Hesarissa su 19.9/D5 kirjoituksessa "ruotsin kieli on kovilla" pohditaan Kokkolan tapauksen merkitystä ruotsin kielelle.
"Kiista Kokkolan hallintoalueesta päättyi ruotsinkielisten voittoon, mutta siitä saattoi tulla yksi lenkki vähemmistökielen alamäessä.""
Keskusta ja koko Suomi sai Kokkolan tapauksesta konkreettisen näytön siitä, että pakkoruotsin opiskelusta ei ole hyötyä.
Hesarissa pohditaan Kokkolan tapauksen merkitystä
Re: Hesarissa pohditaan Kokkolan tapauksen merkitystä
Hesarin digilehdessä 19.9.2010
Ruotsin kieli on kovilla
Kiista Kokkolan hallintoalueesta päättyi ruotsinkielisten voittoon, mutta siitä saattoi tulla yksi lenkki vähemmistökielen alamäessä.
Pekka Hakala
HELSINGIN SANOMAT
Pienessä puukoulussa Kokkolan kaupungin länsipuolella opiskellaan biologiaa. Rehtori Eva-Lotte Myrskog pyytää ala-asteen oppilaita muistelemaan erilaisia omenalajikkeita. Taululle ilmestyvät kaupasta tutut Jona Goldit ja Granny Smithit.
Oppilaita Kokkolan kaupungille kuuluvassa ruotsinkielisessä Rödsö skolanissa on 42, opettajia kolme. Ympäristöön nousee uusia omakotitaloja, ja oppilasmäärät kasvavat. Koulun vieressä avautuu täysimittainen, hyvin hoidettu jalkapallokenttä.
"Mekin olemme pieni resurssi täällä", Myrskog sanoo hyväntuulisesti.
Hyvään tuuleen on aihetta, sillä puolentoista vuoden mittainen Kokkolan kieliriita on juuri kääntynyt Myrskogin ja hänen pienten oppilaidensa voittoon.
Vai oliko se voitto?
Sotkuinen riita alkoi viime vuoden toukokuussa eikä koskenut aluksi lainkaan kieltä. Keskustapuolue runnoi hallituksessa läpi kantansa, jonka mukaan Keski-Pohjanmaan maakunta siirretään aluehallintouudistuksessa Vaasan alaisuudesta Oulun yhteyteen. Maakuntaan kuuluu kuusi suomenkielistä kuntaa ja Kokkolan kaupunki siihen liitettyine kuntineen.
Pari nopean kasvun vuosikymmentä on kasvattanut Kokkolan suomenkielistä enemmistöä, mutta ruotsia puhuu äidinkielenään yhä noin 6 000 kokkolalaista eli 16 prosenttia kaupungin asukkaista.
Kokkola kuului vanhan lääninjaon aikana Vaasan lääniin, ja etelän suunnalla on kannatusta myös suomenkielisten keskuudessa.
Oulun vetovoima on tähän asti voittanut vasta pohjoisempana, Kalajokilaaksossa, jossa Kaleva- ja Keskipohjanmaa-lehtien levikkialueet törmäävät. Keski-Pohjamaan maakuntahallitus äänesti kuitenkin Oulun puolesta.
Vaasan suunnan kannattajat keksivät lopulta tehdä politiikasta juridiikkaa: he vetosivat perustuslakiin ja Kokkolan ruotsinkielisten oikeuksiin. Syntyi Karlebyfrågan, Kokkolan kysymys, josta tuli suomenruotsin menehtymistä pelkäävien silmissä taas uusi lenkki pitkässä tappioiden sarjassa.
He eivät ole aivan väärässä.
Valtio-opin professori Matti Wiberg ja kielitieteen professori Fred Karlsson listaavat uusimmassa Kanava-lehdessä takaiskuja viimeksi kuluneen kuuden vuoden ajalta eli sen jälkeen, kun pakollinen ruotsi poistettiin ylioppilastutkinnosta. Yleisradio on syypää muutamaan tappioon: maksuton SVT Europa -televisiokanava loppui, TV1:n Morgonnyt-ohjelma vaikeni ja Ylen ruotsinkielisen Moskovan-kirjeenvaihtajan pesti lopetettiin.
Syyttäjälaitoksen ja poliisin hallintouudistuksessa vuonna 2007 ruotsinkielisiä kuntia liitettiin suomenkielisiin alueisiin. Viime vuonna alkujaan ruotsinkielinen Lounais-Sipoo pakkoliitettiin Helsinkiin.
Samaan aikaan ruotsinkieliseen julkisuuteen ilmestyi uusi koodinimi: Ekenäs BB. Se ei ole tosi-tv-sarja vaan ruotsinkielistä palvelua tarjonnut Tammisaaren synnytyssairaala, jonka Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri lakkautti viime kesäkuussa. Samaan aikaan kokoomuksen puoluekokous hyväksyi puolueen nuorisojärjestön aloitteen "pakkoruotsin" lopettamisesta. Tosin puoluejohto sanoutui saman tien irti päätöksestä.
Moni ruotsinkielinen on heittänyt toivonsa. Viime vuoden Barometern-mielipidetiedustelussa vain 67 prosenttia suomenruotsalaisista uskoi ruotsin kielen tulevaisuuteen Suomessa, kun vielä kaksi vuotta aiemmin optimistien prosenttiosuus oli 90 prosenttia. Professoreiden mukaan yhä useampi ruotsinkielinen käyttää äidinkieltään enää "kotona ja lähipiirissä, näkymättömästi ja kuulumattomasti".
Ja sitten vielä tämä Kokkola.
Kiista Keski-Pohjanmaan aluehallinnosta ratkesi toissa viikolla, kun Oulun suuntaa ajanut elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk) ilmoitti nostavansa kädet ylös: Vaasa on voittanut. Oikeuskansleri ja eduskunnan perustuslakivaliokunta olivat aiemmin todenneet, ettei Kokkolaa voi liittää Oulun aluehallintoviraston alaisuuteen, koska ratkaisu vaarantaisi Kokkolan ruotsinkielisten oikeudet palveluihin omalla äidinkielellä.
Ärtynyt Pekkarinen ilmoitti samalla siirtyvänsä koulujen pakollisen ruotsin opetuksen eli "pakkoruotsin" vastustajien riveihin. "Korostan, että pidän tärkeänä, että Suomi pysyy kaksikielisenä maana. Ja tietysti ruotsin opetuksen pitää olla keskeisessä asemassa", Pekkarinen sanoi lauantaina, kiistan pahimman pölyn laskeuduttua. "Mutta on tärkeää, että myös muita kieliä opiskellaan. Pitää raivata vaihtoehdoille tilaa."
Oulun virkamiehet oli jo ehditty pistää ruotsin kursseille, jotta he kykenisivät palvelemaan Kokkolan ruotsinkielisiä. Hukkaan menivät nekin ruotsin tunnit. Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) ei peitellyt tuohtumustaan, kun Vaasa voitti Oulun kielipoliittisin perustein.
"Pakkoruotsin vastustajat varmaan saivat lisää pontta", ruotsin opiskelua ainakin tähän asti puolustanut Kiviniemi arvioi perjantaina. "Sanoin jo vuosi sitten, että jos tällainen ratkaisu tehdään, se vähentää argumentteja ruotsin opiskelulta. Mutta kielten opiskelu on kuitenkin laajempi kysymys, jota ei pidä sitoa tähän yksittäiseen ratkaisuun. En ole missään vaiheessa ollut ajamassa alas pakkoruotsia. Kielipolitiikan ajankohtainen haaste on kieliopiskelun yksipuolisuus. Muuttuvassa maailmassa tarvitaan nykyistä laajempaa kieliosaamista, englannin osaaminen ei riitä."
Ruotsinkieliset ehtivät kuitenkin säikähtää. Mitä seuraavaksi? Ruotsin kieleen vihamielisesti suhtautuvien perussuomalaistenkin kannatus on Keski-Pohjanmaalla kovassa nousussa.
Cafe Trettonissa valtatie 13:n varrella soi Teuvo, maanteiden kuningas, edesmenneen Gösta Sundqvistin pieni mestariteos.
Omintakeista musiikkia tuotetaan täälläkin, Kokkolan eteläiseen naapurikuntaan Kruunupyyhyn kuuluvassa Alavetelissä: Triio Peeråsetsin ("Perunasäkki") kappale Nedervetil Bruuda ("Alavetelin muijat") sai muutama vuosi sitten radiosoittojakin valtakunnallisessa Radio Extremissä. Yhtye kuulostaa Kari Peitsamolla maustetulta Sleepy Sleepersiltä.
Tätä kieltä ei opetettu Oulun virkamiesten ruotsintunneilla. Kruunupyy kuuluu ruotsinkielisten kuntien muodostamaan Pohjanmaan maakuntaan, joka olisi jäänyt Vaasan alueeseen joka tapauksessa. Silti keskustan ajama aluehallintomalli herätti kauhua.
"Kyllä se olisi varmasti haitannut meitäkin, sulkenut meiltä ovia", sanoo Fingal Sjelvgran, 75, kahvilan pöydässä. "Jos me vielä johonkin liitymme niin Kokkolaan, Kokkola on meidän kaupunki. Jos hallintorajat menisivät niin, että Kokkola kuuluisi Ouluun, niin sitten liitosta ei voitaisi tehdä."
"Kyllä se on ajan kysymys, koska seuraavaa kuntaliitosta tehdään", vahvistaa Pekka Rannisto, kuusikymppinen Kälviällä syntynyt rekkamies, joka muutti vaimonsa perässä Alaveteliin 1969.
"Tulin säärtä pitkin ja lähden jalat edellä", sanoo virallisen kielensä ruotsiin vaihtanut Rannisto.
Kruunupyyn kunnanjohtaja Michael Djupsjöbacka kuuntelee vieressä hiljaa, kun Sjelvgran ja Rannisto myyvät häneltä työpaikkaa alta. Mutta aluehallintoasiasta hän on samaa mieltä.
"Jos me olisimme jääneet Vaasan hallintoon yksin, olisimme periferiaa", Djupsjöbacka sanoo. Hän haluaisi muodostaa naapurikaupungeista Pietarsaaresta ja Kokkolasta vahvan ja yhtenäisen talousalueen.
"Jos Pietarsaari ja Kokkola tekevät yhteistyötä, niin alueella on 100 000–130 000 asukkaan väestö, ja me olemme alueen keskellä."
Alavetelissä ainakin viihdytään: vajaan 2 000 asukkaan kylä kasvaa, sillä Kokkolaan on vain 15 minuutin ajomatka, ja palvelut pelaavat. Oma ambulanssi kiidättää tarvittaessa Kokkolan aluesairaalaan. Hälytyskeskus vastaa Vaasasta ja ymmärtää murteellisemmankin ruotsin. Poliisi tulee Kokkolasta nopeasti, mutta eipä heitä täällä taideta usein tarvita.
Näihin asioihin kiistellyt aluehallintovirastot ja elinkeinokeskukset eivät olisi tuoneet muutosta.
Suomenkielisiä Alavetelin väestäon viidennes eli vähän enemmän kuin Kruunupyyssä keskimäärin. Ruotsinkielen häviämistä ei pelkää kukaan, ja Kokkolassa ruotsinkieliset palvelut paranevat jatkuvasti.
Kuinka voikin mennä näin hyvin?
"Me ollaan niin hyviä. Me ollaan solskenbarn, auringon lapsia", sanoo tilitoimistoyrittäjä Teija Bexar.
Mutta tunteet purskahtavat välillä myös suomenruotsalaisen ankkalammikon pohjoisrannalla.
"Ei minusta Rkp:ssä tykätä", sanoo kasvihuoneyrittäjä Peter Albäck kotipihallaan Teerijärvellä.
"Pojat soittavat välillä kännissä. Yhtenä yönä oli piirretty punainen risti pihaan, siinä luki 'PA' alla. Ja tuosta autosta oli kerran ruuvattu kaksi pulttia irti etupyörästä."
Albäckiä kiusataan, sillä hän on kylän vastarannankiiski. Hän jätti ruotsalaisen kansanpuolueen ajat sitten, ja johtaa nyt keskustapuolueen ruotsinkielistä piiriä. Puolue perusti sellaisen pari vuotta sitten. Albäckin mukaan jäsenkeräys saadaan valmiiksi vuoden loppuun mennessä, jolloin ruotsinkielisiä keskustalaisia pitäisi olla jäsenkortistossa 1 400.
Albäck istuu myös Kruunupyyn valtuustossa.
"Kovia keskusteluja käydään valtuustosalissa, mutta sitten tullaan salista ulos, juodaan kahvit ja nauretaan ja puhutaan paskaa."
Aluehallintokiistassa Albäck on keskustan vastarannankiiski.
"Tein aloitteen puoluehallituksessa, että suunta pitää olla etelä", Albäck sanoo. "Työssäkäyntialue ratkaisee, ja se olisi [Oulun vaihtoehdossa] hajonnut."
Albäckillä on teoria siitä, miksi Kokkola piti yhtäkkiä siirtää Oulun alaisuuteen. Hänen mukaansa Rkp, keskusta ja kokoomus tekivät diilin, jossa ruotsalaiset saivat vuoden 2015 vaaleihin kaavailtua alemman eli kolmen prosentin äänikynnyksen ja kokoomus kauppojen sunnuntaiaukiolon. Keskusta sai Kokkolan – ennen pitkää myös vaalipiirirajaa muutettaisiin, ja Rkp:n valta-alueesta murtuisi pohjoisreuna.
"Sanoin [tuolloiselle pääministerille Matti] Vanhaselle, että olet myynyt Kokkolan ruotsinkieliset 30 hopearahasta."
Tiukan linjan rkp:läisiä Albäck nimittää "perusruotsalaisiksi". Ruotsin kielen kohtalo ei huolestuta häntä pätkääkään.
"Kyllä se säilyy. Rkp:lle olen sanonut, että pitäkää pienempää meteliä, sängyssä sitä säilytetään. Ja vastustan pakollista ruotsin opetusta, kielen pitää olla vapaaehtoinen."
Loput omenalajikkeet jäävät Rödsössä läksyksi. Rehtori Myrskog palaa opettajainhuoneeseen puolustamaan ruotsin kielen opiskelua.
"Mitä enemmän kieliä osaa, sitä paremmin maailmassa pärjää. Ei kouluiässä tiedä, mitä kieltä elämässään tarvitsee."
Vähemmistön kieli on silti aina altavastaajan asemassa. Suomi pyrkii välillä työntymään välituntikieleksi myös Rödsön koulun pihalla. "Kesälomien ja joululomien jälkeen joutuu suomen käytöstä sanomaan, että vaihdetaanpa kanavaa, ja se onnistuu kyllä heti."
Mutta jos asennemittauksiin ja lehtien mielipidesivuihin uskoo, ei ainakaan etelässä olla näin toiveikkaita. Pääkaupunkiseudulla moni ruotsinkielinen on joutunut toteamaan ajat sitten, ettei palveluita omalla kielellä saa.
"Palveluita pitää osata myös vaatia", sipoolaissyntyinen Myrskog neuvoo.
"Kaksikielisyyden lisääminen on Kokkolassa hyvin tärkeää. Ja tärkeää on aloittaa keskustelu omalla kielellä ja näyttää sillä tavalla, että me olemme olemassa."
Ruotsin kieli on kovilla
Kiista Kokkolan hallintoalueesta päättyi ruotsinkielisten voittoon, mutta siitä saattoi tulla yksi lenkki vähemmistökielen alamäessä.
Pekka Hakala
HELSINGIN SANOMAT
Pienessä puukoulussa Kokkolan kaupungin länsipuolella opiskellaan biologiaa. Rehtori Eva-Lotte Myrskog pyytää ala-asteen oppilaita muistelemaan erilaisia omenalajikkeita. Taululle ilmestyvät kaupasta tutut Jona Goldit ja Granny Smithit.
Oppilaita Kokkolan kaupungille kuuluvassa ruotsinkielisessä Rödsö skolanissa on 42, opettajia kolme. Ympäristöön nousee uusia omakotitaloja, ja oppilasmäärät kasvavat. Koulun vieressä avautuu täysimittainen, hyvin hoidettu jalkapallokenttä.
"Mekin olemme pieni resurssi täällä", Myrskog sanoo hyväntuulisesti.
Hyvään tuuleen on aihetta, sillä puolentoista vuoden mittainen Kokkolan kieliriita on juuri kääntynyt Myrskogin ja hänen pienten oppilaidensa voittoon.
Vai oliko se voitto?
Sotkuinen riita alkoi viime vuoden toukokuussa eikä koskenut aluksi lainkaan kieltä. Keskustapuolue runnoi hallituksessa läpi kantansa, jonka mukaan Keski-Pohjanmaan maakunta siirretään aluehallintouudistuksessa Vaasan alaisuudesta Oulun yhteyteen. Maakuntaan kuuluu kuusi suomenkielistä kuntaa ja Kokkolan kaupunki siihen liitettyine kuntineen.
Pari nopean kasvun vuosikymmentä on kasvattanut Kokkolan suomenkielistä enemmistöä, mutta ruotsia puhuu äidinkielenään yhä noin 6 000 kokkolalaista eli 16 prosenttia kaupungin asukkaista.
Kokkola kuului vanhan lääninjaon aikana Vaasan lääniin, ja etelän suunnalla on kannatusta myös suomenkielisten keskuudessa.
Oulun vetovoima on tähän asti voittanut vasta pohjoisempana, Kalajokilaaksossa, jossa Kaleva- ja Keskipohjanmaa-lehtien levikkialueet törmäävät. Keski-Pohjamaan maakuntahallitus äänesti kuitenkin Oulun puolesta.
Vaasan suunnan kannattajat keksivät lopulta tehdä politiikasta juridiikkaa: he vetosivat perustuslakiin ja Kokkolan ruotsinkielisten oikeuksiin. Syntyi Karlebyfrågan, Kokkolan kysymys, josta tuli suomenruotsin menehtymistä pelkäävien silmissä taas uusi lenkki pitkässä tappioiden sarjassa.
He eivät ole aivan väärässä.
Valtio-opin professori Matti Wiberg ja kielitieteen professori Fred Karlsson listaavat uusimmassa Kanava-lehdessä takaiskuja viimeksi kuluneen kuuden vuoden ajalta eli sen jälkeen, kun pakollinen ruotsi poistettiin ylioppilastutkinnosta. Yleisradio on syypää muutamaan tappioon: maksuton SVT Europa -televisiokanava loppui, TV1:n Morgonnyt-ohjelma vaikeni ja Ylen ruotsinkielisen Moskovan-kirjeenvaihtajan pesti lopetettiin.
Syyttäjälaitoksen ja poliisin hallintouudistuksessa vuonna 2007 ruotsinkielisiä kuntia liitettiin suomenkielisiin alueisiin. Viime vuonna alkujaan ruotsinkielinen Lounais-Sipoo pakkoliitettiin Helsinkiin.
Samaan aikaan ruotsinkieliseen julkisuuteen ilmestyi uusi koodinimi: Ekenäs BB. Se ei ole tosi-tv-sarja vaan ruotsinkielistä palvelua tarjonnut Tammisaaren synnytyssairaala, jonka Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri lakkautti viime kesäkuussa. Samaan aikaan kokoomuksen puoluekokous hyväksyi puolueen nuorisojärjestön aloitteen "pakkoruotsin" lopettamisesta. Tosin puoluejohto sanoutui saman tien irti päätöksestä.
Moni ruotsinkielinen on heittänyt toivonsa. Viime vuoden Barometern-mielipidetiedustelussa vain 67 prosenttia suomenruotsalaisista uskoi ruotsin kielen tulevaisuuteen Suomessa, kun vielä kaksi vuotta aiemmin optimistien prosenttiosuus oli 90 prosenttia. Professoreiden mukaan yhä useampi ruotsinkielinen käyttää äidinkieltään enää "kotona ja lähipiirissä, näkymättömästi ja kuulumattomasti".
Ja sitten vielä tämä Kokkola.
Kiista Keski-Pohjanmaan aluehallinnosta ratkesi toissa viikolla, kun Oulun suuntaa ajanut elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk) ilmoitti nostavansa kädet ylös: Vaasa on voittanut. Oikeuskansleri ja eduskunnan perustuslakivaliokunta olivat aiemmin todenneet, ettei Kokkolaa voi liittää Oulun aluehallintoviraston alaisuuteen, koska ratkaisu vaarantaisi Kokkolan ruotsinkielisten oikeudet palveluihin omalla äidinkielellä.
Ärtynyt Pekkarinen ilmoitti samalla siirtyvänsä koulujen pakollisen ruotsin opetuksen eli "pakkoruotsin" vastustajien riveihin. "Korostan, että pidän tärkeänä, että Suomi pysyy kaksikielisenä maana. Ja tietysti ruotsin opetuksen pitää olla keskeisessä asemassa", Pekkarinen sanoi lauantaina, kiistan pahimman pölyn laskeuduttua. "Mutta on tärkeää, että myös muita kieliä opiskellaan. Pitää raivata vaihtoehdoille tilaa."
Oulun virkamiehet oli jo ehditty pistää ruotsin kursseille, jotta he kykenisivät palvelemaan Kokkolan ruotsinkielisiä. Hukkaan menivät nekin ruotsin tunnit. Pääministeri Mari Kiviniemi (kesk) ei peitellyt tuohtumustaan, kun Vaasa voitti Oulun kielipoliittisin perustein.
"Pakkoruotsin vastustajat varmaan saivat lisää pontta", ruotsin opiskelua ainakin tähän asti puolustanut Kiviniemi arvioi perjantaina. "Sanoin jo vuosi sitten, että jos tällainen ratkaisu tehdään, se vähentää argumentteja ruotsin opiskelulta. Mutta kielten opiskelu on kuitenkin laajempi kysymys, jota ei pidä sitoa tähän yksittäiseen ratkaisuun. En ole missään vaiheessa ollut ajamassa alas pakkoruotsia. Kielipolitiikan ajankohtainen haaste on kieliopiskelun yksipuolisuus. Muuttuvassa maailmassa tarvitaan nykyistä laajempaa kieliosaamista, englannin osaaminen ei riitä."
Ruotsinkieliset ehtivät kuitenkin säikähtää. Mitä seuraavaksi? Ruotsin kieleen vihamielisesti suhtautuvien perussuomalaistenkin kannatus on Keski-Pohjanmaalla kovassa nousussa.
Cafe Trettonissa valtatie 13:n varrella soi Teuvo, maanteiden kuningas, edesmenneen Gösta Sundqvistin pieni mestariteos.
Omintakeista musiikkia tuotetaan täälläkin, Kokkolan eteläiseen naapurikuntaan Kruunupyyhyn kuuluvassa Alavetelissä: Triio Peeråsetsin ("Perunasäkki") kappale Nedervetil Bruuda ("Alavetelin muijat") sai muutama vuosi sitten radiosoittojakin valtakunnallisessa Radio Extremissä. Yhtye kuulostaa Kari Peitsamolla maustetulta Sleepy Sleepersiltä.
Tätä kieltä ei opetettu Oulun virkamiesten ruotsintunneilla. Kruunupyy kuuluu ruotsinkielisten kuntien muodostamaan Pohjanmaan maakuntaan, joka olisi jäänyt Vaasan alueeseen joka tapauksessa. Silti keskustan ajama aluehallintomalli herätti kauhua.
"Kyllä se olisi varmasti haitannut meitäkin, sulkenut meiltä ovia", sanoo Fingal Sjelvgran, 75, kahvilan pöydässä. "Jos me vielä johonkin liitymme niin Kokkolaan, Kokkola on meidän kaupunki. Jos hallintorajat menisivät niin, että Kokkola kuuluisi Ouluun, niin sitten liitosta ei voitaisi tehdä."
"Kyllä se on ajan kysymys, koska seuraavaa kuntaliitosta tehdään", vahvistaa Pekka Rannisto, kuusikymppinen Kälviällä syntynyt rekkamies, joka muutti vaimonsa perässä Alaveteliin 1969.
"Tulin säärtä pitkin ja lähden jalat edellä", sanoo virallisen kielensä ruotsiin vaihtanut Rannisto.
Kruunupyyn kunnanjohtaja Michael Djupsjöbacka kuuntelee vieressä hiljaa, kun Sjelvgran ja Rannisto myyvät häneltä työpaikkaa alta. Mutta aluehallintoasiasta hän on samaa mieltä.
"Jos me olisimme jääneet Vaasan hallintoon yksin, olisimme periferiaa", Djupsjöbacka sanoo. Hän haluaisi muodostaa naapurikaupungeista Pietarsaaresta ja Kokkolasta vahvan ja yhtenäisen talousalueen.
"Jos Pietarsaari ja Kokkola tekevät yhteistyötä, niin alueella on 100 000–130 000 asukkaan väestö, ja me olemme alueen keskellä."
Alavetelissä ainakin viihdytään: vajaan 2 000 asukkaan kylä kasvaa, sillä Kokkolaan on vain 15 minuutin ajomatka, ja palvelut pelaavat. Oma ambulanssi kiidättää tarvittaessa Kokkolan aluesairaalaan. Hälytyskeskus vastaa Vaasasta ja ymmärtää murteellisemmankin ruotsin. Poliisi tulee Kokkolasta nopeasti, mutta eipä heitä täällä taideta usein tarvita.
Näihin asioihin kiistellyt aluehallintovirastot ja elinkeinokeskukset eivät olisi tuoneet muutosta.
Suomenkielisiä Alavetelin väestäon viidennes eli vähän enemmän kuin Kruunupyyssä keskimäärin. Ruotsinkielen häviämistä ei pelkää kukaan, ja Kokkolassa ruotsinkieliset palvelut paranevat jatkuvasti.
Kuinka voikin mennä näin hyvin?
"Me ollaan niin hyviä. Me ollaan solskenbarn, auringon lapsia", sanoo tilitoimistoyrittäjä Teija Bexar.
Mutta tunteet purskahtavat välillä myös suomenruotsalaisen ankkalammikon pohjoisrannalla.
"Ei minusta Rkp:ssä tykätä", sanoo kasvihuoneyrittäjä Peter Albäck kotipihallaan Teerijärvellä.
"Pojat soittavat välillä kännissä. Yhtenä yönä oli piirretty punainen risti pihaan, siinä luki 'PA' alla. Ja tuosta autosta oli kerran ruuvattu kaksi pulttia irti etupyörästä."
Albäckiä kiusataan, sillä hän on kylän vastarannankiiski. Hän jätti ruotsalaisen kansanpuolueen ajat sitten, ja johtaa nyt keskustapuolueen ruotsinkielistä piiriä. Puolue perusti sellaisen pari vuotta sitten. Albäckin mukaan jäsenkeräys saadaan valmiiksi vuoden loppuun mennessä, jolloin ruotsinkielisiä keskustalaisia pitäisi olla jäsenkortistossa 1 400.
Albäck istuu myös Kruunupyyn valtuustossa.
"Kovia keskusteluja käydään valtuustosalissa, mutta sitten tullaan salista ulos, juodaan kahvit ja nauretaan ja puhutaan paskaa."
Aluehallintokiistassa Albäck on keskustan vastarannankiiski.
"Tein aloitteen puoluehallituksessa, että suunta pitää olla etelä", Albäck sanoo. "Työssäkäyntialue ratkaisee, ja se olisi [Oulun vaihtoehdossa] hajonnut."
Albäckillä on teoria siitä, miksi Kokkola piti yhtäkkiä siirtää Oulun alaisuuteen. Hänen mukaansa Rkp, keskusta ja kokoomus tekivät diilin, jossa ruotsalaiset saivat vuoden 2015 vaaleihin kaavailtua alemman eli kolmen prosentin äänikynnyksen ja kokoomus kauppojen sunnuntaiaukiolon. Keskusta sai Kokkolan – ennen pitkää myös vaalipiirirajaa muutettaisiin, ja Rkp:n valta-alueesta murtuisi pohjoisreuna.
"Sanoin [tuolloiselle pääministerille Matti] Vanhaselle, että olet myynyt Kokkolan ruotsinkieliset 30 hopearahasta."
Tiukan linjan rkp:läisiä Albäck nimittää "perusruotsalaisiksi". Ruotsin kielen kohtalo ei huolestuta häntä pätkääkään.
"Kyllä se säilyy. Rkp:lle olen sanonut, että pitäkää pienempää meteliä, sängyssä sitä säilytetään. Ja vastustan pakollista ruotsin opetusta, kielen pitää olla vapaaehtoinen."
Loput omenalajikkeet jäävät Rödsössä läksyksi. Rehtori Myrskog palaa opettajainhuoneeseen puolustamaan ruotsin kielen opiskelua.
"Mitä enemmän kieliä osaa, sitä paremmin maailmassa pärjää. Ei kouluiässä tiedä, mitä kieltä elämässään tarvitsee."
Vähemmistön kieli on silti aina altavastaajan asemassa. Suomi pyrkii välillä työntymään välituntikieleksi myös Rödsön koulun pihalla. "Kesälomien ja joululomien jälkeen joutuu suomen käytöstä sanomaan, että vaihdetaanpa kanavaa, ja se onnistuu kyllä heti."
Mutta jos asennemittauksiin ja lehtien mielipidesivuihin uskoo, ei ainakaan etelässä olla näin toiveikkaita. Pääkaupunkiseudulla moni ruotsinkielinen on joutunut toteamaan ajat sitten, ettei palveluita omalla kielellä saa.
"Palveluita pitää osata myös vaatia", sipoolaissyntyinen Myrskog neuvoo.
"Kaksikielisyyden lisääminen on Kokkolassa hyvin tärkeää. Ja tärkeää on aloittaa keskustelu omalla kielellä ja näyttää sillä tavalla, että me olemme olemassa."
Re: Hesarissa pohditaan Kokkolan tapauksen merkitystä
Peter Albäck, joka johtaa keskustapuolueen ruotsinkielistä piiriä, sanoo Hesarin kirjoituksessa pakkoruotsista: "Ja vastustan pakollista ruotsin opetusta, kielen pitää olla vapaaehtoinen."