vapaakielivalinta.fi

Kuten tiedätte, minua kiinnostaa älyllisellä ja filosofisella tasolla kielikeskustelun "muoto", eli ne strategiat ja muka-argumentit joita vastapuoli käyttää asiansa ajamiseen.

Vilkaiskaapa tämän jutun kommentteja:

http://www.hs.fi/keskustelu/Suomalaiset ... 00&start=0

Olen aina ollut sitä mieltä että pakkoruotsikeskustelua voi käsitellä ikään kuin kysymys ei olisi ollenkaan varsinaisesti ruotsin kielestä -- virheargumenttiin voi periaatteessa vaihtaa ruotsin tilalle vaikkapa tässä nyt sitten uskonnon ja kirkkoon kuulumisen. Erityisen tutulta kuulostavat nämä "ateismikin on uskonto"-heitot (vrt. tahalliset kategoria/analogiaongelmat tyyliin "kaikki kaksikielisiä" ja toisaalta "voihan suomenkin sitten unohtaa") ja toisaalta marttyyriksi ja uhriksi heittäytymiset... on kätevää yrittää sotkea käsitystä siitä, kuka todellisuudessa kannattaa valinnanvapautta.

Tutulta näyttää kieltämättä

Tutkiskelenpa minäkin toisinaan keskustelupalstojen viestejä ja yritän asettaa itseni niiden kirjoittajien asemaan. Mielestäni tökeröltä taktikoinnilta vaikuttavan viestin takana on aika usein jokin kirjoittajalle rehellisesti järkevältä tuntuva ajatus, jota hän ei ole syystä tai toisesta viestissään avannut. Ehkäpä kirjoittaja kuvittelee olevansa "lyhyt ja ytimekäs" tai luulee jollain muulla tavalla optimoivansa viestinsä vakuuttavuutta.

Moni mainitsemasityyppinen "heitto" voisi olla ihan kelvollisen argumentin alku, jos kirjoittaja viitsisi kehitellä sitä vähän pidemmälle. Esimerkiksi "ateismikin on uskonto"-ajatuksen järkevämpi muotoilu voisi olla vaikkapa "uskonnottomuus on rinnastettavissa uskonnollisuuteen, sillä kumpikin on loppujen lopuksi omiin kokemuksiin perustuva maailmankatsomus" tms. Tuossa olisi jo jonkinlainen perustelu, josta toinen voisi ottaa kiinni.

Löytyypä tällaisia hyödyttömiä heittoja ateistienkin puolelta. Yhden tai kahden lauseen "satuolento", "taikausko", "keskiaikainen instituutio", "hyväuskoinen hölmö" yms. -viestejä näkee aina, kun aihe edes sivuaa uskontoa. Pakkoruotsikeskustelussa olen muutaman kerran menettänyt malttini ja sortunut samanlaiseen kyyniseen ja yksisilmäiseen huuteluun. Käytännössä olen tällöin vain provosoinut toista, vaikka jokainen lauseeni sattuisikin olemaan sinänsä totta. Sitten saan takaisin samalla mitalla, ja hyödytön sotahan siitä vain syttyy.

Tämä palsta on siitä mahtava, että täällä fiksut ihmiset käyttävät huomattavan paljon energiaa vastapuolen ajattelun rehelliselle ymmärtämiselle. Jotta loogisesti aukottomalla argumentilla voisi vakuuttaa, se täytyy mielestäni esittää toisen lähtökohdista, ei omista. Harvoin minäkään muutan mieltäni ilman että koen toisen oikeasti ymmärtävän, miksi ajattelen niin kuin ajattelen.

Uhreiksi ja valittajiksi heittäytymiset ovat suruille ominaisia. Tuttua on sanonta "ruotsin kieli on uhattuna". Voiko ruotsin kieli mitenkään olla uhattuna, kun naapurissa oleva Ruotsin valtio huolehtii ruotsin kielestä maan ainoana kansalliskielenä???

Pakkoruotsituksesta eroaminen pitäisi olla yhtä helppoa kuin kirkosta eroaminen.

mpartel: "Tämä palsta on siitä mahtava, että täällä fiksut ihmiset käyttävät huomattavan paljon energiaa vastapuolen ajattelun rehelliselle ymmärtämiselle."

Aivan, kiitos tästä kaikille. Tämä on edellytys vuoropuhelulle. Muuten keskustelun sijaan saadaan yksipuolisia julistuksia, joihin vastataan provosoitumalla - puolin ja toisin.

Tosin nyt tuntuu yhä selkeämmin siltä, että keskiverto suomenkielisen ja keskiverto ruotsinkielisen kokemus suomalaisuudesta on tyystin erilainen:
- kuva maan asutushistoriasta on erilainen (keskustelupalstojen ruotsinkielisen tulkinnan mukaan, heidän esi-isänsä tulivat 1200-luvulla, tai jopa aiemmin, tyhjään maahan, viime vuosisadalla taas suomenkieliset valtasivat heidän asuttamansa alueet, esimerkiksi Helsingin seudun - eivätkä edes opetelleen kieltä...)
- kuva siitä, oliko Ruotsin vallan aikana suomenkielisten asema yhtä hyvä kuin ruotsinkielisten asema, on erilainen (keskustelupalstojen ruotsinkielisen tulkinnan mukaan suomenkielisten asema oli yhtä hyvä ja suomenkielisten tulisi adoptoida historiamme ruotsinkieliset vaikuttajat omiksi esivanhemmikseen ja unohtaa se, että suomenkieliset olivat rahvaan roolissa)
- kuva jopa autonomian ajasta on erilainen (keskustelupalstojen ruotsinkielisen tulkinnan mukaan fennomaanit antoivat venäläisten heikentää maan ruotsinkielistä sivistyneistöä ja tasoittivat tietä venäläistämiselle - vaihtoehtona olisi ollut tasaisen kehityksen ja todellisen kaksikielisyyden vauraampi, itsenäisempi Suomi)
- kuva suomalaisten kansallisesta identiteetistä ja kaksikielisyyden osuudesta siinä on erilainen
- kuva Pohjola/Nordenin merkityksestä Suomelle ja suomenkielisten asemasta Pohjolassa on erilainen...

Olen hämmentynyt, sillä toivon sopuisaa vuoropuhelua. Historiasta saa tietysti olla erilaisia tulkintoja, tulevaisuudelle saa olla erilaisia visioita, mutta kyllä nämä aika arkoja asioita ovat ja helposti johtavat turhiin vastakkainasetteluihin.

Minusta kielivapaus tulisi toteuttaa jo pelkästään valistuneen kansan toiveiden sekä Ruotsin, Ahvenanmaan ja muiden lähialueiden mallin perusteella. Myös monet uudet kielivähemmistöt tarvitsevat kielivapautta kotoutuakseen ja voidakseen säilyttää oman taustakulttuurinsa.

Kun kielivapautta vastaan käydään vetoamalla historiallisiin, kulttuurisiin, poliittisiin ja identiteettiin liittyviin tulkintoihin, asiasta tulee liian monitahoinen ja ruotsinkielisen puolen käsitys suomalaisten ruotsalaisesta historiasta, ruotsalaisesta kulttuurista, Norden-politiikasta, kaksikielisestä identiteetistä jne. vyöryy houkuttaen loputtamaan vatvomiseen.

Olisi kaikille parasta, kun voitaisiin keskittyä vain muovaamaan vapaata kielivalintaa ja jättää nämä muut sitten omiksi keskusteluikseen.

PS. Minulla ei ole mitään maan ruotsinkielistä vähemmistöä vastaan, päinvastoin.

Pakkoruotsituksen/pakkoruotsin vertaaminen uskontoon ja kirkkoon on osuva. Pakkoruotsitushan on kuin pakollinen valitonuskonto, johon on pakolla sidottu, josta nykykäytännön mukaan ei voi erota. Pakkoruotsiuskonnon lisäksi voi kuulua johonkin muuhun uskontokuntaan oman valintansa mukaan, mutta pakkoruotsiuskonnosta ei voi erota. Tilanne on mielipuolisen älytön.

Kielivapaus tarkoittaa käytännössä uskonnonvapauteen verrattavaa tilaa kielipolitiikan alueella. Pakkoruotsitus on saatava loppumaan.

TK kirjoitti:Pakkoruotsituksen/pakkoruotsin vertaaminen uskontoon ja kirkkoon on osuva. Pakkoruotsitushan on kuin pakollinen valitonuskonto, johon on pakolla sidottu, josta nykykäytännön mukaan ei voi erota. Pakkoruotsiuskonnon lisäksi voi kuulua johonkin muuhun uskontokuntaan oman valintansa mukaan, mutta pakkoruotsiuskonnosta ei voi erota. Tilanne on mielipuolisen älytön.

Kielivapaus tarkoittaa käytännössä uskonnonvapauteen verrattavaa tilaa kielipolitiikan alueella. Pakkoruotsitus on saatava loppumaan.

Kansalliskieli-termi saa pakkoruotsin puolustajien suussa myyttisen luonteen.
"Kaksi kansalliskieltä kaikkien osattava", muuten SUOMI katoaa..
Mutta hei, meillä on kaksi kansalliskirkkoakin,
mutta todellakin jostain syystä silti uskonnonvapaus..

Pakkoruotsittajien logiikan mukaan meidän pitäisi--
opiskella molempia uskontoja Aalto-yliopistossa asti
esim. automaatiotekniikan olennaisena osana ?

Entäs se kansallisvaluutta ? Eipä kadonnut suomalaisuus markan mukana..
Miksi kansalliskielten virallisen aseman muuttuminen
vaikuttaisi yhtään mitään suomalaisuuteen ?
Jääköön nimitys voimaan, onhan markkakin vielä tunnetasolla
kansallisvaluuttamme ja ev.lut ja ortodoksinen kansalliskirkkojamme-
vaikka virallisesti niillä ei ole yhteyttä Suomi-nimiseen kansallisvaltioon..

Ja muuten, onko meillä enää Lissabonin jälkeen edes kansallisvaltiota ??
Miksi siis EUn Suomi-nimisen osavaltion pitäisi ylläpitää toisen osavaltion, Ruotsin, pääkieltä,
kun se toinen osavaltio ei ylläpidä Suomen osavaltion pääkieltä ?
EUssahan molemmat kielet ovat virallisia, joten kieliasioihin pitäisi saada
yhteinen EU-linjaus, jossa lähtökohta on alueellisuus...
Silloinhan Mustasaari varmaan saisi olla hallinnoltaan ruotsinkielinen,
mutta yhteydet Helsinkiin pitäisi hoitaa suomeksi-
tai Brysselin kautta ruotsiksi,
jolloin tulkkaus tapahtuu Brysselissä ruotsista suomeksi