Hesarin "me puhumme ruotsia" -sarjan viimeinen osa (Hesari 10.8.) päättyy utopian tavoitteluun, haluun säilyttää olematon. Magman edustaja Sundell haluaa elää edelleen satua "keisarin uudet vaatteet". Sundellin päämääränä on miettiä, "miten Suomi saataisiin säilymään kaksikielisenä" eli miten illuusiota "kaksikielisyydestä" edelleen pystyttäisiin väkisin ja pakolla pitämään yllä.
Suomi ei ole koskaan ollut "kaksikielinen" maa. Nykyinen tilanne havainnollistuu hyvin kielikarttojen avulla: http://www.pakkoruotsi.net , http://www.kielipolitiikka.fi
Pohjoismainen yhteistyö tapahtuu pääsääntöisesti englanniksi, joten silläkään suomenkielisten pakkoruotsitusta ei voi perustella. Ja, millainen onkaan pohjoismainen, "yhteinen" arvopohja? Liittyykö tähän arvopohjaan suomenkielisten pakkoruotsittaminen? Jos näin on, niin luulisinpa useimpien suomenkielisten olevan valmis kokonaan luopumaan niin pohjoismaisesta arvopohjasta kuin pohjoismaalaisesta yhteistyöstäkin.