"Me puhumme ruotsia" - kymmenosainen sarja Hesarissa alkaa

Tähän foorumiin voi liittää lehtien kielipoliittisia kirjoituksia.
Viesti
Julkaisija
Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

"Me puhumme ruotsia" - kymmenosainen sarja Hesarissa alkaa

#1 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 06.07.2010 08:26

Suven ja runon, Eino Leinon päivänä Helsinginsanomien pääkirjoitus kertoo sympaattisen ahvenanmaalaisen maratoonarimme, historijoitsija Janne Holmenin äänellä: Ruotsilla ja suomalaisilla on yhteinen historia.
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... 5258382587

Kyse on ensimmäisestä osasta sarjassa "Me puhumme ruotsia".

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

Re: "Me puhumme ruotsia" - kymmenosainen sarja Hesarissa alk

#2 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 06.07.2010 09:07

Oma näkemykseni:

Ruotsinkielisillä on kaikki syy olla ylpeitä juuristaan ja korostaa yhteyksiä Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin.

Näin ongelmaton kuva ei kuitenkaan ole kuin tässä pääkirjoituksessa annetaan ymmärtää. Ennen kaikkea tässä piirretty kuva ei liity esimerkiksi pakolliseen ruotsin opetukseen, mikä kuitenkin on se suurin ongelma suomalaisten ja suomenruotsalaisten suhteissa.

Historioitsijana Holmen on varmasti tietoinen siitä, että osa tutkijoista näkee kansallisuuskäsitteen syntyneen täällä jo varhain - suomalaisuus oli suomenkielisyyttä ja ruotsalaisuus ruotsinkielisyyttä jo kauan ennen kuin kansallisuusaate syntyi Euroopassa.

Suomenruotsalaisten osuus Suomen alueella on ollut todella pieni, aina alle 20%, siinä 15% tietämissä. Tältä perustalta tuntuu oudolta nähdä historia kahden tasaveroisen kieliryhmän rinnakkaiselona, jossa ei ole edes piirteitä kolonialismista. Ihmisten elämä 1400- tai 1700-luvulla on toki joka tapauksessa ollut lyhyt ja rankka mutta suomenkielisten mahdollisuus elää täysivaltaisena kansalaisena Ruotsissa liittyi nimenomaan ruotsin kielen hallintaan. Tätä eivät nähdäkseni kiellä ruotsinkielisetkään historioitsijat.

("Ruotsi-Suomessa") Ruotsin puoleinen väkiluku nousi vauhdilla uuden ajan puolella kun taas Suomen puoleinen väkiluku ei sotien, katojen ja sairauksien vuoksi noussut satoihin vuosiin juuri lainkaan. Syyt tähän ovat moninaiset ja ominaisia tuon ajan Euroopalle, mutta Suomen alueen vaikeampi asema heijastuu tässä selvästi.

Myös ruotsalaiset historioitsijat ovat arvostelleet tapaa, jolla Suomea hoidettiin ja puolustettiin Suomen nykyisen alueen kuuluessa enimmäkseen Ruotsiin. Ruotsin oma aatelisto nimitti Suomea sanoin "aittamme ja sotilasmuurimme".

Toki koulutus on aina ollut rikkaiden etuoikeus, mutta on selvää, että suomenkielisen kulttuurin syntyä hidasti se, että varakkaat talonpojat joutuivat ensin opetuttamaan pojilleen ruotsin, ennen kuin näitä saattoi lähettää koulutiellä eteenpäin. Suomen jakautuminen ruotsinkieliseen hallintoon ja sivistyneistöön ja suomenkieliseen työväkeen on vaikuttanut paljon.

Suomalaisilla on oikeus pohtia kirjoittamatta jäänyttä historiaansa ennen vuotta 1200 arkeologian, kielitieteen ja genetiikan keinoin. Kuvassa ei enää näy Skandinavian jatketta. Joskin pronssikaudella, esimerkiksi hiukan ennen ajanlaskun alkua Suomeen onkin tullut germaaneja (kenties Tanskan ja Saksan mailta), he ovat vaihtaneet kielensä täällä puhuttuun suomalais-ugrilaiseen kieleen ja seuraavilta vuosisadoilta ei germaanilainoja olekaan. Geneettisesti näyttää jompikumpi kahdesta miehestä vuoden nolla tienoilta, toinen lännessä ja toinen idässä Laatokalla, jättäneen geneettisen perintönsä valtaosaan suomalaismiehiä. Arkeologisesti Suomi on ollut jatkuvan asutuksen kohteena ainakin 10 000 vuotta ja väkeä ja kieliä on tullut sekä lännestä että idästä.

Historiantuntemus toki tukee kokonaisuuden hyväksyntää ja suomenruotsalaisuus kuuluu Suomeen, ehdottomasti - mutta suomenkielisellä suomalaisuudella on myös omat tarinansa ja painotuksensa, menneisyydessä ja tulevaisuudessa.

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

Re: "Me puhumme ruotsia" - kymmenosainen sarja Hesarissa alk

#3 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 06.07.2010 09:17

Holmen on muotoillut uuteen uskoon "kiitollisuusteorian":

Lähes kaikki suomalaisen yhteiskunnan myönteiset piirteet – tehokas hallinto, kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ja korkea sivistystaso – ovat yhteisiä Ruotsin kanssa. Nämä ilmiöt ovat peräisin vuotta 1809 edeltäneeltä ajalta.

Ne, joiden mielestä Suomen pitäisi tästä syystä tuntea kiitollisuutta Ruotsia kohtaan, kuitenkin erehtyvät. Muiden varhaishistoriamme väärin ymmärtäneiden lailla heiltä unohtuu se, että Suomi oli ennen vuotta 1809 kiinteä osa Ruotsia. Näin ollen Suomi olisi siis kiitollisuudenvelassa itselleen.


Tähän asti suomenkielisiä on yritetty kääntää ruotsin kielelle myötämielisiksi sillä, että olemme niin paljosta kiitollisia ruotsille. Nyt suomenkielisiä yritetään saada hyväksymään Ruotsin valtioon liittyvä historia sanomalla, että se on meidän historiaamme, voimme olla kiitollisia itsellemme. On mielenkiintoista seurata, miten historiatulkintoja uudistetaan, vaikka ne edelleen laaditaan vahvistamaan vanhaa ruotsikeskeistä maailmankuvaa.
Viimeksi muokannut Sees, 07.07.2010 09:22. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

Re: "Me puhumme ruotsia" - kymmenosainen sarja Hesarissa alk

#4 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 06.07.2010 09:41

Holmen yhdistää "suomenkielisillä on asenneongelmia" -teoriaa ja "jospa vain suomenkieliset ymmärtäisivät yhteistä ruotsalaista historiaamme" -teoriaa kuten monet ruotsinkieliset viime vuosina.

Asenteet suomenruotsalaisuutta kohtaan näyttävät kuitenkin olevan peilikuva niille asenteille, joita ruotsinkielisten puolella on suomalaisista: metsäläisiä, juntteja, vailla omaa historiaa, ruotsinkielisten piti luoda niille kieli ja kulttuuri...

Ja vaikka Holmen on minusta tosi symppis, hän tulee toistaneeksi tätä ruotsinkielisten asenteellisuutta: mikseivät suomalaiset voi ymmärtää, että suomalaiset kuuluivat Ruotsiin, olivat ruotsalaisia ja että kasvoton valito&kirkko tekivät suomalaisuuden eikä suomalaisilla siinä prosessissa ollut muuta roolia kuin että olivat säilyttäneet idästä omaksutut murteensa kunnes niistä saatiin tehtyä kieli ja niille sitten koottua kulttuuri ja hyvinvointivaltio alkoi pystyä kouluttamaan myös heidän jälkeläisiään.

Tämä suomenkielisten valtava osallistumattomuus koko virallisen korkeakulttuurin muovautumiseen ja suomenkielisten osuus rahvaana ja sotilaina sekä suomenkielisten nimien lähes täydellinen puuttuminen historiasta ennen 1700-lukua ohitetaan uudestaan ja uudestaan kysymättä - mitä tämä merkitsi suomalaisille, suomalaisuudelle, kaikille meille, joiden esivanhemmat ovat nyt väärin kirjoitettuja nimiä kirkonkirjoissa, korkeintaan marginaalissa talon nimi ja tauti, joka tappoi...

Ei tähän tarvitse sekoittaa pisaraakaan vastenmielisyyttä suomenruotsalaisuutta tai ruotsalaistuutta tai pohjoismaisuutta kohtaan - vaan valtavaa uteliaisuutta ja kunnioitusta, mikä on kansa, joka eli näin ja selviytyi.
Viimeksi muokannut Sees, 07.07.2010 09:21. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Sees
Viestit: 2029
Liittynyt: 10.06.2009 05:43

Re: "Me puhumme ruotsia" - kymmenosainen sarja Hesarissa alk

#5 Lukematon viesti Kirjoittaja Sees » 07.07.2010 09:19

Voi miten mielenkiintoista keskustelua, argumentteja puoleen ja toiseen, tässä otteita hesarista:

"suomalaisten (itäsuomalaisten) suku tulee kyllä Volganmutkasta --- Sen sijaan pohjalaiset ja eritoten ruotsinkieliset pohjalaiset ovat viikinkien sukua."

"Pohjoismaiseksi kutsumaasi haploryhmää I1 esiintyy Skandinaviassa vähemmän kuin Satakuntalaisilla ja mm koltilla."

"Itämerensuomalaisten saapuessa tämä oli monikielinen ja -kulttuurinen maa, josta kertovat paikannimet, kansanrunot ja genetiikka ---"

"Kirjoituksessa --- kiistettiin suomenkielisten ilmiselvästi alistettu asema --- Suomen omaa historiaa ei ole kirjoitettu"

"Suomen sodan aikana venäläiset ja ruotsalaiset (aateliset) upseerit todennäköisesti puhuivat ranskaa keskenään --- Kokivat todennäköisesti suurempaa veljeyttä keskenään kuin suhteessa omiin talonpoikiinsa"

"Suomen nostaminen hallintokieleksi --- tarkoitus oli loitontaa suomalaisia Tukholmasta --- luultavasti jo ajateltiin tulevaa venäläistämistä."


Tätä on ihana seurata: kansa kiistelee historian tulkinnoista: Keitä olivat ne geneettiset esivanhempamme, joita asui jään jättämillä alueilla täällä jo 10 000 vuotta sitten? Saapuivatko suomen kielen varhaiset muodot jo 3000 vuotta sitten vai myöhemmin? Jäikö suomalaiseen kansansieluun pysyvä arpi siitä, että asuttamamme maa oli ensin Ruotsin ja sitten Venäjän vallan alla ja jatkuvien sotien tantereena? Oliko autonomia viisasta uuden ajan politiikkaa vai vahinko tai oikeastaan venäläistämisen alkusoitto? Asettivatko fennomaanit kansansa uhatuksi veljeilemällä venäläisten kanssa saadakseen virkoja ja asemaa? Olisiko Suomen pitänyt jäädä osaksi Ruotsia ja joko itsenäistyä paljon ruotsalaisempana tai jäädä osaksi suurta "moderlandetia"? Vai oliko olemassa kaiken aikaa suomalaisuutta, joka perustui kieleen ja sukupolvien ketjuun, missä kokemukset olivat omanlaisiaan ja ymmärrettävissä vain kokijoiden omista lähtökohdista?

Näin pohtii ja keskustelee vapaa ja sivistynyt kansa tietäen, että yhtä ja valmista totuutta ei ole vaan on olemassa erilaisten näkemysten ja kokemusten kudelma. Olen tyytyväinen. Näin aloituskirjoitus lunastaa paikkansa keskustelun avaajana. Tällaisen avoimen keskustelukulttuurin haluan siirtää myös lapselleni.

Vastaa Viestiin