vapaakielivalinta.fi

Vähemmistökielten asiantuntijan Johan Häggmanin puheenvuoro numero 5HS:n Me puhumme ruotsia-sarjassa osoittaa, että hän esittää asiat eri tavalla suomen- ja ruotsinkielisille. HBLssä hän on korostanut sitä, että nousukautta elävät ne vähemmistökielet, jotka ovat pääkieliä itsehallinnollisilla alueilla. Ruotsi on Suomen mantereella sen sijaan jatkuvasti taantunut. Tämä argumentti loistaa nyt poissaolollaan, sillä siitä voi vetää sen johtopäätöksen, että Suomen perustuslakiin sisältyvä koko valtion kaksikielisyyden periaate on ollut virheellinen. Se on myös ristiriidassa Häggmanin loppuhuipennuksen kanssa:
"Ruotsin kielen taantuminen Suomessa osoittaa, että laaja lainsäädäntö ja Euroopassa melko ainutlaatuinen oikeudellinen asema eivät riitä takaaman kielen elinvoimaa. Kieltä pitää myös vaalia määrätietoisesti. tarvitaan valtiovallan aktiivista tukea ja valtaväestön positiivista suhtautumista, jotta ruotsin kieli pystyisi vaikuttamaan myönteisesti kanssakunnan hyvinvointiin ja tulevaisuuteen" Kaunis loppupyöristys, mutta tämä "hyvinvointitekijä" vaatii siis aina vai lisää resurssien suuntausta ja vielä voimallisempaa suomenkieleisiin kohdistuvaa propagandaa.

On huomionarvoista, että tämä asiantuntija toteaa ruotsin imagon olevan suomessa "erityisen huono". Hän ei kluitenkaan lähde analysoimaan tämän asiantilan syitä. Ruotsin kieleen liittyvä kielipolitiikka on Suomessa kovaa taktikointia.

Kommentoin HS-keskustelua seuraavasti:

"Kaksikielinen Suomi on epäonnistunut kokeilu"
Kieli ei ole lähtökohtaisesti elinvoimainen alunperinkään, jos ylimitoitetuista tukitoimista huolimatta kieli taantuu.
Maamme keinotekoinen koko valtakunnan kattava virallinen kaksikielisyys on ollut kolossaalinen (ja hiton kalliiksi tuleva) moka,
joka tulee oikaista mahdollisimman nopeasti.
Kymrit ja muut vastaavat ovat paikallisia vähemmistökieliä, joten kirjoittajan logiikan mukaan suomenruotsista
tulee tehdä alueellinen vähemmistökieli ja luopua keinotekoisesta valtakunnallisen kielen asemasta
pakkoruotseineen ja virkamiesten ruotsin osaamisvaatimuksineen.
Tehdään suomenruotsista meänkielen tapainen paikallinen vähemmistökieli,
jolloin kirjoittajan argumentaatio muuttuu relevantiksi.
Lopetetaan kaksikielisyyspelleily- se ei ole toiminut eikä tule toimimaan.
Ruotsin uusi kielilaki täytti juuri vuoden: Hakekaa oppia sieltä. Ei luulisi olevan vaikeaa. "

Ruotsin kielen nykyinen todellisuudesta irrallaan oleva asema vaikuttaa (svekon itsensä kertomana)
kielteisesti kansakunnan hyvinvointiin ja tulevaisuuteen..
On helpompaa muuttaa ruotsin asema vähemmistökieleksi kuin
yrittää muokata enemmistöstä ruotsin ylimpiä ystäviä.
Mutta sveko haluaa vaihtaa kansan!


Sanonpa vaan yhden sanan: DDR.

Ruotsin kielen merkitys Suomessa on hiipunut jo lähes olemattomiin. Jäljellä on aavistuksen verran punoittava hiillos, johon yritetään pakkolakien avulla saada iskettyä edes jonkinlaista kipinää. Mutta suurienkaan verovarojen haaskaus ei enää sytytä tätä nuotiota, sillä ruotsin puhujia ei enää löydy. Suomenkieliset eivät ruotsia osaa, eivätkä halua ruotsia opetella. Ruotsin kieltä ei arvosteta. Pakkoruotsia inhotaan ja vihataan.

Häggman on kyllä perillä todellisesta kielitilanteesta. Häggman laittaa viimeisen toivonsa pakkolakeihin, joiden avulla nykyistä tilannetta voitaisiin vielä pitkittää. Mutta mihin pakkoruotsituksen väkinäinen ylläpitäminen johtaa?

Viimeisessä kommenteissa toivottiin whistleblower-henkistä sivustoa RKP:n poliittisen kähminnän seuraamiseksi; en ehtinyt mainostaa meitä kun Hesari pisti kommenttilootan kiinni ilmeisesti