Yksi puuttuu vielä kymmenestä:
Me puhumme ruotsia 1 - Ruotsilla ja suomalaisilla on yhteinen historia, Janne Holmén
Me puhumme ruotsia 2 - Ruotsalaisuus läpäisee koko yhteiskuntamme, Henrik Meinander
Me puhumme ruotsia 3 - Kieliriita yltyi pahimmillaan rotuhygieniaksi, Sampo Terho
Me puhumme ruotsia 4 - Suomenruotsalaiset tuntevat olonsa uhatuksi, Kjell Herberts
Me puhumme ruotsia 5 - Monet vähemmistökielet elävät nousukautta, Johan Häggman
Me puhumme ruotsia 6 - Kuntauudistukset uhkaavat kaksikielisyyttä, Rurik Ahlberg
Me puhumme ruotsia 7 - Suomenruotsin murteet elävät yhä vahvoina, Nina Martola
Me puhumme ruotsia 8 - Ruotsin kielen taito on silta Pohjoismaihin, Gunvor Kronman
Me puhumme ruotsia 9 - Suomenruotsalaisten vauraus ei ole sattumaa, Erkki Pihkala
Mikä on tunnelma koko sarjasta? Tuliko uutta näkemystä?
Otettiinko artikkeleissa rivien välissä kantaa nimenomaan pakolliseen ruotsiin, vaikkei asiaa kaiketi avoimesti mainittukaan?
Mitä on odotettavissa tai pitäisi olla odotettavissa viimeisessä osassa?
Hesarin "Me puhumme ruotsia" -sarja kokonaisuutena
-
- Viestit: 1388
- Liittynyt: 17.11.2008 23:14
- Paikkakunta: Nurmijärvi
- Viesti:
Re: Hesarin "Me puhumme ruotsia" -sarja kokonaisuutena
Ei tullut. Itse asiassa koko sarja oli ainakin minun käsittääkseni ihan samaa vanhaa liturgiaa uudelleenlämmitettynä ja keskitettynä tykityksenä Positiivisena yllätyksenä tuli kommenttiosion melkein yksiselitteinen tuomio teksteille, ja ihan hyvin perusteltuna myös... ei oikein enää ideologia tunnu kunnolla uppoavan ihmisiin vaikka sitä yritetäänkin kovasti toistaa.
Jotenkin tuntuu siltä että tämä koko artikkelisarja taisi kyllä kääntyä kansan riveissä itseään vastaan. Siis tietysti ne sellaiset tyypit jotka ovat jo omaksuneet ideologian, ovat vain sitä mieltä että onpas hienoa kun vähemmistöä puolustetaan kirjoittamalla oikeaoppisia tekstejä
Olisin mielelläni nähnyt vielä sellaisen "suomenmielisen" tekstin joka olisi ehkä vielä hieman suoremmin käsitellyt vain suomenruotsalaisen argumentaation älyttömyyttä. Nyt nämä artikkelisarjan kaksi "armopalaa" on valitettavasti kuitenkin tarkoitushakuisesti tulkittavissa asiaamme vastaan.
Jotenkin tuntuu siltä että tämä koko artikkelisarja taisi kyllä kääntyä kansan riveissä itseään vastaan. Siis tietysti ne sellaiset tyypit jotka ovat jo omaksuneet ideologian, ovat vain sitä mieltä että onpas hienoa kun vähemmistöä puolustetaan kirjoittamalla oikeaoppisia tekstejä
Olisin mielelläni nähnyt vielä sellaisen "suomenmielisen" tekstin joka olisi ehkä vielä hieman suoremmin käsitellyt vain suomenruotsalaisen argumentaation älyttömyyttä. Nyt nämä artikkelisarjan kaksi "armopalaa" on valitettavasti kuitenkin tarkoitushakuisesti tulkittavissa asiaamme vastaan.
Re: Hesarin "Me puhumme ruotsia" -sarja kokonaisuutena
Uutta asiaa ei tullut kuin ehkä murretietoudessa, mutta itselleni moni asia selkeni - erityisesti se, että monet ruotsinkieliset tai kaksikieliset tulkitsevat koko kuvion aivan toisin kuin minä suomenkielisenä.
1. Ruotsilla ja suomalaisilla on yhteinen historia = Historiamme on ruotsalaisten historiaa
Monet näyttävät kokevan, että suomenkielisten tulisi adoptoida menneisyyden ruotsinkieliset ja pitää heitä esivanhempinaan lukiessaan virallista historiaa, jossa ei juuri suomenkielisiä näy. Vain ruotsin kieltä osaamalla kansalainen voi tutustua oman maansa historiaan.
Tähän ajatteluun pohjautunee näkemys, että Suomessa on olemassa ”kulttuuriäidinkieli”, suomen ja ruotsin eriasteinen yhdistelmä, johon ”suomalaislapsilla on oikeus” ja siksi vapaaehtoinen ruotsi ei tule kysymykseenkään.
2. Ruotsalaisuus läpäisee koko yhteiskuntamme = Olemme oikeastaan ruotsalaisia
Monet kokevat, että yhteiskuntamme laillisuus ja demokraattisuus ovat niin ”Made in Ruotsi”, ettei niiden jatkuminen ole itsestään selvää, ellei hallita ruotsin kieltä ja ymmärretä ruotsalaisuutta osaksi identiteettiämme.
Tässä sivutaan ajatusta ”suomalaisesta identiteetistä”, jossa ruotsalaisuus on huomaamatta keskeisessä roolissa.
3. Kieliriita yltyi pahimmillaan rotuhygieniaksi = Turaaneista ei saa enää puhua
Ilmeisesti rotuhygieniaan liittyvä likapyykki on pesty vain sodat hävinneissä valtioissa. Nämä ovat virallisesti vaiettuja asioista ja likaavat väistämättä ne, jotka ne esiin nostavat. Nyt niiden esiin nostaminen jäi suomenkielisten epäkiitolliseksi tehtäväksi.
4. Suomenruotsalaiset tuntevat olonsa uhatuksi = Ruotsinkielisillä oikeus omaan suomalaiseen identiteettiin - suomenkielisten suomalainen identiteetti, no jaa
Suomenkielisten heittämät epäilyt ruotsinkielisten isänmaallisuudesta loukkaavat (varmasti).
Kuitenkin selkeästi näyttää siltä, että suomenruotsalaisten suomalaisuus on jotain ihan muuta kuin suomenkielisten suomalaisuus. Miksi emme jo hyväksy sitä, että suomalaisuutta on monenlaista? Monien suomenruotsalaisten koko historia-, kulttuuri- ja laillisuuskäsitys nojaavat erilaiselle tulkinnalle yhteisistä faktoista kuten edelliset osat antoivat ymmärtää.
5. Monet vähemmistökielet elävät nousukautta = Ruotsin kieli on kuin Iiri tai katalaani - ryhtykää isänmaallisiksi, opiskelkaa ruotsia
Monet ruotsinkieliset vertaavat suomenruotsia sellaisiin kieliin kuin iiri (Irlannin menetetty kieli, jota kansa puhui yleisesti parisataa vuotta sitten) tai katalaani (Espanjan Katalonian pääkieli, jolla on kymmenisen miljoonaa puhujaa) ja he katsovat, että tällaisten kielten elvyttämiseen käytettävät toimenpiteet (pakko-opetus, tuki viranomaiskäytössä, katukilvet jne.) antavat oikeutuksen nykyiseen ja jopa nykyistä laajempaan suomenruotsin vaalimiseen, myös pakolliseen ruotsiin.
Suomenkielisen näkökulmasta ruotsi on tyystin erilainen vähemmistökieli kuin nuo muut. Vertaus jopa tekee kipeää, sillä suomenruotsi ei ole koskaan ollut maan rahvaan pääkieli (päinvastoin, oli vaara, että se korvaisi pääkielemme) eikä liioin alueellinen pääkieli (ellei sitten julkeasti julisteta kaikkia historian kaupunkeja ja kartanoita, joissa tilanomistajat, kauppiaat, virkamiehet ja oppineet majailivat Svenskfinlandiksi ja katsota, että suomenkielistä Suomea edustaa lähinnä sisämaan korvet).
6. Kuntauudistukset uhkaavat kaksikielisyyttä
Monet ruotsinkieliset haluaisivat säilyttää vähintäänkin kaikki nykyisin pääosin ruotsinkieliset alueet ruotsinkielisinä. Ruotsinkieliset eivät ilmeisesti ole millään tapaa yksimielisiä näistä asioista.
7. Suomenruotsin murteet elävät yhä vahvoina
Mielestäni tämä oli hyvin mielenkiintoinen teksti. Minulle jäi vielä paljon kysyttävää. Ilmeisesti ruotsinkieliset ovat hyvin monenkirjavaa porukkaa. Kreoliruotsia, suomen ja ruotsin sekoitusta, ja sen aiheuttamia tunnelmia ei tässä ehditty käsitellä.
8. Ruotsin kielen taito on silta Pohjoismaihin = Norden – vi var samma stam, vi talade samma språk
Näyttää siltä, että suuri osa ruotsinkielisistä kokee Nordenin vahvasti ”kotimaaksi” ja ajaa jopa nordistista politiikkaa.
Vaikka Suomessa kaksikielisyys on hyvä niin pohjoismaisessa yhteistyössä ei. Nordenissa kyse on vain ja ainoastaan skandinaavisten, nykyisin yhä virallisemmin ”pohjoismaisten” kielten, valta-alueesta, missä suomenkieliset eivät voi toivoa tulevansa toimeen äidinkielellään kuten ruotsinkieliset odottavat voivansa tulla toimeen äidinkielellään Suomessa. Tämä on jotenkin niin luonteva ajatus monelle ruotsink/(m)ieliselle, etteivät he itse koe minkäänlaista ristiriitaa.
Aika hurjaa, että artikkeli päättyi vihjaukseen yhdistyneestä Nordenista
9. Suomenruotsalaisten vauraus ei ole sattumaa
Vanhan sääty-yhteiskunnan varallisuuserot ovat siirtyneet suvuissa tähän päivään, näin on käynyt kaikkialla maailmassa. On jännää, ettei sata tai kaksi sataa vuotta muuta kuvioita mihinkään. Lisäksi suomenruotsalaisten koulutusmyönteisyys ja vahvat koulutusväylät luovat edelleen jonkinlaista taloudellista etumatkaa. Erityisesti säätiöihin kerättyjä varoja käytetään ruotsin kielen vahvistamiseen – myös poliittiseen vaikuttamiseen.
Kysymys kuuluu, missä määrin tätä varallisuutta käytetään sellaiseen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, mikä ei kenties ole demokratian eettisten sääntöjen mukaista? Tämäkin on teema, joka väistämättä likaa sen, joka joutuu ottamaan asian esille. Taas se jäi suomenkielisen epäkiitolliseksi tehtäväksi.
- - -
Olen sitä mieltä, ettei näistä ja suomenkielisten kokemuksista saada ristiriidatonta koostetta, kompromissia - tulisiko kuitenkin rinnakkaisia tulkintoja?
1. Ruotsilla ja suomalaisilla on yhteinen historia = Historiamme on ruotsalaisten historiaa
Monet näyttävät kokevan, että suomenkielisten tulisi adoptoida menneisyyden ruotsinkieliset ja pitää heitä esivanhempinaan lukiessaan virallista historiaa, jossa ei juuri suomenkielisiä näy. Vain ruotsin kieltä osaamalla kansalainen voi tutustua oman maansa historiaan.
Tähän ajatteluun pohjautunee näkemys, että Suomessa on olemassa ”kulttuuriäidinkieli”, suomen ja ruotsin eriasteinen yhdistelmä, johon ”suomalaislapsilla on oikeus” ja siksi vapaaehtoinen ruotsi ei tule kysymykseenkään.
2. Ruotsalaisuus läpäisee koko yhteiskuntamme = Olemme oikeastaan ruotsalaisia
Monet kokevat, että yhteiskuntamme laillisuus ja demokraattisuus ovat niin ”Made in Ruotsi”, ettei niiden jatkuminen ole itsestään selvää, ellei hallita ruotsin kieltä ja ymmärretä ruotsalaisuutta osaksi identiteettiämme.
Tässä sivutaan ajatusta ”suomalaisesta identiteetistä”, jossa ruotsalaisuus on huomaamatta keskeisessä roolissa.
3. Kieliriita yltyi pahimmillaan rotuhygieniaksi = Turaaneista ei saa enää puhua
Ilmeisesti rotuhygieniaan liittyvä likapyykki on pesty vain sodat hävinneissä valtioissa. Nämä ovat virallisesti vaiettuja asioista ja likaavat väistämättä ne, jotka ne esiin nostavat. Nyt niiden esiin nostaminen jäi suomenkielisten epäkiitolliseksi tehtäväksi.
4. Suomenruotsalaiset tuntevat olonsa uhatuksi = Ruotsinkielisillä oikeus omaan suomalaiseen identiteettiin - suomenkielisten suomalainen identiteetti, no jaa
Suomenkielisten heittämät epäilyt ruotsinkielisten isänmaallisuudesta loukkaavat (varmasti).
Kuitenkin selkeästi näyttää siltä, että suomenruotsalaisten suomalaisuus on jotain ihan muuta kuin suomenkielisten suomalaisuus. Miksi emme jo hyväksy sitä, että suomalaisuutta on monenlaista? Monien suomenruotsalaisten koko historia-, kulttuuri- ja laillisuuskäsitys nojaavat erilaiselle tulkinnalle yhteisistä faktoista kuten edelliset osat antoivat ymmärtää.
5. Monet vähemmistökielet elävät nousukautta = Ruotsin kieli on kuin Iiri tai katalaani - ryhtykää isänmaallisiksi, opiskelkaa ruotsia
Monet ruotsinkieliset vertaavat suomenruotsia sellaisiin kieliin kuin iiri (Irlannin menetetty kieli, jota kansa puhui yleisesti parisataa vuotta sitten) tai katalaani (Espanjan Katalonian pääkieli, jolla on kymmenisen miljoonaa puhujaa) ja he katsovat, että tällaisten kielten elvyttämiseen käytettävät toimenpiteet (pakko-opetus, tuki viranomaiskäytössä, katukilvet jne.) antavat oikeutuksen nykyiseen ja jopa nykyistä laajempaan suomenruotsin vaalimiseen, myös pakolliseen ruotsiin.
Suomenkielisen näkökulmasta ruotsi on tyystin erilainen vähemmistökieli kuin nuo muut. Vertaus jopa tekee kipeää, sillä suomenruotsi ei ole koskaan ollut maan rahvaan pääkieli (päinvastoin, oli vaara, että se korvaisi pääkielemme) eikä liioin alueellinen pääkieli (ellei sitten julkeasti julisteta kaikkia historian kaupunkeja ja kartanoita, joissa tilanomistajat, kauppiaat, virkamiehet ja oppineet majailivat Svenskfinlandiksi ja katsota, että suomenkielistä Suomea edustaa lähinnä sisämaan korvet).
6. Kuntauudistukset uhkaavat kaksikielisyyttä
Monet ruotsinkieliset haluaisivat säilyttää vähintäänkin kaikki nykyisin pääosin ruotsinkieliset alueet ruotsinkielisinä. Ruotsinkieliset eivät ilmeisesti ole millään tapaa yksimielisiä näistä asioista.
7. Suomenruotsin murteet elävät yhä vahvoina
Mielestäni tämä oli hyvin mielenkiintoinen teksti. Minulle jäi vielä paljon kysyttävää. Ilmeisesti ruotsinkieliset ovat hyvin monenkirjavaa porukkaa. Kreoliruotsia, suomen ja ruotsin sekoitusta, ja sen aiheuttamia tunnelmia ei tässä ehditty käsitellä.
8. Ruotsin kielen taito on silta Pohjoismaihin = Norden – vi var samma stam, vi talade samma språk
Näyttää siltä, että suuri osa ruotsinkielisistä kokee Nordenin vahvasti ”kotimaaksi” ja ajaa jopa nordistista politiikkaa.
Vaikka Suomessa kaksikielisyys on hyvä niin pohjoismaisessa yhteistyössä ei. Nordenissa kyse on vain ja ainoastaan skandinaavisten, nykyisin yhä virallisemmin ”pohjoismaisten” kielten, valta-alueesta, missä suomenkieliset eivät voi toivoa tulevansa toimeen äidinkielellään kuten ruotsinkieliset odottavat voivansa tulla toimeen äidinkielellään Suomessa. Tämä on jotenkin niin luonteva ajatus monelle ruotsink/(m)ieliselle, etteivät he itse koe minkäänlaista ristiriitaa.
Aika hurjaa, että artikkeli päättyi vihjaukseen yhdistyneestä Nordenista
9. Suomenruotsalaisten vauraus ei ole sattumaa
Vanhan sääty-yhteiskunnan varallisuuserot ovat siirtyneet suvuissa tähän päivään, näin on käynyt kaikkialla maailmassa. On jännää, ettei sata tai kaksi sataa vuotta muuta kuvioita mihinkään. Lisäksi suomenruotsalaisten koulutusmyönteisyys ja vahvat koulutusväylät luovat edelleen jonkinlaista taloudellista etumatkaa. Erityisesti säätiöihin kerättyjä varoja käytetään ruotsin kielen vahvistamiseen – myös poliittiseen vaikuttamiseen.
Kysymys kuuluu, missä määrin tätä varallisuutta käytetään sellaiseen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, mikä ei kenties ole demokratian eettisten sääntöjen mukaista? Tämäkin on teema, joka väistämättä likaa sen, joka joutuu ottamaan asian esille. Taas se jäi suomenkielisen epäkiitolliseksi tehtäväksi.
- - -
Olen sitä mieltä, ettei näistä ja suomenkielisten kokemuksista saada ristiriidatonta koostetta, kompromissia - tulisiko kuitenkin rinnakkaisia tulkintoja?
Re: Hesarin "Me puhumme ruotsia" -sarja kokonaisuutena
No nyt se viimeinenkin osa on täällä:
ME PUHUMME RUOTSIA 10/10:
Vähemmistönkin on kyettävä uudistumaan
Maailman muuttuessa on tärkeää, ettei suomenruotsalaisuus tunnu tuulahdukselta menneestä.
Björn Sundell Kirjoittaja on ajatuspaja Magman tutkimusvastaava.
Miten minusta tätä artikkelia lukiessa tuntuu, ettei hetkeäkään ole kyse siitä, miten suomenruotsalaisuus uudistuisi vaan kaiken aikaa siitä, miten suomalaisten tulisi uudistua, jotta suomenruotsalaisten käsitys kaksikielisestä suomalaisuudesta voisi toteutua?
Meidän suomenkielisten tulisi ymmärtää, että ajallisesti ruotsinkieliset ovat olleet täällä yhtä kauan kuin mekin, meille tulisi järjestää kielikylpyjä ja meidän tulisi osata ruotsia voidaksemme tehdä pohjoismaista yhteistyötä...
Missä oli se ruotsinkielisen vähemmistön uudistumisohjelma?
Miltä nyt tuntuu sarja kokonaisuudessaan?
ME PUHUMME RUOTSIA 10/10:
Vähemmistönkin on kyettävä uudistumaan
Maailman muuttuessa on tärkeää, ettei suomenruotsalaisuus tunnu tuulahdukselta menneestä.
Björn Sundell Kirjoittaja on ajatuspaja Magman tutkimusvastaava.
Miten minusta tätä artikkelia lukiessa tuntuu, ettei hetkeäkään ole kyse siitä, miten suomenruotsalaisuus uudistuisi vaan kaiken aikaa siitä, miten suomalaisten tulisi uudistua, jotta suomenruotsalaisten käsitys kaksikielisestä suomalaisuudesta voisi toteutua?
Meidän suomenkielisten tulisi ymmärtää, että ajallisesti ruotsinkieliset ovat olleet täällä yhtä kauan kuin mekin, meille tulisi järjestää kielikylpyjä ja meidän tulisi osata ruotsia voidaksemme tehdä pohjoismaista yhteistyötä...
Missä oli se ruotsinkielisen vähemmistön uudistumisohjelma?
Miltä nyt tuntuu sarja kokonaisuudessaan?