http://www.vasabladet.fi/Story/?linkID=122986
Kallis siis sanoo, että on vain ajan kysymys, milloin hallitus esittää, että vain toinen kotimaisista kielistä olisi koulussa pakollinen. Tähän pitäisi valmistautua ja muotoilla komrpomissia:
De svenskspråkiga riksdagsledamöterna i olika partier borde vara mer proaktiva, anser riksdagsledamot Bjarne Kallis (KD). Han är övertygad om att det bara är en tidsfråga när regeringen presenterar ett förslag om att bara ett av de inhemska språken ska vara obligatoriskt i skolor.
-Vi borde redan i det här skedet utarbeta en kompromiss så att vi inte står handfallna när regeringen kastar fram ett sådant förslag. Att hitta en kompromiss är inte att ge efter, det är förnuftigt.
Om ingen annan tar initiativ till en lösning i frågan lovar Kallis att göra det själv. Vad en sådan kunde innebära har han dock ännu inte funderat på.
-Men frågan måste lyftas fram, jag befarar att den är aktuellare än vi tror.
En tosin ymmärrä, mitä kompromissilla tässä tarkoitetaan. Sitäkö, että kaksikielisissä kunnissa pakollisuus säilyisi, kuten suurkaupungeissa. Mielestäni tässä ei voi olla kompromissin paikkaa, koska enemmistön kielivalinnat eivät liity vähemmistön oikeuksiin. Niistä ei silloin pidä myöskään tehdä kenenkään kanssa kompromisseja. Ehkä Kallis tarkoitti virkamiesruotsin poiston yhteydessä tapahtuvia sopimuksia.
Kalliksen mukaan pakkoruotsin poistuminen ajan kysymys
Re: Kalliksen mukaan pakkoruotsin poistuminen ajan kysymys
Henriksson pistää hanttiin:
http://www.vasabladet.fi/Story/?linkID=123023
Ruotsi on kuulemma liian arvokas vaihdettavaksi pois kompromissin osana. Kyse on kaksikielisen Suomen tulevaisuudesta.
En todellakaan ymmärrä, miksi suomenruotsalaiset ovat se taho, jonka kanssa suomenkielisten on neuvoteltava kielivalinnoistaan. Mutta mielenkiintoista on se, että rintama on sielläkin puolella ainakin hajonnut.
http://www.vasabladet.fi/Story/?linkID=123023
Ruotsi on kuulemma liian arvokas vaihdettavaksi pois kompromissin osana. Kyse on kaksikielisen Suomen tulevaisuudesta.
En todellakaan ymmärrä, miksi suomenruotsalaiset ovat se taho, jonka kanssa suomenkielisten on neuvoteltava kielivalinnoistaan. Mutta mielenkiintoista on se, että rintama on sielläkin puolella ainakin hajonnut.
Re: Kalliksen mukaan pakkoruotsin poistuminen ajan kysymys
Asia esitellään myös HBL.ssä, missä on myös mahdollisuus kommentoida:
http://www.hbl.fi/text/inrikes/2010/8/1 ... #kom_skriv
Tarkemmin ajatellen, osalla suomenruotsalaisista ei ole ollut mitään mahdollisuutta pohtia asiaa avoimin silmin.
Heille kotimaana on se ruotsalaisuuden läpitunkema, ruotsin kielellä rakennettu ja ikuisesti ruotsinkielinen Finland, joka on siintänyt monen Hesarissa julkaistun artikkelisarjan osuudessa.
Heille kotimaan veroinen, jopa läheisempi, voi olla skandinaavinen Norden, missä ollaan samaa heimoa ja missä on puhuttu jo ammoin samaa kieltä.
He näkevät laiskat ja kateelliset suomenkieliset hävittämässä heidän rakasta äidinkieltään kieltäytymällä siitä pienestä vaivasta, että opiskelisivat sitä edes palveluruotsin verran, kun sentään hekin, jotka tulisivat maailmassa paljon paremmin toimeen ilman suomea, suostuvat opiskelemaan tämän muille käsittämättömän ja hyödyttömän pikkukielen.
Todellisuuksien välinen ero on päässyt aika huikeaksi. Tunnen myötätuntoa kaikkein puhdasoppisimpia suomenruotsalaisia kohtaan, koska sitä maailmaa, jossa he luulevat elävänsä, ei kertakaikkiaan ole, eikä edes ole koskaan ollut. Mutta illuusio elää.
On tärkeämpää kuin koskaan ymmärtää, että suomalaiset identiteetit voivat olla todella kaukana toisistaan. On hyödytöntä taistella nyt siitä, kenen identiteetti on parhain. On vain hyväksyttävä, että näkökannat ovat valovuosien päässä toisistaan, mutta demokratian on toimittava. Pakko on purettava, vaikka se joitakuita kirpaiseekin.
Kuka lohduttaisi suomenruotsalaisia sillä faktalla, etteivät sellaiset kielivähemmistöt juuri kuole, joilla on suora yhteys oman kielensä kansoittamaan kulttuurialueeseen kuten suomenruotsalaisilla on yhteys Nordeniin.
http://www.hbl.fi/text/inrikes/2010/8/1 ... #kom_skriv
Tarkemmin ajatellen, osalla suomenruotsalaisista ei ole ollut mitään mahdollisuutta pohtia asiaa avoimin silmin.
Heille kotimaana on se ruotsalaisuuden läpitunkema, ruotsin kielellä rakennettu ja ikuisesti ruotsinkielinen Finland, joka on siintänyt monen Hesarissa julkaistun artikkelisarjan osuudessa.
Heille kotimaan veroinen, jopa läheisempi, voi olla skandinaavinen Norden, missä ollaan samaa heimoa ja missä on puhuttu jo ammoin samaa kieltä.
He näkevät laiskat ja kateelliset suomenkieliset hävittämässä heidän rakasta äidinkieltään kieltäytymällä siitä pienestä vaivasta, että opiskelisivat sitä edes palveluruotsin verran, kun sentään hekin, jotka tulisivat maailmassa paljon paremmin toimeen ilman suomea, suostuvat opiskelemaan tämän muille käsittämättömän ja hyödyttömän pikkukielen.
Todellisuuksien välinen ero on päässyt aika huikeaksi. Tunnen myötätuntoa kaikkein puhdasoppisimpia suomenruotsalaisia kohtaan, koska sitä maailmaa, jossa he luulevat elävänsä, ei kertakaikkiaan ole, eikä edes ole koskaan ollut. Mutta illuusio elää.
On tärkeämpää kuin koskaan ymmärtää, että suomalaiset identiteetit voivat olla todella kaukana toisistaan. On hyödytöntä taistella nyt siitä, kenen identiteetti on parhain. On vain hyväksyttävä, että näkökannat ovat valovuosien päässä toisistaan, mutta demokratian on toimittava. Pakko on purettava, vaikka se joitakuita kirpaiseekin.
Kuka lohduttaisi suomenruotsalaisia sillä faktalla, etteivät sellaiset kielivähemmistöt juuri kuole, joilla on suora yhteys oman kielensä kansoittamaan kulttuurialueeseen kuten suomenruotsalaisilla on yhteys Nordeniin.
Re: Kalliksen mukaan pakkoruotsin poistuminen ajan kysymys
Myntti kritisoi Melinin ja Kalliksen realismia, jota kutsuu pessimismiksi:
http://www.vasabladet.fi/Story/?linkID=123145
http://www.vasabladet.fi/Story/?linkID=123145