaudesta tulee vaalikysymys.
Kiviniemi laittoi pallon Itä-Suomen osalta kokoomukselle. Ja asia pysyy julkisuudessa. Tämä on hyvä. "Kokeilua" pitää vaatia koko maahan.
Siis nyt kohti vaaleja: ÄÄNESTÄ KIELIVAPAUS – PAKOLLINEN RUOTSI HISTORIAAN!
Suomen perustuslaissa todetaan kansalaisten oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin: ”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.”
Suomenkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista huolehditaan parhaiten poistamalla ruotsin pakollisuus kaikilla kouluasteilla peruskoulusta yliopistoon ja poistamalla suomalaisten oikeuksia rajoittavat ruotsin osaamisen vaatimukset (ns. virkamiesruotsin tarve tulisi todeta erikseen tehtäväkohtaisesti). Kysymys on kansalaisten käytännöllisistä kielitaidon tarpeista ja eduista. Kuten Elinkeinoelämän keskusliitto on todennut:
“Kielten opiskelun monipuolistuminen ja riittävän kielivarannon varmistaminen edellyttävät rakenteellisia muutoksia sekä perusopetuksen että lukion kielikoulutukseen. Opetuksen järjestäjien tulee mahdollistaa nykyistä laajempi kielitarjonta oppilaiden ja vanhempien valittavaksi. Valinnanmahdollisuuksia tulee laajentaa myös luopumalla toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta.” (Elinkeinoelämän keskusliitto 2010: Työelämässä tarvitaan yhä useampia kieliä.)
On järjetöntä väittää, että perustuslaki vaatisi ruotsin pakollisuutta. Perustuslaki koskee kansalaisten oikeuksia - ei siis velvollisuuksia! Ruotsin opiskelun ja osaamisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
Uuteen eduskuntaan tulee saada edustajia, jotka toimivat aktiivisesti kielivapauden puolesta. Teemme nettisivuillemme (http://www.vapaakielivalinta.fi) listan ehdokkaista, jotka tekevät sitoutuneesti työtä ruotsin saamiseksi vapaaehtoiseksi. Lista on vaalipiirikohtainen. Tee sinä puolestasi tunnetuksi näitä ehdokkaita, tue heitä ja osallistu vaalityöhön mahdollisuuksiesi mukaan. Kerro meille sähköpostilla ehdokkaista, jotka ovat sitoutuneet asiaamme (ks. ohjeet nettisivuiltamme)!
”VAPAA KIELIVALINTA – PAKOLLINEN RUOTSI HISTORIAAN ” –TOIMINTAPÄIVÄ keväällä Helsingissä. Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan tapahtuman järjestelyihin, ota yhteyttä yhdistyksen puheenjohtajaan (ilmari.rostila@vapaakielivalinta.fi) tai sihteeriin Jari Helispuroon (jari.helispuro@saunalahti.fi).
Levitä ÄÄNESTÄ KIELIVAPAUS -sanomaa – vaikkapa levittämällä yhdistyksen avointa jäsenkirjettä kaikille asiasta kiinnostuneille.
Ystävällisin kielivapausterveisin,
Ilmari Rostila
puheenjohtaja, Vapaa kielivalinta ry
professori
On toimittava omien oikeuksien puolesta eikä ketään vastaan. Jos saamme ihmiset ymmärtämään, että kysymys on aivan yksinkertaisesti ja arkisesti heidän valinnanvapaudestaan, niin kuka asettuu vastustamaan?
Asiat eivät muutu jos emme tee tästä vaalikysymystä. Kielivapauden edistämiseen ja pakollisen ruotsin poistamiseen voidaan vaikuttaa vain politiikan kautta.
Kaikki ainekset ovat olemassa siihen, että kielivapaudesta tulee vaalikysymys.
Kiviniemi laittoi pallon Itä-Suomen osalta kokoomukselle. Ja asia pysyy julkisuudessa. Tämä on hyvä. "Kokeilua" pitää vaatia koko maahan.
Siis nyt kohti vaaleja: ÄÄNESTÄ KIELIVAPAUS – PAKOLLINEN RUOTSI HISTORIAAN!
Suomen perustuslaissa todetaan kansalaisten oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin: ”Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.”
Suomenkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista huolehditaan parhaiten poistamalla ruotsin pakollisuus kaikilla kouluasteilla peruskoulusta yliopistoon ja poistamalla suomalaisten oikeuksia rajoittavat ruotsin osaamisen vaatimukset (ns. virkamiesruotsin tarve tulisi todeta erikseen tehtäväkohtaisesti). Kysymys on kansalaisten käytännöllisistä kielitaidon tarpeista ja eduista. Kuten Elinkeinoelämän keskusliitto on todennut:
“Kielten opiskelun monipuolistuminen ja riittävän kielivarannon varmistaminen edellyttävät rakenteellisia muutoksia sekä perusopetuksen että lukion kielikoulutukseen. Opetuksen järjestäjien tulee mahdollistaa nykyistä laajempi kielitarjonta oppilaiden ja vanhempien valittavaksi. Valinnanmahdollisuuksia tulee laajentaa myös luopumalla toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta.” (Elinkeinoelämän keskusliitto 2010: Työelämässä tarvitaan yhä useampia kieliä.)
On järjetöntä väittää, että perustuslaki vaatisi ruotsin pakollisuutta. Perustuslaki koskee kansalaisten oikeuksia - ei siis velvollisuuksia! Ruotsin opiskelun ja osaamisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
Uuteen eduskuntaan tulee saada edustajia, jotka toimivat aktiivisesti kielivapauden puolesta. Teemme nettisivuillemme (http://www.vapaakielivalinta.fi) listan ehdokkaista, jotka tekevät sitoutuneesti työtä ruotsin saamiseksi vapaaehtoiseksi. Lista on vaalipiirikohtainen. Tee sinä puolestasi tunnetuksi näitä ehdokkaita, tue heitä ja osallistu vaalityöhön mahdollisuuksiesi mukaan. Kerro meille sähköpostilla ehdokkaista, jotka ovat sitoutuneet asiaamme (ks. ohjeet nettisivuiltamme)!
”VAPAA KIELIVALINTA – PAKOLLINEN RUOTSI HISTORIAAN ” –TOIMINTAPÄIVÄ keväällä Helsingissä. Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan tapahtuman järjestelyihin, ota yhteyttä yhdistyksen puheenjohtajaan (ilmari.rostila@vapaakielivalinta.fi) tai sihteeriin Jari Helispuroon (jari.helispuro@saunalahti.fi).
Levitä ÄÄNESTÄ KIELIVAPAUS -sanomaa – vaikkapa levittämällä yhdistyksen avointa jäsenkirjettä kaikille asiasta kiinnostuneille.
Ystävällisin kielivapausterveisin,
Ilmari Rostila
puheenjohtaja, Vapaa kielivalinta ry
professori
Re: Hesarin pääkirjoitus ei lupaa muutoksia
"VAPAA KIELIVALINTA - PAKOLLINEN RUOTSI HISTORIAAN" -TOIMINTAPÄIVÄ keväällä Helsingissä. Tästä tulee varmasti mielenkiintoinen päivä. Ja lähtölaukaus kielipoliittisille vaaleille!